(suomi) Mikä on Pekka Himasen agenda? Sinisen kirjan ydinteesit

Posted on March 5 2013 by frank

Sorry, this entry is only available in suomi.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

15 Responses to “(suomi) Mikä on Pekka Himasen agenda? Sinisen kirjan ydinteesit”

  1. Tuomas Lahtinen says:

    Hyvä ja erittäin rakentava postaus! Se herätti samantien joitain ajatuksia, ja päätin tarttua (rakentavasti) kohtaan pienemmän tuottavuuden työntekijöistä. Otan lähtökohdaksi ajatuksen, että yritys palkkaa työntekijän, jos odottaa tämän tuottavan enemmän, kuin maksavan. Jos kaikki toimijat ovat rationaalisia, ja palkat sovitaan jokaisen kohdalla erikseen, niin kaikki saavat lopulta töitä, mutta jotkut pienellä palkalla. Käytännössä kaikki eivät ole rationaalisia ja palkkojen sopiminen ei ole niin joustavaa. Tästä syystä alimmilla henkilökohtaisen työkyvyn tasoilla työttömyys kasvaa, kun ei löydy tarpeeksi työntekijöitä jotka keksivät heille tuottavaa tekemistä sillä kustannuksella, joka heistä koituu (v.r.t Soinivaaran ja Vartiaisen raportti, kts. esim http://www.soininvaara.fi/2013/03/01/miksi-lisaa-matalapalkkatyota/). Himasen raportissa ilmeisesti ennakoidaan rajan nousevan. Henkilökohtaisten taitojen tulee olla yhä kovemmat, jotta pärjää uusissa töissä.

    Näkisin, että verotuksellinen keino tähän on, että matalapalkkaisten verotusta vähennetään (käteen jäävät tulot kasvavat) tai työnantajalle maksetaan tukea (työnantajan kustannukset pienenevät). Huono puoli tässä on, että tällöin kaikkien ihmisten insentiivit kouluttautua vähentyvät, sillä matalan tuottavuuden työntekijöitä tuetaan. Toinen huono puoli on, että suurituloiset voivat kokea tämän epäreiluksi, joten käytännön toteutus on hankalaa.

    Toinen keino on mielestäni tämä Himasenkin ehdoitus, että tuetaan “vähemmän kyvykkäiden” ihmisten koulutusta, jolloin heistä tulee kyvykkäämpiä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi nuorissa pitää tukea huonoiten pärjääviä. Tällöin mm. tutkimus siitä, mitkä ovat syyt koulussa huonosti menestyvien koulumenestykselle ja miten heitä voisi paremmin tukea olisi hyödyllistä ja siihen kannattaa pistää resursseja. Tämä mielestäni liittyy myös näihin ajankohtaisiin syrjäytymisjuttuihin. Uudelleen kouluttautumistuki on hyvä niille, joilla on kykyä, mutta aloilla joita ei enään suomessa ole. Toki voi tietyssä iässä olla vaikeaa enää vaihtaa ammatti-identiteettiä. Tietyillä aloilla lieneekin hyvä tukea kotimaista toimintaa, mutta näillä aloilla pitäisi olla pitkän aikavälin startegia siitä, miten siirrytään pois kyseiseltä alalta. Esimerkiksi ei kouluteta kyseisellä alalla enää ihmisiä.

    Kolmas vaihtoehto, jonka näen on luoda uusia tapoja joilla ihmiset, joiden osaaminen ja kiinnostus ei ole niissä töissä mitä suomessa on tarjolla, voivat olla hyödyllisiä. Näkisin, että tässä palveluiden käytön lisääntyminen olisi tärkeää. Tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi palveluelinkeinojen verotuksella tai jopa tukemisella. Tukeminen voisi tässäkin tapahtua esimerkiksi matalapalkkatuon kautta (sillä tällöin tuki kohdistuisi nimenomaan niille ihmisille, jotka sitä tarvitsevat) Yksinkertaistettuna esimerkkinä ihminen, joka tienaisi työttömyystukea 1000 euroa kotona ja tuottaisi 0 euron arvoisesti. Palveluammatissa hänen palkkansa voisi olla 2000 euroa ja tuottavuutensa 1500 euroa. Yhteiskunta jäisi 500 euroa voitolle uudesta järjestelystä.

