Matkustamisen meditatiivinen ulottuvuus

Posted on August 6 2008 by frank

Vietin muutaman kauniin kesäpäivän purjeveneessä Itäisen Suomenlahden saaristoissa kaarrellen. Veneen hiljalleen lipuessa luonnonvoimiin uppoutuneena oivalsin matkustamisen olevan meditatiivista. Purjeveneen ohjaaminen tai kyydissä oleminen tyhjentää tehokkaasti tietoisuuden. Mieli avautuu avarana, kun sen täyttää hetkellisesti vain horisonttiin tuijottaminen ja puhdas oleminen. Ymmärsin ehkä myös osittain, mistä tämä ilmiö johtuu.

Heti alkuun on todettava, että purjehtimisen olemassaolo ja suosio lomanviettotapana itsessään jo todistaa matkan olevan usein tärkeämpää kuin päämäärän. Jos tarkoituksena olisi vain päästä satamasta N satamaan M, olisi moottorivene monta kertaa nopeampi ja vaivattomampi tapa matkustaa kuin purjevene, jossa jatkuvasti pitää olla virittämässä purjeita; nostamassa uusia tai laskemassa vanhoja. Purjehtimaan lähtijät ovat tietoisesti tai tiedostamattaan ymmärtäneet matkalla olemisen mieltä puhdistavan vaikutuksen.

Myös junalla matkustaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Joskus nauttiessani pitkän junamatkan autuudesta mieleeni kirkastui mikä siinä on niin nautittavaa. Syynä on ihmisen jatkuva halu tehdä asioita, suuntautua johonkin päämäärään. Tällaiselle päämäärähakuiselle ihmistyypille rentoutuminen voi olla vaikeata, aina on jokin projekti päällä, asia ajateltavana, kirja luettavana tai mökin uusi kuisti nikkaroitavana. Tunnustan itse olevani selkeästi tätä ihmistyyppiä: aina on ainakin kolmekymmentä kirjaa, jotka odottavat pienintäkin joutohetkeä, jotta voisin niihin paneutua.

Matkustamisen erityislaatu on siinä, että matkatessa toteuttaa jatkuvasti senhetkistä projektiaan, tiettyyn päämäärään pääsemistä. Mielen valtaa jatkuva etenemisen ja saavuttamisen tunne. Matkustettaessa purjeveneellä tai erityisesti junalla ei matkan etenemisen eteen tarvitse monina hetkinä tehdä käytännössä mitään. Vene soljuu eteenpäin purjeiden voimalla ja junanvaunu liikkuu kiskoilla tekipä itse mitä tahansa. Valtava vapauden huuma täyttää matkustavan mielen: veneessä voin vain olla.

Matkatessaan siis paatuneinkin suorittaja voi upota lyhyemmäksi tai pidemmäksi hetkeksi tilaan, jossa olemisen täyttää pelkästään se itse – oleminen. Tämä meditatiivinen pelkkään olemiseen itseensä uppoutumisen kokemus on kuulemma monilla luonnonkansoilla osa arkea. Meidän suorituskeskeisten luterilaisten työmoralistien sen sijaan pitää huijata sisäistä ääntämme sen saavuttamiseksi. Matkustaminen – etenkin sopivan verkkaisilla kulkuneuvoilla kuten vanhoilla junilla tai purjeveneillä – on tässä oiva keino.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

One response to “Matkustamisen meditatiivinen ulottuvuus”

  1. Itse keksin tuossa taannoin mistä junanostalgiani kumpuaa. Lähden yleensä junamatkalle hyvillä mielin, muistellen lapsuuden junamatkoja, mutta aivan yhtä usein olen matkan päätyttyä lopen kyllästynyt matkustamiseen. No, oivalsin joka tapauksessa, että lapsena penkit olivat suhteessa puolta isompia ja siksi matkustaminen todella OLI paljon hauskempaa 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *