Elämyksistä ja Kambodjasta

Posted on October 24 2006 by frank

Vietin pidennetyn viikonlopun Kambodjassa. Matka oli positiivisessa mielessä elämysrikas, siten se kai edustaa sitä mielikuvaa mitä ‘turismi’ käsitteenä ideaalissa muodossa ajaa takaa. ‘Elämyksiä’ ihmiset lähtevät lomamatkoilta hakemaan sisällyksetontä arkeaan koristamaan. Tarpeeksi suuri elämysrikkaus tukahduttaa miellyttävästi eksistentiaalisen ahdistuksen ja arvokuoleman kokeneen länsimaisen yhteison jäsenen kroonisen, mutta peitetyn merkityksellisyys-vajeen. Lueteltakoon tässä siis muutama elämys Kambodjan-retkeltä.

Menomatkalla saimme kokovartaloelämyksen siitä mitä korruptio kauneimmillaan on. Eräällä lentoyhtiöllä on yksinoikeus lentomatkaan Bangkokin ja Angkor Watin välillä. Koska Bangkok on keskeisin turistivirran tulosuunta tuohon Kaakkois-Aasian tärkeimpään yksittäiseen turistinähtävyyteen liikkuu tällä välillä paksu kasa dollareita paksujen kaukasialaisten lompakoissa. Varmistaakseen lentolinjansa suosion maksaa lentoyhtiö tiettävästi Kambodjan johtavalle puolueelle huomattavia summia, jotta tien kunnostamista lykättäisiin jatkuvasti. Tästä johtuen tietä ei ole asfaltoitu lainkaan, se on erittäin kuoppainen ja tulvaherkkä. Erityisesti siinä vaiheessa, kun traktori veti autoamme syvimmän vesittyneen alueen läpi ja veden pinta auton sisällä nousi takapenkeille asti kastellen jalkamme ja takapuolemme tunsimme iloa siitä, että pääsisimme kertomaan tästä ‘seikkailusta’ erilaisissa konteksteissa. Elämyksessä keskeiseen osaan nousi siis ajatus ja etukäteistyytyväisyys siitä, että olimme kokeneet jotain päivittelemisen arvoista coctail-tilaisuuksien sisällöksi. Reflektiivis-yhteisollisinä yksiloina pelkän elämyksen itsensä kokeminen osoittautui kaikille reissun jäsenille mahdottomaksi. Mahdollisuus päästä loistamaan kokemuksella muille oli itsessään ilon aihe.

Lauantaipäivä Angkor Watissa koostui keskeisesti neljästä elämyksestä. Kuudelta aamulla söimme täyteläisen eurooppalaista aamiaista katsellen natiivien katuelämää Louis Armstrongin ‘What a wonderful world’ soidessa taustalla. Se oli elämyksellistä. Myös temppelit olivat varsin elämyksellisiä ja jopa vaikuttavia hetkittäin. Pääsimme käymään jopa Angelina Jolie – temppelissä, jossa Tomb Raider oli kuvattu. Elämyksellisyyttä hivenen kalvoi yhden ryhmäjäsenemme etukäteishehkutus siitä, että tämä tulee olemaan hänen elämänsä upein kokemus. Päivän mittaan tämä hehkutus muuttui suorastaan velvoittavaksi kyselyksi siitä, onko tämä varmasti muillekin ‘most wonderful place I ever visited’. Tällainen toisten elämysten kalastelu ja manipulointiyritys synnyttää luonnollisen vastareaktion kaltaisessani yksilöllisyydestään pilkuntarkasti kiinnipitävässä persoonassa. Yritin myötäillä hehkutusta sopivan kryptisin hymähtelyin.

Kolmas elämys koostui hyväntekeväisyyskonsertista, jossa Sveitsissä varsin tunnettu viihdetaiteilija Beat “Beatocello” Richner soitti selloa ja puhui. Ilmaiskonsertin koukku piili siinä, että Beatocello on toiminut vuodesta 1991 itsenäisen Kambodjalaisen lastensairaalayksikön johdossa. 80% lahjoitusvaroin toimiva yksikkö on onnistunut näiden vuosien aikana laajenemaan koostumaan neljästä täysin ilmaisesta sairaalasta maassa, jossa julkinen terveydenhuolto on vielä varsin huonoissa kantimissa ja toimii pitkälti ‘maksa kulusi, saat hoitoa’ – periaatteella. Lahjoitusvirran on aikaansaanut pääosin tämä viihdyttäjäkonkarin esiintymiset sekä täällä Kambodjassa, että Sveitsissä ja muutamissa muissa Euroopan maissa elävänä ja televisiossa. Tuloksena vuosittain 800 000 lasta saa hoitoa sairauksiinsa, 400 000 lasta rokotetaan, 16 000 kirurgista operaatiota suoritetaan ja 12 000 HIV-positiivista äitiä synnyttää olosuhteissa, jotka minimoivat HIV:n tarttumisen lapseen.

Täytyy sanoa, että ensinnäkin asia on tietysti koskettava, koska asioiden tietämisellä ja sisäistämisellä on ihmismielessä valtava ero. Voin tietää sairaanhoidon tilan Kambodjassa ja sen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen. Mutta asian todellinen sisäistäminen vaatii enemmän altistumista faktalle, jossa puolentoistatunnin konsertti-luento toimii hyvänä sisäistyttäjänä. Elämys, tarjotessan intensiivisiä tunteita faktojen ympärille, auttaa muuttamaan ihmismieltä ja mielen raameja. Faktat usein vain tarttuvat raamien reunamille muuttamatta mitään ihmisessä.

Lisäksi on inspiroivaa nähdä tuollaisia tyyppejä, jotka selloa soittamalla ja viihdyttämällä pystyvät auttamaan ja pelastamaan ihmishenkiä jokapäiväisenä päivätyönä. Salin turistilauma vaikutti yllättävän liikuttuneelta tämän viihdytystä ja vakavaa asiaa taitavasti yhdistelevän shown jälkeen ja uusia lahjoituksia sairaaloiden hyväksi saapui. Olo konsertin jälkeen voisi sanoa olevan jotenkin vakava, osallistuva mutta silti ylevöittävä. Tällainen tietoinen itsensä altistaminen kasvattaville elämyksille auttaisi varmaan tekemään itsestään ‘paremman’ ihmisen.

Viimeinen elämys oli sitten tarvehierarkian alimmilta portailta ja siksi fyysisesti intensiivinen. Paikalliset ravintolat tuottivat kaikkina iltoina uskomattoman hyviä ruokia opiskelijaystävälliseen hintaan miellyttävissä sisustuksissa. Paikallinen kalaruoka erityisesti hiveli kitalakea ja vatsaa. Kulinaarisena elämyksenä Kambodja ylitti valtavasti olemattomat odotukset.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *