Yritysten yhteiskuntavastuu ja alihankinta Kiinasta: Onko iPhonen ostaminen eettisesti hyvä valinta?

Posted on February 15 2012 by frank

Mikä on eettisin valinta kännykkää ostaessa? Tulisiko meidän boikotoida Applea sen alihankinnan skandaalien vuoksi? Vai onko se päinvastoin erityisen kunnostautunut vastuullisessa alihankinnassa kilpailijoihinsa verrattuna? Miten ylipäänsä voimme tietää, mikä kännykkämerkki on eettinen? Ja voimmeko kuluttajana tehdä yhtään mitään auttaaksemme ahdingossa olevia työntekijöitä Kiinassa? Visaisia kysymyksiä. Ei huolta, kolme viisasta miestä keskustelevat asian auki puolestasi.

Tämä keskustelu tapahtui facebookissa 17.1.2011. Siinä allekirjoittanut, Lauri Järvilehto ja Mikko Hyvärinen ottavat yhteen pohtiakseen monimutkaisia kysymyksiä yritysten yhteiskuntavastuusta, siitä mitä elektroniikkavalmistajien tehtailla tapahtuu Kiinassa ja onko meillä kuluttajilla velvollisuus tai edes mahdollisuus vaikuttaa valinnoillamme näihin asioihin. Ja ennen kaikkea siitä, onko iPhonen ostaminen eettisesti arveluttava vai peräti paras valinta? Kaikki alkoi tästä viattomasta statuspäivityksestä:

Frank:
On ongelmallista, kun jostakin brändistä tulee liian ikoninen. Ei tarvitse välittää ihmisoikeuksista, kun ihmiset tykkää kuitenkin. Monet muut kansainväliset brändit kuten Nike, H&M tai Nokia ovat joutuneet kansainvälisten kampanjoiden seurauksena ottamaan alihankinnan eettisen puolen vakavasti. Toivottavasti Apple teflon-brändistään huolimatta tajuaisi, että ihmisarvoisten työolosuhteiden tarjoamisen hinta maksaa itsensä takaisin, kun brändi ei likaannu työolosuhde-skandaaleissa:
Business Insider: Your iPhone Was Built, In Part, By 13 Year-Olds Working 16 Hours A Day For 70 Cents An Hour

Mikko:
Veikkaan, ettei Kiinassa näiden asioiden valvominen ole ollenkaan niin helppoa kuin miltä se äkkiseltään täältä Suomesta käsin saattaa tuntua. Olen kuullut siellä reissatessani aika hurjia tarinoita. Meidän firmalla ei näitä ongelmia ole – mutta toisaalta tehtaanjohtaja onkin suomalainen. Toisaalta myöskään alihankkijan vaihtaminen “veitsellä leikaten” ei ole lainkaan niin helppoa kuin mitä kuvittelisi.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin: En todellakaan hyväksy tällaista toimintaa. Haluan kuitenkin tuoda esille, että maailman kasvualueilla – kuten Kiinassa ja Intiassa – toimiminen ei todellakaan ole niin yksikäsitteistä ja helppoa kuin mitä se on esimerkiksi Euroopassa. Paras tapa vaikuttaa asiaan on maksaa tuotteesta asiaankuuluva hinta.

Älä osta halpaa.

Lauri:
Huoh… Jotenkin sitä toivoisi, että ihmisillä olisi vähän enemmän medialukutaitoa…

Tämä koko “paha Apple” -argumentti perustuu aivan pöyristyttävän tökeröön retoriseen kikkaan: otetaan ilmiö, johon kaikki syyllistyvät ja osoitetaan sitten sormella yhtä brändiä, jota on kiva vihata.

Pari tarkennusta:

1) Ensinnäkin, Kiina-argumentti pätee ihan koko elektroniikkateollisuudesta. (Kuten Business Insider sivumennen toteaakin.)

2) Toisekseen, Apple hyväksyttiin juuri Fair Labor Association:in jäseneksi maailman ainoana elektroniikkayrityksenä. Applen koko supplier chain on nyt myös itsenäisen non-profit -organisaation valvonnan alaisena.

1) & 2) nojalla voidaan siis sanoa, että koko elektroniikkateollisuus toimii epäeettisesti, mutta että Apple on tällä hetkellä kaikista näistä toimijoista eettisin. Eli ennen iPhonea pitäisi heittää mäkeen pesukone, kahvinkeitin ja televisio, jos haluaisi olla oikeasti eettinen.

3) Kolmanneksi, tässä on kyse valtavan paljon isommasta epäkohdasta kuin yhden brändin tai yhden teollisuudenalan toiminnasta. Kyse on koko länsimaisesta kulutuskulttuurista. Nämä uutiset tarjoavat meille mahdollisuuden osoittaa sormella jotain muuta ja lakata kantamasta vastuuta siitä, että koko kulttuurimme perustuu tällaiselle toiminnalle, joka on käytännössä yhä orjatyötä. Kirjoitin tästä taannoin analyysinkin blogiini.

Frank:
1) Tilanne Kiinassa toki on sellainen – ja alihankintaketjut niin pitkiä -, että asioiden täydellinen valvonta on käytännössä mahdotonta. Eli tarpeeksi kaivelemalla jokaisen suuryrityksen alihankintaketjusta löytynee näitä epäeettisiä työolosuhteita. En siis väitä, että Apple olisi yksin tässä tai että Applen tai jonkun muun suuryrityksen olisi jotenkin helppo ratkaista tätä ongelmaa. Omia suoria alihankkijoita voi vielä jotenkin valvoa, mutta ne ostavat ison osan komponenteistaan omilta alihankkijoiltaan ja ketjun viidettä porrasta on käytännössä mahdotonta valvoa tai edes välttämättä tietää.

2) Toi Applen liittyminen Fair Labor Associationin jäseneksi vaikuttaa kyllä äkkiseltään katsottuna aika kovalta jutulta! Eli myöskään kyyninen asenne, jossa etukäteen on päätetty että kaikki suuryritykset ovat pahoja ei palvele tarkoitustaan. Aikanaan yhteiskuntavastuuta diplomityötäni varten tutkiessani huomasin, että suuryritysten välillä on aika valtaisia eroja sen suhteen, miten ne näihin asioihin suhtautuvat. Toisille ne olivat ‘ihan sama’-kamaa, toiset tekivät tosissaan työtä näiden kompleksisten ongelmien ratkaisemiseksi. Oli ärsyttävää huomata, että ne yhtiöt jotka tekivät tosissaan työtä saivat mediassa saman kohtelun kuin nuo hällä väliä -yritykset. Apple näyttää tuon uutisen perusteella liittyneen ensimmäiseen kastiin.

3) Sen sijaan olen eri mieltä siitä, että “Nämä uutiset tarjoavat meille mahdollisuuden osoittaa sormella jotain muuta ja lakata kantamasta vastuuta siitä, että koko kulttuurimme perustuu tällaiselle toiminnalle”. Mitä tuo vastuunkantaminen oikein tarkoittaa? Jotakin epämääräistä murehtimista valkoisen miehen taakasta? Mielestäni nämä uutiset ja niiden levittäminen tarjoavat melkeinpä ainoan tavan, millä voimme yksittäisinä kuluttajina pyrkiä vaikuttamaan näihin asioihin. Koska:

a) Ei meillä yksittäisenä kuluttajana ole kännykkää ostaessa tarjolla muuta kuin Kiinassa tuotettuja puhelimia. Nämä ovat rakenteellisia, talousjärjestelmään liittyviä ongelmia, joita yksittäinen kuluttaja ei ratkaise. Tästä kirjoitin Hesarin mielipidepalstalle aikanaan.

b) Isoista brändiyrityksistä eettiseen puoleen vakavimmin suhtautuivat ne yhtiöt, jotka aiemmin olivat joutuneet pahiten parjauskampanjan kohteiksi. Kun 2006 perehdyin asiaan niin H&M ja Nike, jotka olivat aiemmin olleet mielikuvissa niitä ‘pahoja brändejä’, olivat nyt monilla mittareilla esikuvia muille yhteiskuntavastuutaan miettiville yrityksille. Eli kuluttajat kykenevät erilaisten kansainvälisten kampanjoiden kautta vaikuttamaan suuryritysten toimiin. Edellyttäen että suuryrityksellä on tarpeeksi näkyvä brändi, että se voi likaantua.

c) iPhonen, iPodin ja MacBookin omistajana koen, että moraalinen velvollisuuteni on levittää nimenomaan Applea koskevia skandaaleita. Pitämällä niitä pinnalla voin osaltani olla mukana pitämässä huolta, että Apple suhtautuu näihin asioihin vakavammin tulevaisuudessa.

Matti:
Nyt on sanottava Frank, että tuon c-kohdan perusteella on luultavasti keksitty fraasi “nauraa matkalla pankkiin”.

Frank:
Matti: On toki totta, että kolmen Apple-tuotteen ostaminen vs. yhden uutisen linkittäminen facebookiin ei ole kovin uhkaava epäluottamuslause Applea kohtaan 🙂

Peruspointtini on, että kuluttaja ei näitä ongelmia ratkaise, vaan ratkaisut vaativat (globaaleja) poliittisen tason muutoksia. Mutta vähin mitä voin kuluttajana tehdä on tiedostaa, että yhtiöllä on ongelma ja levittää näitä uutisia.

Apple on viime aikoina joutunut median parjaamaksi tuotantoketjun epäeettisyyksistään –> Apple liittyy Fair Trade Associationiin. Näen tässä aika selkeän syy-seuraus-suhteen.

Lauri:
Frank,

Tällaiset uutiset toimivat 99%:lle lukijoista klassisen aristoteelisen katharsiksen lähteenä. Tulee hetkeksi pöyristynyt olo, ja sitten voi jatkaa puhdistuneena arjen askareita. Churchill kirjoitti aikanaan tästä, että jos puheessa annetaan yleisölle ratkaisu tai syntipukki, yleisö ei tee mitään. Jos taas jätetään ongelma pöydälle, yleisöstä tulee ruutitynnyri, joka tarttuu itse toimeen ja muuttaa asioita.

Muutama vastine vielä:

a) Itse asiassa juuri ostokäyttäytymisellä voidaan vaikuttaa radikaalisti yritysten toimintaan. Eivät yritykset säikähdä lehtijuttuja vaan sitä, että tuotteet jäävät hyllylle. Vitsikkäintä tässä kohkaamisessa on, että sen aineiston valossa, jota olen saanut haalittua käsiini, kaikkein eettisin kuluttaja käyttäisikin juuri Applea. (Sori kaikille Apple-hatereille.) 😛

b) Tämä on erinomainen pointti, ja mielestäni yritysvastuun pitäisi ollakin pinnalla. Mutta tässäkin olisi tärkeää pitää huoli lähdekritiikistä sekä esittää argumentit oikeiden verrokkien valossa. Jos sanotaan koko alaa koskevien argumenttien varassa alan eettisimmästä toimijasta, että he eivät toimi oikein, ollaan kyllä jo aika likaisen retoriikan piirissä.

c) Lopuksi, skandaalien levittäminen ei palvele kenenkään tarkoitusta – etenkään silloin, kun ne on luotu tarkoitushakuisesti ja ilman kunnollista lähdekritiikkiä. Prikulleen sama juttu tapahtui viime syksynä, kun Hanna Nikkasen haastattelu levisi räjähdysmäisesti ympäri verkkoa. Kun jutulla on näin kova retorinen iskuvoima, harva jää pohtimaan sen paikkansapitävyyttä.

Mikko:
Mutta mitäs sun mielestäsi sen Applen tms. samassa tilanteessa olevan yrityksen tälle asialle käytännössä pitäisi tehdä ? Haluutko, että Apple puuttuu Kiinan työlainsäädäntöön? Pitäisikö heillä olla paremmat sopimukset alihankkijoiden kanssa (joita alihankkija voi kuitenkin rikkoa mielensä mukaan, koska käytännössä valvonta on jo suoralla asiakas-toimittaja -akselilla todella hankalaa)? Vai pitäisikö iPhonet ja muut vastaavat tuotteet kasata ennemmin jossain EU-maassa tai USA:ssa, jolloin laitteen hinta todennäköisesti tuplaantuisi, jolloin köyhtyvät ja kovaa vauhtia velkaantuvat länkkärit eivät pystyisi ostamaan niitä tai köyhtyisivät ja velkaantuisivat vielä entistä pahemmin?

Halvemmat hinnat ohjaavat valmistusta halpatuotantomaihin, koska materiaaleilla tai logistiikkakuluilla noita hintaeroja ei käytännössä voi tehdä. Mun mielestäni tässä on ristiriita olemassa: jos kuluttajat vaatisivat tuotteita, jotka on tehty länsimaissa koska halutaan taata eettiset työolot kaikille, niin kyllä niitä ihan varmasti siellä valmistettaisiin. Mutta toisaalta: kaikista kuluttajan valintakriteereistä tärkein on edelleenkin hinta, ja se ei oikein tue tätä ajatusta.

Kaikki nää tuotteet on valmistettu kuluttajille. On 100 % meidän päätäntävallassa, minkälaisia ne ovat. Kyse on loppujen lopuksi vaan siitä kuinka paljon me ollaan niistä valmiita maksamaan ja millä perusteella. Tuotteen laatuun nähden halpa hinta = kompromissi jonkin muun suhteen, ja se tahtoo meiltä pullamössöpossuilta aina hetkittäin unohtua, kun täältä norsunluutornista alas muuta maailmaa säälien katselemme.

Lauri:
Minua muuten kismittää tässä Apple-hatessa eniten se, että tässä on kerrankin yritys, jonka kovin johto tekee sitä, mitä rakastavat kaikkein eniten (ainakin Jobs, Ive, Cook), samalla kun kilpailijat, jotka juoksevat vaan rahan perässä joutuvat koko ajan tarkistamaan näkökulmiaan.

Miksi ihmisten ensimmäinen reaktio on: “Plääh, miksi noilla menee noin hyvin? Epäreilua! Mitenhän ne saisi revittyä alas sieltä?” eikä: “Kivaa, että kerrankin ihmiset, jotka tekevät intohimoisesti sitä, mitä rakastavat pärjäävät näin hienosti; mitähän minä voisin tehdä yhtä intohimoisesti?”

Hyvänä esimerkkinä taannoin Kauppalehdessä ollut otsikko: “Kuka pysäyttäisi Applen?” Miksi niitä pitäisi pysäyttää? Eikö olisi parempi, että muutkin pyrkisivät löytämään sen jutun, josta ovat yhtä innoissaan ja menisivät mukaan tekemään?

Frank:
Lauri:
1) Mun mielestäni tällainen uutinen ei anna ratkaisua tai tarjoa syntipukkia, vaan nimenomaan jättää ongelman pöydälle. Kun varsin monella on Applen tuote taskussaan, on aika vaikea kokea se ulkopuoliseksi syntipukiksi, kun omat kädet ovat tahriintuneet.

Lauri ja Mikko:
2) Ostokäyttäytymisellä vaikuttaminen esimerkiksi elektroniikkaa ostaessa yliarvioi totaalisesti kuluttajan käytössä olevan informaation ja ajan. Mä mielelläni voisin maksaa ekstraa siitä, että saan eettisesti kestävän tuotteen. Mutta mistä saisin sen puolueettoman ja tarpeeksi kattavan informaation, jonka perusteella voisin tällaisen valistuneen kuluttajavalinnan tehdä? Kun yhteiskuntavastuun parhaat asiantuntijatkaan (tai yritykset itse) eivät osaa sanoa, kuinka eettinen jokin tuotantoketju on, on ihan höpönpöppöä sälyttää kuluttajan vastuulle tämän valinnan tekeminen.

Lisäksi yksittäinen kuluttaja ei kykene viestittämään eettisiä preferenssejään yritykselle. Hänen viestintämahdollisuutensa ovat yksinkertainen ostan/enOsta ja tämänkään vuoksi ostokäyttäytymisellä vaikuttaminen ei toimi. Viisi miljoonaa ihmistä voi päättää olla ostamatta Dieselin farkkuja eettisistä syistä, mutta Dieselillä ei välttämättä ole hajuakaan tästä. Eli ei todellakaan ole 100% meidän päätäntävallassa minkälaisia tuotteet ovat, koska me kuluttajat emme ole missään symmetrisessä täydellisen informaation neuvottelutilanteessa joukkovoimana, vaan yksittäisinä jamppoina kaupassa, jotka joko ostavat jotakin tai eivät.

3) Eli yleisöstä tulee ruutitynnyri vain siinä mitassa kuin he pystyvät asioihin vaikuttamaan. Ja tehokkain kuluttajien käytössä oleva vaikutuskanava toistaiseksi on ollut yksittäisen yrityksen esiinnostaminen mediassa, jotta edes se joutuisi muuttamaan alihankintakäytäntöjään. Tämä on osoittautunut varsin toimivaksi strategiaksi, kuten Niken, H&M:n tai Applen tapaus näyttävät osoittavan. Se voi tuntua yksittäisestä yrityksestä epäreilulta, että miksi juuri heidät otettiin nyt maalitauluksi, mutta parempaakaan strategiaa kuluttajilla ei ole maailman muuttamiseksi paremmaksi. Yksi yritys kerrallaan.

Lauri:
Muutama selvennys vielä:

1) “Applen tapaus näyttää osoittavan?” Apple ei ole nyt hypännyt yhtäkkiä eettisen toiminnan kelkkaan, vaan heillä on ollut käynnissä 6 vuotta yksi elektroniikka-alan tiukimpia auditointijärjestelmiä. Applella on vain tavattoman tiukka seula julkiselle toiminnalle, ja he eivät ole aiemmin tiedottaneet tästä julkisuuteen. Kyse on vähän samasta asiasta, kuin että yksi antaa tonnin hyväntekeväisyyteen ja kohkaa siitä joka paikassa, ja toinen antaa miljoonan mutta ei kerro kenellekään.

2) Tämä yksittäisen brändin esiin nostaminen kohdistaa kulutuskäyttäytymisen vain tähän yhteen brändiin. Kuten Hanna Nikkanen kuulussa haastattelussaan totesi, hän haluaa iPhonestaan eroon mahdollisimman pian. Jos Applen dissaaminen ei olisi niin mediaseksikästä, niin jos nyt sitten kulutusetiikasta halutaan puhua, pitäisi tarkastella erityisesti kaikkein halvimpien mallien valmistajia, kuten ZTE:tä tai HTC:tä. Nämä halpismallit tekevät ihan kosmisia liikevaihtoja, eikä tuollainen viiden kympin puhelin taatusti synny kovinkaan eettisesti.

Mikko:
Miten sä nyt voit väittää, että on puhtaasti Applen tms. yrityksen omissa käsissä vaikuttaa asiakkaan valintaan? Meinaatko, että heille tarjotaan tuotetta, jota suurin osa asiakkaista ei halua? Nokia kokeili tätä hieman eri kontekstissa ja pieleen meni. Tuotekehitysvaiheessahan uusia ominaisuuksia tiedustellaan nimenomaan asiakkailta, samoin kuin sitä mitä he ovat valmiita tuotteesta maksamaan mitäkin ominaisuutta vasten. Ilmeisesti amerikkalaisten kuluttajien toivelistalla ei ole eettisesti puhdas tuote, ja jos he ovat päämarkkinaryhmä, niin eipä sillä kauheesti taida olla väliä mitä valintoja rationaalinen pohjoismaalainen yliopistokoulutuksen saanut kuluttaja kassalla tekee, jos tuote uppoaa kuin häkä semmoisilla markkinoilla joilla on oikeasti merkistystä.

Ja kuluttaja kyllä pystyy viestittämään eettiset preferenssinsä yrityksille: äänestämällä jaloillaan. Jos myynti pienenee, aika moni henkilö yrityksessä on mun väittämäni mukaan kiinnostunut siitä, mistä tämä johtuu. Kyllä tuo eettinen aspekti painaa siinä vaakakupissa ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa muukin. Massat on vaan ensin saatava liikkeelle ennen kuin asialla on jotain todellista merkitystä, ja yritäpä tehdä sitä maailmassa, jossa tällä hetkellä kaikki talouteen vaikuttava poliittinen päätöksenteko tähtää ihmisten kulutuksen lisäämiseen.

Frank:
Lauri:
Jos Applella on ollut käytössä jo kuusi vuotta yksi elektroniikka-alan tiukimmista auditointijärjestelmistä, niin ainakaan se ei näy erilaisissa kansainvälisissä arvioissa, joissa suuryritysten yhteiskuntavastuuta koetetaan arvostella. Esimerkiksi Ethispheren listalta löytyy kyllä Hitachia, Xeroxia sun muita, mutta ei Applea. Fortunen muutaman vuoden takaisesta listasta löytyy vuorostaan esimerkiksi Nokia ja HP, mutta ei Applea.

Siksi päättelin, että Applen liittyminen osaksi Fair Labor Associationia juuri nyt liittyy niihin kritiikkeihin sen alihankintaa kohtaan, joita viime aikoina on ollut ilmassa.

Mutta tämä kertoo ehkä eniten juuri siitä, kuinka vaikea yksittäisen kuluttajan on saada mitään käsitystä siitä, mikä yhtiö lopulta on eettinen valinta ja mikä ei. Eli voi hyvin olla, että Apple on yksi parhaimmista yhtiöstä tässä suhteessa tai sitten ei. Mutta ainakin tuo Fair Labor Associationiin liittyminen vaikuttaa mielestäni hienolta askeleelta oikeaan suuntan!

Yleisesti uskaltaisin väittää, että jos kuluttaja haluaa tehdä eettisen kuluttajavalinnan, on (erityisten eettisyyden varaan rakennettujen Body Shop -brändien puuttuessa) valistunein valinta ostaa joku mahdollisimman näkyvä ja kallis brändi. Juuri sen takia, että tällainen brändi voi tahraantua, on näillä yrityksillä paljon vahvempi motivaatio pitää huolta, että näin ei käy. Eli Nokiat ja Applet ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä parempia valintoja kuin geneeriset ZGE- tai XYZ-kännykät samoin kuin Niket ovat eettisesti parempi valinta kuin geneeriset markettilenkkarit.

Mikko:
Mun mielestäni tää Apple-aspekti on aika sivuseikka tän asian suhteen. Kyl se pääpointti on edelleenkin se, että länsimaiset kuluttajat aiheuttavat omilla toimillaan suurimman osan maailman hädästä ja kärsimyksestä, mutta eivät itse kanna siitä vastuuta, vaan sysäävät sen säälittä yrityksille, jotka alun perinkin toteuttivat tai yrittivät toteuttaa tämän ihmisryhmän toiveita. Eihän se laiva nyt niin käänny… Mut nyt lopetan kärisemisen ja alan parannella orastavaa flunssaani appelsiinien ja vitamiinivalmisteiden voimin.

Frank:
Mikko: Mun mielestä kuluttaja ei pysty esimerkiksi kännykkä-asioissa viestittämään eettistä preferenssiään yrityksille. Jos tarvitsen kännykän, niin ei minulla ainakaan ole tiedossa mitään vaihtoehtoa, joka varmasti olisi eettinen vaihtoehto.

Kuluttajan syyllistämisellä haukumme väärää puuta ja katse kääntyy pois niistä ihmisistä, jotka oikeasti voisivat asiaan vaikuttaa. Ratkaisun avaimet ovat oikeastaan kahden ihmisryhmän käsissä:
1) Suuryritysten johtoporras
2) Poliittiset päätöksentekijät

Yritysjohtajien on turha pyrkiä pesemään käsiään väittämällä, että asiakas on aina oikeassa. Jos yrityksesi alihankintaketjussa tapahtuu hirveyksiä ja sinä johtajana et ole tehnyt sitä mitä voit (ei tietysti enempää) näiden estämiseksi, niin sinä olet vastuussa näistä hirveyksistä. Johtaja on vastuussa alaistensa tekemisistä ja päätöstensä seurauksista.

Poliittiset päätöksentekijät olisivat kaikkein parhaassa asemassa asioihin vaikuttamisessa. Mutta heiltä tuntuu nykyään puuttuvan selkäranka viedä kansakuntaa moraalisesti eteenpäin. Ihannevaltiossani minun kuluttajana ei tarvitsisi kantaa huolta ostamieni tuotteiden eettisyydestä. Kun näkisin ne suomalaisen kaupan hyllyllä, tietäisin, että suomalaiset viranomaiset ovat pitäneet huolta siitä, että tuote on eettinen.

Lauri:
Frank,

Apple ei näy noilla listoilla siksi, että he ovat tähän asti kategorisesti kieltäytyneet kaikista tutkimuksista. Toisekseen, lukemani mukaan FLA-yhteistyö on ollut vireillä jo viime vuoden alusta – siis ennen tätä kohkaamista. Kuluttajapaineen aiheuttama muutos on siis aiheuttanut sen, että Apple tiedottaa nyt avoimemmin auditoinneistaan. Sivumennen sanoen, jos mietitään sitä Suomessa ison kohun aiheuttanutta Hanna Nikkasen hölynpölyä (“kun on huipulla, ei tarvitse kuunnella kuluttajia”),

Applehan on toiminut tässä suhteessa ihan eri tavalla kuin mikään muu firma. Nokia taipui vasta pitkän kuluttaja- ja viranomaispainostuksen jälkeen nostamaan eettistä ja ympäristöprofiiliaan (lue: siinä vaiheessa, kun myynti alkoi kyykkäämään). Samaten Niken ja H&M:n suunnassa näkyi muutoksia vasta kun myyntikäyrä kääntyi laskuun.

Apple teki viime vuonna kaikkien aikojen kovimman tuloksen – ja nousi samalla Greenpeacen ekolistalla kolmoseksi sekä lähti ekana FLA-yhteistyöhön mukaan. Eli kyllä tässä voi jo ajatella, että brändi on syystäkin aika hyvässä iskussa.

Loppukaneettina: jotta tällainen uutisointi olisi muuta kuin sensaatiohakuista höpönlöpöä, pitäisi keskittyä niihin yrityksiin, joiden toiminta on eettisyys- ja ekomittareilla eniten punaisella. Mutta tässä tulevat media-alan lainalaisuudet vastaan: “ZTE:n kännykät valmistetaan lapsityövoimin” nyt vaan ei svengaisi otsikkona järin hääppöisesti. 😛

Lisäksi kuluttajahan nimenomaan pystyy vaikuttamaan tuohon johtoportaaseen ja poliitikkoihin: aseet ovat ostokäyttäytyminen, viestintä ja demokraattinen päätöksenteko.

Omalla ostokäyttäytymisellä, perehtymällä eri yritysten eettiseen taustaan, keskustelemalla ja äänestämällä – ja kirjoittelemalla vaikkapa Facebook-seinään nämä muutokset alkavat syntyä.

Ja kuten sanottua, Niken, H&M:n sun muiden yritysjohdon päätökset alkoivat muuttua vasta siinä vaiheessa, kun kuluttajien mielipide alkoi näkyä viivan alla. :/

..ai niin, ja “varmasti olisi eettinen vaihtoehto” haiskahtaa aika pahasti idealismilta. Jos otetaan firma, jossa on 60 000 työntekijää, niin on varma, että siitä löytää aina jotain valittamista.

Mutta on täysin mahdollista vaikuttaa valitsemalla tarjolla olevan tiedon valossa eettisin vaihtoehto. Tässä tapauksessa siis esimerkiksi Apple tai Nokia lienevät aika varmoja valintoja, ja ZTE ja HTC eivät.

Frank:
Ostokäyttäytyminen on aseena hyvin heikko.
1) Tarvittavaa informaatiota ei ole. Valtaosa informaatiosta on joko yrityksen itsensä tuottamaa tai skandaalinhakuista yksittäisten epäkohtien paisuttelua. Eettisiä kysymyksiä on niin monia, ne ovat sen verran kompleksisia ja alihankintaketjut niin pitkiä, että vertailukelpoista tietoa voi olla jopa teoreettisesti aika mahdotonta tuottaa. On siis varsin vaikeata saada kokonaiskuvaa minkään kansainvälisen toimijan eettisyydestä.

2) Ostokäyttäytyminen on vaikuttamiskeinona epädemokraattinen. Se jolla on rahaa, sillä on valtaa.

3) Ostokäyttäytyminen on viestintäkeinona kuin rikkinäinen puhelin. Ostamme tai emme, emmekä usein edes itsekään tiedä miksi. Sitten yritys yrittää joidenkin markkinatutkimusten perusteella arvailla, miksi eilen ostettiin enemmän kuin tänään.

4) Sitä eettistä vaihtoehtoa ei välttämättä ole. Eettinen kuluttaja on kännykkäkaupassa kuin kommunisti Jenkkien presidentinvaaleissa: sekä demokraatit että republikaanit ovat kaukana omista mielipiteistä, mutta muita vaihtoehtoja ei ole.

Ostokäyttäytyminen tuntuu muuttavan noita kansainvälisiä yrityksiä vain silloin, kun jokin järjestö onnistuu luomaan kansainvälisen skandaalinkatkuisen kampanjan epäreilusti yhtä toimijaa vastaan.

Eli toki meidän tulee valita tarjolla olevan tiedon valossa eettisin vaihtoehto, mikä se sitten onkin. Mutta keskittymällä puhumaan kuluttajan vastuusta me siirrämme katseen pois niistä tahoista, jotka oikeasti voisivat muuttaa asioita.

Kuluttajan vastuun sijasta pitäisi puhua työntekijän vastuusta. Nuori polvi vaatii työpaikoilta enemmän merkityksellisyyttä ja kestäviä eettisiä arvoja kuin vanha polvi. Tämä voi olla todellinen muutosvoima suuryrityksissä. Kun yritykset huomaavat, että parhaat työntekijät kyselevät rekrytointihaastatteluissa yrityksen arvomaailmasta, niin ne alkavat aivan eri tavalla nähdä eettisyyden kilpailuetuna. Kuluttaja on etäällä yrityksestä ja kytkeytynyt siihen vain tuon minimaalisen määrän informaatiota kommunikoivan kuluttajavalintansa kautta. Työntekijä on läsnä päivittäin yrityksessä.

Jos haluamme muutosta, olisi meidän alettava korostaa työntekijöiden vastuuta yrityksensä toimista ja johtajien eettistä vastuuta omista päätöksistään. Mitä useampi meistä valitsee työpaikkansa eettisin perustein, sitä useampi työnantaja alkaa ottaa eettiset periaatteet tosissaan.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

13 responses to “Yritysten yhteiskuntavastuu ja alihankinta Kiinasta: Onko iPhonen ostaminen eettisesti hyvä valinta?”

  1. Risto says:

    Onko Taiteilija Martelan “Final Solution” alaikäisille kiinalaisille nälkäkuolema? On se vaan niin vinhaa kun länsimaalaiset menevät sanelemaan omia moraalinäkemyksiään täysin vieraaseen kulttuuriin sitä yhtään tajuamatta tai kunnioittamatta. Kiina ei ole Suomi eikä poliittiset itkut sitä tosiasiaa muuta. Liian paljon ihmisiä, liian vähän resursseja. Voi olla, että noitten lapsuus on harmaa, mutta ainakin selviävät siitä hengissä ja ravittuna.

    Niin ja btw, ei siitä kovin pitkä aika ole, kun Suomessa mentiin töihin jo kauan ennen 13 vuoden täyttymistä. Sanoisin että joku reippaat 100 vuotta. Mitä luulet suomalaisten sanovat, jos joku olis sillon tullut mölisee, että lasten täytyy saada leikkiä 18 vuotiaaks asti?

  2. Jukka says:

    Mielenkiintoinen keskustelu.

    Brändit ovat eettisyyden kannalta kaksiteräinen miekka. Yhtäältä, kuten Frank aluksi totesi, ne suojaavat yritystä kilpailulta ja kolhuilta mikä voi mahdollistaa kaikenmoista epäasiallisuutta. Mutta pitemmällä aikavälillä yrityksen on huolehdittava brändistään toimimalla asiallisesti minkä takia yritys saattaa toimia ettisesti juurikin brändinsä takia.

    Mitä tulee kuluttajan ostokäyttäytymisen vaikutukseen niin olen Frankin kanssa samaa mieltä. Kuluttaja on rajoitetun rationaalinen, informaatiota on paljon ja kuluttajan neuvotteluasema on heikko. Jos olisi olemassa kännykänostajien globaali yhdistys niin tilanne olisi eri. Sosiaalinen media tarjoaa välimallin ratkaisun täysin hajautetun päätöksenteon (kukin ostaa mitä lystää) sekä täysin keskitetyn (yksi organisaatio päättäisi mikä on eettistä ja mitä saa ostaa) välillä.

    Kuluttajien välinen tiedonjakaminen (jota lehdistökin skandaalijutuillaan tukee) on siis keino koittaa neuvotella mitkä voisivat olla eettisiä valintoja ja siten koordinoidummin vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen. Mekanismi ei ole täydellinen (tiettyjä firmoja tutkaillaan kriittisemmin), mutta näkisin sen olevan keskimäärin ihan ok. Minusta yksittäisten juttujen oikeellisuus on tärkeää, mutta ei ole niin tärkeää kuin keskustelun kokonaisvaikutus: Yritykset joutuvat olemaan tarkkana, etteivät joudu vääränlaisen keskustelun kohteeksi.

    Sitten toinen asia on tuo että kuinka jonkun maan toimintaan tehokkaimmin puututaan: suorin interventioin vai yleistä talouskehitystä tukemalla mitä jotkut taloustieteilijät kannattavat. Varmaan siinäkin on joku kultainen keskitie.

  3. Nämä Riston huomiot ovat muuten myös loistavia pointteja.

    Kaivelin viime vuonna noita Foxconnin (Applen alihankkija) ja koko Kiinan itsemurhatilastoja. Lehdethän repivät silloin näitä lööppejä siitä, että “Applen työntekijöiden keskuudessa vallitsee itsemurha-aalto”.

    Kun haki verrokiksi kansalliset tilastot, kävi ilmi, että itsemurhat ovat *harvinaisempia* Foxconnilla kuin keskimäärin kiinalaisväestön keskuudessa.

    Sama juttu tuossa, että monelle 12 tuntia 70 sentin palkalla vääntävälle työpaikka tehtaassa on onnenpotku silloin, kun naapurikylän muksut kuolevat nälkään.

    Eli nämä sensaatiohakuiset lööpit pitäisi suhteuttaa aina kokonaisväestössä ja kulttuurissa vallitseviin olosuhteisiin, eikä repäistä niitä irti kontekstista iskevän otsikon toivossa.

  4. frank says:

    Risto: Se miten länsimaisen yrityksen tulisi toimia vastuullisesti kehitysmaissa on toki monimutkainen kysymys. Esimerkiksi eräs kansainvälinen urheiluvälinevalmistaja jäi kiinni lapsityövoimasta Intialaisessa jalkapallotehtaassaan ja erotti nuo alaikäiset. Näiden lasten vaiheita seurannut toimittaja havaitsi, että jotkut heistä päätyivät lapsiprostituoiduksi. Tämän vuoksi esimerkiksi H&M ei suoraan erota lapsityöntekijöitä, vaan pyrkii löytämään yhdessä heidän kanssaan parhaan ratkaisun heidän tilanteeseensa.
    Eli toimiakseen eettisesti kehitysmaissa on yrityksen oltava hyvin sensitiivinen paikallisiin oloihin nähden, kuten toteat.

    Ja on myös totta, että länsimaisten yritysten lapsityövoima- sun muut ongelmat ovat vain jäävuoren huippu verrattuna paikallisten omiin firmoihin. Jonkun arvioin mukaan Intian lapsityövoimasta vain jokin prosentti tekee tuotteita, jotka päätyvät länsimaisiin käsiin ja loput ovat ihan kotimaisen tuotannon palveluksessa. Eikä meidän pidä tuomita sitä suoralta kädeltä. On totta, että kun lapsen vaihtoehdot ovat nälkäkuolema, lapsiprostituaatio tai ankara tehdastyö, niin viimeinen vaihtoehto lienee kuitenkin paras.

    Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että länsimaiset yhtiöt saisivat rellestää siellä miten vain haluavat. Eivät 16 tunnin tehdastyöpäivät asein valvotuissa halleissa vaipat jalassa ole mikään autenttinen ja vaalittava osa kiinalaista kulttuuria, jota meidän tulisi kunnioittaa, vaan välttämättömyyden sanelema tilanne. Se että paikallinen hallinto- tuotantojärjestelmä ei kykene takaamaan ihmisarvoisia työolosuhteita ei tarkoita, että länsimainen yritys olisi vapautettu kaikesta moraalisesta vastuusta ja sillä olisi vapaat kädet tehdä mitä vain siellä.

    Jos esimerkiksi Myanmarin valtio tarjoaisi vankilamaisissa olosuhteissa eläviä vähemmistökansalaisia orjatyövoimaksi länsimaisille yrityksille nimellistä korvausta vastaan, olisi edelleen moraalisesti väärin ottaa tarjous vastaan, vaikka se olisi paikallisten lakien ja tapojen mukaista. Se yritysjohto, joka tällaiseen toimintaan syyllistyy tekee moraalisesti väärin ja heidät on tuomittava. Eli yritys ja sen johdossa olevat ihmiset ovat viime kädessä moraalisesti vastuussa siitä, mitä heidän päätöksistään seuraa muille ihmisille.

    Meillä länsimaissa yritysten ei ole viimeisten vuosikymmenien ajan tarvinnut miettiä eettisiä vastuitaan, koska tämä osa on ulkoistettu toimivalle lainsäädännälle ja valvonnalle eli valtiolle. Kun länsimaiset yritykset menevät kehitysmaihin ei tämä moraalikysymysten ulkoistus onnistu, koska paikalliset yhteiskuntajärjestelmät eivät kykene ihmisarvoisia työolosuhteita valvomaan.

    Siksi länsimaisten yritysten on Kiinaan mennessään pakko tehdä moraalisia valintoja sen suhteen, minkälaisia työolosuhteita hyväksyvät ja mitä eivät.

  5. frank says:

    Sama tilanne oli muuten Suomessakin silloin sata vuotta sitten, kun valtio ei vielä kyennyt hirveästi ihmisiä auttamaan. Yritykset saattoivat olla tietyn kaupungin ainoa taho, joka kykeni tekemään mitään sosiaalityötä ja siksi ne myös sitä tekivät. Esimerkiksi jos tutustuu Mäntän historiaan niin huomaa kuinka Serlachius rakennutti paperitehtaan lisäksi myös valtaosan kaupungin infrastruktuurista teistä koulurakennuksiin.

    Historiallisesti tarkasteltuna ajatus moraalista vapautetusta yrityksestä on siis tosiaan lyhytaikainen kuriositeetti, jonka syntyminen on ollut mahdollista vain vahvan valtiojärjestelmän länsimaissa, joissa moraaliset linjanvedot on voinut tälle järjestelmälle ulkoistaa.

  6. frank says:

    Lauri: Noihin Foxconnin itsemurhiin liittyen. Tässä esimerkiksi kaksi artikkelia niistä, jotka mielestäni eivät ole mitenkään liian sensaatiohakuisia ja muistavat verrata lukuja kansalliseen keskiarvoon (sivumennen sanoen se on huono vertailukohta, koska leijonanosan itsemurhista tekevät vanhat ihmiset. Pitäisi verrata samanikäisiin kiinalaisnuoriin):
    Wired: 1 Million Workers. 90 Million iPhones. 17 Suicides. Who’s to Blame?
    Guardian: Tenth apparent suicide at Foxconn iPhone factory in China

    Itse asia eli kymmenen ihmisen itsemurha-aalto oli selkeästi uutisoimisen arvoinen juttu, koska se koskettaa niin monia meistä, jotka ostamme Foxconnin tehtailla koottavia tuotteita (Apple, Nokia, Dell & HP). Se, että tuosta asetelmasta nostetaan Apple esiin ja tehdään vähän repäisevämpi lööppi on lehdistön logiikassa itsestäänselvää, koska Apple on tällä hetkellä se tunnetuin brändi. Eli en usko, että se on mikään hyökkäys yhtiötä kohtaan.

    Sinänsä erityisesti tuo Wiredin artikkeli on kiinnostavaa luettavaa. Siitä saa aika hyvän kuvan siitä, mitä se arki siellä Foxconnissa nyt lopulta on. Aika ankeata ja harmaata toki, mutta ei se miltään ihmisoikeusriistolta kuulosta. Eli kyllä ne räikeimmät ihmisoikeusloukkaukset taitavat tapahtua aivan muissa tehtaissa kuin niissä, joiden nimen ja osoitteen me länsimaissa tiedämme.

  7. frank says:

    Jukka: Aika pitkälti samaa mieltä kanssasi noista kuluttajan vaikutusmahdollisuuksista. Ja siitä, että tämä informaation jakaminen on pyrkimystä vahvistaa kuluttajan asemaa neuvotteluprosessissa.

    Tuo talouskasvu toki pitkällä tähtäimellä toivon mukaan siloittaa näitä ongelmia. Luin joku aika sitten uutisen, jossa kerrottiin kuinka jonkin vapaakauppa-alueen tehtaat joutuivat tilapäisesti sulkemaan, kun loman jälkeen kolmasosa työntekijöistä jäi palaamatta. Oli pakko parantaa olosuhteita, jotta saisi taas tarpeeksi työntekijöitä. Toisaalta jotkut yritykset, eivät kuitenkaan tietääkseni mitkään länsimaiset brändituotteet, ovat jo siirtäneet tuotantonsa pois Kiinasta vielä halvemman tuotannon maihin kuten Myanmariin.

    Eli niin kauan kuin talouskasvun kautta tapahtuva työolojen inhimillistyminen on kesken, niin länsimainen yritys on moraalisesti vastuussa siitä, mitä sen tekemiset ja tekemättä jättämiset tuottavat alihankintaketjussa.

  8. Tuota noin… Kyllähän tuo on ihan tietoista harhaanjohtamista, kun Foxconnin tehtaasta sanotaan, että kyseessä on “iPhone factory”. Ei siitä tule käsitystä alihankkijasta, vaan nimenomaan siitä, että kyseessä on yrityksen sisäinen tietoinen linjanveto.

    Ja siis korostaisin vielä tätä, että etenkin viime syksynä sen Nikkasen jutun jälkeen netti oli täynnä näitä “Apple buubuu, nyt kyllä vaihdan Samsungiin!” Eli kyllä tässä uutisoinnissa aika räikeää retorista venyttämistä on tehty.

    Ja WHO:n arvion mukaan Kiinassa tapahtuu itsemurhia keskimäärin 10 / 100 000. Foxconnilla näitä tapahtui yhdessä klusterissa 10 / 300 000 eli runsaat 3 / 100 000. Toisin sanoen, itsemurhat ovat 3 kertaa harvinaisempia Foxconnilla. Tämä ei myöskään vielä osoita, että kyseessä olisi pitkäaikainen trendi.

    Vertauksena, laskuvarjohyppääjiä kuolee noin kerran kymmenessä vuodessa. Joskus 1990-luvun lopussa tonttiin tuli jotain kolme tai neljä hyppääjää yhden kesän aikana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laskuvarjohypystä olisi yhtäkkiä tullut jotenkin merkittävästi vaarallisempaa.

  9. frank says:

    Lauri: Otsikko on “Tenth apparent suicide at Foxconn iPhone factory in China”. Mikä tuossa otsikossa on harhaanjohtamista? Sillä jos tuolla Foxconnin tehtaalla valmistetaan iPhoneja niin miten se ei ole iPhone-factory? Ja siellä tapahtui kymmenen itsemurhan aalto kolmessa kuukaudessa, johon paikalliset tahot reagoivat voimakkaasti esimerkiksi rakentamalla verkot kaikkiin asuntoloihin hyppäämisiä estääkseen. Eli kyllä siellä jotakin poikkeuksellista tapahtui. Otsikko ei puhu mistään pitkäaikaisesta trendistä, vaan tästä toisiaan seuranneiden itsemurhien aallosta. Jos kymmenen ihmistä tappaa itsensä peräjälkeen Foxconnin tehtaalla, jonka tunnetuin tuote on iPhone, niin tuo on aika straightforward tapa otsikoida se. Eli nähdäkseni täysin asianmukainen otsikko.

    Tuosta Nikkasen jutusta en tiedä, enkä nopealla googlaamisella löydä mistä on kyse. Lehtien lööpit ovat tietysti oma juttunsa, mutta väittäisin isomman ongelman olevan meidän kuluttajien medialukutaidossa. 90-luvun puolella Nike:n alihankinnan epäeettisyydestä tehtiin skandaali. Sen seurauksena Nike teki kovasti töitä alihankintansa parantamiseksi ja julkaisi esimerkiksi nettisivuillaan listan kaikista alihankintatehtaistaan osoitteineen, jotta aktivistit voisivat itse käydä tarkistamassa miltä tilanne siellä näyttää (temppu, jonka Apple muuten teki nyt). Tästä huolimatta vielä melkeinpä kymmenisen vuotta skandaalin jälkeen ‘tiedostavat nuoret kaupunkilaiset’ Adidaksissaan, Vanseissaan ja Converseissaan julistivat boikotoivansa Nikea eettisistä syistä. Vaikka todennäköisimmin heidän omat kenkävalintansa, olivat epäeettisempiä kuin tuon megabrändin kengät.

    Tämä on itse asiassa yksi syy lisää siihen, miksi en usko kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin. Skandaalit myyvät, mutta tarinat parannuksista jäävät hyvin pienen piirin tietoon.

  10. Onneksi tää keskustelu päättyi niinkin hyvin kuin tämä Frankin viimeinen kirjoitus. Suurella tuskalla selasin tuota alkua ja katselin, että voi herran tähden, ei voi noin fiksut kaverit olla noin yössä näissä asioissa. Suurin osa asioista mistä yllä puhuttiin oli vaan oireista puhumista.

    Eräs asia mikä pitäisi pikimmiten tajuta on tämä: maailmassa on kahdenlaisia suuria toimijoita, valtioita ja yrityksiä. Molemmat toimijat muodostuvat loppuviimein ihmisistä. Hallintomalleja on demokratiasta diktatuuriin ja valtiopuolella jonkinlainen vesitetty kansanvalta puolustaa vielä jonkinlaista sijaa, mutta se on huomattavasti harvinaisempi yrityksissä.

    Lopulta jokainen toimija pyrkii hyvinvointiin omalta kannaltaan. Hallintomuodosta riippuen hyvinvointi voi tarkoittaa kansalaisten, työntekijöiden, omistajien, johtajien, alihankkijoiden, kuluttajien, jne. hyvinvointia tai jonkinlaista – usein hyvin painottunutta – hybridiä näistä.

    Tämä on yksi avain asiaan ja Frank on nimenomaan asian ytimessä nähdessään, että yritysten kansalaiset, aka työntekijät ja omistajat voivat olla asiassa merkittävässä roolissa rakentamassa parempaa huomista. Systeemisesti vain voiton maksimointiin tähtäävä kilpailutalous tosin asettaa tälle toiminnalle raamit ja vain hyvää tekevä yritys helposti ajautuu elinkelvottomaan tilaan markkinoiden eloonjääntikamppailussa. Näin ollen markkinoiden villi länsi itsessään synnyttää epäeettisesti tuotettuja tuotteita ja on kyseenalaista kaikenkaikkiaan, että voidaanko nykysysteemillä ensinkään tehokkaasti puuttua moniin ylläolevassa mainittuihin oireisiin sen paremmin kuin Länsiväylän kierrättämisellä ympäristökysymyksiin.

    Jos niitä keinoja on, ne löytyy vaikuttamisen kautta suurissa toimijoissa – valtioissa ja yrityksissä.

    Kysytään nyt vielä, että kumpi on parempi kuluttajan peliliike: a) ostaa Niken lenkkarit vai b) ostaa XYZ lenkkarit ja antaa väliin jäävä summa Greenpeacelle?

    Mitä sitten tulee Appleen, mun ehdottomasti suurin gripe sen suhteen on Steve Jobs. Jos nimittäin näkee paralleelin valtioiden ja yritysten välillä, niin Jobsin johtama Apple oli malliesimerkki fasistisesti johdetusta yritysvaltiosta. Ne jotka fanittaa kovasti Applea ja Jobsia voi nyt ehkä sitten omakohtaisesti havaita minkälainen fiilis niillä oli, jotka kovasti on fanittanut muita diktaattoreja historian saatossa.

  11. Tää liittyy myös kiinteesti näihin pitkiin ketjuihin, mitä kuluttajasta johonkin kaukaiseen alihankkijaan on.

    Fundamental patterns: Psychological distance => http://www.sk3ptik.eu/blog/?p=327

  12. Facebook, Twitter, Instagram, Foursquare, Foodspotting, Yelp, and Gowalla are among a smattering of iOS applications that have been sending the actual names, email addresses and/or phone numbers from your device’s internal address book to their servers

    http://venturebeat.com/2012/02/14/iphone-address-book/

  13. Antti Vermas says:

    Moi,

    Keskustelussa oli argumentti, että kuluttaja ei voi vaikuttaa kännyköiden eettisyysongelmaan ostopäätöksillään, koska eettisiä laitteita ei(luultavasi) ole. Tässä lähdetään olettamuksesta, että kuluttajalla olisi jostain kumman syystä oikeus kännykkään. Arvaan että tällä hetkellä yli puolet ihmiskunnasta elää ilman kännykkää (ja monia muita asioita).

    Jos pidät kännykkäteollisuutta epäeettisenä. Valitse toinen:

    1. Sinä käytät kännykkää kuten nyt, koska koet, että et pysty luopumaan siitä ja elämä jatkuu.
    2. Sinä et käytä kännykkää enää ikinä ja saat summan X rahaa.

    Mikä summa X:n kohdalla pitää olla, että valitset vaihtoehdon 2.? Sanoisin että kaikki löytävät jonkun luvun X:n kohdalle. Äkkiseltään heitettynä itselläni se voisi olla vaikka 7miljoonaa.

    Pohjimmiltaan X kertoo siitä, kuinka halukas olet ajamaan omaa etuasi muiden kustannuksella.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *