Teesejä nuorten laajennettujen itsemurhien estämiseksi

Posted on September 26 2008 by frank

Viime yönä kalmanvärinen tunne tuli uniin. Jonkinlaisessa puoliunessa makasin sängyssä odottamassa, koska ikkunaan ilmestyvät valonsäteet työntäisivät yön tumman todellisuuden pois. Uskon, että en ole ainoa, jonka perusturvallisuuteen tällaiset tapahtumat tekevät hetkittäisiä lovia. Viime kerran jälkeen mieltäni poltti halu ymmärtää
miten tällaista voi tapahtua.

Tämänkertaisen tapauksen synnyttämä mielenliikutus on kanavoitunut kysymykseen siitä, miten tällaisia tapauksia voisi tulevaisuudessa estää. Seuraavassa kolme oireeseen ja neljä syyhyn pureutuvaa keinoa:

Nuorten laaja pahoinvointi on tällaisten tekojen takana. Veikkaisin, että nuorten pahoinvoinnissa Suomi on yksi maailman kärkimaita. Tätä pahoinvointia nuoret sitten oireilevat eri tavoin, joista traagisin on tämä huomiohakuinen laajennettu itsemurha. Tässä kolme keskeistä keinoa tämänlaisen oireilun estämiseksi:

  • 1. Aselakien huomattava kiristys

Tilastojen valossa maailman maista Suomessa on Yhdysvaltojen ja Jemenin jälkeen kolmanneksi eniten aseita asukasta kohti. Sataa asukasta kohti aseita on 56. USA:ssa tehdyissä tutkimuksissa on löydettävissä selvä korrelaatio osavaltion aselakien ja aseellisten murhien välillä. Yhteisön etu ajaa tässä kohdin ampumaharrastajien ja metsästäjien oikeuksien edelle. Aseita ei pidä kokonaan kieltää, mutta luvansaamisen ehtoja pitää huomattavasti kiristää. Jonkinlainen ammattilaisen tekemä psykologinen arvio olisi vähintään paikallaan. Poliiseilla ei yksinkertaisesti ole mitään koulutusta tai pätevyyttä arvioida yksittäisten henkilöiden mielentilaa. Tästä koituvat kustannukset voisi kattaa ampumalupien hinnan nostamisella.

Toiseksi mitään syytä sille, miksi ihmiset saisivat säilyttää käsiaseita kotonaan ei ole. Ne tulisi säilyttää ampumaseurojen kaapeissa huolimatta siitä, että asian vaatimat turvallisuusjärjestelyt nostavat ampumaseurojen kustannuksia huomattavasti. Tämä on se hinta, joka on maksettava, jotta tällaista harrastusta voi jatkaa.

Kolmanneksi aseen hankkimisessa pitää olla pidempi karenssiaika. Pitäisi esimerkiksi vaatia johonkin rekisteröityyn ampumaseuraan kuulumista ja aktiivista ampumaharrastusta vähintään vuoden verran, ennen kuin olisi mitään oikeutta ostaa itselleen asetta. Vuoden aikana moni ampumafantasioita elättelevä nuori ehtisi todennäköisesti kypsyä sen verran, että elämään löytyisi muutakin sisältöä ja lapselliset yli-ihmiskuvitelmat haalistuisivat.

  • 2. Terroriyhteisöjen kriminalisointi

Merkittävä tekijä näissä tapauksissa on internetistä löytyvä vertaistuki ja kunnioitus, jota sairaat koulusurmia ihannoivat yhteisöt tarjoavat. On yleistä, että koulukiusatuilla ja vastaavilla on kostofantasioita, joissa he pistävät turpaan kiusaajilleen ja saavat vihdoin kunnioitusta. Lähes aina ne jäävät fantasioiksi, mutta kun tällaiset syrjäytyneet ihmispolot löytävät toisensa, asioita toteuttaneita esikuvia ja vertaistukea, on askel kohti fantasian toteuttamista otettu.

Valaisevassa kirjoituksessaan (HS 25.9) akatemiatutkija Mika Aaltola toteaa, että tämänkaltaisiin tekoihin tulee suhtautua terroritekoina, vaikka tekijöiden motiivit ja yhteisö on postmodernissa hengessä sirpaleisempi ja epäyhtenäisempi kuin perinteisellä poliittisella terrorilla. Teot on suunniteltu kopioitavaksi ja levitettäväksi, niiden taustalla on samanhenkisten yhteisö ja ne on suunnattu yhteiskunnan terrorisoimiseksi. “Tekoihin voisi puuttua käsittelemällä niitä terrori- ja rikollisjärjestöjen toimintana. Tällöin tekojen avustaminen ja tiivis yhteys ‘taustajärjestöön’ voitaisiin kriminalisoida.” Kävin katsomassa muutaman potentiaalisen seuraavan tekijän youtube-profiileja sekä kotisivuja ja en näe mitään syytä, miksi sananvapauden pitäisi ulottua heihin. Kun kiihottaminen tiettyä kansanryhmää vastaan on kriminalisoitu, olisi aika olennaista, että kiihottaminen ihmiskuntaa vastaan on myös kriminalisoitua.

  • 3. Tekijän saattaminen naurunalaiseksi

Laajennettua itsemurhaa harkitsevia inspiroi selkeästi tekijöiden saama mediahuomio. Aikana, jolloin nuoret ihannoivat julkisuutta, eikä omaa mitättömyyttä kyetä sietämään, kuolemanjälkeinenkin globaali mediahuomio tuntuu tavoittelemisen arvoiselta. Tällaisen tapauksen yhteydessä julkisuutta itseään ei voi välttää, ihmisten uutisnälkä on liian suuri, mutta julkisuuden sävyn olisi muututtava. Nyt tekijöihin suhtaudutaan erittäin kunniottavasti; heidän mielipiteitään kuullaan, heidän manifestejaan luetaan, heistä ollaan kiinnostuneita ihmisinä. Media välttää tekijän syyllistämistä, häntä kohdellaan enemmän uhrina. Tämä on hyvin humaania ja ymmärrettävää. Tietyssä mielessä on totta, että tekijä on olosuhteiden uhri. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että hän teki vapaan valinnan hyökätä yhteisöä vastaan. Lisäksi tämänkaltainen ymmärtävä, suorastaan kunnioittava, suhtautuminen tekijään houkuttaa varmasti suuresti niitä väärinymmärrettyjä yli-ihmisfantasioissa piehtaroivia nuoria, jotka tällaista tekoa mielessään hautovat. Mahdollisuus saada edes postuumisti se kunniottavan valokeila, joka heille omasta mielestä kuuluu, on varmaan yksi merkittävimmistä tekijöistä matkalla fantasiasta teoksi.

Tämän vuoksi tekijän naurunalaiseksi tekeminen olisi luultavasti kaikkein tehokkain keino tulevien laajennettujen itsemurhien estämisessä. Jos kunnioituksen sijasta suuri yleisö nauraisi ja ilkkuisi tekijää, katoaisi tekijältä se sädekehä, jota potentiaaliset seuraajat ihailevat. Eri kysymys on sitten, miten tämä saavutettaisiin. Nykyaikaiseen lainsäädäntöön eivät postuumit häpeärangaistukset oikein istu. Ehkäpä jokin viriili mainostoimisto voisi epävirallisesti tehdä jonkinlaisen tekijän omaa mediapakettia ilkkuvan mediapaketin, jonka he vuodattaisivat tietoverkkoihin. Näin tekijää vastaan hyökättäisiin hänen omalla maaperällään ja yhtäkkiä hänen yhteisötoverinsa kokisivat olevansa yleisen naurun kohteina ja joutuisivat etsimään uusia toimintamuotoja, joissa purkaa pahaa oloaan.

  • Syihin pureutuminen

Nuorten pahoinvointiin johtavien syiden erittely ja hoitaminen on sitten paljon monimutkaisempi asia kuin itse teon eliminoiminen. Tämä vaatisi paljon laajemman analyysin kuin tässä on mahdollista, mutta nostan kuitenkin esiin muutama keskeisen teeman, jotka ainakin omassa päässäni ovat pyörineet:

  • 1. Mielenterveyspalvelut

Suomalaisen mielenterveystyöntekijän rooli ei ole kadehdittava, se on suorastaan kauhea. He näkevät aivan liikaa ongelmallisia tapauksia, joista vain pieneen osaan on mahdollisuuksia puuttua resurssien puutteen vuoksi. Ammattiinsa kutsumuksella suhtautuvan avuttomuuden tunne on varmasti valtava. Pahoinvoivalle nuorisomme osalle (joka on aika valtava joukko) on yksinkertaisesti tarjottava enemmän mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja hoidetuksi. Puhtaan terapeuttisen työn lisäksi tilausta olisi myös erilaisille vertaistukiverkostoille ja vapaaehtoistoiminnalle. Monilla nuorilla yksinkertaisesti ei ole ketään, jolle uskoutua tai joka lohduttaisi kun on paha olla.

  • 2. Väkivaltaviihde

Olen aiemmin suhtautunut melko vapaamielisesti väkivaltaviihteeseen, mutta viime aikoina olen miettinyt tarvitseeko ihmiskunta sitä todella. ‘Vapaa’ media tarkoittaa oikeasti sitä, että rahalla on kaikki valta mediasisällöistä päätettäessä. Valitettavasti ihmisten primitiivisiin puoliin vetoaminen tuottaa tehokkaimmin kassavirtaa ja niinpä media raaistuu ja pornoistuu sekä elokuva- lehdistö- että tietokonepelirintamalla. Miksi meidän on suostuttava tähän ‘vapauden’ nimissä? Kenen perustavia oikeuksia loukkaisi, jos ihmisten turvallisuudentunnetta lisättäisiin rajoittamalla väkivaltaviihteen tarjontaa? Perusturvallisuuden kokemus on kuitenkin ihmisten primitiivisten perustarpeiden joukossa, kun taas väkivaltaviihteen tuottamat kiksit eivät tietääkseni sitä ole.

  • 3. Peruskouluviihtyvyys

Suomessa ollaan ylpeitä peruskoulujärjestelmästämme, kun se tuottaa maailman parhaita PISA-tuloksia. Sama järjestelmä tuottaa kuitenkin kansainvälisissä vertailuissa eräitä huonoiten koulussa viihtyviä nuoria. Kiusaaminen on vieläkin aivan liian yleistä ja anekdootteja opettajista, jotka kiusaamisen ehkäisemisen sijasta ovat jopa pahentaneet tilannetta kuulee jatkuvasti. Koulun merkitys korostuu syrjäytyneillä nuorilla, joilla se usein saattaa internetin lisäksi olla ainoa todellinen yhteisö, jonka osa he ovat.

  • 4. Suomalaisten perheiden alennustila

Kuuntelin eilen kun ammattinsa kautta asioista paljon tietävät keskustelivat suomalaisen perheen alennustilasta. Kun Italiassa kolmekymmenvuotiaskin mies on päivittäin yhteydessä äitinsä kanssa, on monen suomalaisnuoren itsenäistyttävä jo kaksitoistavuotiaana. Vanhemmat tarvitsevat ‘omaa aikaa’ ja keskittyvät uraansa ja omaan elämäänsä. Lapsi jätetään aikuistumaan yksin, kun perhe typistyy pelkäksi talousyksiköksi. Tämä ei ole mikään alkoholistiperheiden ongelma, vaan koskee laajasti suomalaista keskiluokkaa, täysin tavallisia perheitä. Suomalaisperheen lasten varhainen itsenäisyys ja yksinolo koettaisiin melkein missä muussa maassa tahansa lasten laiminlyöntinä, mutta Suomessa se on niin yleistä, että se näyttäytyy suorastaan normaalina. Lapsi tarvitsee hoivaa ja tukea ainakin parikymppiseksi asti, vaikka ei kykenisi itse sitä ilmaisemaan. Seuraava sitaatti
Mukava

projektin
sivulta

kuvaa perheen ja muiden läheisten aikuissuhteiden tärkeyttä: “Kansainvälisten tutkimusten mukaan vielä 14-vuotiaat tarvitsevat aikuisten läsnäoloa. On todettu (esim. Richardson ym., 1993), että jos 14-vuotias koululainen on koulun jälkeen yli 4 tuntia viikossa ilman aikuisen valvontaa, päihteiden käytön riski lisääntyy. Riski kaksinkertaistuu, jos valvomaton aika on yli 10 tuntia viikossa. Päihteiden käytön ohella lisääntyy lapsen depressiivisyys ja koulumenestys heikkenee. Suomessa 1-6. luokan oppilaalle kertyy jo päivässä helposti 4 tuntia yksinoloa, mikä tekee viikossa 20 tuntia.”

On murrettava se liberaali tasa-arvomyytti, jonka mukaan kaikki perheet ovat samanarvoisia ja kenenkään ei pidä kritisoida toisen perheen sisäisiä asioita. Jotkut äidit ovat yksinkertaisesti huonompia kuin toiset äidit. Yhteisön pitää avoimesti tuomita heidän tekojaan. Paheksuva selän takana jupiseminen ei valitettavasti auta lapsia, jotka tällaisesa perheessä joutuvat kasvamaan. Aiemmin yhteisö on kasvattanut lapsen, kun äidillä ja isällä ei ole ollut siihen kykyä tai halua. Nykyään tämänkaltaisten yhteisöjen menetettyä merkitystä lapsen hyvinvointi on yhä enemmän perheestä itsestään kiinni. Yhteisöllisyyden vähentymisen lisäksi perhettä mitätöivä suomalainen nykykulttuuri on varmaankin keskeisimpiä tekijöitä nuorten pahoinvoinnissa.

  • Jälkikommentti

Jälkikommenttina todettakoon, että tällaiset tapaukset saavat näköjään minusta suorastaan pelottavan jyrkän ja yksioikoisen yhteisö ennen yksilöä -ajattelijan esiin.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

10 responses to “Teesejä nuorten laajennettujen itsemurhien estämiseksi”

  1. Toni Malminen says:

    Mistä hihasta vedit tuon argumentin, että Yhdysvalloissa olisi havaittu selvä yhteys asesääntelyn ja henkirikosten välillä? Itse asiassa vahvinta näyttö on sen puolesta, että tiukka sääntely lisää henkirikoksia. Hyvä johdatus aiheeseen on:
    James J. Jacobs: Can Gun Control Work? Oxford University Press, 2002.

    Tosiasiassa Yhdysvalloissa ei ole tehty yhtään tutkimusta, josta voisi luotettavasti päätellä korrelaatiota suuntaan tai toiseen. Miten selität sen, että tiukan asesääntelyn Washington on pitkään johtanut maan henkirikostilastoja?

    Myönnä, että kannanottosi on vain ideologinen: haluat, että aseita kontrolloidaan, sanoi tutkimukset mitä hyvänsä.

  2. Toni Malminen says:

    Muut ehdotukset sen sijaan vaikuttavat perustelluilta.

  3. Anna says:

    Sanoohan jo maalaisjärki, että mitä enemmän on aseita sitä vaarallisempaa. Moni olisi säästynyt henkirikokselta, mikäli metsästysaseita pidettäisiin jossain muualla kuin kotona. Automaattiaseita ei Suomessa tarvittaisi ollenkaan ja jos ihan pakko niitä on olla, aseita voitaisiin säilyttää ampumaseurojen tiloissa. En ymmärrä ollenkaan, miksi asioista tehdään niin vaikeita, aseet pois!

  4. Toni Malminen says:

    Anna: maalaisjärki kertoo myös, että rangaistusten koventaminen vähentää rikollisuutta ja että valtion velasta selviydytään painamalla lisää rahaa. Yhteiskuntatiede ei vain ole onnistunut vahvistamaan näitä “maalaisjärjen” raudanlujia totuuksia. Itse asiassa yhteiskuntatiedettä ei tarvittaisi lainkaan, jos kaikki asiat tiedettäisiin jo maalaisjärjen perusteella. Mitä muuten tarkoitat sillä, että moni olisi säästynyt henkirikokselta, jos metsästysaseita ei säilytettäisi kotona? Oma maalaisjärkeni sanoo, että jos joku haluaa tappaa toisen, hän voi tehdä sen kuristamalla, puukolla, pesäpallomailalla tai vaikkapa insuliinilla. Ja tämän havainnon vahvistaa myös tutkimus: suurin osa henkirikoksista tehdään muuten kuin ampumalla. Miksi siis tehdä asioista vaikeita: autot, puukot, haarukat, kengännauhat, lääkkeet ja kaikki muu pois? Eiks jee?

  5. Frank says:

    Toni:
    Ensinnäkin kannanottoni ei ollut ideologinen: ei minulla ole mitään ideologiaa aseita vastaan. En pidä murhista ja siitä, että ihmiset joutuvat pelkäämään, ja pyrin ihan pragmaattisesti etsimään keinoja niistä eroonpääsemiseen. Argumenttini siitä, että Yhdysvalloissa olisi havaittu selvä yhteys asesääntelyn ja henkirikosten välillä, luin jostakin sanomalehdestä, viime aikojen lukutulvan keskellä en
    enää muista mistä. Myönnän, että en tältä osin ollut tarpeeksi lähdekriittinen, enkä ole itse selvittänyt mitä relevantit tutkimukset asiasta sanovat, jos sellaisia edes on tehty.

    Mutta jos väität, että aseiden kielto ei vaikuttaisi mitenkään murhiin ja väkivaltaan, koska murhaajat tappaisivat vaikka haarukalla, niin siinä olet kyllä väärässä. On totta, että jos otetaan kymmenen potentiaalista ampumamurhamiestä ja kielletään aseet, niin osa heistä on niin päättäväisiä, että hankkivat laittoman aseen tai suorittavat murhansa muulla tavalla. Mutta samalla myös osa heistä ehtii katumapäälle ennen kuin pääsee käsiksi aseeseen tai ei ikinä saa aikaan laittoman aseen hankintaa, jää kiinni sitä ostaessaan tai epäonnistuu yrittäessään toimeenpanna iskuaan jollakin tehottomammalla aseella. Aseiden rajoittaminen tai kielto (jota en edes ehdottanut) ei ratkaisisi kaikkia ongelmia, mutta vähentäisi niitä kyllä.

    Lisäksi, jos joku haluaa suorittaa koulusurman, hän tekee sen nimenomaan aseilla, esikuviensa mukaan. Tämäkin tollo oli käynyt ostamassa aseensa samasta kaupasta kuin edellinen. Nämä toisiaan imitoivat ‘suuret yksilöt’ tarvitsevat aseen, jotta he identifioituisivat oikeaan jengiin.

    Kaiken kaikkiaan en kannata aseiden täyskieltoa. Mutta psykologin lausunto pitäisi kaikkien toimittaa poliisiasemalle, ennen kuin aselupa heltiäisi. Myös kahden vuoden karenssiaika, jona aikana pitäisi aktiivisella osallistumisella ansaita puolto paikalliselta ampumaseuralta, olisi mielestäni paikallaan tällaisten aseiden osalta.

    P.S. Eikö Yhdysvaltojen talous ole kultakannasta irtisanoutumisen jälkeen aika pitkälti
    perustunut siihen, että liittovaltio on kaikessa hiljaisuudessa painanut lisää rahaa. Eli maalaisjärjelläkin voi toimia, kun on tarpeeksi valtaa.

  6. Touko says:

    Tässä muutama, lähinnä tylsän myötäilevä, kommentti kirjoitukseesi:

    Olen samaa mieltä Suomalaisten perheiden alennustilasta. Lasten pahoinvointihan pääosin kumpuaa pohjimmiltaan sieltä ja pahimmillaan voi olla pääsyynä tällaisiin kauheuksiin.

    Olen samaa mieltä myös siitä, että ainakin edellisen koulusurmatapauksen yhteydessä oli medialla kova halu ymmärtää nuorta tappajaa ja etsiä jotain suurempaa ideologiaa hänen sepitetyistä motiiveistaan (jotka todennäköisesti olivat vain samat kuin niin monella muullakin nuorella: yksinäisyys, huono itsetunto, paha olo jne). Tapa käsitellä nuorta loputtoman yliymmärtävästi ei ole minusta hyvä asia. Tämä filosofia valitettavasti heijastuu myös monen perheenkin kasvatuksessa.

    Tuosta tekijän saattamisesta naurunalaiseksi olen myös samaa mieltä. Oletteko nähneet uusimman Batmanin? Minusta se on pelottava esimerkki mihin yhteiskuntamme on mennyt. Jokeri on elokuvassa ehkä maailman sairain ihminen, mutta silti kaikki katsomossa nauroivat hahmon sadistisimmillekin jutuille. Väittäisin, että moni poistui katsomosta elokuvan jälkeen ajatellen: “Ui vitsi, vähänkö se oli kova jätkä!” Jokerista oli tehty elokuvassa ihailtava hahmo, elokuvan todellinen supermies, jolla ei ollut heikkouksia – ei edes hahmon hulluus/sadistisuus. Elokuvan on nähnyt uskomattoman moni (ja rooli on saanut mediassa pelkkää ylistystä), joten mistään pikkuilmiöstä ei ole kyse vaan pelottavasta muutoksesta suuren yleisön ja median asennemaailmassa, väittäisin.

    (disclaimer: minäkin nauroin katsomossa)

  7. HeikkiK says:

    “On murrettava se liberaali tasa-arvomyytti, jonka mukaan kaikki perheet ovat samanarvoisia”

    Rohkea kommentti! Itse jäin tuumailemaan, että monet yhteisölle hyviä asioita tehneet ihmiset (mm. monet “suurnaiset/-miehet) ovatkin epäonnistuneet oman perheensä huolehtimisen saralla. Tämän “kvantitatiivisen” logiikan mukaan työttömät vanhemmat olisivat lapselle parhaat mahdolliset, koska heillä on ainakin aikaa olla kotona.

    Koska empiirinen mutu sanoo kuitenkin hieman toista, niin uskoisin että tasapaino löytyy jostain määrällisen ja laadullisen ajan välimaastosta. Ja jokainen lapsihan on vielä yksilö omine laadullisine ja määrällisine tarpeineen.

    Omasta (ja varmasti monen muunkin) mielestäni vanhempien henkinen hyvinvointi vaikuttaa suoraan lapsen kehitykseen. Tällä hyvinvoinnilla lienee jokin linkki myös tehtyjen työtuntien määrään, siten että ääripäät eivät ole hyväksi.

  8. Frank says:

    Tänään oli Hesarissa psykiatrian professorin Jyrki Korkeilan kirjoitus, jossa hän esitteli tutkimustuloksia sen puolesta, että aseiden saatavuuden rajoittaminen on järkevää ihan tutkitustikin, eikä vain mutu-tuntumalla. New England Journal of Medicinessä julkaistun tutkimuksen mukaan aseiden saatavuuden ja itsemurhien määrän välillä vallitsee merkitsevä yhteys. Vähemmän aseita, vähemmän itsemurhia. Lisäksi “Yhdysvalloissa havaittiin aseella tehtyjen itsemurhien laskevan 23 ja murhien 22 prosenttia, kun aseenkantolupaa hakevan taustaa selvitettiin yksityiskohtaisemmin.”

    Väite siitä, että murhaajat ja itsemurhaajat vain siirtyisivät käyttämään jotain muuta keinoa ei siis kaikkien kandidaattien osalta pidä paikkansa. Osa siirtyy toisiin metodeihin, osa ei. Pelkästään tämä on mielestäni aivan riittävä syy aseiden saatavuuden rajoittamiseen.

  9. Pakko muistuttaa, että Suomessa tapahtuvassa väkivaltarikollisuudessa on sellainen piirre, että >90% tapauksista joko uhri tai tekijä on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Jotenkin tuntuu, että turhan harva tietää tämän.

    Kieltolaki ei toiminut, mutta voitanee silti sanoa, että se olisi rationaalisempi ongelma väkivallan vähentämiseen kuin aseiden saannin kieltäminen.

  10. On hemmetin ongelmallinen juttu, että lasten kannalta on ilmeisesti ihan tutkitustikin parasta, että äiti on kotona. Miten sovitat tämän tasa-arvopyrkimysten kanssa ?

    Toisaalta koko tästä jutusta on noussut aivan kohtuuton meteli. Liikenteessä kuolee paljon enemmän ihmisiä.

    Miksi tulisi edes tulisi olettaa, että nuoriso pysyisi täyspäisenä, kun pahoinvointi on kansallinen tapa ?

    Tämä on eräs niistä globaalin markkinatalouden hedelmistä – seurausta siitä, että juhlitaan keskenäisen kilpailun alttarilla. Sitä samaa, kuin se Lex Nokia,

    Ref:
    http://www.valt.helsinki.fi/blogs/martela/post-120.htm

    Siihen mielenterveystyöhön pitäisi näissä oloissa satsata ihan eri tavalla. Ja pitäisi muutenkin miettiä, että mitä yhteisöllisyytä voisimme loihtia, kun kirkoissa ei juuri enää käydä. Ne täyttivät erään tarpeellisen funktion – yhteisöllisyyden. Me olemme todella tuuliajolla, aivan liian yksin. Se ei kertakaikkiaan sovi tällaisille laumaeläimille.

    Tässä on meille todellinen pysähtymisen paikka – miten voisimme sovittaa elämäämme enemmän yhteisöllisyyttä ? Sen eteen pitäisi tehdä töitä. Pitäisikö meidän asua jotenkin eri tavalla… lähempänä läheisiämme ? Ei ehkä samassa asunnossa, mutta vaikkapa samalla kadulla ?

    Meillä voivat huonosti lapset, vanhukset ja työssä käyvä väestö. Tässä ei ihan oikeasti ole mitään tolkkua. Nykyinen elämänmuoto ottaa meiltä aivan liian paljon. Tässä jokaiselle pähkinä kotitehtäväksi – miten voisin toimia tavalla, joka olisi yhteisöllisempi – oli se yhteisö sitten perhe, ystävät tai vaikkapa tutut harrasteista. Miten näistä yhteisöistä saataisiin tiiviimpiä, toinen toistaan tukevampia ?

    Meidän oikeasti sopisi asua kylissä, ei kaupungeissa, ei ainakaan siinä muodossa missä me nykyään asumme.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *