Lopetin sianlihan syömisen eettisistä syistä

Posted on December 9 2010 by frank

Päätin lopettaa sianlihan syömisen. Olen kasvavassa määrin ollut sitä mieltä, että sika on liian älykäs ja tunteva eläin, jotta sen kohtelu niillä epäinhimillisillä (vai pitäisikö sanoa epäeläimellisillä) tavoilla, joita nykysikalat harjoittavat, olisi mitenkään hyväksyttävissä. Valintani motiivi on siis puhtaan eettinen eikä liity mihinkään terveysnäkökohtiin. Eniten tulen ehkä kaipaamaan ilmakuivattua kinkkua ja meetwurstia pizzan päällä.

Enenevässä määrin olen yleisesti tullut tietoiseksi sian älykkyydestä ja tätä kautta kyvystä todella tuntea sen huono kohtelu. Lisäksi olen törmännyt faktoihin sikojen huonosta kohtelusta – liian ahtaasta elintilasta, lajityypillisen toiminnan mahdottomuudesta ja muista epäkohdista. Pisara, joka sai jo valmiiksi tulvimaan kallistuvan lasini vuotamaan yli, olivat viimeaikaiset uutiset urossikojen kastrointitavoista. Ensiksi puhuttiin kivesten repimisestä. Hesari selvitti asiaa ja totesi, että repiminen on ehkä väärä ilmaisu. Oikeasti siat kastroidaan joko pihdeillä vetämällä tai leikkaamalla – puuduttamatta. Sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professori Mari Heinosen mukaan “kivuliaita ne ovat molemmat” (HS 14.11).

Kiitän kaikkia eläinoikeusaktivisteja siitä, että heidän pitkäjänteisen työnsä tuloksena minunkin kovaan kalloon on onnistuttu takomaan näitä faktoja siitä ruoasta mitä syömme. Jokaisena päivänä teemme ruokakaupassa tai ravintolassa eettisiä valintoja. Ostamalla sikaa tai muuta eläintä tuemme sitä lihateollisuutta ja sen toimintatapoja, jotka kyseisen eläimen ovat teurastaneet. Koska lihateollisuus ja markkinointiketju pyrkivät peittelemään niitä olosuhteita, joissa lihaa kasvatetaan, on erittäin tärkeätä, että on jokin heitä valvova taho, jonka agendalla on epäkohtien tuominen ostavan yleisön tietoon. Meillä on oikeus – tai oikeastaan velvollisuus – tietää, millaisissa oloissa ruokamme tuotetaan.

Ihmisen mielen tunneohjautuvuudesta kertoo se, että vaikka minulle on näitä faktoja vöyrytetty jo vuosien ajan – ainakin siitä lähtien kun luin Peter Singerin Animal Liberationin – en ole lopullista päätöstä sianlihan syömisen lopettamisesta tehnyt ennen kuin nyt. Toisaalta sianliha on maistunut niin hyvältä, että sen syömisen lopettaminen olisi sääli. Toisaalta tällainen kieltäymys aiheuttaisi ylimääräisiä hankaluuksia erilaisissa ruoansyöntitilanteissa. Ja ehkä merkitsevimpänä tekijänä minua ympäröivät ihmiset ovat enimmältä osin olleet iloisia lihansyöjiä, jolloin sosiaalinen paine – joka on moraalimme keskeisiä polttoaineita – ei ole aiemmin ohjannut minua moraalisesti oikeaan päätökseen.

Tärkeätä on ehkä vielä korostaa, että en ole ruokatottumuksiltani mikään pyhimys. Naudanlihan ja riistan syömistä tulen jatkamaan juhlaruokana ja kalaa tulen syömään säännöllisesti. Niihin liittyviä eettisiä ongelmia en koe niin akuutteina, että ruokavaliotani olisin täysin kasvispitoiseksi muuttamassa. Naudanlihan osalta isoin eettinen kysymys liittyy mielestäni sen ekologiseen kuormaan. Tähän olen ajatellut vastata enemmänkin jatkamalla sitä linjaa, jota jo opiskelujeni alusta asti olen soveltanut: en osta lihaa kotiin, enkä syö sitä lounasravintoloissa – noudatan siis jonkinlaista arkilihatonta ruokavaliota. Säästän naudansyömisen oikeastaan kolmeen tilanteeseen: juhla-aterioihin, hyviin ravintoloihin ja aamuyön pikaruokaloihin.

En siis koe, että tämä valinta tekisi minusta vielä eettisesti esimerkillisen hahmon. Koen kuitenkin, että valintani on askel moraalisesti parempaan suuntaan. Toivon, että mahdollisimman moni tekisi vastaavia valintoja. Lisäksi kaipaan rakenteellisia, siis valtiovallan aktiivisempia ratkaisuja, koska kuluttaja on ruokakaupassa hyvin yksin ja tiedoissaan heikko. Unelmani olisi, että voisin mennä Suomessa ruokakauppaan tietoisena siitä, että jokin taho on pitänyt huolta siitä, että voin tehdä siellä ostoksia huolettomin mielin sen suhteen, että valintani ovat eettisiä. Siihen on vielä matkaa. Nyt otin itse pienen aktiivisen askeleen protestiksi ihmisten sioille tietoisesti tuottamia kärsimyksiä vastaan. Maailma ei kuitenkaan isosti muutu, elleivät poliittiset päättäjät ota vastuuta eettisemmän ruokamaailman luomisesta.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

13 responses to “Lopetin sianlihan syömisen eettisistä syistä”

  1. matti says:

    Ymmärrän perustelusi ja olen itsekin sitä mieltä, että eläinten kohtelu ei ole sillä sivistyksen tasolla, millä sen soisi.

    Minua hiukan häiritsee tämä eläinten luokittelu älykkäiksi ja tunteviksi typeriä ja tunteettomia vastaan (tai miksei kauniit, ylväät ja söpöt vastaan rumat, koukeroiset ja inhottavat?). Onko eläimen älyllisellä kapasiteetilla todellakin merkitystä sen kannalta, miten hyvin tai huonosti sitä pitäisi kohdella?

    “Enenevässä määrin olen yleisesti tullut tietoiseksi sian älykkyydestä ja tätä kautta kyvystä todella tuntea sen huono kohtelu.”

    Ehkä tarkoitit, että oivaltamalla sian älykkääksi eläimeksi kykenit kokemaan enemmän empatiaa sitä kohtaan tekemättä sen kummemmin arvolausumaa älykkäiden eläinten puolustamiseksi?

  2. Frank says:

    “Onko eläimen älyllisellä kapasiteetilla todellakin merkitystä sen kannalta, miten hyvin tai huonosti sitä pitäisi kohdella?”

    Mun mielestä on. Kyllä mä näen, että esimerkiksi kyky kärsiä on tietyssä mielessä sidoksissa eläimen älylliseen kehitystasoon. Esimerkiksi hyttysen tappaminen ei mielestäni ole yhtä paha asia kuin koiran tappaminen, koska koiralla on huomattavasti kehittyneempi keskushermosto, aivot, käyttäytymistavat sun muut. Tästä johtuen se lienee paljon enemmän tietoinen itsestään ja tarpeistaan sekä paljon kykenevämpi tuntemaan niin positiivisia kuin negatiivisiakin tiloja.

    Jos me emme hyväksy tällaista älyyn tai tietoisuuden tasoon liittyvää erottelua eri eläinten arvokkuuden välillä, en keksi miten me voimme puolustaa sitä, että ihmisen arvo on jotenkin suurempi kuin esimerkiksi hyttysen.

  3. matti says:

    Miksi meidän pitäisi puolustaa sitä, että ihmisen arvo on suurempi kuin hyttysen?

    Ja voihan mittareita olla muitakin, vaikkapa voimaan perustuva.

    Sä ehdotat älykkyyttä ja tietoisuutta itsestään ja kykyä tuntea erilaisia tunteita. Kuulostaa ihan hyvältä ja mahdolliselta, mutta missä raja kulkee esimerkiksi tappamisen oikeutuksen kanssa? Saako olla vähän tietoinen ja pikkuisen älykäs? Päteekö tämä ihmisiinkin (so. yksilöiden keskinäisiin eroihin) vai ainoastaan eläimiin?

    Lisäksi mua kiinnostaa se tapa, millä esimerkiksi hyttysen tappaminen on vähemmän paha kuin koiran. Se jotenkin tuntuu vähemmän väärältä?

  4. Olen omalta osaltani taas tehnyt sen valinnan, että preferoin sikaruokia naudan sijaan johtuen naudan suuresta hiilidioksidikuormasta. Olen myös alkanut kiinnostua veriruoista, joita ei nykyään syödä ollenkaan järkevässä määrin vaan kaikki sen sijaan jäystää sitä ikuista filettä, joka on kuitenkin vain pieni osa eläimen tarjoamasta ravinnosta. Sen verran tapettua eläintä pitää kunnioittaa, että sen antimet käytetään täysipainoisesti hyväksi.

    Toisaalta ostan kyllä luomulihaa aina tilaisuuden tullen, vaikka se kallista on. Samaten preferoin ennemmin lokaalia, useammastakin syystä. Kuitenkin turhan paljon tulee syötyä ulkona ja siitä voi olla ihan varma, että ravintolat valitsee sitä halvinta kidutuslihaa. Parempi kuitenkin syödä kidutettua kanaa ku onnellista lehmää. Etiikka on kuitenkin kaukainen kakkonen lajinselviämiselle.

    Arvostan kyllä kasvissyöjiä, mutta jotenkin en voi olla pitämättä hieman kuuhottamisena sellaista, että ollaan syömättä lihaa vaikka mieli tekisi. Primääriongelma on kuitenkin väestöräjähdys, se lienee hyvä pitää mielessä. Antakaa mielummin rahaa naisten kouluttamiseen kehittyvissä maissa, koska se ehkäisee väestönkasvua ja valitkaa liha paremmin, jos siltä tuntuu.

    Mut toki, jos ei liha maistu, ni mikäs siinä. 🙂

  5. Frank says:

    “Miksi meidän pitäisi puolustaa sitä, että ihmisen arvo on suurempi kuin hyttysen?
    Ja voihan mittareita olla muitakin, vaikkapa voimaan perustuva.”

    Ei siihen mitään objektiivista syytä tietysti olekaan. Käytännössä me kuitenkin päivittäisillä valinnoillamme toteutamme maailmankuvaa, jossa ihmisen arvo on suurempi kuin hyttysen. Jo pelkästään johdonmukaisuuden nimissä meidän olisi hyvä miettiä, miksi näin teemme ja etsiä sille jonkinlaista perustaa. Nähdäkseni jonkinlainen eläimen (joihin ihminen luetaan) kehitystasoon liittyvä mittaristo on tarjolla olevista mittaristoista vetoavampi kuin moni vaihtoehto, esimerkiksi voimaan perustuva mittaristo. Ehkä pohjimmiltaan syy on siinä, että se vetoaa eniten empatian- ja oikeudenmukaisuuden tuntoihimme, joiden varaan moraali paljolti rakentuu.

    “mutta missä raja kulkee esimerkiksi tappamisen oikeutuksen kanssa? Saako olla vähän tietoinen ja pikkuisen älykäs? Päteekö tämä ihmisiinkin (so. yksilöiden keskinäisiin eroihin) vai ainoastaan eläimiin?”

    Mitään täysin selvää rajaa ei varmaan pysty vetämään. Ihmisten tappaminen ilman hyvin vahvaa perustetta (itsepuolustus tms.) on väärin, mutta hyttysen tappaminen vain pikkaisen väärin. Jotkut itämaiset mietiskelijät ilmeisesti välttävät myös hyttysenkaltaisten eläinten kiusaamista. Siinä välissä nää tapaukset joutuu ratkaisemaan aika pitkälti tapauskohtaisesti ja ilman mitään selkeätä oikeata vastausta.

    Ihmisten suhteen olisin taipuvainen pitämään jonkinlaista universaalia ihmisarvoa varsin toimivana moraalisena periaatteena. Sen perustelut eivät kuitenkaan oikeastaan liity tähän ihmis-eläin -debattiin, vaan siihen miten ihmisyhteisöt saataisiin toimimaan mahdollisimman moraalisesti.

    “Lisäksi mua kiinnostaa se tapa, millä esimerkiksi hyttysen tappaminen on vähemmän paha kuin koiran. Se jotenkin tuntuu vähemmän väärältä?”

    Kyllä se aika selkeästi ainakin mun mielestä tuntuu vähemmän väärältä. Uskon, että valtaosa ihmisistä on samaa mieltä. Moraalissa tää tunnepuoli on vahvasti läsnä eikä sitä tule sivuuttaa. Järjen avulla voi kuitenkin jalostaa niitä asioita mihin tunne tarttuu.

  6. matti says:

    “Jo pelkästään johdonmukaisuuden nimissä meidän olisi hyvä miettiä, miksi näin teemme ja etsiä sille jonkinlaista perustaa. Nähdäkseni jonkinlainen eläimen (joihin ihminen luetaan) kehitystasoon liittyvä mittaristo on tarjolla olevista mittaristoista vetoavampi kuin moni vaihtoehto, esimerkiksi voimaan perustuva mittaristo.”

    Tottakai mä ymmärrän sen, että jotta eläimiä voisi tappaa, on houkuttelevaa perustella sitä jollakin arvojärjestelmällä. Jotenkin musta kuitenkin näyttää, että se on aika helposti melko löysä systeemi. Esimerkiksi tämä kehitystasoon liittyvä arvojärjestelmä ei varsinaisesti tarkoita muuta kuin että koska mä olen kehittyneempi kuin hyttynen, mä saan mun mielestä tappaa sen. Siihen voi toki lisätä, että koska mä olen kehittyneempi, mä olen myös arvokkaampi, ja se oikeuttaa mun toiminnan. Mutta jos arvo määritetään näin, se on käytännössä aika tyhjä kortti – kuulostaa vain jotenkin enemmältä. Mun mielestä pitäisi siis – johdonmukaisuuden nimissä – myöntää, että se arvo, joka oikeuttaa meidän toiminnan, ei käytännössä ole muuta kuin se arvo, minkä me itse annamme itsellemme. Eikä siten eroa kovin paljon vaikkapa voimaan perustuvasta mittaristosta.

    Toinen puoli tätä asiaa on se, että jos asiaa ajatellaan muiden eläinten kannalta (vaikka tietenkään mä en pääse koiran maailmaan), niin tuntuu lohduttomalta että niitä arvotetaan ihmiselle ominaisin mittarein. Ihmisellehän on ominaista nämä aiemmin mainitut ominaisuudet, tietoisuus itsestään ja älykkyys. Musta tuntuu tautologiselta perustella ihmisen arvoa ihmisen ominaispiirteellä. Samalla tavalla mistä tahansa näkökulmasta voi arvottaa muut alemmalle pykälälle. Mä esimerkiksi olen aika pitkä, ja voisin johdonmukaisuuden nimissä arvottaa muut ihmiset suhteessa mun pituuteen. Hevosen mielestä nopeus voisi olla tämmönen mittari.

    Mutta ymmärrän kyllä sun pointin. Ja on turvallista sanoa, että joku systeemi tuntuu vetoavammalta kuin joku toinen. Mun mielestä nämä mittaristot on kuitenkin kaikki yhtä keinotekoisia, mutta osa niistä verhoaa sen keinotekoisuuden aika hyvin. Eläinten tappamisen oikeutukseksi ei tunnu riittävän se, että haluaa syödä sen, tai että kokee tarvitsevansa sitä ravintoa. Sen pitäisi olla jotenkin myös oikein. Sanottakoon tarkennukseksi, että mulla ei ole kantaa siihen, pitäisikö eläimiä syödä (itse syön); jotkut syö, toiset ei. Mutta mua kiinnostaa perustelut ja se, mille ne perustuu.

    “Ehkä pohjimmiltaan syy on siinä, että se vetoaa eniten empatian- ja oikeudenmukaisuuden tuntoihimme, joiden varaan moraali paljolti rakentuu.”

    Miksi se vetoaa eniten meidän empatian- ja oikeudenmukaisuuden tuntoihimme? Ehkä siksi, että ne ominaisuudet on just meille kaikista ominaisimpia. Lisäksi se implikoi ajatuksen siitä, että ihminen on luomakunnan kruunu. Ja siitä on meille kaikista eniten hyötyä.

  7. Frank says:

    “Mutta jos arvo määritetään näin, se on käytännössä aika tyhjä kortti – kuulostaa vain jotenkin enemmältä. Mun mielestä pitäisi siis – johdonmukaisuuden nimissä – myöntää, että se arvo, joka oikeuttaa meidän toiminnan, ei käytännössä ole muuta kuin se arvo, minkä me itse annamme itsellemme. Eikä siten eroa kovin paljon vaikkapa voimaan perustuvasta mittaristosta.”

    Mä en usko mihinkään maailmassa itsessään oleviin arvoihin, joten lähtökohtaisesti kyseessä ei mun mielestä voi olla mikään muu kuin ‘se arvo, minkä me itse annamme itsellemme’. Eikä mun mielestä sen enempää tarvitakaan. Toimintamme ja arvottamisemme perustuvat aina joillekin arvoille ja jo siksi on tärkeätä pohtia ja työstää niitä.

    Vaikka voima mahdollistaa ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa omia arvojaan, ei tämä tarkoita, että mikä tahansa arvojärjestelmä on yhtä hyvä kuin voimaan perustuva. Juuri suuri voima tuo mukanaan myös suuren vastuun valita omat arvonsa. Vaikka kaikki arvot lopulta olisi keinotekoisia, on ainakin mun mielestä tietyt arvot vetoavampia kuin toiset. Ehkä se johtuu vain mun kyvystä tuntea empatiaa, mutta muhun vetoaa enemmän eläinten kärsimyskykyyn perustuva järjestelmä kuin voimaan perustuva. Ja olen valmis jossakin määrin elämään tämän arvojärjestelmän mukaisesti omassa elämässäni, suosittelemaan sitä muille ja tarvittaessa puolustamaan sitä. Vaikka se ei ole mitenkään objektiivisesti parempi, mä näen sen parempana omien pohdintojeni perusteella ja se riittää.

  8. Frank says:

    Vielä on todettava, että nämä ehdottamani arvot voivat toki olla varsin ihmiskeskeisiä. Mutta toisaalta, olemme ihmisiä. Ei kai meihin mikään sellainen arvomaailma voisi vedota, joka ei perustuisi inhimillisyyteemme?

  9. Susanna Kaukinen says:

    Aina menee saveen, ilmeisesti. Lehmiä ja maitotuotteita ei saa syödä ympäristökuorman takia, sikoja ei sen takia, että ne on fiksuja. Kaloja ei voi syödä sen takia, että meret on ryöstökalastettu ja niiden laatu nyt muutenkin on niin ja näin. Kai tän koko ketjun lopputulema on se, että syökää kanaa ja kananmunia. Eiköhän niitäkin kuitenkin ruokita jollain rehulla, joka on tehty jostain uhanalaisista kuuteista.

    Puhtaan kasvissyönnin jätän kyllä aatteen miehille ja naisille, oli nyt sitten aivan miten hyvänsä.

  10. Jari Ikävalko says:

    Itse lopetin nisäkkäiden ja lintujen syömisen vuonna 1999 eettisin perustein. Koin “herätyksen”, kun lasteni kanssa kyhnytimme pikku possua korvien välistä ja päälle päätteeksi marssimme syömään kinkkusämpylät. En saanut sämpylää loppuun saakka syötyä. Päätin, että mieluummin sittenkin rapsutan kuin tapan. Vaikuttimieni ja tekojeni välinen ristiriita paljastui.

    Toki proteiinin tarpeen tyydyttääkseni olen edelleen valmis tappamaan. Toistaiseksi ei ole tarvinnut. Syön myös äyriäisiä, nilviäisiä ja kalaa; näihin en subjektiivisesti tunne “olentorakkautta”. Mutta myös ne ovat eläviä olentoja ja saavat kunnioitukseni; ne ansaitsevat ihmisien kourissa hyvän elämän ja armeliaan lopun. Tehokasvatus ei sovi sen paremmin kirjolohille kuin kanoillekaan.

    Näin lyhyesti.

    • ann ikä says:

      Seli,seli…kymmenen vuotta sai kuunnella, että’haluaa makkaraa’ ja ‘kala on tyhmä, siksi sitä syön’ on sitten tuota olentorakkautta sekäkunnioitusta. Varsinainen kasvissyöjä…ei mitään periaatetta.

  11. frank says:

    Tässäpä vielä Talous-Sanomien tuore ja provokatiivisesti nimetty artikkeli siitä, miksi tehotuotettua sian- ja kananlihaa ei tulisi syödä:
    http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2011/02/06/taman-jalkeen-et-enaa-syo-elaimia/20111728/12

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *