Paskaduuni voi olla hyvä duuni

Posted on February 7 2014 by frank

Kutsumustyö, innostustalous, sisäinen motivaatio, rakkaus työtä kohtaan. Näistä on paljon puhuttu ja olisi upeaa, jos joku päivä kaikki voisivat nauttia työstään. Mutta kun näistä teemoista puhuu, on kriitikoiden tapana kysyä: Mutta kuka kerää roskat?

Toisin sanoen: Innostus ja sisäinen motivaatio sopivat varmasti luoville media-aloille tai huipputeknologian kehittämiseen, mutta entäs kaikki ne ammatit, jotka eivät lähtökohtaisesti kuulosta niin innostavilta?

Tämä on erityisen akuutti huoli nyt, kun automatisaation ennustetaan johtavan työelämän polarisoitumiseen. Ennustusten mukaan – joista kirjoitin viime postauksessani – keskivertotöiden odotetaan katoavan, kun uusia työpaikkoja syntyy lähinnä korkeapalkkaisille luoville aloille, mutta sitäkin enemmän matalapalkkaisiin palvelutöihin. Sisäinen motivaatio saattaa olla kriittinen tekijä edellämainituissa ammateissa, mutta sopiiko se yhteen jälkimmäisten kanssa?

On varmasti työpaikkoja, joihin on vaikeampi löytää tekijöitä kuin toisiin. Ja myös tulevaisuudessa tarvitsemme jonkun, joka hoitaa myös ne kirjaimelliset paskaduunit esimerkiksi vanhusten- ja lastenhoidossa vaipanvaihtoineen. Mutta kun katsotaan ihmisen motivaatiotekijöitä, niin on tärkeätä havaita, että usein itse työn varsinaista sisältöä olennaisempaa on se, millä tavalla työ on järjestetty. Kun ihmisellä on tilaa tehdä työtään omalla tavallaan, kun hän kokee itsensä kyvykkääksi ja kun hän on osa hyvää työyhteisöä, voi ihminen kokea tekevänsä arvokasta ja mielekästä työtä, oli työn sisältö melkein minkälainen tahansa.

Siksi väitän, että paskaduuneista tekee paskaduunin työntekijöiden ihmisarvoa alentava kohtelu, ei itse työn sisältö. Kun ihminen kokee, että esimiehet kunnioittavat häntä ja hänen ympärillään on kannustava työtovereiden yhteisö, on tällä huomattavasti suurempi merkitys hänen hyvinvoinnilleen ja työinnolleen kuin itse työn sisällöllä. Hyvässä työyhteisössä siivoustyö, pikaruoan valmistaminen tai muu ’paskaduuniksi’ leimattu työ voi olla innostavaa, merkityksellistä ja vahvasti sisäisesti motivoitunutta. Kääntäen, tulehtuneessa työyhteisössä epäpätevän ja kontrolloivan esimiehen ikeessä työskentelevä lääkäri tai sisältöjohtaja voi kokea työnsä totaalisen ahdistavaksi ’paskaduuniksi’, vaikka itse työn sisältö olisikin innostava.

Tätä ei tule tulkita kannanotoksi sen puolesta, että palkalla, työturvallisuudella tai muilla työn reunaehdoilla ei olisi merkitystä. Ne ovat myös tärkeitä asioita, ja on harmillista että nykyinen talousjärjestelmä palkitsee paremmin turhakkeiden tuottamisesta kuin esimerkiksi ihmisten hoivaamisesta. Mutta liian usein keskustelu työn arvokkuudesta typistyy pelkäksi keskusteluksi palkasta, kun sen rinnalla tarvittaisiin keskustelua työn yleisestä arvokkuudesta ja siitä tavasta millä työntekijöitä kohdellaan. Näiden kahden dimension erillisyyttä selventää oheinen kuvio:


Työn laadun nelikenttä. Psykologisten dimensioiden nimityksissä on selkeitä leopardikuviovaikutteita.

Voi siis olla huonosti palkattua, mutta inhimillisesti arvokasta työtä, jonka tekemisestä tekijät nauttivat. Ja voi olla yleisesti arvostettua ja kovapalkkaista työtä, jonka kultainen pinta peittää alleen inhimillisen helvetin. Professori William Damon kertoo esimerkkinä huippukirurgista, joka ei lopulta päässyt enää sängystä ylös koska vihasi niin paljon työtään. Kun huono palkka ja epäinhimillinen kohtelu kohtaavat, on kyseessä todellinen paskaduuni. Toista ääripäätä edustaa loistoduuni, jossa sekä ulkoiset että psykologiset tekijät ovat kunnossa.

Matalapalkkaisten työntekijöiden parempi kohtelu ei ole pelkästään inhimillistä, vaan on usein myös taloudellisesti kannattavaa. Professori Zeynep Ton MIT Sloan School of Managementista kyseenalaistaa yritysten pyrkimyksen optimoida kustannuksia pitämällä palkat mahdollisimman alhaisina. Tuoreessa kirjassaan The Good Jobs Strategy hän pureutuu sekä alan tutkimukseen että Yhdysvaltain menestyksekkäimpien halpamarkettien henkilöstöpolitiikkaan ja osoittaa, että työntekijöiden arvostaminen ja heihin panostaminen maksavat itsensä takaisin lisääntyneenä myyntinä ja parempana tuloksena. Kun kaupan henkilökunta on motivoitunutta, säteilee heidän hyvä tuulensa asiakaskohtaamisissa ja johtaa paitsi parempaan palvelukokemukseen myös suurempaan myyntiin. Myös teollisuudessa sisäisesti motivoituneet kokoonpanijat kykenevät havaitsemaan prosessin ongelmia ja kehittämään tuotantoa eteenpäin kunhan vain esimiehet ymmärtävät kunnioittaa ja osallistaa heitä. Kysy vaikka Toyotan tai Harley Davidsonin tehtaiden työntekijöiltä.

Paskaduunit eivät siis ole mikään markkinatalouden luoma välttämättömyys. Useimmissa tapauksissa kyse on vain lyhytnäköisestä kustannussäästöajattelusta ja taitamattomista esimiehistä. Valtion tehtävä on toki luoda minimipalkan, työturvallisuuslainsäädännön ja muiden säädösten kautta ne minimiolosuhteet, jotka inhimillisen työn on täytettävä. Mutta yhtä olennaista on työpaikan johtaminen ja ilmapiiri, jota ei lainsäädännöllä voi paljoakaan ohjailla. Siinä on luotettava siihen, että yritykset ymmärtävät henkilöstöön panostamisen strategisen merkityksen kestävän liiketoiminnan rakentamisessa.

Onneksi myönteistä kehitystä on tapahtumassa: New York Times raportoi, että yhä useampi iso ketju on alkanut toden teolla nähdä hyvinvoivan henkilöstön arvon yrityksen myynnille ja tulokselle. Esimerkiksi Ikea on tältä osin tehnyt täyskäännöksen ja panostaa nyt siihen, että sen kaupoissa on riittävästi motivoitunutta ja osaavaa henkilökuntaa luomaan asiakkaille myönteisen palvelukokemuksen.


Allekirjoittanut kesätöissä Ämmässuon kaatopaikalla vuonna 2002.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

5 responses to “Paskaduuni voi olla hyvä duuni”

  1. Hyvä ja arvokas puheenvuoro! Kiitos aiheen nostamisesta keskusteluun. Hyvin suunniteltu panos aineettomaan pääomaan ja työhyvinvointiin on merkittävä tulostekijä. Sivuamme samoja aiheita blogissa http://osaamattomuusmaksaa.wordpress.com/

    – Keijo Koskinen

  2. Saara says:

    Erittäin hyvä puheenvuoro keskusteluun työn merkityksestä! Miten sinua työssäsi arvostetaan, millainen on työpaikan ilmapiiri, millaista on esimiestyö, ovat oleellisen tärkeitä. Kaikenlaisia töitä tarvitaan, että tämä yhteiskunta pyörii.

  3. Sulevi says:

    Aivan pahuksen hyvä kirjoitus, kiitos! Ainoa asia jota jäin miettimään on tuon nelikentän vasen yläkulma. Eikö noita töitä ole kutsuttu nimellä kutsumustyö (pappi, päiväkodin opettaja jne)

  4. frank says:

    Kiitoksia Saara ja Keijo! Työpaikan ilmapiiri ja esimiestyö tosiaan ovat avainasemassa ihmisten työviihtyvyyden ja motivaation kannalta.

    Sulevi: Hyvä kysymys kutsumustyöstä. En käytä kyseistä termiä tuossa nelikentässä, koska näen, että kutsumus tarkoittaa sellaista asennetta työhön, jossa työ ei ole pelkkä tapa ansaita palkkaa, vaan vahva osa ihmisen identiteettiä. Eli ihminen tekee työtään sen takia, että on siitä innostunut ja kokee tekemisen omakseen, riippumatta ulkoisista palkkioista. Siksi tuon kuvion ‘inhimillisesti arvokas työ’ ja ‘loistoduuni’ voivat molemmat olla kutsumuksellisia. Papin ja päiväkodin opettajan lisäksi myös hyvinpalkattu IT-yrittäjä voi tehdä kutsumuksellista työtä.

  5. Esa says:

    Hei,
    Minusta tavoitat jotain hyvin oleellista tuossa työntekijän arvostamisessa – jokaisen ihmisen arvostamisessa.
    Herää kysymys vastaavasti työnantajan toimintaedellytyksistä, sillä iso verokiila yhdistettynä (globaalin tai lokaalin) kilpailun paineeseen tekee toisen työllä rikastumisesta mielestäni aikaisempaa vaikeampaa ja toisaalta työntekijöiksi tulevien henkilöiden mahdollinen “ulosmittausmentaliteetti” hankaloittaa asetelmaa. Ilmankos kaikista haluttaisiin itsenäisiä yrittäjiä, koska johtaminen on vaikeampaa ja suurempaa sitoutumista vaativaa kuin asiakassuhteessa oleminen. Johtamisen itsepalveluna (= yrittäjyys) ajatellaan olevan ratkaisu myös julkisen palvelutuotannon ongelmiin?
    Keskeneräisiä ajatuksia itsellä, mutta kirvoitit kirjaamaan niitä, kiitos siitä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *