Pamukin Lumi

Posted on October 4 2006 by frank

31.8.2006 09.52
Neljään asti yöllä jatkuneen sängyssä tapahtuneen aktiviteetin tuloksena sain loppuun Orhan Pamukin Lumi – romaanin. Täytyy sanoa, että hyvän romaanin löytäminen on aina uskomattoman lämmittävä ja inspiroiva tunne. Jouduin välillä oikein säästelemään kirjaa, jotta en kuluttaisi sitä loppuun saman tien. Hyvän kirjan tunnistaa myös siitä, että heti sen lopetettuasi sinulla on tunne, että haluaisit lukea sen uudestaan. Tämän kirjan ansioita olivat mm. päähenkilön persoonan samanaikainen sympaattisuus, urpous ja heikkous, loistava henkilöhahmokavalkadi, tekstin sisäiset viittaukset, kertojan mukaantulo tarinaan pala palalta ja siihen liittyvät ajalliset hyppäykset, muutamat loistavalla silmällä luodut suuret traagis-koomiset kohtaukset ja ylipäänsä juonen innovatiivisuus ja sopiva absurdisuus.

Ennen kaikkea kirjan käsitellessä islamistien ja sekularistien herkkää suhdetta Turkissa ja mm. naisten huntupakkoa onnistui se näin päivänpolttavaan aiheeseen tuomaan sellaista syvyyttä, jota suurelta kirjallisuudelta odottaakin. Tällaisissa tapauksissa kirjallisuudelle voitaisiin asettaa yksi velvollisuus: Päästää ihmiset irti musta-valkoisen maailmankuvan aihiosta näkemään todellisen elämän nyanssit ja vivahteet. Pamukin kirja tarjoaa äänen niin äärimuslimeille kuin separatisteillekin osoittaen, että molemmat ovat vain ihmisiä, kumpikaan ei ole läpeensä paha mutta että kumpikin tekee vakavia virheitä ja aiheuttaa paljon pahaa jäädessään kapean maailmankuvansa vangiksi. Kirja siis auttaa purkamaan yksipuoliset mielipiteet, opettaa sitä kautta ymmärtämään toista puolta. Tätä kautta se osallistuu suureen suvaitsevaisuuden missioon, jonka näkisin filosofian ja kirjallisuuden yhdeksi tärkeimmistä missioista, niin kauan kuin maailma on sellaisessa tilassa kuin se on.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!
kategoria: Kirjat

One response to “Pamukin Lumi”

  1. RNS says:

    Orhan Pamukin Nimeni on Punainen teki minuun aikoinaan aikamoisen vaikutuksen. Kirja kertoo 1500-luvulla Istanbulissa eläneistä miniatyristeistä ja islamin mukaisesti oikeaoppisen maalauksen tekemisestä. Juoni on eräänlainen murhamysteeri, mutta vaihtuvissa kertojanäänissä on upeaa iloittelua. Muun muassa kuvien hahmot puhuvat. Sittemmin olen seurannut Pamukin toimia sen mitä suomalainen media hänestä kirjoittaa. Taannoinen oikeudenkäyntijupakka ällistytti ja huolestutti – vai että uhkaa turkkilaista identiteettiä…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *