Tapiola on jälleen hetken Suomen elokuvamaailman sydän. Tavallisesti tämä tarkoittaa sitä, että joutuu katsomaan kymmenen ’taide-elokuvaa’, joissa kameratyöskentely on viipyilevää ja rosoista, dialogi autenttisen korutonta ja joissa katsojan tulkinnalle on jätetty runsaasti tilaa ja aikaa. Tänäänkin ensimmäinen elokuva edusti tätä kategoriaa mutta kaksi seuraavaa palauttivat uskon siihen, että festarielokuvissakin voi olla munaa!

Ensiksi ’Hvordan vi slipper af med de andre’ kertoi tarinan Tanskan (jossa äärioikeisto on kasvattanut suosiotaan) lähitulevaisuudesta, jossa hallitus on päätynyt lopulliseen ratkaisuun vammaisten, työttömien, sosiaalipummien, veronkiertäjien ja muiden ei-tuottavien yhteiskunnan taakkojen suhteen. Sotilaalliset joukot keräävät heidät kesälomalla tyhjiksi jääneisiin kouluihin vankileireille. Siellä he saavat yksitellen yrittää vakuuttaa kuulustelijansa siitä, että he ovat antaneet yhteiskunnalle enemmän kuin ovat siltä saaneet erilaisten tukien ja avustusten muodossa. Jos jury ei ole tyytyväinen heidän selityksiinsä, teloitetaan heidät siihen paikkaan. Tämän karun yhteiskuntakritiikin toteutus on loistava, sisältäen jatkuvasti oivaltavia kohtauksia ja vahvoja näyttelijähahmoja.

Illan päätti ’Itty Bitty Titty Committee’, energinen, romanttinen ja rebel teinidraamakomedia. Juoni olisi klisee, jos se olisi klassisen heteronormatiivinen. Elokuva on kuitenkin kuvaus lesbotytön heräämisestä plastiikka-kirurgian vastaanottoapulaisesta radikaalifeministiksi, joka liittyy kapinalliseen Cunts in Action – ryhmään pyrkien herättämään naiset näkemään sen patriarkaatin, johon he ovat alistuneet. Paitsi, että elokuvassa viljellään hyviä femakkoargumentteja ja kapinoidaan valtavirtaa vastaan, on siinä hyvää musaa ja kunnon ’äijä’-energiaa. Jos olisin lesbo niin elokuvasta poiskävellessäni olisi mahtava maailmanomistaja-fiilis. Jos siinä vaiheessa joku epämääräinen mies tulisi lääppimään, niin kaveri saisi samantien polvesta munille, niin valtaistunut olisin.

Päätin, että sitten kun isona teen ekan oman leffan, ei se ole mikään ankea taide-elokuva. Siitä tulee ison budjetin rokkaava rymistely, joka menevän ulkokuorensa alla kätkee painavaa yhteiskunnallista sanomaa. Laittakaa siis pop cornit tulelle!