  2. Ilkka Lipasti says:

    Kiitos! Oli aikakin, että hutkiminen loppui ja joku oikeasti kommentoi sisältöä.

  3. frank says:

    Tuomas: Kiitoksia pohdinnastasi pienemmän tuottavuuden työntekijöiden työmahdollisuuksista! Uudelleenkoulutus on ensisijaisen tärkeätä, koska sen kautta voidaan saada ihmisistä täysi työpanos irti uudella alalla. Se ei tietystikään ratkaise kaikkea. Siksi jonkinlainen kansalaispalkka, tukityöllistyminen tai muu malli olisi saatava, jotta töiden vastaanottaminen olisi aina kannattavaa. Nykyjärjestelmässä on liian monia kannustinloukkuja, jotka estävät ottamasta työtä vastaan. Pitkäaikaistyöttömyys ei ole kenenkään etu, joten luovia ratkaisuja tälle alueelle tarvittaisiin.

    Ja kiitos Ilkka kehuista!

  4. Jari Juslin says:

    Mainio selonteko, kiitos!

    Olet kovin oikeassa siinä, että rakentava keskustelu tämän raportin pohjalta on vaikeaa saada aikaan. Verotuksen keventäminen ilman perusteluja tukenaan haisee ja maistuu oikeistolaiselta ja kun koko raportti on ostettu kähmien Kataisen hyvältä veljeltä, on vaikea saada ketään vasemman laidan nimihahmoa edes keskustelemaan tästä turauksesta.

    Kustakin osakohdasta olisi mielenkiintoista saada jonkun tieteellisiä ansioita omaavan tutkijan katsaus maailmalta saatuihin tuloksiin. Siis, tutkijan, joka ei olisi etukäteen valikoitu olemaan varmasti Kataisen kanssa samaa mieltä.

  5. Juho says:

    Olen myös lukenut tuon ja aika paljon muutakin Himasen tuotantoa. Minusta kirja yksinkertaisesti yrittää haukata liian ison palan ja siten onnistuu käsittelemään ongelmia vain otsikkotasolla. Tämä voi olla joskus ok, mutta pelkään että nyt tulee vain ns. otsikkotason ratkaisuja.

    Kirjoituksesikin oikeastaan vaatisi huomattavasti pidemmän vastauksen kuin mihin nyt tai ylipäänsä tässä kykenen, mutta muutama irtoheitto silti (en ole edes ensimmäinen kuka näitä esittää):

    - Rahoitusmarkkinoista ei puhuta kirjassa mitään. Niiden toimimattomuus on kuitenkin keskeinen syy siihen nykyisen laskukauteen sekä eurokriisiin.

    - Kestävyysvajetta liioitellaan usein, kun tarkoitus on perustella “välttämättömiä” poliittisia valintoja. En kiistä etteikö ongelma olisi ihan todellinen, mutta vajeen suuruus on myös poliittinen kysymys. Julkisen puolen vaje olisi varsin paljon hallittavampi ilman miljardien verokevennyksiä ja suoria yritystukia. Ja miksi oikeastaan halutaan puhua vain julkisesta kulutuksesta?

    - Työuran pituuden osalta on myös huomattava, että on monia ammattiryhmiä, jotka eivät ihan aidosti selviä nykyiselläänkin eläkkeelle vaan jäävät sairaseläkkeelle ennen virallista eläkeikää. Vaikuttaa aika erikoiselta vaatia pidempää työuraa mihin ihmiset pystyvät.

    - Globaali näkökulma ongelmanratkaisuun puuttuu. Miksi/miten luodaan kansallisia ratkaisuja laajempiin kysymyksiin? kts. vaikkapa Himasenkin mielellään lainaama Sen, jota ei ihan hirveästi kirjassa sittenkään sivuta.

    - Olen myös epävarma otetaanko ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tilanne kirjassa tosissaan, vaikka sitä sivutaan runsaasti.

  6. frank says:

    Jari: Rakentava keskustelu tosiaan tuntuu tällä hetkellä etäiseltä utopialta. Mutta ainakin voidaan pyrkiä ottamaan askelia siihen suuntaan. Siihen tällä kirjoituksellanikin pyrin.

    Juho: Monta hyvää pointtia. Tässä vastauksia niihin:

    * Voidaan tosiaan kysyä, miksi rahoitusmarkkinat otetaan tässä annettuna, eikä pohdita lainkaan, miten niiden toiminta tai toimimattomuus vaikuttavat talouteemme.

    * Tulevan kestävyysvajeen tarkka laskeminen on tietysti aina vähän arvauspeliä, mutta kaikesta huolimatta lienee totta, että se on merkittävä tulevaisuuden haaste Suomelle.

    * Työurien pituuden osalta keskustelua käydään mielestäni liikaa tarkan maksimi-iän ympärillä ja liian vähän sen seikan ympärillä, kuinka iso osa ihmisistä itse asiassa joutuu luovuttamaan tai luopuu työskentelystä jo sitä ennen. Näiden syiden erittelyllä ja korjaamisella olisi myös saavutettavissa isoja muutoksia. Tätä Himasen raportti tosin sivuaa puhuessaan työhyvinvoinnista, mielenterveystyöstä ja työllisyysasteen kasvattamisesta.

    * En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat globaalilla näkökulmalla? Globaalien ongelmien ratkaisu ei oikein sovi tehtävänantoon, joka koskee Suomen tulevaisuutta. Ja nykyisellään kyllä käsitellään mitä globaalit murrokset – esimerkiksi rakennemuutos ja yritystoiminnan verkottuminen – tarkoittavat Suomen kannalta.

    * Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tuodaan kyllä kirjassa mielestäni aika vahvasti esiin yhtenä kolmesta perustavasta tavoitteesta, joiden pohjalta poliittisia päätöksiä tulee arvioida. Mutta toki tässäkin kohtaa voisi toivoa vielä enemmän konkreettisia ehdotuksia ja ratkaisuja, jotta otsikkotason päämäärä ankkuroituisi toteutettavissa oleviin käytännön toimenpiteisiin.

  7. Pekka ei-Himanen says:

    Kaikin puolin kunnioitettavaa tutustua väliraporttiin ennen sen arvostelua! Siitä krediittiä Frankille.

    Raportin itsekin lukeneena kiinnitin huomiota ajatukseen “Luovasta tuhosta”. Ts. yhteiskunnan ja talouden dynamiikan kannalta on ehdottoman hyödyllistä, että toimialarakenne uusiutuu ajoittain (s.93-94 / Talousteesi 8). 60- ja 70 -luvuilla agraariset työpaikat vähenivät, maa urbanisoitui – työn jalostusaste kasvoi siirryttäessä alkutuotannosta teollisuuteen ja palveluihin. Nyt käynnissä on vastaavanlainen muutos teollisesta tuotannosta informaatiotuotantoon ja informaation hallintaan. Kuten aiempikin muutos, nytkin yksilöt siirtyvät tuottavampaan työhön ja loputla kaikkien hyvinvointi kasvaa.

    Mutta.

    Sininen kirja huomioi yhteiskunnan tukitoimet tässä rakennemuutoksessa. Tarvitaan konkreettisia keinoja tukea sitä paperimiestä, jonka työpaikka siirretään Kiinaan. Hyvinvointi, uudelleenkoulutus jne. voivat olla oikeaan osuvia buzzwordeja – mutteivät käytännön toimenpide-ehdotuksia. Miten saada lakkautettujen tehtaiden työntekijöiden panos yhteiskunnan kannalta järkevään käyttöön?

    Ehkä näitä toimenpide-ehdotuksia nähdään hankkeen loppuraportissa sen nyt esitetyn 37 vuotta töissä -vision lisäksi. Niitä odotellessa.

  8. Sam Sandqvist says:

    Minusta Himasen raportti on hyvä, mutta se ei ota minusta kantaa sen sisältämiin ristiriitaisuuksiin; suurin lienee kestävän kehityksen välttämättömyys (nyt käytämme 1.5 maapalloa, v 2050 3 kpl) ja kasvun ongelma (tavoite on 3%/v, joka antaa 4,4x resurssientarve v 2050; nykyinen on 1,5%/v joka antaa 1,8x resurssientarve v 2050). Miten näitä kahta voidaan samalla kannattaa? Ei voida, vaan on luovuttava ikuisen kasvun filosofiasta. Kestävä kehitys ei salli kasvua.

  9. Aleksi says:

    Eräs kestävyysvajeen – termi joka syntyi EU:ssa vasta hetki sitten ja jonka Raimo Sailas syötti medialle, joka kannattaa siis ottaa suolahipun kanssa – paikkaamisen kannalta merkittävä tekijä on harmaa talous, jonka arvioidaan maksavan Suomelle viisi miljardia vuodessa. Etenkin jos kestävyysvajeen suuruutta on liioiteltu, mikä on ilmiselvästi tiettyjen tahojen intresseissä, voisi pelkästään veronkierron voimakkaalla torjunnalla ja maltillisilla veronkiritystyksillä pääomaverotukseen (mm. osinkotulojen 30% verovapaus) paikata pääosan vajeesta.

    Sen sijaan että eläisimme kurjistumista torjuvassa Suomessa, voisivat Himasen mainitsemat positiivisen psykologian / hyvinvoinnin lisäämisen keinot sitten olla verrattavissa vaikka 60-80-lukujen hyvinvointivaltion synnyttämiseen.

    Lieneekö sattumaa, että raportin tilaaja kokoomus, joka on mm. hallitusneuvotteluissa aktiivisesti vastustanut rahoitusmarkkinoilla tapahtuvan veronkierron eli merkittävimmän veronkierron torjumista ja päinvastoin pyrkinyt mm. hallintarekisterilailla laajentamaan mahdollisuuksia siihen, on saanut Himaselta raportin, jossa aihetta ei ilmeisesti (?) mainita lainkaan.

    Tähän verrattuna työurien pidentäminen (entisestään) valtiontalouden paikkaamiseksi vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta. Työuran ja keskimääräisen elinajanodotteen pituuksia olennaisempana pitäisin tässä nimittäin työuran jälkeen odotettavien elinvuosien määrää. Ensinnäkin, merkittävä osa elinajanodotteen noususta (etenkin 60-luvulta lähtien) on tullut muiden kuin eläkeikäisten kuolemien vähentymisestä – lasten, nuorten ja keski-ikäisten vähentyneet kuolemat – eikä niillä ole mitään tekemistä eläkeiän kanssa. Tässä Himanen vähän bluffaa.

    Eläketurvakeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan työurat ovat jo nykyisellään pidentyneet 2000-luvulla samaa tahtia eliniäodotteen kanssa.

    Oikeudenmukaisuuskysymyksenä pitäisin erityisesti sitä, että eläkeikää yhtenä viivana nostettaessa toisilla, korkeastikoulutetuilla, pidentynyt elinajanodote myös näkyy lisävuosina eläkkeellesirtymisen jälkeen, kun taas etenkin pienituloisilla (miehillä) eläkeiän nosto voisi jo nykytilanteessa vähentää eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä elinvuosia esimerkiksi 80-luvulle verrattuna. Jos nostoon päädytään, olisi jonkinlainen porrastus siis kohtuullista.

    “Paskanpuhujan” leima on kaiketi Himaselle tullut konkretian puutteesta ja osin kenties positiivisen psykologian propagoimisesta. Monilla voi myös olla epäillys, että pehmeät keinot kuten tuottavan hyvinvoinnin kasvattaminen jäävät – konkreettisten ehdotusten puutteessa – vaille alkurahoitusta ja toimia, mutta kovat keinot, kuten eläkeiän nosto ja yritysvero- ja tuloveroale toteutetaan muitta mutkitta. Jos raportti on tällaisin intentioin tilattu, kuten on ihan hyvää syytä olettaa, ei ole ihme että viestintuoja ammutaan.

  10. Terve says:

    Työurien ja elinajanodotteen kannalta olennaista olisi tarkastella terveitä elinvuosia eli disability adjusted life years

  11. Minä says:

    Mahtaako Himanen tietää, mitä tarkoittaa, jos kaikille tarvitsijoille tarjotaan ilmainen terapia?

  12. frank says:

    Pekka Ei-Himanen: ‘Luova tuho’ ja talouden toimialarakenteen uusiutuminen on tosiaan isossa mittakaavassa talouskasvun ja hyvinvoinnin lähde Suomelle. Mutta kuten Himanen toteaa, se ei lohduta irtisanottua työntekijää. Olen siis samaa mieltä siitä, että on ensiarvoisen tärkeätä vastata konkreettisesti kysymykseen: “Miten saada lakkautettujen tehtaiden työntekijöiden panos yhteiskunnan kannalta järkevään käyttöön?”

    Sam Sandqvist: Talouskasvun ja ekologisuuden molempien ottaminen päämääräksi voi tosiaan tuntua ristiriitaiselta. Eli tätäkin teemaa olisi tärkeätä avata lisää: Voiko talouskasvu perustua niin paljon ‘aineettomiin’ seikkoihin, että se ei vaikuta negatiivisesti ekologisuuteemme?

    Aleksi: Hyvä pointti harmaasta taloudesta. Erityisesti kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä veronkierto on melkein miljardin euron kysymys Suomelle. Eli tehokkaat keinot sen suitsimiseksi olisivat yksi riittävän suuren mittaluokan vastaus siihen kestävyysvajeeseen, jonka paikkaamiseksi Himanen etsii keinoja.

    Terve: Aivan totta. Pelkän keskimääräisen eliniän sijasta nuo terveet elinvuodet kuulostavat järkevämmältä vertailukohdalta eläkekeskusteluun.

    Minä: Sinä ilmeisesti tiedät? Kerro siis meillekin?

  13. frank says:

    Tässä vielä muutama aiheeseen liittyvä kiintoisa linkki:

    * Raija Julkunen: Yhteiskuntasopimuksella kohti tulevaa
    Raija Julkusen Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaisema arvostelu Sinisestä kirjasta on yksi niistä harvoista kirjan arvionneista, joka on lukemisen arvoinen. Kriittinen toki, mutta perustellusti.

    * Elina Grundström: Himas-kohu vei huomion EK:n silmänkääntötempulta
    Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa Grundström muistuttaa, että vielä huomattavasti Himasen tutkimusta suurempi hintalappu on Tekesin alla toimivilla ‘Strategisen osaamisen keskittymillä’, joihin on syydetty viiden vuoden aikana lähes miljardi euroa. Tämän lisäksi suorat ja verohelpotusten kautta tulevat yritystuet ovat arvoltaan lähes 5 miljardin euron luokkaa vuodessa. Olisi syytä kysyä, ovatko ne kaikki varmasti tarkoituksenmukaisia?

    * Palkansaajien tutkimuslaitos: Heikko liiketoimintaosaaminen syynä suomalaisyritysten kilpailukykyongelmiin
    Himanen kysyy raportissaan, miksi Suomi pärjää niin hyvin kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa, mutta ei yritysten aktuaalisessa menestyksessä. Hukkaamme siis johonkin potentiaaliamme. Kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparannan mukaan syynä on suomalaisyritysten huono uusiutumiskyky: olemme jääneet jälkeen kansainvälisessä kilpailussa niin tuotteiden jalostuksen kuin niiden markkinoinninkin osalta.

Leave a Reply