Runouden tarjoama pako suorittamisesta

Posted on November 29 2009 by frank

Olen viime aikoina lukenut kotimaista uutta runoutta. En väitä ymmärtäväni runoudesta paljoakaan, enkä kai löydä sieltä niitä syvyyksiä, joihin jotkut tuntuvat pääsevän käsiksi. Viimeaikainen mieltymykseni runoihin on lähinnä ollut jonkinlainen antiteesi suorittamiselle. Sitä lukee työnsä puolesta niin valtavasti ja tällöin aina jotakin syytä varten. Ei pääse uppoamaan tekstin syvyyksiin; koko ajan metatasolla pohtii mikä on relevanttia artikkelini kannalta, mikä ei. Tämä suoritusmentaliteetti hiipii joskus myös romaani-lukemiseeni. Sitä tarkastaa kuinka monta sivua kirjassa on ja on tyytyväinen, kun ‘pääsi tänään jo sivulle 230’.

Runous on kaiken tämän vastakohta, sitä ei voi suorittaa. Tärkeintä ei ole itse teksti, vaan se mitä tapahtuu sanojen välissä, omassa mielessä. Ja se mitä tapahtuu omassa mielessä on enimmäkseen sellaista, joka ei ole nimettävissä tai mitattavissa. Runous on hitaasti leviävä elämys. Se on häipyvä tunne, jota ei sanoihin saa kahlittua. En siis ehkä nauti niinkään runoista itsestään, kuin siitä pakohetkestä kiireettömään ja päämäärättömään lukemiseen, jota runot tarjoavat.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!
kategoria: Filska ja polska tagit: , .

One response to “Runouden tarjoama pako suorittamisesta”

  1. Timo says:

    Kirkkaasti kirjoitettu. Ryhdyn blogisi seuraajaksi.

    Olen ryhtynyt hämmentävään uhkayritykseen, kirjoittamaan runoutta, koska kaikessa muussa suorittamisen maku tuntuu tunkevan sanojen, itseni ja totuuden (tai miksi pitäisikään nimittää sitä vaikeasti nimettävää ja mitattavaa, mikä pitää kokemusten & merkitysten kudoksen jotenkuten koossa kaikista manipulaatiopyrkimyksistämme huolimatta) väliin ja tuhoavan kaiken.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *