Houellebecq: Extension du domaine de la lutte

Posted on December 5 2006 by frank

Luin Houellebecq:in ensimmäisen kirjan “Extension du domaine de la lutte” englanniksi. Vaikka en tuota originaalikieltä ymmarräkkään, niin vahvasti vastustan englanninkielista nimeä “Whatever”. Se on jotenkin niin halpa, redusoi koko kirjan yksinkertaiseksi ja lineaarisen tyhjäksi tokaisuksi. Houllebecq:in maailma on kyyninen ja nihilistinen mutta se ei ole sitä nykynuoren suoraviivaisen ajattelemattomalla tavalla ‘Whatever’, vaan päinvastoin liiasta ajatustyöstä ja analyysistä johtuen.

Houellebecq:ista on muotoutunut jonkinlainen lempikirjailijani. Hänen maailmansa on niin rehellisen karu. Hän ei peittele mitään, vaan tuo elämän koko kirjon kirjoihinsa rumimpiakin yksityiskohtia unohtamatta. Samalla hänen analyysinsa ihmisen tilasta nykyaikana on niin osuva ja kaunistelematon, että hänen maailmansa avaa silmät näkemään paremmin tämän maailman. Tämä älyllinen rehellisyys on itsessään jo kunnioitettavaa, hyvin harva yksilö uskaltautuu yhta kauas sovinnaisuuksien kahleista kuin Michelimme. Siksipä Ranskassa hänen kirjalliset ansionsa kuulemma helposti hukkuvat kaikkien skandaalien ja kiivaiden väittelyiden alle. Häntä syytetään myös intellektuelliston kosiskelemisesta. Kirjat ovatkin hyvin intellektuelleja ja sisältävät varsin paljon älykkömäisiä kannanottoja suuntaan jos toiseenkin. Usein ne ovat kuitenkin niin tuoreita näkökulmia, että ainakin minuun ne tehoavat. Houellebecq on älykäs eikä Jackass-aikakautenakaan häpeä sitä.

Tässä esikoiskirjassa ovat läsnä jo kaikki Houellebecq – elementit. Päähenkilön vieraantuneisuus yhteiskunnasta, illuusiottomuus ja hänen elämänsä tarkoituksettomuus, narraattorin alhainen status ja ahdinko seksuaalisella saralla sekä yhteiskunnan kokonaistilan analysointi sen lisääntymisrituaalien kautta. Houellebecq:in maailma on synkkä ja ruma. Syynä on lähinnä se, että hän on liian selvänäköinen kyetäkseen jäämään niiden kauniiden illuusioiden vangiksi, joiden avulla ihmiskunnan valtaosa onnistuu pitämään elämäänsä onnellisena ja merkityksellisenä. Ihmiset ovat läpeensä seksuaalisia olentoja ja leijonanosa heidän käytöksestään eri elämänalueilla voidaan selittää heidän onnistumistensa ja epäonnistumistensa kautta tällä pelikentällä. Nyky-yhteiskunta avataan seksualisuuden kapitalistisena järjestelmänä, jossa jako niihin joilla on ja niihin joilla ei ole, on julma ja jyrkkä. Tässä iso H onnistuu tuomaan paljon sellaista esiin, mitä muut kirjailijat häpeävät myöntää.

Kaiken kaikkiaan diggasin kirjasta varsin paljon. Tosin loppuratkaisu oli aivan turhan kliseemäinen tämänkaltaiselle kirjallisuudelle. Ehkä muitakin ensimmäisen kirjan oireita oli viela havaittavissa mutta riemukas ja valaiseva kirja silti. Kuin katuojaan sammuminen.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *