Median viihteellisyyttä tulisi säädellä, koska se tyhmentää kansakuntaa

Posted on August 11 2011 by frank

Tietämättömyydestä on tullut hyve. Kansanedustaja Teuvo Hakkaraisesta kapitalisti Björn Wahlroosiin mielipidevaikuttajat oikein ylpeilevät sillä, että heidän poliittinen kannanottonsa ei perustu asioista perillä olemiseen, vaan naiiviin asenteellisuuteen. Johanna Korhonen nostaa esiin tämän huolestuttavan ilmiön, jossa “tieto ja sivistys eivät ole arvo, vaan yksi näkökulma muiden joukossa.” Yksi syyllinen tähän on median kaupallistuminen ja esimerkiksi tosi-TV:t, jotka tekevät tyhmyydestä sankaritarinoita.

Aiemmassa maailmassa mediatilaa jaettiin ihmisille erityisesti poliittisissa kysymyksissä asiantuntijuuden ja meriittien perusteella. Yliopiston professorit olivat kysyttyjä kommentaattoreita ja heille annettiin riittävästi TV-aikaa tai palstamillimetrejä näkökulmansa selittämiseen. Nykyään tärkeintä ei ole mielipiteen viisaus, vaan myyvyys. Iskevä slogan päätyy osaksi uutiskatsausta, koska syvempi analyysi “ei ole käyttistä matskua”.

Taustalla on markkinatalouden rautakoura. Media-alan toimijat joutuvat tekemään valintojaan kahden keskenään ristiriitaisen tavoitteen välillä: Aliarvioimalla kansakunnan älykkyyden syntyy kaupallisesti menestyneintä sisältöä. Syntyy Big Brothereita, viihde-‘uutisia’, ja höyrypäitä poliittisia julkkiksia. Yliarvioimalla kansakunnan älykkyyden syntyy valistavaa ja sivistävää mediasisältöä, joka lisää ihmisten kykyä ymmärtää maailmaa ja sen toimintamekanismeja. Nykyisessä uusliberalistisessa ilmapiirissä ensinmainittu valinta on yleistynyt silmiinpistävästi.

Meillä ei ole varaa heittää sivistystä roskakoriin. Siksi mielestäni on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko mediatalojen on suoraselkäisemmin ilmoitettava, että heillä on muitakin päämääriä kuin osakkeen arvo. Heidän on linjattava vahvasti, että he ovat valmiita tinkimään tuottavuudesta, jotta he tuottaisivat korkeatasoista sisältöä. Että he valitsevat mieluummin osakkeen hinnan laskun kuin sisällön laadun laskun.

Vaihtoehtoisesti valtion on tiukemmin ryhdyttävä säätelemään mediaa sen suhteen, kuinka paljon kansakuntaa tyhmentävää viihdettä se saa esittää. Ehkä parasta olisi perustaa hallituksesta erillinen media-alan säännöstelyelin, joka päättäisi mitä TV-ohjelmia kotimaiset kanavat saavat lähettää. Jokainen ohjelmanikkari saisi sitten mennä sinne hattu kourassa selittämään, miksi hänen viihdeohjelmansa sivistää – ei tyhmennä – kansakuntaa. Vain viihdeohjelmat, joiden sivistävän vaikutuksen todettaisiin olevan positiivinen tai vähintään neutraali sallittaisiin. Kansa ansaitsee tulla sivistetyksi ei tyhmennetyksi.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

3 responses to “Median viihteellisyyttä tulisi säädellä, koska se tyhmentää kansakuntaa”

  1. Jusssi says:

    Mikko, ymmärrän kyllä pointtisi, mutta olen silti täysin eri mieltä menetelmistä. Median vapaus on liian suuri asia alistettavaksi edes kansakunnan sivistyksen edistämiselle.

    Paremminkin homma pitäisi hoitaa koulutusta ja kouluja parantamalla. Samoin parempien ohjelmien tukeminen, samoin kuin idioottiohjelmien “haittaverottaminen” voisi toimia ohjaavana.

    Multa valtiolliselle sensuurivirastolle tiukka ei.

    /jussi

  2. Uusintoja toisensa perään says:

    Tämä olisi tietysti mielenkiintoinen kokeilu, mutta parempi tapa ratkaista ongelma olisi tukea kriittistä medialukutaitoa jo nuoresta iästä lähtien ja tarjota myös laadukasta vastapainoa. Tällä hetkellä tv:stä tulee tosi-tv-uusintoja toistensa perään. Uusintaprosentti ns. laadukkaimmillakin kanavilla on varmaankin 50-60%.

  3. Tieto on lahja says:

    Kiitos ajatuksesta. Luettuani havahduin ajattelemasta sitä, onko tämä todella puhdas kysynnän ja tarjonnan lain seuraus? Haluavatko ihmiset todella viihdyttää itseään näin, vai löytyisikö vielä paljon kiinnostavampiakin tapoja viettää aikaansa – vaikka sitten television äärellä. Eivätkö ihmiset jää kaipaamaan jotain?

    Olen myös pohtinut keltaisen lehdiston otsikointia ja asiasisällön valintaa. Tarkoitus on ilmeisesti viihdyttää ja tarjota sellaisia otsikoita, joita esimerkiksi netissä klikataan auki. Mutta kuinka moni todella sitten saakaan lukea otsikon mukaisesta aiheesta? On vain tehty vääristetty otsikko, jolla johdetaan lukija lukemaan täysin muuta. Sisältö olikin itse otsikossa.
    Riittääkö tämä. Tälläista tietovirtaako kaipaamme? Yhden virkkeen huvia. Jos tarjolla olisi samoissa määrin, yhtä helposti saatavilla jotakin muuta – valitsisimmeko todella näin. Tietysti, jos nyt vastattaisiinkin tällaiseen kysyntään, huomaisimme pian, että yhtä monta lehteä/ otsikkoa/ katselutuntia ei saada myytyä tällaisella sisällöllä, sillä ihmiset saavat kylläiseksi itsensä jo pienemmästäkin määrästä. Sisältö on ruokkinut meidät. Täyttänyt tarpeemme. Tämä ei sovi nykyiseen pikaruokakulttuuriin, jossa laadulla ei ole merkitystä. Rahalla on – vääristyneellä tavalla.

    Onko myös tositv -ohjelmien todellisuus tätä? Myydään otsikoilla, ja vieläpä niillä edellisten kausien aikaisilla otsikoilla. Ihmisten todellinen tarve on kuulla tarinoita ihmiselämästä ja kiinnostavista persoonista. Todellisuudessa tv:stä tulee ulos vain se sama pintapuolinen osa, jonka on edellisellä kaudella todettu keräävän hetkellisesti katsojia. Ihmiset saattaisivatkin olla kiinnostavia, mutta ohjelma on leikattu niin ja ihmiset on asetettu sellaisiin tilanteisiin, joissa ei anneta tilaisuutta sisällölle. Vedotaan ihmisen muihin perustarpeisiin, muistuttamalla niistä, mutta kuitenkaan todellisuudessa täyttämättä niitä tai edes käsittelemällä niitä sisältörikkaalla tavalla.

    Näin asian näkevänää totean vain, että median toimintaa voitaisiin hyvin säädellä.

    Harmillista on myös se, että nykyisen tehokkaan tiedottamisen väylät, media ei saa tilaisuutta toimia todella kiinnostavien ja hyödyllisten asioiden tiedottajana. Nykytekniikalla kun siihen olisi mahdollisuus. Usein myös ne asiasisällöltään rikkaat asiat esitetään vain pintaa raapaisten ja vieläpä otsikkohakuisesti, jolloin (uskoisin) suuri osa yleisöstä jää ilman todellista viihdettä. Sellaista, joka herättää ajatuksia, sivistää ja jatkaa elämäänsä ajatuksissamme – tullen kenties uudelleen mediaan jalostuneena.

    Tiedonhaku on taito. Mikäli sitä syötettäisiin samalla voimalla, kuin nykyistä “viihdettä”, eikö se olisi silloin lahja?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *