Lähdön analyysiä: syväreflektio VS pintabileet

Posted on October 2 2006 by frank

24.8.2006 19.19
“Ihminen ei siirry paikasta toiseen pelkästään halusta paeta oman kotinsa julmuuksia vaan myös koska hän haluaa yltää sielunsa syvyyksiin.” Näin islamistiterroristi toteaa päähenkilölle Pamukin kirjassa Lumi.

On vaikeata nähdä mitkä olisivat ne julmuudet, joiden pakeneminen oli motiivina vaihto-opiskeluun hakemiseen tänne Bangkokin liepeille. Pikkuporvarillisessa Espoossa seinien sisäpuolella on välillä juuri niin mukavaa kuin hartaudella hoidettujen rivitalojen puutarhaistutukset haluavat antaa ymmärtääkkin. Erityisesti akateemisella Tapiolan alueella, jossa eivät edes uusrikkaiden vimmaiset sisäiset ristiriidat ja pätemisen tarpeet pääse sotkemaan kolmannen polven porvareiden leikkejä, on elo kuin pumpulissa tanssimista mahdollisuuksien tarjottimen notkuessa ylitsevuotavasti pään yläpuolella.

Sen sijaan sitaatin esittämä toinen motiivi tuntuu enemmän tutulta mutta ei siltikään primääriltä (paitsi mahdollisesti jollain herkän tiedostamattoman tasolla). Tämänkaltaiset pidemmät matkat ovat aina kiehtoneet taiteilijasieluja ja kaltaisiani taitelijansielusta haaveksivia mutta siihen sisältyviä tuskia pelkääviä mieliä. Niiden merkityksellisyys ilmenee kahdessa eri sfäärissä:

Ensinnäkin ulkomaailman tarjotessa uusia virikkeitä on ihmisellä mahdollisuus oppia kaikenlaista uutta elämästä ja kokea sellaisia elämyksiä, joista ei kotopuolessa tiennyt. Näin matkat rikastuttavat elämää ja kokemusmaailmaa ja samalla laajentavat käsitysavaruutta, kun erilaiset omat pinttyneet ajatustottumukset huuhtoutuvat vaihtelevien vaikutteiden myrskyssä.

Toinen keskeinen syy matkusteluun ainakin kaltaiselleni runosielulle on matkojen tarjoama ainutlaatuinen mahdollisuus sukeltaa itseensä. Ollessasi koko ajan samassa paikassa samojen ihmisten, rutiinien ja konventioiden ympärillä muodostavat nämä systeemin, johon tavallaan uppoat. Sosiaalisen maailman odottaessa sinulta tietynlaista käytöstä, uppoudut sosiaalisia vivahteita vahvasti vaistoavana yksilönä, toteuttamaan sitä minä-kuvaa, jonka olet itsestäsi aikaisemmin luonut. Uusi maisema, uudet ihmiset ympärilläsi, väkisin muuttuvat tavat pakottavat sinut luomaan itsesi uudestaan. Saat mahdollisuuden katsoa arvojasi ja toimintatapojasi tuoreesta näkökulmasta ja rakentaa ne lähemmäksi sitä mihin autenttisesti uskot. Ei siten, että kokisin itseni mitenkään erityisen vieraantuneelta omasta tämänhetkisestä minäkuvastani, pikemminkin tästä autenttisuuden ihanteestani johtuen haluan tarjota itselleni tällaisia mahdollisuuksia uudelleensyntyä vain havaitakseni kuinka konsistentti arvomaailmani pitkällä tähtäimellä jo on.

No niin, edellä näkyvä analysointi jo paljastaa, että olen vahvasti kadottamassa sen, mikä on oikeasti vaihto-opiskelun ydin. Uudet ihmiset, jatkuvat juhlat ja uudet ihmissuhteet! Niitähän jokainen mieleltään terve nuori lähtee vaihdosta hakemaan. Ehkä tulin vaihtoon liian myöhään, vielä pari vuotta sitten tyhjäpäinen biletys olisi otaksumani mukaan onnistunut varsin kauniisti. Kai tämä on viimeinen hetki kokea vielä olevansa nuori. Ehkäpä valehtelen ikäni vaihto-oppilastovereilleni ja juon jatkuvasti olutta unohtaakseni syvälliset ajatukseni. Kaiken kaikkiaan näiden kahden tämän viestin otsikossakin näkyvän aspektin yhdistäminen on ennakkoarveluideni mukaan oleva vaihto-oppilasvuoteni keskeinen jännite.

Tänään siis luin 180 sivua romaania ja perustin blogin. Vakavia oireita liiasta syvämietteisyydestä ja kykenemättömyydestä elää enää hetkessä. Liiallista kypsymistä. Huomenna on bileet.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *