Onnellisuutta tasa-arvolla, ei talouskasvulla

Posted on May 28 2010 by frank

Pekka Mykkänen kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla (24.5) onnen taloustieteestä, joka on noussut esiin uutena poliittisena vaihtoehtona erityisesti Britanniassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja pikkuhiljaa myös Suomessa. Kirjoituksessaan hän hämmästelee sitä kuinka bkt:n kasvu ei ole enää useaan vuosikymmeneen lisännyt onnellisuuttamme ja kannustaa ottamaan onnellisuustutkimukset poliittisen päätöksenteon välineiksi.

Hänen kiintoisia avauksia tekevä kirjoituksensa kaipaa kuitenkin erään tarkennuksen. Mykkänen toteaa, että keskimäärin rikkaissa maissa asuu onnellisempia ihmisiä kuin köyhissä maissa. Tästä hän vetää sen johtopäätöksen, että politiikkojen ei pidä luopua taloudellisen kasvun tavoittelusta. Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Rikkaat maat tosiaan ovat keskimäärin onnellisempia kuin köyhät maat, mutta tietyn tulotason jälkeen tämä talouden ja onnellisuuden välinen yhteys katkeaa. Karkeasti arvioituna voidaan sanoa, että sen jälkeen kun bruttokansantuote per asukas ylittää 25.000$ ei taloudellinen kasvu enää kasvata onnellisuutta. Kansakunnan henkisen hyvinvoinnin kannalta Suomenkin talouden myllyt ovat siis jauhaneet tyhjäkäynnillä jo muutaman vuosikymmenen.

Mikä sen sijaan vaikuttaa kansakunnan keskimääräiseen onnellisuuteen myös rikkaiden maiden keskuudessa, on tasainen tulonjako. Kirjassaan
Spirit Level – Why Equality is Better for Everyone

Wilkinson & Pickett osoittavat, että maailman 20 rikkaimman maan joukossa tulonjaon tasaisuus vaikuttaa positiivisesti paitsi keskimääräiseen onnellisuuteen, myös esimerkiksi eliniänodotteeseen ja ihmisten kykyyn luottaa toisiinsa. Isot erot rikkaiden ja köyhien varallisuuden välillä vuorostaan lisäävät laajaa joukkoa sosiaalisia ongelmia kuten lapsikuolleisuutta, henkirikoksia ja huumausaineiden käyttöä.

Me suomalaiset olemme niin onnellisia, että kuulumme näiden kahdenkymmenen rikkaimman maan joukkoon. Tämän vuoksi on aika tiedostaa, että talouskasvun tie kohti onnellisuutta on kuljettu loppuun. Jos aidosti haluamme edistää kansalaistemme onnea, olisi meidän sen sijaan keskityttävä rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kaventamiseen. Tämä kuilu on valitettavasti maassamme kasvanut viimeiset parikymmentä vuotta. Ainoata kestävää onnellisuuspolitiikkaa poliittisilta päättäjiltämme olisikin talousmittareiden tuijottamisen sijasta pyrkiä takaamaan, että kaikilla olisi tasa-arvoiset edellytykset onnelliselle elämälle.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

2 responses to “Onnellisuutta tasa-arvolla, ei talouskasvulla”

  1. Frank says:

    Yllä oleva kirjoitus löytyy muuten kuvitettuna alkavan sunnuntain (30.5) Helsingin Sanomista.

  2. Polttavan kuuma poliittinen peruna tällä hetkellä tuntuu olevan, että missä mittakaavassa tätä tulonjaon kuilua tulisi lähteä kaventamaan.

    Kaksi perustasoa tässä asiassa on globaali ja kansallinen konteksti. Globaali konteksi jää helposti abstraktioksi psykologisen etäisyyden takia, kun taas kansallinen konteksti on jokaisen ihmisen omakohtaisesti kokema. Niinpä helposti onnellisuuspolitiikkaa lähdetään ajamaan jossakin globaalia pienemmässä kontekstissa, mikä saattaa helposti luoda lokaalin maksimin, joka vain suurentaa globaalia tulonjaon kuilua.

    Olettaisin silti, että suurin osa ihmisistä kykenee psykologisen etäisyyden takia eläytymään vain lähikontekstiinsa ja jää lukijan tehtäväksi pohtia seuraako tästä hyviä vai huonoja asioita suuremmassa mittakaavassa. Pintapuolisesti tähän triviaalilta vaikuttava vastaus ei kuitenkaan ehkä ole se oikea.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *