Miesten valinen kaveruus on aina herkka aihe, jonka analyysia harvemmin nakee johtuen perinteisen maskuliinisen miehen mallin tunnekielteisyydesta. Vahvan miehisen imagoni menettamisenkin uhalla ajattelin tasta aiheesta kertoa.

Oon pitanyt kolmea tanskalaisvaihtaria melko kaukaisina hahmoina oman elamani kannalta johtuen heidan varsin erilaisesta maailmankatsomuksestansa. Tama on tosin perustunut keskusteluihini kahden heista kanssaan jolloin kolmannen profiili on mielessani rakentunut ekstrapolaation varaan. Any way, en ole heidan kanssaan paljon ollut tekemisissa ja ajattelin tilanten jatkuvan siten.

Keskiviikkona Magnus, tama kolmas tanskalaisjatka oli pelaamassa futista. Taklasin miehen rehdin lujasti nurmen pintaan pitkallisen pallokamppailun jalkeen jossain vaiheessa ottelua. Tyyppi lensi mutaisen nurmen pintaan kauniissa kaaressa. Pyysin anteeksi ja ajattelin, etta eipa tulla jatkossakaan juttelemaan paljoa taman jalkeen.

Samana paivana jaba soitti mulle ja kutsu niiden jarkkaamiin bileisiin. Kun menin paikalle, oli han yhtakkia parasta kaveria kanssani.Heitettiin hyva jatka – lappaa, juotiin olutta ja puhuttiin naisista. Tyyppi olikin innoissaan siita, etta joku ei pelaa aasialaista neiti-palloa, vaan kunnon futista.

Seurauksena tasta lahdin seuraavana paivana tan tanskalaisjaban, sen Marokkolaisen tyttoystavan, tyttoystavan ranskalaisen kaverin ja yhden ecuadorilaisen jatkan kanssa Koh Chang – saarelle viikonloppua viettamaan. Viikonloppu oli varsin lystikas ja rantalomapainotteinen. Tanskalaisjaba paljastui varsin kiinnostuneeksi yhteiskuntatieteista ja aiheesta syntyi useampi hyva keskustelu, jossa Etela-Amerikan poliittista nykytilannetta tai systeemialya tuli analysoitua paatoksella. Ecuadorilainen Santiagokin paljastui pinnan alta paremmaksi jatkaksi kuin Hong Kong – retkella (jolloin hanen kaytostaan ilmeisesti maaritti yritys iskea eras ranskalais-tytto, josta projektista oli nyt luovuttu) olin ymmartanyt. Ranskalaistytto onnistui olemaan ylivoimaisen oikukas laittaen erityisesti Santiagon hermot koetukselle ja todentaen omalla tavallaan kliseista ranskalaisnaiskuvaa. Paadyttiin Santiagon kanssa siihen, etta ranskalainen nainen vaimona johtaisi ennenaikaiseen kuolemaan vatsahaavan, alkoholismin tai muun stressioireen seurauksena. Opin myos miten ’Ma en ole koskaan’ – juttua oikeaoppisesti pelataan juomapelina.

Paikkana Koh Chang oli ihan mukava trooppinen saari. Hiekkarannat ihan chillit, rantakahviloita ja baareja taynna mutta ei liian taynna ihmisia nain low seasonina. Ruoka oli hyvaa ja halpaa. Saaren keskusta oli viela varsin neitseellista trooppista metsaa ja kavimmekin patikointiretkella vesiputouksella metsan keskella. Se oli varsin vaikuttava ja mahdollisuus uida sen juurella virkisti vasynytta matkustajaa. Iltaelama yllatti positiivisesti turistien vahyydesta huolimatta. Thaimaalaiset nuoret eivat ole keskimaarin omaksuneet lansimaista baari-yokerho – kulttuuria ja ei-turistikaupungeissa yoelama on aika olematonta, mutta Koh Changille eksyneet lokaalit eivat onneksi muodostaneet tilastollisesti patevaa otosta kansasta, vaan voimakas bile-bias oli havaittavissa. Erityisesti hiphop-coverbandi tokana iltana osoittautui erinomaiseksi tanssi-innostajaksi.

Kaiken kaikkiaan oli hauskaa olla reissussa siten, etta ranskalaiset olivat vahemmistona ja englanti yleiskielena. Kaiken lisaksi Magnus ja Santiago paljastuivat varsin hyviksi jatkiksi, joka lammittaa aina tallaisen kaukana kotoa olevan kosmopoliitin mielta. Varsinkin Magnus paljastu sellaiseksi tyypiksi, etta se ei ole vain ’paremman puutteessa’ valiaikaiskaveri, vaan sita olis hauska nahda myohemminkin.

Tanaan menen katsomaan espanjalaista elokuvaa tyottomien miesten maleksimisesta ja keskusteluista.