Ihmisenä olemisen kaventuminen
Outi Nyytäjä hyökkää uudessa kirjassaan ’Menestys & Moraali’ nykyaikaan pesiytynyttä menestysvalmennus-ilmiötä vastaan. Työntekijän odotetaan nykyään uppoavan yhä vahvemmin tiettyyn liiketoimintaympäristön kannalta optimaaliseen luonteenpiirteiden muottiin. Uusi ihminen on sosiaalisempi, dynaamisempi, tulosorientoituneempi ja tehokkaampi. Matkalle itsensä tietoiseksi muuttamiseksi tuloskoneeksi ihminen tarvitsee valmentajia, noita profeettoja omana aikanaan.
Mitä on tapahtumassa? Niitä tapoja millä ihmiset ovat, niitä erilaisia olemisen tapoja, joihin ihmiset rönsyilevissä elämissään ovat päätyneet, pyritään tietoisesti kaventamaan. Menestys on uusi uskonto, joka ei enää määritä vain työssäoloaikaa, vaan myös ihmisen yksityisen piirin. Menestyjä ei vain tee työtä oikein, hän myös syö oikein, harrastaa liikuntaa oikein, pukeutuu oikein ja on kiinnostunut oikeista kulttuurimuodoista. Luokkayhteiskunta perinteisessä mielessä on murtunut mutta menestyslahkolaisuus valtaa valkokauluskansan johtajasta työharjoittelijaan.
1900-luvun piti olla ihmisen vapautumisen vuosisata. Ihminen piti vapauttaa uskonnon ja luokkayhteiskunnan kahleista, noista kuristavista normeista, jotka olivat määränneet miten ihminen sai omaa ihmisyyttään toteuttaa. Mutta kuten eksistentialistit jo viisikymmentä vuotta sitten havaitsivat, ihminen ei pelkää mitään niin paljon kuin omaa vapauttaan. Perinteisen uskonnon menettäessään otettaan ihmisismassasta ryntäsi lauma ahdistuneen vimmaisesti seuraavan profeetan pauloihin. Markkinatalous metafyysisine näkymättömine käsineen on vahvimmin tarjonnut tälle massalle uudet profeetat ja uuden uskonnon, jonka kuninkaallisia kumartaa. Uususkonnot, itämaiset hippeilyt sun muut ovat löytäneet marginaalinsa mutta uusi valtionuskonto on menestys.
Aina ei työ ole ollut se ihmisenä olemisen ydin, johon nähden muu elämä saa merkityksensä. 1800-luvun keskivaiheilla teollistuvassa Englannissa koettiin eriskummallinen (mutta lyhytikäinen) vaihe. Työvoimapulan iskiessä teollisuusyrittäjät nostivat palkkoja. Tämän seurauksena työvoimapula paheni, koska työntekijät alkoivat tehdä lyhyempää päivää, kun jo se riitti heidän elintasonsa ylläpitämiseen. Heidän elämässään oli jotain muuta arvokkaampaa. Nykyinen toimihenkilöluokka tekee jatkuvasti enemmän ylitöitä, vaikka kaikilla materiaalisilla standardeilla heillä on jo liikaa rahaa valmiiksikin. Onneksi markkinointi luo jatkuvasti uusia tarpeita, jotta he pystyvät kokemaan rahantekonsa edes illusorisen mielekkääksi. Yhä useampi epäonnistuu standardeihin muokkaantumisessa ja poistuu työelämästä häviäjänä vatsahaavan tai keskivaikean depression kautta.
Massojen vapauttaminen niistä kahleista, joihin he itsensä syöksevät vaikuttaa olevan loputon urakka. Ihmisyyden pelastajien urakka muistuttaa vahvasti Lemmings- tietokonepeliä, jossa sopulilauma on valmis syöksymään jokaiseen kuiluun ja liekkiin ja vaatii loputonta näppäryyttä, oivallustaitoa ja luovuutta pelastaa se loputtomilta vaaroilta. Ihmiskunta tarvitsee filosofeja ja aikalaisdiagnooseja vielä pitkään.
Frank Martela 
En ole varma pitävätkö väitteesi paikkaansa empiirisesti tarkasteltuna. Filosofisessa mielessä olet varmasti oikeassa siinä, että voidaan kuvitella maailma, joka olisi nykyistä ”vapaampi”. Mutta empiirisesti tarkasteltuna voidaan huomauttaa, että:
1) suomalaiset ovat vapaampia kuin koskaan. Myönnetään: markkinointi luo uusia tarpeita. Mutta onko tämä huonompi kuin mikään aiempi vaihe Suomen historiassa? Olivatko asiat paremmin pula-aikana, jolloin ihmiset eivät pystyneet tyydyttämään oikein mitään tarpeitaan? Tai 1800-luvulla? Mihin nykyaikaa verrataan? Ei kai sentään mihinkään myyttiseen kulta-aikaan, joka edelsi jossain muinaisuudessa uusliberalismin aikaa? Nykyisin yhä useammalla on mahdollisuus opiskella, opiskella ulkomailla, hankkia omistusasunto, katsoa yhä useampaa tv-kanavaa, lukea kirjallisuutta eri kielillä, valita eri puhelinoperaattorien välillä, hankkia tietoa internetistä, pukeutua niinkuin haluaa, toteuttaa seksuaalisuuttaan jne. Milloin asiat tarkalleen ottaen olivat paremmin?
Mielestäni on kiinnostavaa verrata 2000-lukua vaikkapa 1970-lukuun. Kun katsoo valokuvia 70-luvulta, näkee ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet samanlaisiin vaatteisiin, käyvät sunnuntaisin kirkossa, äänestävät Kekkosta (ja ainoastaan Kekkosta), valitsevat kaupassa niistä parista tarjolla olevasta hyödykkeestä jne. Tämäkö on se myytinen kulta-aika? Vai jokin muu?
2) Nyytäjä ei mielestäni kykene osoittamaan, että hänen anekdoottinen todistusaineistonsa todistaisi mitään. Kuinka moni ystävistäsi kokee olevansa pakotettu johonkin, koska Himanen ja Sarasvuo sanovat sitä tai tätä? Kuinka usein itse teet pitkiä ylitöitä vastoin omaa tahtoasi? Minä en juurikaan tunne tällaisia ihmisiä. Minusta Nyytäjän kirja todistaa korkeintaan sen, että nykyisin Suomen julkisessa keskustelussa on mukana joitain muitakin kuin Tarja Halosen tapaisia ”kaikille kivaa, yhteisestä kassasta, parannetaan maailma, kaikille kivaa, solidaarisuutta, parannetaan maailma”-ihmisiä. Eikömielipiteiden rikkaus enää olekaan hyvä asia?
Ja lopuksi: huomaatko miten paljon loppukaneettisi muistuttaa vanhaa marxilaista etujoukko-teoriaa? Massat (mikä sana! Ketä tarkoitat?) tarvitsevat teitä filosofeja vapautuakseen kahleista. Et voi olla tosissasi! Muistatko miten 1960- ja 1970-luvuilla opiskelijanuoriso vaati, että massat pitää saada ymmärtämään, että Neuvostoliitto on ylivertainen maa. Kuka oli oikeassa? Massat vai älymystö? Tai Foucault ja Iranin vallankumous? Tai Englannin Oxbridge-kommunistit vai ”massat”? Kaipaisin hieman esimerkkejä siitä, milloin ja miten filosofit ja aikalaisdiagnostikot ovat vapauttaneet massoja kahleista.
Eivätkö muuten samat massat ole syösty hyvinvointi-Suomen helvetillisiin veroihin ja keskinkertaisiin julkisiin palveluihin? Eikö massoja tarvitse pelastaa korkeilta veroilta, paternalismilta ja yksitoikkoisilta julkisilta palveluilta? Mistä tiedän, milloin minut on syösty ”kuiluun ja liekkiin” verrattuna siihen, että minut onkin vapautettu? Pitää vain uskoa teitä filosofeja, vai?
TykkääTykkää
Vastaan kaikkiin kolmeen kohtaan.
1) Suomalaiset ovat vapaampia kuin koskaan. En väittänyt, että olemme menneet huonompaan suuntaan suhteessa pula-aikoihin tai 70-lukuun. Suunta on parempi hyvin monella eri dimensiolla. Kärkäs kirjoitukseni oli tarkoitettu herättämään vapauttaan pakenevat ihmiset tiedostamaan vapautensa.
2) En tiedä minkälaisissa piireissä liikut. Itse olen opiskellut TKK:lla ja sitä kautta tunnen kyllä hyvin paljon nuoria ihmisiä, jotka tekevät hyvin ankarasti töitä. Lisäksi työterveystilastot esimerkiksi mielenterveydellisten poissaolojen osalta eivät näytä hyvältä. Juha Siltalan asiantunteva kirja ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia” kertoo aika hyvin viime aikojen työpaikkakehityksestä.
3. Loppukaneetti näytti tosiaan aika elitistiseltä. Se viittasi ehkäpä enemmän aikaisempaan keskusteluun huippuyliopistosta ja siitä kannattaako itsenäiseen ajattelutyöhön tähtäävään yliopistolliseen koulutukseen satsata valtion resursseja. En tosiaankaan väitä, että intelligentsia olisi aina oikeassa ja massat väärässä. Erityisesti en pyri tulemaan yhdistetyksi sokean idelologiseen kommunistiseen vouhottajalaumaan. Siihen olen aivan liian Espoolainen.
Pointti oli ehkä enemmän se, että nyt kun markkinatalous on mahdollistanut itsensä toteuttamisen ja materiaalisen perustan hyvään elämään kaikille, tuntuu hämmentävältä, että ihmiset eivät tartu tilaisuuteen ja löysennä tahtia nauttiakseen elämästä, vaan kilpailu ja tehokkuus kiihtyy.
Markkinatalous on kuin tuli. Se on hyvä renki mutta huono isäntä. Pelottavasti tuntuu, että on unohdettu mitä varten se valjastettiin ihmiskuntaa palvelemaan ja ihmiset ovat alkaneet palvella sitä.
TykkääTykkää