meditaatiota ja buddhalaisuutta

Posted on November 7 2006 by frank

Viime viikkoina olen pyrkinyt buddhalaisen ajatusmaailman parempaan sisaistamiseen. Tapani tutustua aiheeseen ovat sisaltaneet muutaman meditaatiosession, ennenaikaiseksi syntymapaivalahjaksi saamani buddhalais-kirjan seka keskustelut parin aasialaisen luokkatoverin kanssa.

Intialainen tyyppi piti viime maanantaina koulussamme luennon aiheesta ‘spiritual base for inner harmony’ tai jotain sinne pain. Luonnollisesti olin paikalla. Luennon jalkeen han tarjosi mahdollisuutta meditaation aloittamiseen ja paatimme kokeilla. Kolmen meditaatiokerran jalkeen taytyy sanoa, etten viela ole saanut niin hirveasti siita irti. Kykyni olla ajattelematta tai pysya etaisyydessa ajatuksiini nahden ei ilmeisesti ole kovinkaan hyva. Puolen tunnin sessiossa huomaa kuinka tehokkaasti mielesta pulppuaa ajatuksia jatkuvalla syotolla. Jos saan sessioita jatkettua on mielenkiintoista nahda miten kehitysta tassa mielen keskittamisessa tapahtuu.

Kysymys siita milla termilla maaritella oma kiinnostukseni buddhalaisuuteen on myos vaivannut minua. En ole kiinnostunut siita uskontona, vaan enemmankin taman ajatustradition tarjoamasta mahdollisuudesta kehittaa omaa ajatteluani. Talloin termi itsensakehitys nousee vakisin pintaan mutta olen kokenut sen varsin vieraaksi. Peruskontradiktio itsensakehityksen ja buddhalaisuuden valilla on lokalisoitavissa yhdyssanan ensimmaiseen osaan. Itsensakehitys korostaessaan itsea sisaltaa vahvan amerikkalaiselta kalskahtavan individualismin mielikuvan. Ihminen maaritellaan sosiaalisista roolista irroitettavissa olevaksi autenttiseksi yksiloksi. Tata omaa itseaan pyritaan sitten kehittamaan. Asiaan kuuluu myos vahva ideologia ‘omana itsenaan’ olemisesta ja kehitys tahtaa taman aidon itseyden vahvistamiseen.

Buddhalaisuus on perustaltaan varsin kaukana tasta yksilollisyydesta. Yksilo nahdaan paljon vahvemmin sosiaalisten rooliensa kautta. Etiikka ja hyveet koskevat tietyissa sosiaalisissa rooleissa oloa ja nayttavat kattavan yksilon varsin kokonaisuudessaan. Mina itse ja henkilokohtaiset preferenssit nahdaan enemmankin vihollisena, josta paastaan eroon oikeanlaisen harjoittelun kautta, vahan karjistetysti ilmaistuna. Nainhan asia on ollut myos Euroopassa ennen Uutta aikaa, keskiaikaisessa (paaosin uskonnollisessa) kirjallisuudessa itse sanana sisaltaa negatiivisia konnotaatioita ja roolien tayttaminen nahdaan keskeisena. Nykyinen individualismin aikamme on itse asiassa historiallis-maantieteellisessa katsannossa varsin harvinainen ilmio, nykyisessa lansimaisessa mittakaavassaan se lienee ainutlaatuisen voimakas ideologia.

Jos filosofian voidaan nahda ennakoivan yleisen ajatusmaailman muutoksia voisi viimeaikaisen uudelleenkiinnostuksen hyve-etiikkaan filosofian piirissa nahda jonkinlaisena merkkina siita, etta individualistinen ideologia on saavuttanut lakipisteensa ja tulevaisuudessa sen sisaltamat ongelmat yhteiselolle voivat johtaa kulttuurin jalleen hivenen kollektiivisempaan suuntaan.

Mika sitten on oma positioni tassa individualismin ja kollektivismin janalla? Valitsenko buddhan vai self developmentin? Individualistisen kulttuurin kasvattina olen luonnollisesti varsin individualismihenkinen kaikin puolin ja koen sen tarjoaman vapautuksen olevan positiivisen asian. Kaikilla ideologioilla on kuitenkin taipumus menna liian pitkalle ja individualismista voi seurata esimerkiksi syvallisten ihmissuhteiden rappio. On mahdollista myos ajatella, etta esimerkiksi amerikkalaisen kulttuurin vakivaltaisuus ja katujen turvattomuus on osaltaan taman individualismin seurausta. Kollektiivisemmassa Aasiassa elo on paljon turvallisempaa, kun ihmiset kokevat kollektiivista vastuuta ‘every man for himself’ ajattelun sijasta. Yhteiskunnallisella tasolla koen siis individualismin olevan paaosin hyva asia, mutta erityisesti amerikkalaisen yhteiskunnan koen liian individualistisena.

