Syntinen lomamatka – ilmastonmuutos ja moraalin yhteisöllisyys
’Herra, anna minulle voimaa vastustaa syntiä, mutta älä ihan vielä’. Kirkkoisä Augustinuksen sanat tulivat etsimättä mieleeni ostaessani muutama viikko takaperin lentoliput Sveitsiin. Onko minulla tänä ilmastonmuutoksen aikakautena oikeus lentää kahdentuhannen kilometrin päähän vain nautinnollisen loman vuoksi? Kun lapsenlapseni asuttavat ilmastokatastrofin jälkeistä maailmaa, miten kerron heille, että iso-isä se vain saastutti siekailematta senkin jälkeen kun ilmastonmuutoksen uhka oli yleisesti tiedossa.
Tietenkin minun on helppo oikeuttaa lentomatka itselleni monella tavalla. Liikkuminen eri muodoissaan on tuottanut minulle nautintoa pienestä pitäen ja laskettelu erityisesti on sellainen aktiviteetti, joka on aina kuulunut lempiharrastuksiini. Haastavissa rinteissä laskeminen tuottaa vahvoja flow-kokemuksia, kun sekä ruumis että mieli ovat äärimmäisen keskittyneitä aktiviteettiin, johon ne ovat harjaantuneet ja jossa ne ovat hyviä. Harrastukseni toteuttaminen vaatii kuitenkin sellaisia korkeuseroja, joita ei Helsingin läheltä löydy. Linnuntietä matka Sveitsiin ei ole merkittävästi pidempi kuin matka Lappiin, joten kotimaassa pysyminenkään ei suuresti olisi tilannetta parantanut.
Sosiaalisen ympäristön merkitystä ei pidä myöskään väheksyä. Vanhat kaverit olivat joka tapauksessa lähdössä reissuun, joten poisjääminen olisi tuntunut kahta kauheammalta kieltäymykseltä. Lentomatkailu on muutenkin vielä yleisesti hyväksytty aktiviteetti: porvaristo lentelee viikonloppulomille Nizzaan ja aktivisti-hipit lentävät Intiaan reppureissaamaan (jälkimmäiset tosin pyrkivät mimimoimaan päästönsä matkustamalla harvemmin ja olemalla pidemmän aikaa perillä). Miksi minun pitäisi siis kärsiä, kun kaikki ympärilläni matkustavat?
Selvittelin myös mahdollisuuksia päästä Alpeille vähemmän saastuttavilla vaihtoehdoilla kuten junalla tai bussilla, mutta Suomen syrjäinen lokaatio yhdistettynä lomani rajalliseen pituuteen teki tämän vaihtoehdon mahdottomaksi. Se olisi ollut myös varsinkin junalla toteutettuna huomattavasti kalliimpi tapa matkustaa. Lisäksi maksoin Maan Ystävien vapaaehtoisen
lentomaksun
omaatuntoani puhdistaakseni ja jotta edes osa lomaan käyttämistäni rahoista menisi ilmastonmuutosta jarruttaviin tarkoitusperiin eikä hiilidioksidina ilmakehään.
Kaiken tämän selittelyn jälkeen jää kuitenkin silti auki kysymys siitä, oliko minulla moraalinen oikeus laittaa omat nautintoni, tapauskollisuus ja teen-niinkuin-muutkin -asenne tulevien sukupolvien oikeuksien ja ekosysteemin kestävyyden edelle. Tämän vuoksi alun Augustinus-sitaatti on niin osuva. Ihminen haluaa olla hyvä, mutta on vaikea elää tiettyjen ihanteiden mukaisesti, jos sosiaalinen ympäristö rohkaisee päinvastaiseen käytökseen. Ihmisen moraali on niin yhteisöllisyyden läpäisemä, että pelkällä tietoisella päätöksellä on vaikea muuttaa itseään, jos siihen ei liity sitä tunnelatautunutta paheksuntaa, jonka vain ympäröivä yhteisö voi yksilölle suoda.
Tämän vuoksi lentomatkustamisen rajoittaminen vaatii mielestäni rakenteellisia ratkaisuja. Muutokset ihmisten ajattelumaailmassa alkavat aina ruohonjuuritasolta ja arvostan ekologisuudesta elämäntavan tehneiden ihmisten työtä. Mutta vaaditaan poliittista johtajuutta ja lainsäädäntöä, jotta uudet ajattelumallit läpäisisivät yhteiskunnan. Ja vain läpäisemällä keskeisimmät yhteiskunnat – EU, Jenkit ja Kiina etunenässä – voidaan ilmastomuutos pysäyttää. Lentäminen on tällä hetkellä aivan liian halpaa, kätevää ja hyväksyttävää, jotta siitä kieltäytymisestä voisi tulla mitään kansanliikettä, jolla olisi mitään merkitystä päästöjen kannalta. Samaan aikaan on täysin järjetöntä, että lentopolttoaine on vapautettu polttoaineverosta ja kansainvälinen lentoliikenne arvonlisäverosta. Kun politiikan pyrkimyksenä pitäisi olla erilaisin haittaveroin ohjata ihmiset kohti vähemmän saastuttavia vaihtoehtoja, on absurdia, että yksi saastuttavimmista matkustusmuodoista on vapautettu jopa normaaleista veroista.
Ehkä yritän kaikella tällä sanoa, että yksin olen liian heikko elämään ilmastoihanteellisella tavalla. Pystyn siihen vain, jos ympäröivä yhteisö muuttuu kanssani.
Frank Martela 
Kieltäymyksessä elämisessä on jotain perin uskonnollista. En tiedä, että onko se vain kristillinen piirre, mutta siihen sen itse ensi tilassa assosioin. Toisaalta, kyllähän sitä itsensä ruoskintaa harrastetaan myös ilmeisesti mm. joogienkin toimesta – joten kyseessä lienee universaali ilmiö. Jostain syystä meillä on jonkinlainen sisäinen tarve ruoskia itsestämme parempia ihmisiä – onko se sitten jonkinlaista hyvin kasvatettua synnintuntoa, sitä en tiedä.
Kieltäymyksessä elämisestä voi saada nautintoa, muistan hyvin, miten dieetillä olemisesta voi tehdä tällaisen puhdistavan elämyksen. Askeettisuudessa on jotain, jota assosioimme jollain lailla puhtaaseen ja pyhään. Minulle pitkään harrastamani kamppailulajit kuuluvat tähän askeettisen pyhän kategoriaan. Käytyäni treenaamassa olen jollain lailla sovittanut syntini – puhdistautunut. Kaiken muun liikuntaan liittyvän nautinnon lisäksi siihen liittyvä kipu ja kärsimys – johon olen jo varsin turtunut vuosien varrella – on jollain tavalla armollisen puhdistavaa.
Toisaalta kolikon toisella puolella on se nautinto, jonka saa paitsi siitä, että tekee jotain mistä nauttii, myös siitä, että sallii itsensä sortua. Sortuminen on toisinaan aivan ihanaa sopivan kieltäymyksen jälkeen. Kun on riittävästi ruoskinut itsestään hyvää ihmistä, on sen jälkeen parhaimmillaan aivan taivaallista antaa pikkusormensa vanhalle vihtahousulle. Parhaimmillaan sen voi tehdä tavalla, joka ei edes itseasiassa täytä synnin määritelmää, mutta silti laukaisee nautinnollisen lankeemisen psykologiset mekanismit. Tästä esimerkkinä alkoholiton olut kunnon liikunnan päälle.
Omalla kohdallani olen hieman kyllästynyt pitämään itseäni protestanttisessa kurimuksessa ja synnintunnossa sisäinen taolaiseni palaessa halusta rientää kedoille kirmailemaan. Inhimilisessä ns. perisynnillisyydessä on paljon enemmän lapsenomaista elämänhalua kuin mitään todellista pahuutta. Niinpä mielestäni Saatanallinen pahuus voi lopulta redusoitua lapsenomaisuudeksi, joka toki toisinaan aiheuttaa vahinkoakin narsistisuudessaan, mutta useimmiten perinjuurin tuottamuksellisesti.
…
Olet mielestäni aivan oikeassa sen suhteen, että lentämiseen liittyvä verokuorma pitäisi saada vastaamaan sen aiheuttamaa ympäristökuormaa. Tällä tavalla saamme sopivan paineen oikeanlaisen tuotekehityksen aikaansaamiseksi vähemmän ympäristöä kuormittavien matkustusmuotojen ja -keinojen aikaansaamiseksi. Minusta tämä on se Silver Bullet tässä asiassa, jos sellainen yleensäkään voi olla olemassa.
In the meantime, se on hyvä, jos koetamme kukin osaltamme kuormittaa ympäristöä kohtuullisemmin. Silti mielestäni tämä toiminta enemmän puhdistaa meidän omaatuntoamme kuin pelastaa maailmaa. Asennemuutos on saatava ruohonjuuritasolta päätöksentekoon saakka, sillä en pidä ajatusta pysyvästä kieltäymyksessä elämisestä realistisena, vaikka siitäkin toki voi oman nautintonsa saada – tästä meillä suomalaisilla on varmaankin vuosisatainen kulttuuriperinne.
Toivoisin silti asennemuutoksen johtavan ennemminkin produktiiviseen päätöksentekoon kuin ihmisten henkilökohtaisen askeesiin. Kysymyksessä ei kuitenkaan tulisi olla vain moraalinen kilvoittelu, vaan pragmaattinen toiminta elinympäristömme ylläpitämiseksi.
TykkääTykkää
http://koti.phnet.fi/petripaavola/maapallonpelastusoperaatio.html
Tiedemiesten ja asiantuntijoiden lausuntoja
Ilmastonmuutos luultua pahempi
Tutkimukset osoittavat ilmastonmuutoksen olevan huonommalla tolalla kuin mitä ennusteet ovat sanoneet. Lämpötilat ovat nousussa ja jääpeite sulaa nopeammin kuin on ennustettu. Australian kohdalla ilmastonmuutos on hälyttävää. Seurauksena tulee olemaan lisääntyvää kuivuutta sekä suurpalot lisääntyvät. Jäätiköiden nopea sulaminen kohottaa myös merenpinnan korkeutta. Ympäristötutkijoiden mielestä Australian hallituksen täytyy ottaa vastuuta ympäristöstä. Saastuttavaa energiaa ei tule käyttää. On pyrittävä käyttämään puhtaampia energianlähteitä ja uutta puhtaampaa teknologiaa. Marraskuu 15 2007 abc.net.au/news
Ilmastonmuutoksen monimuotoisuus vaikeuttaa tarkkoja ennustuksia
Washington, Lokakuu. 25 (Xinhua) Torstaina julkaistiin uusi tutkimus U.S. tieteen aikakauslehdessä, joka osoittaa etteivät ilmastotutkijat kykene määrittelemään arvioita ilmastonmutoksen tulevia vaikutuksia. Washingtonin yliopiston tiedemiesten mukaan on epävarmaa kuinka paljon llmasto tulee lämpenemään. Siksi tulisi rohkaista poliittisia päättäjiä tekemään ratkaisuja sensijaan että odotetaan parempia tutkimustuloksia.
Tiedemiesten mukaan epävarmuus ilmastonmuutoksen kehittymisessä on todella korkea, koska ilmastomme mekanismi itsessään on herkkä ja riippuu monista tekijöistä, kuten kasvihuonekaasuista sekä atmosfääristen hiukkasten korkeammasta tiivistymisestä, jotka heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen. Tiedemiehet huomasivat että odotettua enemmän olosuhteet tulevat aiheuttamaan ilmaston lämpenemistä, mutta suurempi epävarmuus on olemassa siitä että kuinka paljon ilmastomme tulee lämpenemään. Tiedemiehet keksivät ja testasivat teoriaa, jonka uskotaan auttavan ilmastotutkijoita ymmärtämään todennäköisiä erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmastomme muuttumista. Lokakuu 26, 2007 news.xinhuanet.com
Lajien sukupuutto
Ilmastonmuutoksen aiheuttama nouseva lämpötila tuhoaisi jopa yli puolet maapallon eläinlajeista.Tutkijat ovat päätyneet tutkimuksissaan edellä olevaan lausuntoon. Ilmastonmuutoksen (kasvihuonepäästöjen) arvioidaan nostavan maapallon lämpötilaa 1,8 C asteesta aina 4 C asteeseen saakka vuosisadan loppuun mennessä. Maapallon kohonnut lämpötila tulee hävittämään sukupuuttoon monia eläinlajeja. Lokakuu 25, 2007 planetark.org
MetOffice Hadley Keskuksen (Englanti) tiedemiehet ovat vahvistaneet sen mitä moni on epäillyt. Jatkuva viivyttely kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi tulee olemaan vaarallista, sillä sen takia ilmaston lämpötilan arvioidaan nousevan parilla asteella yli arvioiden.
Globaalisen lämpenemisen odotetaan johtavan ”ydinsodan” kaltaiseen tilaan. Maailma on vuosikymmeniä jäljessä niistä toimenpiteistä jotka olisivat johtaneet päästöjen vähentämiseen. Silti on yhä maailmassa johtajia, jotka vielä jossittelevat. Saksa tiedottaa, että vie aikaa saavuttaa Kioton sopimuksen tavoitteet. Australian pääministeri haluaa mieluummin ”pyrkiä päämäärään” kuin sitoutua vähentämään päästöjä. Kansainvälinen politiikka ontuu eteenpäin sillä aikaa kun globaali lämpeneminen tiukentaa otettaan maasta, ekologiasta, eläimistöstä ja ihmiskunnasta. Päästöjen vähentämiseen on kiiruhdettava jos aiomme saada säilytetyksi kelvolliset elinolosuhteet maapallolla. Syyskuu 10 2007 http://www.climateark.org
TykkääTykkää