Irtisanomiset: Kannattavuus VS. Voiton maksimointi

Posted on May 13 2009 by frank

Yritysten irtisanomisliipaisimen herkkyys on herättänyt keskustelua yritysjohdon epäinhimillisyydestä ja markkinatalouden moraalittomuudesta. Yritysmaailman edustajat kuittaavat nämä kommentit naiivina haikailuna ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä talouden realiteetteja. Yrityksen on tuotettava voittoa ollakseen olemassa. Kannattamaton yritys menee konkurssiin, jolloin sen tarjoamat työpaikat ja verotulot katoavat. Tämän vuoksi yrityksen ensimmäinen vastuu on tuottaa voittoa. Keskustelussa kuitenkin tunnutaan unohtavan täysin, että on eri asia olla pitkällä tähtäimellä kannattava kuin pyrkiä lyhyellä tähtäimellä maksimoimaan voitot.

Yrityksen on oltava pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattava, tämä on totta. Yritys, joka vuodesta toiseen tuottaa tappiota, tuhoaa lopulta omat toimintamahdollisuutensa ja menee konkurssiin. Yritystoiminta ei siis ole pelkkää hyväntekeväisyyttä, vaan yritysjohdon on pidettävä huolta siitä, että yritys on kannattava. Joskus tämä vaatii kipeitäkin päätöksiä, mutta ne on tehtävä, jotta yrityksen elinkelpoisuus säilyy. Jos esimerkiksi markkinat kutistuvat radikaalisti, on selvää, että jossakin kohdassa yrityksen on pakko vähentää henkilöstömääriä, jotta tuotanto vastaisi uutta kysynnän määrää. On siis turha syyllistää yritysjohtoa kaikista irtisanomispäätöksistä, monet niistä ovat taloudellisten lakien sanelemia pakkoja, jotka tehdään, jotta koko henkilöstö ei joudu konkurssin myötä pihalle.

Pitkän tähtäimen kannattavuus on kuitenkin totaalisen eri asia kuin jatkuva voittojen maksimointi. Yritys ei todellakaan ole vaarassa mennä konkurssin, jos se jonakin vuonna tuottaa voittoa vain 3% markkinoiden vaatiman 10% sijaan. Voittojen maksimointi henkilökunnan kustannuksella ei ole moraalisesti hyväksyttävää toimintaa. Nykyistä johtamiskulttuuria, jossa ollaan piittaamattomia mistään muusta kuin sijoittajien saaman tuoton maksimoimisesta inhimillisten arvojen kustannuksella, pyritään pitämään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, ainoana vaihtoehtona. Milton Friedmanin dogmaa, jonka mukaan yrityksen ainoa sosiaalinen vastuu on voiton tekeminen, toistellaan kuin mantraa. Ajatuksena ilmeisesti on, että tarpeeksi toistettuna siitä tulee totta.

Yrityksen sosiaalinen vastuu on juuri niin laaja, kuin ihmiset haluavat sen olevan. Ei se ole missään kirkossa kuulutettu objektiivinen totuus, vaan yksittäisten ihmisten päätös. Kun yritysjohtaja sijoittajien paineessa hyväksyy voiton maksimoinnin inhimillisyyden kustannuksella toimintansa kantavaksi periaatteeksi, tekee hän moraalisen valinnan. Muutama vuosikymmen sitten suomalaisyritykset eivät olisi koskaan voineet harjoittaa niin törkeätä irtisanomispolitiikkaa kuin mitä monet nyt harjoittavat. Sitä ei yksinkertaisesti olisi hyväksytty. Toivon mukaan muutaman vuosikymmenen päästä tilanne on jälleen näin, ja tämä hyperkapitalismin aika jää historiankirjoihin irtiriistäytyneen ahneuden aikana.

Eli on muistettava, että kun sanotaan, että yrityksen on oltava kannattava selvitäkseen hengissä, ei tällä ole mitään tekemistä voittojen maksimoinnin kanssa. Kun kysynnässä tulee muutaman vuoden notkahdus – kuten nykyinen talouslama – pystyisi iso osa yrityksistä hyvinkin pyörittämään toimintaansa ilman irtisanomisia uutta nousua odotellessa. Isossa osassa irtisanomisista ei ole kysymys yrityksen pelastamisesta konkurssilta, vaan sijoittajien suurten voittojen pelastamisesta. Kysymys ei siis ole mistään välttämättömyydestä, vaan valinnasta, joka on myös moraalinen. Tuollaisissa päätöksissä yritys ottaa kantaa siihen mitä se arvostaa. Voittoa tuottavan yrityksen irtisanomiset ovat moraalinen kannanotto, jossa yritysjohto osoittaa, että sijoittajien tarpeet käyvät aina henkilöstön tarpeiden ylitse.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

3 responses to “Irtisanomiset: Kannattavuus VS. Voiton maksimointi”

  1. Frank says:

    Voidaan tietysti myös argumentoida, että myös yrityksen pitkän tähtäimen voittojen kannalta nykyinen henkilöstöpolitiikka on huonoa. Ensinnäkin jatkuva kasvuvaatimus ja voittojen maksimointi pakottaa helposti riskien ottoon, jolloin todennäköisyys konkurssiin kasvaa verrattuna maltillisempaan yritykseen. Toiseksi jatkuva irtisanomisuhka johtaa yrityksissä pelon ilmapiiriin, joka todennäköisesti ei ole se ilmapiiri, jossa ihmiset ovat tuottavimmillaan.