Henkilokohtaisestikin olen aika individualistinen ja varsin pitkalle halukas itse maarittamaan omat standardini ja roolini. Mutta maarittaessani naita standardeja koen tarvetta maarittaa ne jossain maarin kollektivistisesti. Haluan tayttaa tietyt roolit ja ottaa ihmissuhteet vakavasti pyrkien niissa lahemmaksi ihanteellisuutta. Haluan kehittya paremmaksi naissa asioissa, sisaistaa ja tayttaa roolieni minulle asettamat velvollisuudet mahdollisimman hyvin. Tassa mielessa buddhalainen ajattelu vetoaa vahvasti. Jonkinlainen valittu kollektivismi lienee se mita haen takaa.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

7 responses to “meditaatiota ja buddhalaisuutta”

  1. prospektri says:

    Jesh, meditaatio ja rantabileet kuulostaa aika hyvältä verrattuna Helsinkiin: räntää navakka koilisenpuoleinen tuuli lämpötila miinus viisi astetta. Eikö tollainen valittu kollektivismi ole just sitä individualisaation tuottamaa supersegregaatiota, jossa ei erotuta omiksi ryhmikseen sosiaalisen luokan tai muun sellaisen kautta vaan kuulutaan vieläkin erityisluontoisempiin kollektiiveihin, jotka ovat alituisessa muutoksen tilassa; esim. vaihtariposseen, filsan laitoksen delta-uroksiin yms. poppoisiin, joiden jäsenyys on tietyllä tapaa hetkellistä ja vain marginaalisesti identioivaa. Eiks tää ole just sitä yksilöllisyyttä kaikkein vieraannuttavimmassa muododssaan? Kollektivismi on kollektivismia vain jos sitä ei pääse pakoon ja on siihen sidottu?

  2. Mrks says:

    Heh, meitsihän on tossa yksi kotimaan kovimmista auktoriteeteista, ainakaan jos googlea on uskominen;)

    Käys tsiigaamassa, mitä mä tosta joskus ehkä vähän turhankin pitkällisesti kirjoitin{http://www.valt.helsinki.fi/blogs/amoneuvo/post26.htm}, koska tossa sun jutussa oli paljon saman suuntaista kelaa.

    Älä nyt mies hurahda sentään:D

  3. pikkuveli says:

    Ajatuksen kulku jutun lukemisen jälkeen:

    Myös sanan ‘itsensäkehitys’ jälkimmäinen osio viittaa jollain tavalla markkinatalouden rattaiden välissä selviytymiseen liittyvään välineeseen.

    Kykenevätkö paikalliset samalla tavalla/samanlaiseen itsensä ilmaisuun kuin fellow länsimaalaiset [esim taide, joka ei ole perinteiden mukaista koristelua, uskonnollista propagandaa tai länsimaista kulttuuria jäljittelevää] (alkoiko nykyinen länsimainen käsitys taiteesta samalla, kun ilmestyi länsimainen individualismi?)? Koetaanko oman(eikä kopioidun) sielunmaiseman ja mielipiteiden esille tuominen vastenmielisempänä ku me? miten se vaikuttaa demokratisoitumiseen?

    Just puhuttiin siitä, kuinka tovereiden ryhmätyössä kaakkois-aasialaiset osasivat luetellea kaikki kirjan faktat ulkoa, mutta omia mielipiteitä tai ratkaisuja asioihin heillä ei kuulemma juurikaan ollut. (kyllä! yleistän puolen maailman käyttäytymistä parin kaverin ryhmätyössä olleen jampan perusteella.)

  4. Frank says:

    Prospektori:

    “Eikö tollainen valittu kollektivismi ole just sitä individualisaation tuottamaa supersegregaatiota” …
    “Eiks tää ole just sitä yksilöllisyyttä kaikkein vieraannuttavimmassa muodossaan? Kollektivismi on kollektivismia vain jos sitä ei pääse pakoon ja on siihen sidottu?”

    Supersegregaatio ja yhteisojen tuhoutuminen tosiaan ovat individualismin haastavimpia oireita. Internet-aikakauden yhteisot (jotka monille tarjoavat jo perinteisia yhteisoja korvaavia ja varsin syvallisen tunnesiteen sisaltavia yhteisoja) ovat viela rajumpia tassa suhteessa, kun maantieteellisista seikoista johtuvaa pakkonakemista ei ole, vaan kun suhde on off, ei se valttamatta ikina palaa on, ja taman paatoksen voi tehda taysin yksipuolisesti antamatta toiselle mitaan teoreettista mahdollisuutta yhteydenottoon.

    Tassa tarkoitin valitulla kollektivismilla enemmankin tuollaista buddhalaisen henkisen kasvun ja itsen tietoisen ehdollistamisen aikaansaantia, jolloin sita muuttuu sisaisesti kollektiivisemmaksi tietyilla elamanalueilla. Talla tavoin saavutettu kollektivismi ei ole enaa valittua, vaan sisaisesti sitovaa.

    Mrks:

    “Buddhalainen filosofia tähtää psykologiseen muutokseen, jossa ihmisen onnellisuuskäsitys vaihtuu passiivisesta palkinto-orientaatiosta aktiiviseen onnellisena olemiseen.” …

    Hei, tykkasin buddhalaisen filosofian johdannostasi. Itse asiassa se on varmaankin paras yleisesittely buddhalaiseen filosofiaan, jonka olen lukenut. Ehka tama johtuu siita, etta filosofian opiskelijana katson buddhalaisuutta samasta tulosuunnasta ja kiinnostukseni siihen on samansuuntainen. Joillekin tuollainen selkokielinen esitys ilman ihania mystifiointeja ja eteerisyytta saattaa olla vieraannuttavaa. Mutta anyways, nakemyksemme buddhalaisuudesta lienee aika samanlainen ja ainakin minulle tuo kirjoituksesi antoi paljon selkeyttaessaan ajatuksiani ko. elamanfilosofiasta.

    pikkuveli:

    Turpaan tulee kun tuun kotiin kun sotket blogiani kommenteillasi.

  5. isoveli says:

    Ok. Jos tosiaan saan sen punaisen legoautosi niin armahdan ja kommentoin.

    pikkuveli:

    “Myös sanan ‘itsensäkehitys’ jälkimmäinen osio viittaa jollain tavalla markkinatalouden rattaiden välissä selviytymiseen liittyvään välineeseen.”

    Totta. Varsin usein lansimaisilla itsensakehittajilla suuri omaisuus tuntuu olevan yksi keskeisista mittareista itsensakehityksen edistymisessa. Se on salakavalan vahvasti lasna lansimaisessa (amerikkalaisessa) itsensakehityskirjallisuudessa, Sarasvuolaisuudessa, vaikka sen keskeisyytta yritetaan aina ainakin kosmeettisesti pehmentaa. Kun taman osa-alueen suodattaa pois, voi niista kuitenkin loytaa ihan hyvaakin kamaa.

    pikkuveli:

    “Kykenevätkö paikalliset samalla tavalla/samanlaiseen itsensä ilmaisuun kuin fellow länsimaalaiset [esim taide, joka ei ole perinteiden mukaista koristelua, uskonnollista propagandaa tai länsimaista kulttuuria jäljittelevää] (alkoiko nykyinen länsimainen käsitys taiteesta samalla, kun ilmestyi länsimainen individualismi?)? Koetaanko oman(eikä kopioidun) sielunmaiseman ja mielipiteiden esille tuominen vastenmielisempänä ku me? miten se vaikuttaa demokratisoitumiseen? ”

    Isoja kysymyksia. Paikallinen taide ja temppelien koristelu on tosiaan alun eksotiikkaihastelun jalkeen alkanut tylsistyttaa huomattavasti, samoin kuin kaikki eurooppalainenkin ei-itseilmaiseva taide (tarkoittaen kaikkea ennen renesanssia ja paljoa sen jalkeenkin ennen 1900-lukua). Eli individualistisuudesta seuraava itseilmaisu taitaa tosiaan olla ainakin itselleni hyvan taiteen ehto.

    Yleistyksesi ovat yleistyksina oikeansuuntaisia mutta kaikkiin kulttuureihin mahtuu Gaussin kayran mukaisesti ihmisia individualismi-kollektivismiakselin kaikilta alueilta, vaikka keskipiste olisikin eri paikassa.

  6. pikkuveli says:

    punainen legoauto murskaantuu parhaillaan kenkäni alla

  7. Faija says:

    Olen kerran kokeillut meditaatiota vajaan tunnin Intialaisen Harvard- proffan johdolla. Nukahdin alta aikayksikön luokkahuoneessa syvään uneen. Kysyessäni asiaa proffalta hän esitti uneni olleen jotain syvempää unta, joka kuuluu asiaan aloittelevalle meditoijalle. Ainakin se oli miellyttävän tuntuista. Kokeilut on sittemmin jäänyt. Samainen proffa opetti myös rentoutumismenetelmän, jossa on osin hyödynnetty meditointia. Sen voi toteuttaa esim. minuutin sessiona liikennevaloissa, töissä, lentokonetta odotellessa yms. Sen kuvaus on proffan kirjassa: Jagdish Parish, Managing Your Self-Management by detached Involvement. Parish hyödyntää idän ajattelua ja kuvaa kirjassaan erilaisia itsensähallintatyökaluja länsimaiselle ihmiselle (“businessman”, of course). Kirja löytyy kotoa. Tätä rentoutus menetelmää käytän silloin tällöin, se on ihan hyvin toimiva.
    -Pojat, kyllä yhdellä legoautolla voi leikkiä kollektiivisesti yhdessä. Kun nyt perehdytte itämaiseen kollektivismiin, voisitte case-harjoituksena leikkiä kahdestaan legoautolla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *