Onko hippi hipille hippi?
Paljon on vettä virrannut Po-joessa sitten viime merkinnän. Tässä välissä olen viettänyt perinteikkään lumettoman joulun perheen kanssa täällä Thaimaassa ja pommien tahdittaman uuden vuoden Bangkokissa. Perheen näkeminen jouluna oli luonnollisesti hieno homma. Viikko heidän kanssaan Bangkokissa sekä Koh Samuilla sujui oikein iloisesti ja lämmitti tuhlaajapojan mieltä. Itse joulunvietto tällaisissa ilmanaloissa tuntui luonnottomalta mutta perhelomaksi viikko oli juuri kuin pitää. Palataanpa kuitenkin aikaan ennen joulua:
Joulun ja perheen tännetulon alla vietin muutaman päivän Koh Panang – saaren syrjäisestä nurkasta loytyvällä hippihenkisellä the Sanctuary-nimisellä parantola-rannalla. Tämä Elle ja New York Times – lehdissäkin ylistetty trooppinen kokonaisuus tarjoaa erilaisia meditaatio, henkiparannus sun muita seikkoja tai vain hippihenkistä yhteiseloa sitä haluaville. Oma motiivini sielläololle oli rauhaisan paikan saaminen kirjoitusprojektille mutta oleskelu siellä tarjosi myös mainion hetken ihmiskyttäämiselle eli tarkkailla tuollaisessa paikassa viihtyvien ihmisten sielunelämää.
Tämän tarkkailun perusteella voisi todeta, etta hippi ei ole aina hipille hippi. Oikeastaan voidaan erottaa kaksi hippityyppiä toisistaan, suvaitsevaisuuden ja suorittamisen ollessa ehkä ne keskeiset erottelut.
Ensimmäinen tyyppi on nimeltään Suorittaja-hippi. Tämä tyyppi tulee länsimaisesta kulttuuritaustasta, mutta on jossakin kohdassa alkanut kokea kapitalistis-luterilaisen arvomaailman tyhjyyden. Itämaiset jutskat ja tyypit tuntuvat tarjoavan vaihtoehdon ja vaihtelevan pituisen prosessin kautta hän luiskahtaa hippijengeihin alkaen imitoida näitä kaikessa pukeutumisesta ja musiikista elämänasenteisiin ja hengauspaikkoihin.
Vaikka näitä hippeja ei voi ulkoisesti välttämättä erottaa ns. ideaalihipeista paljastuvat he nopeasti keskustelussa. Erona ideaalihippeihin on, etta he kantavat vielä tiedostamattaan vanhan elämänpiirinsä asenteita sisällään. Heille hippinä olostakin muodostuu jonkinlainen suoritus, he eivät pääse eroon vanhasta ”draivistaan”; he vain uudistavat päämääränsä ja kielensä. Rastat kuuluu olla, joogata ja meditoida kuuluu tehdä, chillailu Kaakkois-Aasiassa kuuluu asiaan, mitä pidempi matka sen kovempi hippi. Tämä vakavamielinen hippi-ideaalin tavoittelu tekee sen, etteivät he koskaan saavuta hippeilyn ydintä: oloa juuri sellaisena kuin haluaa olla ja muiden suvaitsemista juuri sellaisena kuin nämä haluavat olla.
Näin ensinnäkin heille hippinäolosta tulee jatkuvan suorittamisen ja ulkoisen pätemisen kehä. Lisäksi heistä tulee auttamattoman suvaitsemattomia niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät jaa heidän ’suvaitsevaa’ maailmaasyleilevää elämäntapaansa. Koska he suorittamalla ovat vasta matkalla ideaaliin, he joutuvat puolustamaan omaa hippi-erinomaisuuttaan jatkuvasti, joka johtaa heidät torjumaan vahvasti kaikki erilaiset ei-hippimaiset elämänasenteet.
Aito ideaalihippi ei suorita, hänellä ei ole tarvetta ottaa rastoja, jos ei siltä tunnu. Hän vain on juuri niin kuin haluaa olla ja on tyytyväinen juuri siinä paikassa. Tästä stabiilista asemastaan hän kykenee erinomaisesti katsomaan muita elämänasenteita silmiin joutumatta kokemaan niitä haasteena omalleen. Tällöin hän voi myös ymmärtää ja antaa niiden olla mitä ovat ilman vihamielisyyttä. Enemmänkin hän kokee sääliä, myötätuntoa ja halua auttaa törmätessään väärässä uskossa eläviin.
Luonnollisesti tämän polarisoinnin mukaisia ääri-ihmisiä ei paljoakaan löydy. Enemmänkin hippihenkisissä ihmisissä nämä kaksi – Suorittajahippi ja Ideaalihippi – elävät sisäisessä dynamiikassa keskenään ilmeten eri voimakkuuksin eri ihmisissä. Taistelkoot kaikki hipit siis Ideaalihippinsa puolesta!
Paljon on vetta virrannut Po-joessa sitten viime merkinnan. Tassa valissa olen viettanut perinteikkaan lumettoman joulun perheen kanssa taalla Thaimaassa ja pommien tahdittaman uuden vuoden Bangkokissa. Perheen nakeminen jouluna oli luonnollisesti hieno homma. Viikko heidan kanssaan Bangkokissa seka Koh Samuilla sujui oikein iloisesti ja lammitti tuhlaajapojan mielta. Itse joulunvietto tallaisissa ilmanaloissa tuntui luonnottomalta mutta perhelomaksi viikko oli juuri kuin pitaa. Palataanpa kuitenkin aikaan ennen joulua:
Joulun ja perheen tannetulon alla vietin muutaman paivan Koh Panang – saaren syrjaisesta nurkasta loytyvalla hippihenkisella the Sanctuary-nimisella parantola-rannalla. Tama Elle ja New York Times – lehdissakin ylistetty trooppinen kokonaisuus tarjoaa erilaisia meditaatio, henkiparannus sun muita seikkoja tai vain hippihenkista yhteiseloa sita haluaville. Oma motiivini siellaololle oli rauhaisan paikan saaminen kirjoitusprojektille mutta oleskelu siella tarjosi myos mainion hetken ihmiskyttaamiselle eli tarkkailla tuollaisessa paikassa viihtyvien ihmisten sielunelamaa.
Taman tarkkailun perusteella voisi todeta, etta hippi ei ole aina hipille hippi. Oikeastaan voidaan erottaa kaksi hippityyppia toisistaan, suvaitsevaisuuden ja suorittamisen ollessa ehka ne keskeiset erottelut.
Ensimmainen tyyppi on nimeltaan Suorittaja-hippi. Tama tyyppi tulee lansimaisesta kulttuuritaustasta mutta on jossakin kohdassa alkanut kokea kapitalistis-luterilaisen arvomaailman tyhjyyden. Itamaiset jutskat ja tyypit tuntuvat tarjoavan vaihtoehdon ja vaihtelevan pituisen prosessin kautta han luiskahtaa hippijengeihin alkaen imitoida naita kaikessa pukeutumisesta ja musiikista elamanasenteisiin ja hengauspaikkoihin.
Vaikka naita hippeja ei voi ulkoisesti valttamatta erottaa ns. ideaalihipeista paljastuvat he nopeasti keskustelussa. Erona ideaalihippeihin on, etta he kantavat viela tiedostamattaan vanhan elamanpiirinsa asenteita sisallaan. Heille hippina olostakin muodostuu jonkinlainen suoritus, he eivat paase eroon vanhasta ”draivistaa” vain uudistavat paamaaransa ja kielensa. Rastat kuuluu olla, joogata ja meditoida kuuluu tehda, chillailu Kaakkois-Aasiassa kuuluu asiaan, mita pidempi matka sen kovempi hippi. Tama vakava hippi-ideaalin tavoittelu tekee sen, etteivat he koskaan saavuta hippeilyn ydinta: oloa juuri sellaisena kuin haluaa olla ja muiden suvaitsemista juuri sellaisena kuin nama haluavat olla.
Nain ensinnakin heille hippinaolosta tulee jatkuvan suorittamisen ja ulkoisen patemisen keha. Lisaksi heista tulee auttamattoman suvaitsemattomia ihmisia kohtaan, jotka eivat jaa heidan ’suvaitsevaa’ maailmaasyleilevaa elamantapaansa kohtaan. Koska he suorittamalla ovat vasta matkalla ideaaliin, he joutuvat puolustamaan omaa hippi-erinomaisuuttaan jatkuvasti, joka johtaa heidat torjumaan vahvasti kaikki erilaiset ei-hippimaiset elamanasenteet.
Aito ideaalihippi ei suorita, hanella ei ole tarvetta ottaa rastoja, jos ei silta tunnu. Han vain on juuri niin kuin haluaa olla ja on tyytyvainen juuri siina paikassa. Tasta stabiilista asemastaan han kykenee erinomaisesti katsomaan muita elamanasenteita silmiin joutumatta kokemaan niita haasteena omalleen. Talloin han voi myos ymmartaa ja antaa niiden olla mita ovat ilman vihamielisyytta, enemmankin saalia, myotahapeaa ja halua auttaa kokien vaarassa uskossa elavia nahdessaan.
Luonnollisesti taman polarisoinnin mukaisia aari-ihmisia ei paljoakaan loydy. Enemmankin hippihenkisissa ihmisissa nama kaksi – Suorittajahippi ja Ideaalihippi – elavat sisaisessa dynamiikassa keskenaan ilmeten eri voimakkuuksin eri ihmisissa. Taistelkoot kaikki hipit siis Ideaalihippinsa puolesta!
Frank Martela 
Kiitos Frank, annoit mulle just synninpäästön. Mä koin tietynlaista syyllisyyttä ja petturuutta ajellessani pitkät kutrini, alkamalla pukeutua kuten oikeat ihmiset ja jättämällä psykedeelisen musiikin, itämaiset jutskat ynnä muut sikseen, vaikka yhä tunnenkin itseni vähän hipiksi.
Oikeastaan vois puhua hippiyden psykopatologiasta noiden suorittajahippien kohdalla. Tyypillisesti kyseessä on ihminen, joka haluaa hirveesti identifioitua. Pian sen elämässä ei ole enää mitään muuta kuin hippiyttä. Se takertuu, ja noista hippiyden ulkoisista tunnusmerkeistä tulee sille kaikki kaikessa.
Olen ikänäni tuntenut niin monta hippiä, että voisin kuvailla monien hippien asennetta omaan hippiyteensä lähes fasistiseksi. Hippiyttä harjoitetaan paikoitellen lähestulkoon sotilaallisella kurilla, ja hipit näkevät oman hippiytensä jotenkin totaalisena maailmanselityksenä ja universaaliratkaisuna.
Hippiys pahimillaan täyttää kaikki totalitaristisen ajattelutavan piirteet: reggaemusiikille, itämaisille jutskille jne. ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja. Nähdään, että se on joko ne tai kuolema – niitä pidetään fiksattuina absoluutteina, eikä haluta nähdä niiden historiallisuutta ja ohimenevyyttä.
Siksi on hyvä pitää vähän hajurakoa ihmisiin, jotka ovat niin kovin, kovin hippejä. On vain lyhyt askel hippeilystä holokaustiin.
Vähän niin kuin Jeesuskin{http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesus} sanoi: on hyvä olla hippi ihan hiljaa sisimmässään; ylenpalttisella hippiydestä meuhkaamisella ei saa ainakaan lisäpisteitä, korkeintaan miinuspisteitä.
TykkääTykkää
Mulle tuli tästä mieleen vanha tilitykseni{http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jmikkone/post72.htm} intellektuaalisista fasisteista, jonka taustalla oli varmaan joku henkinen yhteentörmäys näiden ns. suorittajahippien kanssa. Veikkaan, että tässä on kyse perinteisestä yhteen oikeaan ideologiaan ™ ja näkökulmaan juuttumisesta. Taitaa olla koko ihmisrodun onnettomuus ja siten yleismaailmallinen ilmiö, joka koskettaa kaikkia.
Synninpäästön voi antaa suorittajahipeille sanomalla, etteivät mitkään markkinafundamentalistit ole siinä ideologisessa avarakatseisuudessaan yhtään sen parempia. Syksyllä jouduin puoliksi tahtomattani pitkään väittelyyn hipin kanssa ihokarvojen poliittisuudesta. Hippi rauhoittui vasta, kun kerroin, että tässä alkaa tuntemaan itsensä kovin ristiinnaulituksi. Olin vaan ollut sitä mieltä, ettei tuo ehkä ole ihan niin kovin poliittista ja sosiaalinen muutos voi hyvin alkaa muualtakin kuin kainalosta tai häpykummulta.
Niin, ja aivan kuten Jeesuskin sanoi: ”Isä, anna heille heidän syntinsä anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.”
TykkääTykkää
Juhan mainitseman tilityksen, ja ilmeisesti myös tilityksessä viitatun Ellisin kirjoituksen ajatusmaailmaa seuraamalla intellektuaalisille fasisteille annetaan vain yksi väylä lisää ”oikeuttaa” oma paremmuutensa. Ne tunteet, joita parempien ihmisten kerhon jäsen tuntee ei-suorittajia kohtaan, ovatkin ”piirteiden arvostusta” tai ”makuasia”, johon sisältyy perimmäinen asenne toisen ihmisen huonoudesta. Tämän jälkeen voikin mieli puhtaana julistaa, että ihmisarvo toki on kaikilla sama. Että intellektuellin fasistin mielestä esimerkiksi ei-intellektuelli duunari ei ole sen huonompi ihminen(vaikka siis oikeasti kuitenkin on)- hän ei vain voi ARVOSTAA tämän valintoja. Eikö makuasioista kiistely ole juuri mielipiteistä kiistelyä. Miten ydinkysymykset voidaan verhoilla ”makuasioiden”(minulla on oikeus fasistisiin näkemyksiini) ja ”perusasioiden”(ihmisarvon tunnustus erillään mielipiteistä)taakse!!??? EN YMMÄRRÄ: mikäli tuomitset pinnallisesta keskustelusta pitävän ihmisen (et arvosta häntä juuri tämän takia) miten se eroaa siitä, ettet tallaa hänen ihmisarvoaan?
TOTTAKAI ihmisillä on oikeus tuomita toisiaan. Mutta silloin on nieltävä myös ajatus siitä, että olet tuomitsija. Turha sitä kaikkea on yrittää verhoilla eri termien ja lokeroiden taakse?
Niin, en tiedä mihin sinä tässä luokkajaossa lankeat, mutta et varmaankaan alisuorittajiin.
Ja miten asenteitaan edes voisi muuttaa: kai sitä voi uskotella olevansa suvaitsevampi, mutta jos kuitenkin piilotetusti uskoo olevansa aika tavalla erikoinen ja mahtava, ja muiden yläpuolella, eikö sellainen tekopyhyys vain pahenna tilannetta taas asteen verran lisää?
YMMÄRSIKÖ KUKAAN MITÄ HALUSIN SANOA?
t. Susanna
TykkääTykkää
’Suurten kertomusten’ jälkeisessä maailmassa ihmiset edelleen haluavat itsekunnioitusta. Kun kerran oman ideologian saa päättää, niin luonnollisesti kannattaa tehdä se sillä tavalla, että itse näyttäytyy tämän ideologian sisällä sen valioyksilöltä.
Siksipä indierock-diggarit halveksivat kaikkia, jotka kuuntelevat kaupallista musiikkia, freeride-laskettelijat niitä, jotka ovat antautuneet työelämän orjuudelle eivätkä vietä kahta kuukautta alpeilla, ylemmät toimihenkilöt niitä joilla ei ole itsekuria ja kunnianhimoa tai elämäntapahipit niitä, jotka eivät ole kokeneet elämäntunnetta syventäviä transsitiloja.
Taustalla on mielestäni tietty terveen itsetunnon puute. Ei haluta myöntää, että oma elämäntapa ei ole kaikilla mittapuilla se paras mahdollinen, että hipit ovat salaa kateellisia ylemmille toimihenkilöille näiden tarmosta ja materiaalisesta hyvinvoinnista, kun ylempiä toimihenkilöitä harmittaa hippien vapaus ja elämän helppous.
Askel kohti suvaitsevaisuutta on sen myöntäminen, että tämä on minun elämäntapani, se ei ole ehkä kaikilla kriteereillä paras, mutta sen minä olen itselleni valinnut. Sen jälkeen on helpompi kunnioittaa omasta poikkeavia valintoja ja ymmärtää mitkä sisäiset syyt ovat johtaneet niihin ja mitä hienouksia ne sisäänsä kätkevät.
TykkääTykkää
olen homo
TykkääTykkää
Onneksi olkoon Teemu. Terävä havainto!
TykkääTykkää
Mahtavaa! Tunnistin juuri itsessäni vaaran ajautua täysin ideaali-hippeyden suvaitsemattomaan maailmaan, kiitos herätyksestä! Rastat on, joogailua harrastan, Intiassa on hengailtu, kuuntelen itämaisvivahteista musiikkia, pukeudun psykedeelisiin kukkakuvioihin, kotini on sisustettu itämaiseen tyyliin… Apua, I wanna get out of here! Hrr, mua alko ihan hirvittää tää, miten tunnistin itseni tosta. Ai kauhia.
TykkääTykkää
Hienoa kuulla heräämisestäsi Laulelia!
Positiivista saada tietää, että kirjoitus on kyennyt avaamaan ainakin joitakin silmiä.
TykkääTykkää
Joo, en tiedä miten päädyin tänne (varmaan hakusanalla hippi)…mut pari kommenttia täytyy antaa; oon varmaan aika maalaistollo (vaikka kaupungissa asunkin) enkä niin perillä kaikista trendeistä ym. (ja paskaakaan välitän)….mun käsittääkseni hippiliike on alkujaan ollut aika poliittista ja radikaalia; sotaa ja byrokratiaa vastaan sekä rauhan&rakkauden, sekä vapaan itsensä toteuttamisen puolesta…
itseäni voisin siinä mielessä sanoa hipiksi, koska olen em. asioiden kannalla ja poliittisesti kaikkea kapitalismipaskaa vastaan, johtuen ehkä myös että olen köyhä ja niistä oloista lähtöisin. Kommunisti en ole siinä mielessä et ihmisillä on oikeus nauttia ansaitsemistaan rikkauksista, mut jos Suomi meinaa pysyä ns. hyvinvointivaltiona, täytyy vähempiosaisiakin ottaa huomioon…
Ymmärrän myös rikkaita ihmisiä ja et ihmisillä on erilaisia arvoja tässä maailmassa, ihmisillä on erilaiset lähtökohdat tähän elämään ja moneen on vaikuttanut esim. vanhemmat, ympäristö, ystäväpiiri jne..
Itse olen luontoihminen ja haen myös paljon ratkaisuja asioihin luonnonlaista (mitä ihminen teki alkujaan ja mistä tietyt asiat ovat tulleet), tuntuu että ihminen on nykyään niin itsekeskeinen, koska kaikkea muutakin elollista tulisi kunnioittaa…itse olen ”valaistunut” vielä enemmän muutamien mahtavien&surullisten kokemusten myötä, että yritän löytää kaikista ihmisistä jotain hyvää, koska ihminen on kuitenkin inhimillinen otus ja monilla pinnan alla kytee….
Ei ole rastoja (tosin pitkät hiukset ja kirppisvaatteet), blossinpoltto jäänyt parin kerran kokeiluun, en ole käynyt Intiassa, reggaemusa ei ole kaikki kaikessa (tosin 70-luku sydäntä lähellä) jne….mutta pidän itseäni jollain tavalla hippinä, ehkä olen sitten vaikka ”luontohippi”, elämyksiä saan ihan Suomen luonnostakin, ettei tarvi Intiaan lähteä….
mut joo, tulipa vuodatettua (heh)…AURINKOISTA KESÄÄ TEILLE KAIKILLE:)
TykkääTykkää
entä jos tykkää hippimäisistä vaatteista,mutta ei periaatteessa oo hippi?Kaikki pitää sua hippinä ja saattaa jopa väheksyy..mitä sanotte tälläseen??Eikö kuka vaan vois pukeutuu miten itte haluu vai onko hipeillä yksinoikeus käyttää sellasia vaatteita ku niillä on?jos tykkää pitää huivii päässä ja hippimäisii hameita ja paitoja nii miks ei sais pitää niitä ilman et on niin hippi?
TykkääTykkää
Rakas ”joku”, kukaan ei voi kertoa sinulle, miten pukeutua. Mua aina ärsyttää, jos joku väittää, että vain tietyllä tavalla ajattelevat saavat pukeutua tietyllä tavalla. Hah hah, miksi edes mietit tuollaista? Onko nyt sitten joku sulle sanonut, että et saisi pukeutua noin? Mitä tulee siihen, että ympäristö väheksyy hipisti pukeutuvaa, sillehän me ei voida mitään. Ihmiset tuomitsevat helposti ulkonäön perusteella, sun täytyy vaan pitää sellasia vaatteita kuin itse haluat ja olla välittämättä muitten mielipiteistä. Ja muuten, tässä yhteydessä täytyy kertoa, että leikkasin muutama viikko sitten rastat pois, koska minua alkoi hirvittää tämä ”hippiegoilu”. No hyvä on, rakkauteni intialaishenkisiin vaatteisiin, kasvisruokaan, pienen budjetin rinkkamatkailuun, joogaan, progeen ja maailman pelastamiseen ei muutu, mutta yritän olla takertumatta näihin asioihin liiaksi.
TykkääTykkää
luin tossa oman viestini uudelleen..En tarkottanu olla niin öö agressiivinen.:)
Olin tossa muutama päivä sitten matkalla ja siellä kaikki ihmiset oli niin ihania! He kysy mun vaatteista ja kysy että olenko mä luontoaktivisti tai vegetaari tai muuta sellaista, mutta kun juteltiin ja kerroin vaatteistani ja ajatuksistani. he olivat todella myönteisiä minua kohtaan!
Rakastan omaa itseäni tällaisena kuin olen rakastan vaatteitani ja asusteitani!! Oikeastaan minusta löytyy kyllä hippi etten voi väittääkkään ettenkö olisi hippi, mutta en ilmaise sitä vaatteitteni kautta vaan ajatuksieni. Olen ehkä vasta löytänyt itsestäni tällaisen puolen ja etsin muutenkin itseäni ja asioita joista pidän joten olen nyt vähän ulalla, mutta luulen että asiat alkavat selventyä ajan myötä. Haluaisin matkustaa Intiaan ja Afrikkaan. Tahtoisin auttaa kehitysmaita. Haluaisin tehdä vaikka mitä ja aionkin tulevaisuudessa. Nyt täytyy vain käydä koulut loppuun ja löytää se oma paikka maailmasta!
Hyvää kesää kaikille!!Tahtoisin saada mielipiteitä teiltä kaikilta ja löytää sielunkumppaneita!!Vastatkaa olkaa niin kilttejä!! Minähän se taas ..joku!
TykkääTykkää
Tämä pisti todella ajattelemaan. ”Hippi ei ole hipille hippi”. Niin, tosiaan jännää miten löysin tänne. Laitoin googleen hakusanaksi ”hippi” ja annoin palaa. Luin monta itse tekstin läpi, sekä vastaukset ja muiden mielipiteet. Minä, nuorena ja tietämättömänä, en tietenkään tiedä puoliakaan ”hippiliikkeestä”, sen alkuperästä tai mistään muustakaan. Minusta on vaan mukava olla tälläinen kuin olen.
Ajattelin laittaa rastat, mutta tämä muutti mielipiteeni. (Tämä, sekä ajatus siitä että joutuisin ajamaan hiukseni kaljuiksi jos kyllästyisin rastoihin. Kuituja en halua edes laittaa). Ei ole hyväksi takertua liikaa näihin asioihin. Vegetaristiksi olen silti tulossa, eikä sitä voi mikään teksti estää. Omalla vauhdilla etenen ruokavaliossa kohti parempaa suuntaa. Itse on laske itseäni hipiksi, vaikka käynkin kirpputoreilla, kuuntelen reggaeta ja psykedeellistä rockia. Ei, nuo asiat eivät riitö hippeyteen.
TykkääTykkää
Enhän toki ole mitenkään rastoja vastaan. Esimerkiksi tyttöystävälläni on sellaiset. Jos rastat tuntuvat hyvältä, niin siitä vain tukkaa sotkemaan 🙂
Ajatukseni ydin on oikeastaan siinä, että hippeys on kiinni sydämestä, ei ulkoisista seikoista. Aito suvaitsevaisuus ei ole ulkoasusta kiinni.
TykkääTykkää
Ah, ihanaa lukea tälläisiä ajatusten taakse luotaavia kommentaareja:) Vaikka osittain tunnistinkin osittain itseni tuosta suorittaja-hipin roolista, niin tajusin myös jo olevani eheämmällä ja itsevarmemmalla tiellä, enkä siis pelkästään ulkoisilla kriteereillä persoonaani määrittelevä, vaikka rastoja kovasti himoaisinkin. Kiitos tästä.
TykkääTykkää
Joku pieni palanen sisälläni nauroi kieriskellen itsensä katki.
Eihän tällaisia asioita tarvitsisi edes ”sanoa ääneen” vaan niiden pitäisi olla itsestään selvyyksiä.
Voi meitä. 🙂
TykkääTykkää
Mitä tulee noihin univorumihin, niin mä näen pukeutumisen vain välineenä. Pukeudun tavalla, joka edistää omien tavotteitteni toteutumista, en tavalla, joka erityisesti ilmentäisi itseäni, tai toisi terävimpiä särmiäni esiin. Se ei kertakaikkiaan ole viisasta – tai toisin sanoen – se olisi huono syötettä inhimillisiin systeemeihin. Pidän taustalla vaikuttavia tavoitteitani paljon tärkeämpinä kuin välitöntä tarvettani toteuttaa sisäistä kapinaani pukeutumisen kautta. Se on vaan tätä peliä. Ei sen kummempaa.
Sitä pitää vaan tutkiskella, että mikä itselle kulloinkin on tärkeää. On tyypillistä, että nuoruudessa omaan heimoon identifioidutaan vahvasti, ja päädytään juuri tällaiseen yli-hippeyteen, yli-goottilaisuuteen, tai mihin nyt kukin sitten. Aikuistuessa nämä tribaaliset monumentit alkavat karista, kun omaa itseä aletaan kaivaa esiin sieltä nuoruuden ryhmäkeskeisyyden raunioista. Toisaalta ulkoiset paineetkin ohjaavat tähän suuntaan.
Jokin tuossa kilvoittelussa saa mieleeni uskonnonkaltaisuuden. Mutta niinpä se on kait kaikissa heimoissa, niissä on omat arvonsa ja omat kilvoittelun muotonsa. Vaikka suhtaudun hippeilyyn jossainmäärin hyväksyvästi, en pidä sitä ilmiönä millään tavalla muista vastaavista heimoista poikkeavana. Jokaisesssahan sitä ollaan muita parempia, kriteerit vain vaihtuvat, ja kilvoittelut jatkuu. Olemme todellakin tässäkin suhteessa niin näennäisvapaatahtoisia.
Fundamentalismilta ei kai voida välttyä missään aatesuunnassa, on kyse sitten kristillisyydestä, fasismista, hippeilystä tai ateismista. Kyse on kunkin yhteisön yhteisistä normeista, joissa erinomaisuudesta sitten kilvoitellaan.
Eikö ole aika ironista, että hipit kilvoittelevat hippeydestä, kun nimenomaan tämä kilvoittelemattomuus kait jossain mielessä pitäisi olla hippeyden ytimessä ? Ei huolta, niin vissiin tekevät mm. kristitytkin. Ei mitään uutta auringon alla. 🙂
Eräs ei-hippi.
TykkääTykkää
Hienoa keskustelua !
TykkääTykkää
kyllä hippi on ehdottomasti hipille hippi. < 3
TykkääTykkää
Siis hippi ei voi olla hippi jos diggaa noita ideaalihippi juttuja?? Eiköhän se oo ihan asenne kysymys ja jos taas joku itsensä hipiksi kokeva lukee sinun postauksesi ja alkaa kelaamaan että ”hitto, oonko mä sittenki wnb-hippi” ja muuttaa itseään vähemmän hipiksi, jotta olisi oikea hippi ei voi olla OIKEA HIPPI!! v’tun retkut
TykkääTykkää
Ei, kyllä tää homma nyt on niin et lisää liekkii. Suoritushippeily muuttuu ideaalihippeilyksi, kun suorituksen tekee (miltei) täydellisesti.
Siis et tekee vaan tiettyä juttua riittävän pitkään, niin sittenhän sä vähän niinku oot se juttu, tiiätkö?
TykkääTykkää
Hei tämä on varmaan ensimmäinen älyllinen blogi netissä, mihin olen törmännyt. Ihanaa…
TykkääTykkää
kiitos
TykkääTykkää
Tässäpä muuten esimerkki kirjoituksesta, jossa naljaillaan juuri tuollaiselle suoritushippeydelle: Ihana hippikesä! Ellei sitten kirjoittajalla ole mennyt hippi ja hipsteri sanoina sekaisin. Jälkimmäinen kun on aika suoritus- ja muotiorientoitunutta.
TykkääTykkää
Hyvä postaus. Vain tyhmä ihminen elää olematta aito oma itsensä. Vai onko hän juuri aidoin oma itsensä olemalla tyhmä ja kyvytön nauttimaan elämästä? Tiedä häntä. Kaikenlaiset roolipelit (suorittava hippi) ovat ok, jos ne tekevät ihmisiä onnelliseksi. Tosin en kuitenkaan itse viihdy sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät ole täysin omia itsejään. Se on nimittäin merkki typeryydestä. Voisin kutsua itseäni ideaalihipiksi, mutta inhoan hippi-sanan kantamaa leimaa laiskasta ja epäsiististä matkustelevasta pussihoususta. Viisas olisi parempi sana kuvaamaan tekstissäsi kuvailemaasi ideaalihippiä.
TykkääTykkää