    Lisäksi voisi ajatella, että maltillisempi yritys, joka ei pyri pikavoittoihin, selviää myös talouden taantumasta paremmin, koska kaikkea tuottoa ei ole tarvinnut ulosmitata kasvuun tai voittoihin. Monet isotkin yritykset ovat selvinneet useamman vuoden tappiollisesta jaksosta ilman tarvetta irtisanoa, kun tilanteeseen on varauduttu.

    Oli niin tai näin, oli henkilöstöstä huolehtiminen taloudellisesti kannattavaa tai ei, on se ainakin moraalisesti yritysjohdon velvollisuus. Inhimillisen henkilöstöpolitiikan taloudellinen kannattavuus on siis eri kysymys kuin sen moraalinen ulottuvuus.

  2. Mielestäni tilanne on vielä tätäkin pahempi. Ihmiset oppivat aika nopeasti toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa, ja nykyinen dog-eat-dog-toiminta johtaa siihen, että suuri osa ihmisistä pyrkii yritysten lailla maksmoimaan oman hyvänsä välittämättä ympäristöllisistä tai yhteiskunnallisista seuraamuksista. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

    Ainakin minä tunnistan itsessäni niukkuuden politiikan toiminnassa. Ajattelen vain yhä suppenevaa ihmisten piiriä, joiden hyvinvoinnin haluan maksimoida. En jaksa välittää sen suuremmista kuvioista, koska efektiivisesti omat resurssini vaikuttaa niihin ovat olemattomat. Olen vaipunut raadolliseen pragmatismiin, jossa pyrin varmistamaan oman ja läheisteni mahdollisimman hyvän toimeentulon, koska tulevaisuuteen luottaminen ei tunnu kovin rationaaliselta.

    Mitä tahansa voi tapahtua, ja tätä tuntematonta vastaan parhaiten voi käytännössä varautua haalimalla itselleen mahdollisimman suuret resurssit. Oikeutetuksi rationalisoidusta ahneudesta tulee siten turva, puskuri potentiaalisia huonompia henkilökohtaisia aikoja vastaan. Rauta on taottava, kun on nuori ja terve, jotta vanhempana ja raihnaisempana omaa jotakin minkä päälle voi pudota, jos jotain sattuu.

  3. vanArg says:

    kirjoitushan on jo muutaman vuoden takaa, mutta mikään ei ole muuttunut – pikemminkin kärjistynyt.

    Yrityksen osakkeita omistavan suppenevan ihmisten piirin voiton maksimoinnin päätöksillä tehdään yritystoimintaa, joka ei vaan tunnu ottavan uutta kasvukäyrää alleen. Ai miksi? Luepa lause uudelleen. Uuden liiketoimintanousun tekeminen vaatii muutakin osaamista kuin tiliotteen tuijottamista ja pörssikurssien pulssien ennakoimista. Kun yritys on ottanut vakiintuneeksi tavakseen lomauttaa ja irtisanoa vuosittain henkilöstöään, ns. kantahenkilökunta keskittyy enemmän oman paikkansa betonointiin kuin varsinaisen työn tekemiseen. Lue tämä kappale uudelleen ihan vaikka pariinkin kertaan. Esimies karsii kaikki omaa postiaan uhkaavat yksilöt ensin pois. Siis pätevimmät. Jeesmiehet jäävät jäljelle tulevaa YT-kierrosta varten.

    Ai niin, kerroinko puhuvani ihan konkreettisesta esimerkistä? Enkö? No, oletetaan, että on kyse ihan kuvitteellisesta kalustealan yrityksestä, tai vaikkapa lastulevyä jalostavasta puusepänalan yrityksestä tai ihan vaan vaikkapa logistiikkakeskuksesta jossain läntisellä Uudellamaalla. Markkinat pienenevät ja mietitään, miten tehtäisiin sama tarjous vielä vähän halvemmalla kuin naapuri. Miksi kurssit tippuvat? Luepa edellinen lause uudestaan.

    Pienet markkinat – älä keskity hintaan, vaan tee laatua. Mut jos sittenkin ostais raudat Kiinast ja puut Latviast? Ja suunnitelmat jostain insinööritoimistosta?
    Pitäkää tunkkinne.

    Pysyinkö asiallisena menemättä henkilökohtaisuuksiin? Mielestäni aika hienosti yli 3000 kalustesuunnitelman historialla – ainoalla firman osastolla, joka teki kasvua!
    I know where the industry segment is heading, but you have to figure out the future by yourselves.

    Ehkä ne Lahden tekun pikkuinsinöörit tällä vuosikymmenellä vihdoin keksisivät jotain uutta?

    Yeah! Maybe! Why Not?
    Bye.

    Ainoa todella ennakkoluuloton uusi idea oli alistaa teolliset muotoilijat opistoinsinöörien alaisuuteen, mutta oliko se oikeasti järkevää? Vai tuliko sekin idea pikkuinsseiltä ihan vaan seuraavan YT-kierroksen turvaamiseksi? Firman johto asiansa tasalla? On joo, ihan varmaan. Päivänjatkoja.

    ~AVM

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *