Kuluttaja ei ratkaise ilmasto-ongelmaa

Posted on October 5 2007 by frank

Ilmastonsuojelu on paisunut muoti-ilmiöksi. Briteissä pyykkipojat ovat loppuneet koko maasta, kun kuivausrummun käyttämisestä on tullut synti ja kansa on kilvan viritellyt kuivausnaruja pihamailleen. Pintapuolisesti viheraktivistien ja muiden puunhalaajien luulisi siis olevan tyytyväisiä tähän kehitykseen. Todellisuudessa kuitenkin öljyteollisuuden edustajat muiden kylmien kapitalistien kanssa naureskelevat partaansa kabineteissaan. Uskomus siitä, että kuluttaja ratkaisee ympäristöongelmat toimii nimittäin kauniina kulissina, jonka ansiosta ongelman todellisiin syihin ei tarvitse puuttua.

Vaikutuskeinona kuluttajuuden suurin ongelma on siinä, että se on juuri sitä, kuluttamista. Britanniassa on huomattu, että ilmastonmuutoksesta huolestuneet ihmiset lisäävät kulutustaan (HS 30.9). Syynä on se, että ekologista tietoisuutta toteutetaan alkamalla ostaa vihreitä autoja, televisioita, paitoja tai taloja. Kun ekologisuudesta tehdään kuluttamista, ovat markkinavoimat onnistuneet jo puoliksi syleilemään sen kuoliaaksi. Kun maan pikkuporvarillinen enemmistö omaksuu uuden arvon, tekee se senkin luonnollisesti pikkuporvarillisesti. Tärkeintä ei ole todellinen ympäristökuorman vähentäminen, vaan vihreyden näyttäminen naapureille ja kanssaihmisille. Kuluttamattomuus ei paha kyllä näy niin selkeästi kuin pihamaalle parkkeerattu hybridiauto. Siksi vihreys muuttuu irvikuvakseen keskivertokuluttajan käsissä.

Kuluttajuus vaikutuskeinona on myös täysin epädemokraattinen. Mitä enemmän sinulla on rahaa eli kulutusvoimaa, sitä merkittävämpiä ovat kulutusvalintasi. Perustava ongelma on kuitenkin siinä, että vapaaehtoinen pidättäytyminen ei tule ikinä ratkaisemaan ympäristöongelmaa. Keskivertokansalaiselle ilmastonmuutos on niin abstrakti ongelma ja omat kuluttajavalinnat sellaisia pisaroita valtameressä, että vaikka periaatteessa ympäristötahtoa löytyisi, ei se kanavoidu käytännön valinnoiksi muuta kuin tarpeeksi helpoksi tehdyissä ratkaisuissa. On helppo ostaa puhdas omatunto kierrättämällä maitopurkit ja ostamalla kaksi ekologista t-paitaa, kun ei tarvitse muuttaa pienempään taloon turhaa lämmitysenergiaa säästääkseen tai luopua kokonaan lentomatkustamisesta. Mihinkään vaikeisiin kulutusvalintoihin ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan tule koskaan ryhtymään kuin pakon edessä.

Tätä pakkoa taas ei pysty tarjoamaan kuin valtiovalta. Vaikeat mutta välttämättömät luopumiset vanhoista epäekologisista elämäntavoista tapahtuvat vain lainmuutosten ja sanktioiden avulla. Näiden tekemiseen politiikoilla mielestäni on mandaatti. 82% suomalaisista pitää ilmastonmuutosta melko suurena tai hyvin suurena uhkana, 81% on valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ja 70% on valmis maksamaan enemmän vähäpäästöisestä energiasta hillitäkseen ilmastonmuutosta (HS 26.9). Tarvitaan vain visionäärinen poliittinen voima, joka on omaa kansansuosiotaan pelkäämättä valmis luotsaamaan kansakunnan yli tämän ihmiskunnan kohtalonkysymyksen. Tarvitaan 2000-luvun Mooses. Kuluttaja ei ratkaise ympäristöongelmia. Kansalaiset ja visionääriset valtiomiehet sen sijaan voivat ratkaista ne.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

4 responses to “Kuluttaja ei ratkaise ilmasto-ongelmaa”

  1. Frank says:

    Tämän kirjoituksen lievästi paranneltu versio julkaistiin muuten Hesarin mielipidesivulla 13.10.

  2. k says:

    Mielenkiintoista mietintää, mutta minusta tuntuu että et ole ajatellut asioita ihan loppuun asti, vedät yhtäläisyysmerkin kuluttamisen ja ekologisuuden välille, mikä sinänsä on aivan oikein, koska ekologisia ratkaisuja, ainakaan edullisia sellaisia ei synny ilman massatuotantoa ja kaupallisuutta. Jos esimerkiksi mietit yksittäisen ihmisen mahdollisuutta hankkia laitteistoja jotka mahdollistaisivat lähes omavaraisen elämän lämmön ja sähkön suhteen, niin semmoisten laitteiden/rakenteiden hinnat liikkuvat kymmenissä tuhansissa, eikö ole merkitystä sillä että joku yleensä kehittää tätä teknologiaa jonka olemassaolo perustuu siihen että joku saa siitä rahaa, ja joku sitä haluaa, tai että se massatuotannon myötä halpenisi? Tätä samaa teknologiaa voidaan viedä sitten semmoisiinkin paikkoihin joissa infrastruktuuri on yleensäkin lapsenkengissään. Testatut laite ja rakenneratkaisut estävät sen että samoja virheitä ei tehtäisi muualla, että esimerkiksi uusiorakentaminen olisi alusta lähtien järkevämpää, ja jos haluat että ihmiset asuisivat pienemmissä taloissa, jonkun niitäkin täytyy rakentaa, kyllä nekin loppuvat kesken jos ihmiset saavat äkkiä hirveän ekobuumin päälle, ja kaikki haluavat pienen ekotalon, vai mitä? Miten aiot välttää “kulutuksen” tässä vaiheessa kun pitäisi tehdä suuria teknologisia ratkaisuja jotta päästäisiin siihen pisteeseen että asiat menisivät kohti parempaa?

    Mielenkiintoista on myöskin se että et pidä oikeana motivaationa ekologisuuteen näyttämisenhalua, kateutta tai häpeää, vaan korvaisit sen ekodiktatuurilla joka suunnasta (mistä varmaankin olisi HUIKEAA hyötyä kansantalouden kannalta), mitä ihmeen väliä sillä on jos näyttämisenhalu johtaa siihen että ihmiset edes yrittävät toimia ekologisesti kestävällä tavalla? Ei minulle ole ainakaan mitään väliä jos joku haluaa ostaa hybridiauton, mistä ei varsinaisesti hyötyä ole, mutta onpahan auto jota kuitenkin joskus tarvitaan, päätöksen siitä kuinka paljon sillä sitten ajaa, voi tehdä myöhemmin, olemattomalla autolla on vaikea ajaa, mutta olevalla autolla on helppo olla ajamatta. Kiinnostus aiheeseen on tärkeää, kyllä sen oman typeryytensä asiassa huomaa ennemmin tai myöhemmin, ja sitten voi toimia siten että siitä on oikeaa hyötyä.
    Minusta kuluttaja nimenomaan vaikuttaa kaikkeen, jos kukaan ei halua mitään, ei kukaan mitään valmista tai myykään.

  3. Frank says:

    En ehdota, että kuluttaminen pitäisi totaalisesti lopettaa eikä ekologisiin kulutustuotteisiin saisi sortua. Näyttämisenhalu on parempi motiivi kuin ei motiivia ollenkaan, tulokset ratkaisevat. Pointti on, että pelkästään vapaaehtoisesti ei tarpeeksi iso osa ihmisistä siirry ekologisiin tuotteisiin, jotta ilmasto-ongelma saataisiin ratkaistuksi.

    Ratkaisuna en ehdota ekodiktatuuria, jossa valtio pakkomuuttaisi ihmisiä pienempiin taloihin. Esimerkiksi voimakkaan haittaveron säätäminen epäekologisia tuotteita vastaan ohjaisi kulutusta ihan luonnollisesti. Ja kyseessä olisi sinänsä ihan oikeudenmukainen vero, sillä ilmastonmuutoksen seurauksia joutuvat korvaamaan enimmäkseen nimenomaan valtiot, eivät nämä yksittäiset kuluttajat. Veron tuloilla voitaisiin subventoida ekologisien tuotteiden hintoja näin ohjaten kulutusta edelleen oikeampaan suuntaan. Tämänkaltaiset verotuspäätökset antaisivat yksittäisille firmoille myös vahvoja insentiivejä ympäristöystävälliseen tuotekehitykseen. Markkinatalous voi siis ratkaista paljon, kunhan se kanavoidaan valtion ja ylikansallisten organisaatioiden päätöksillä tekemään työtä oikeaan suuntaan.

  4. H.P. says:

    “Kuluttaja ei ratkaise ympäristöongelmia. Kansalaiset ja visionääriset valtiomiehet sen sijaan voivat ratkaista ne.”

    Aamen.

    Silti ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristöongelmista vastuu tuntuu kaatuvan nimenomaan tavallisten kansalaisten (joita nykyään kutsutaan kuluttajiksi tai asiakkaiksi, eikä ihmisiksi tai vaikkapa juuri kansalaisiksi) harteille. Juuri taisi pari päivää sitten olla YLEn uutisissa tehty jokin kysely ihmisiltä, minkä he näkevät tärkeimmäksi keinoksi hallita/estää ilmastonmuutos. Vastaus tuntui olevan yksityinen kuluttaminen! Eikä esimerkiksi (suur)yritysten (päästöjen) kontrollointi. Käsittämätöntä. Aivopesu on onnistunut loistavasti. Laitetaan pieni ihminen kantamaan vastuu ja syyllisyys, taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja oikeasti ympäristöä saastuttavat ja luonnonvaroja tuhlaavat suuryritykset saavat jatkaa toimintaansa hyvällä omallatunnolla.

    http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=273273&search=kysely

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *