Aivojen plastisuus ja meditaatio
Aivojen plastisuus on yksi modernin aivotutkimuksen keskeisiä havaintoja. Aivomme eivät ole staattisia rakenteita, jotka passiivisesti ottavat vastaan aistihavaintojemme tarjoamaa tietoa. Sen sijaan ne muokkautuvat voimakkaasti sen mukaisesti miten niitä käytetään. Monet idän kansat ovat vuosituhansia luottaneet meditaatioon tehokkaana keinona muokata mieltämme ja olemisemme tuntua, nyt aivokuvantamismenetelmät ovat osoittaneet, että tämä todellakin muuttaa mieltämme ja nämä muutokset ovat havaittavissa tieteellisissä tutkimuksissa.
Ihmisten hämmästyttävä suvereenisuus saa meidät lipeämään lapsenomaiseen ihailuun. Taiturimaisen kitaristin sormityöskentely ja jumalainen musiikillinen varmuus syöksevät meidät transsiin, piilokärjen pallotaituruus häkellyttää mestareiden liigassa tai filosofin partaveitsenterävä analyysi kimuranttiin kysymykseen saa meidät haukkomaan henkeämme. Helposti ajattelemme, että taituruuden taustalla on yksilön uskomaton synnynnäinen lahjakkuus. Tutkimukset kuitenkin tukevat enemmän niin sanottua kymmenentuhannen tunnin sääntöä. Kun harjoittelet jotakin asiaa määrätietoisesti kymmenisentuhatta tuntia, olet todennäköisesti tavallisen kansan silmissä uskomaton tekijä, mitä ikinä teetkään.
Taustalla on aivojen plastisuus. Niillä on uskomaton taipumus sopeutua sen mukaisiksi, miten niitä käytetään. Aivokuvauksissa näemme kuinka ammattiviulistin sormituksia kontrolloiva aivojen osa on valtavasti laajempi kuin naapurin Epulla. Pitkään on myös ajateltu, että työmuistimme koko olisi kolmesta seitsemään yksikköä. Uudempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että tämä rajoite koskee lähinnä sellaisia asioita, joihin emme ole intohimoisesti paneutuneet. Laajennettu työmuisti viittaa siihen tietomäärän muistamiskykyyn, joka koskee meille tuttuja aihealueita. Ammattilaistarjoilija kykenee muistamaan uskomattoman määrän informaatiota päässään, kunhan ne vain esitetään pöytätilauskohtaisesti. Pikashakin pelaajat kykenevät tasokkaaseen shakinpeluuseen, vaikka aikaa yksittäisten siirtojen miettimiseen on vain muutamia sekunteja, koska he kykenevät esitajuntaisesti hahmottamaan pelitilanteita kokonaisuuksina. Ihmisen sokeutuessa kuuloaisti kavereineen valtaavat ne aivojen osat, jotka aikaisemmin käsittelivät visuaalista signaalia.
Meditaation ideana on nimenomaisesti tämän plastisuuden hyödyntäminen. Perusmeditaatiossa pyritään oppimaan irtautumaan ulkomaailman ja tiedostamattoman mielemme meille syöttämistä ajatuksista ja nousemaan oman mielemme kuhinan yläpuolelle. Tavoitteena on saavuttaa eräänlainen läsnäolon tai tiedostamisen tila, jossa ollaan tietoisia kaikesta ympärillä ja omassa mielessä tapahtuvasta, mutta ei takerruta niistä mihinkään. Ajatuksia tulee ja menee, aistimuksia ja ääniä tulee ja menee, tunteita tulee ja menee. Olemme läsnä ja havaitsemme niitä, mutta emme antaudu minkään niistä pauloihin, emme uppoa mihinkään niistä, vaan tarkastelemme niitä ikäänkuin pinnan yläpuolelta. Ulkoisen ja sisäisen maailman annetaan virrata itsenäisesti, meidän toimiessa ihastelevana tarkkailijana.
Toisessa meditaatiotyypissä, niin sanotussa loving kindness -meditaatiossa, pyritään puolestaan positiivisten ajatusten ajattelemiseen kaikista lähimmäisistämme. Keskitämme mielemme läheisiimme, ystäviimme, vihamiehiimme, perheeseemme, meitä ärsyttäviin ihmisiin ja pyrimme toivomaan kaikille heille hyvää. On helppo sanoa, että rakasta lähimmäistäsi, mutta vaikea elää arkensa aina sen mukaisesti. Ideana tässä harjoitteessa on nimenomaisesti, että harjoittamalla tällaista toimintaa tietoisesti opimme rakastamaan lähimmäistämme enemmän ja toimimaan myös tämän rakkauden mukaisesti.
Ja tuloksia syntyy. Länsimainen tiede on viime vuosina innostunut meditaation tutkimuksesta ja tulokset vahvistavat käsityksiä, joita meditoijilla on ollut toimestaan vuosituhansia. Aivotutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että magneettikuvauksissa havaittava vasemman ja oikean etuotsalohkon aktiivisuuden määrä ennustaa melko tarkasti sekä henkilön senhetkisen mielentilan positiivisuutta tai negatiivisuutta, että hänen yleisen elämänasenteensa myönteisyyttä tai kielteisyyttä. Karkeasti ottaen mitä aktiivisempi vasempi aivopuolisko on suhteessa oikeaan, sen onnellisempi henkilö on.
Kun ensimmäinen buddhalainen munkki pistettiin tällaiseen aivokuvaukseen löi hän kaikki senhetkiset ennätykset vasemman aivopuoliskon aktiivisuudessa verrattuna oikeaan. Hän olikin harjoittanut buddhalaista kärsimyksistä vapauttavaa meditaatiota kymmeniätuhansia tunteja.
Tulokset osoittivat myös, että aivoissa näkyvien muutosten aikaansaamiseksi ei tarvitse meditoida kahtakymmentä vuotta. Jo kymmenen minuutin päivittäinen meditaatio muutti ihmisten aivotoimintaa. Heillä alkoi esiintyä enemmän rentoutumiseen kytkeytyviä alpha-aaltoja ja samanaikaisesti heidän kokemiensa masennus- ja pelkotilojen määrä väheni. Toisessa tutkimuksessa 60 amerikkalaista joilla oli valtimokovettumatauti eli kolesterolia kertynyt suoniin harjoittivat meditaatiota 6-9 kuukautta. Heidän valtimokertymänsä laski, kun samanlaisella vertailuryhmällä, joka ei harjoittanut meditaatiota se nousi. Samoin eräässä biotech-alan firmassa työntekijöistä puolet sai meditaatioharjoitusta kolme tuntia viikossa kahden kuukauden ajan. Seurantatutkimuksissa oli selkeät erot näkyvissä verrattuna firman toiseen puoleen. Tämä näkyi sekä aivokuvauksissa, että ihmisten raportoidessa omia tuntemuksiaan. Meditoineet henkilöt olivat vähemmän stressaantuneita ja heillä oli ylipäänsä energisempi fiilis työnsä suhteen.
Aivomme ovat muokattavissa ja meditaatiolla siis kykenee muuttamaan aivojaan ja mieltään pysyvästi. Sen avulla on mahdollista saavuttaa rauhallisempi mielentila, pienentää stressiä, parantaa terveyttään, lisätä myötätuntoa kanssaeläjiä kohtaan. Sillä on mahdollista muuttaa sitä, miten me koemme maailman ja miten elämme siinä. Aika kovat lupaukset! Kysymys kuuluu, joko meditoin itse? Muutamia kokeiluja lukuunottamatta en ainakaan vielä.
Frank Martela 
Buddhalaisen munkkiluostarin patriarkka etsi itselleen seuraajaa. Paikan saisi se, joka luovuttaisi parhaan omaa buddhalaisuuden ymmärrystä kuvaavan runon. Päämunkki intoutui kirjoittamaan seuraavan runon:
”Ruumis on bodhi-puu;
mieli on kuin kirkas seisova peili.
Huolehdi että pyyhit sitä kaiken aikaa,
älä anna pölyn tarttua.”
Patriarkka totesi, että ihan jees, mutta ei tehnyt päämunkista seuraajaansa. Seuraavana yönä Sen-siu kirjoitti päämunkin runon viereen oman vastineensa:
”Ei koskaan ollut bodhi-puuta,
eikä kirkasta seisovaa peiliä.
Pohjimmiltaan, ei yhtäkään oliota ole olemassa,
joten mihin pöly tarttuu?”
Sen-siusta tuli luostarin seuraava patriarkka.
TykkääTykkää
Vietnamilaisen munkin Thich Nhat Hanhin mantra, jota voi käyttää harjoittaessaan keskittynyttä hengittämistä:
”Hengitän sisään, tyynnytän ruumiin.
Hengitän ulos, hymyilen.
Olen tässä hetkessä ja tiedän,
tämä on ihmeellinen hetki.”
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus jälleen, ja hyvä lopetus. 😉 Vaikka samanlaista juttua olen paljon kuullut ja aiheesta pitkään ollut kiinnostunut, en minäkään vielä. Lukuunottamatta muutamaa satunnaista kokeilua.
Kovin vaikealta tuntuu ajan löytäminen tuollaiseen toimintaan. Vaikka 10 min päivästä ei todellakaan ole paljon, on mielessä käytännössä lähes aina joko jotain vaaditumpaa suoritettavaa tai nopeammin palkitsevaa toimintaa, joka kiilaa ohi priorisoinnissa.
Jännänä havaintona olen huomannut, että hampaiden pesu on ehkä yksi normipäivän meditatiivisimmista hetkistä: Yleensä siinä vaiheessa iltaa on mielelle esitetty vaatimus työskennellä tuottavien asioiden parissa hellittänyt, ja käytännössä voi keskittyä melko automatisoituun harjan edestakaiseen liikkeeseen (vrt. meditaation hengitykseen kesittyminen). Ainakin monesti olen hampaita pestessäni saanut ajatuksia selkeyttäviä oivalluksia. 🙂
TykkääTykkää
Itsekin olen pistänyt ko. trendin merkille. Kaupat pursuavat tunteidenhallinnan – tai ainakin niiden tiedostamisen – oppaita. Epiktetos ja muut stoalaiset ovat kovaa tavaraa.
Ehkäpä kyseessä on postmodernille arvaamattomuudelle oiva ratkaisu. Koska MIKÄÄN ei ole periaatteessa luotettavaa tai hallittavissa, voi ihminen kuitenkin suojautua yllätyksiltä ja ikään kuin ottaa etäisyyttä omiin ajatuksiin ja tunteisiin.
Välihuomautuksena mainittakoon oiva ko. kategoriaan sujahtava Anthony DeMellon ’Havahtuminen’.
Vaarana kuitenkin on kontrollista ja etäännyttämisestä johtuva valjuus, joka ei oikein tunnu elämältä. Tai sitten en vain ole tarpeeksi pitkällä buddhalaisuudessani. 😉
TykkääTykkää
Lopetin juuri meditaatioharjoituksen, n.30 min pituisen. Harjoitus oli onnistunut ja olo on niin hyvä, että päätin tulla etsimään tietoa, mitä aivoissa oikein tapahtuu harjoituksen aikana..
Oman kokemukseni perusteella epäilen riittääkö kenellekään jossain länsimaassa elävälle 10 min. päivässä saavuttaakseen onnistuneen meditaatio- harjoituksen. Minä olen tutustunut tämän vuoden puolella Mindfullness- tekniikkaan -suosittelen.
TykkääTykkää
Olipa hieno kirjoitus ja perustelu meditaatiolle, kiitos tästä!
Jos haluaa aloittaa meditaation itsekseen, paras näkemäni siihen johdatteleva kirja on John Kabat-Zinn: Olet jo perillä (wherever you go, there you are).
Itse olen aloitellut meditoimalla erilaisissa meditaatioryhmissä. Vaikka itsekseen aloittaminen on periaatteessa mahdollista, itse olen kokenut että hyvä opettaja helpottaa alkuun pääsyä valtavasti. Pianoakin voi aivan hyvin oppia soittamaan itsekseen, mutta kyllä siinäkin opettajan säännöllinen läsnäolo soittoharjoituksissa auttaa.
Näitä opettajia voin suositella: Buddhalainen munkki Sante Poromaa, ja Rishi Taavi Kassila. Sante kävi ainakin aikoinaan Suomessa vetämässä zen-meditaatioretriittejä, en tiedä jatkaako edelleen. Taavi on juuri nyt käymässä Suomessa ja vetää Rajajoogaa+meditaatioita Shantissa maanantaisin ja lauantaisin vielä muutaman viikon. Sinne voi mennä vaikka yksittäiselle tunnille kokeilemaan.
Minulla hetken jooga meditaation alkajaisiksi rentouttaa kehon ja mielen niin että meditaatiosta tulee syvempi, ja sen vaikutus on voimakkaampi. Suoraan ”keskeltä elämää” meditaatioon asettuminen on haastavampaa, mieli jatkaa helposti juoksuaan. Juuri nyt yritän aloittaa uudelleen päivittäisen 10 minuutin meditaatioharjoituksen … se alas istuminen joka päivä on kaikkein vaikein hetki!
TykkääTykkää
Hieno kirjoitus. Löysin tänne Dharma-forumilla olleen linkin kautta.
Tällaisella otteella pitäisi jonkun pitää (useamman puhujan yhteinen) meditaatio-luentosarja Helsingin yliopistolla. Siellä on joskus kyllä vieraillut aivotutkijoita, joilla ei ole mitään todellista ymmärrystä meditaatiosta – ja sitten meditaatio-opettajia, joilla ei ole mitään kosketusta aivotutkimukseen ja tieteen diskurssiin.
Itsellänikin olisi mentaalisesti hallussa tiettyjä meditaatiota sivuavia tieteellisiä aihealueita, joista osaisin ja tahtoisin esitelmöidä, mutta pelkään etten ole vielä ole sellaisessa status-asemassa, kun lopputyön antamat kannukset puuttuvat.
Vuoden tai parin päästä. Suomen akateemiseen kenttään olisi jo korkea aika tuoda vähän käytännön dharmaa.
Terveisin:
Juho Nieminen,
kukkaisdekadentti Leppävaarasta, joka on pohtinut 10.000 tuntia kielen ja todellisuuden välistä suhdetta.
TykkääTykkää
Hyvä Juho, ollaan yhteyksissä. Minäkin olen miettinyt, että oikeastaan meditaatiota kannattaisi opettaa kouluissa. Korkeakoulutasolla voisi aloittaa kurssilla joka käy läpi viimeaikaisia tutkimustuloksia meditaation vaikutuksista aivoihin, oppimiseen, hyvinvointiin jne jne.
Eräs käytännöllinen tapa ”avata aihe” olisi järjestää jonkinlainen päivän symposio, tai workshop, suunnilleen aiheesta ”tiede ja meditaatio”, johon voisi sekä kutsua puhujia että toivottaa tervetulleeksi kontribuutioita puheenvuoroiksi, abstraktin kera. Tällä tavalla saataisiin yhteen aihepiiristä kiinnostuneet, ja sen pohjalta voisi miettiä jatkoa, oli se sitten kurssi tai tutkimusprojekti, tai molemmat. Jos ajatus sytyttää, saa ottaa yhteyttä: krista.lagus@tkk.fi
TykkääTykkää
”Kysymys kuuluu, joko meditoin itse? Muutamia kokeiluja lukuunottamatta en ainakaan vielä.”
Itse en kiinnostunut paljoakaan meditaatiosta aiemmin. Elämän kriisitilanne, jossa paineita oli melkoisesti ja stressi äärimmäistä, pakotti etsimään tavan jolla pystyin rentoutumaan ja pysymään järjissäni. Ensin tutustuin rentoutusharjoituksiin ja etsin sitä kautta tietoa meditaatiosta. Meditaatio auttoi sietämään sressiä ja käsittelemään ajatusten tulvaa. Pääsin jopa unettomuudesta eroon, joka oli vaivannut useita kuukausia.
TykkääTykkää
Googletin tietoa aivojen plastisuudesta ja löysin tämän blogin. Tässä mielenkiintoinen video aiheeseen liittyen!
http://www.famousmotivationalquotes.net/brain-plasticity-and-transcendental-meditation-with-dr-fred-travis.php
TykkääTykkää
Googletin meditaation vaikutuksista aivoihin.
katselin eilen teemalta ajatuksenvoimasta, mielen vaikutuksista sairauden paratamiseen..
Ohjelmassa mainittiin meditaation vaikutuksista aivoihin.
Jo kahden kuukauden päivittäinen , säännöllinen 10 min meditointi vaikutti geeneihin..
pitkään meditoineet omaavat aivot, joissa aivorunko ja etuotsalohko ovat kehittyneet enemmän kuin ei meditoineilla…
Itse aloin pitkästä aikaa taas medotoimaan. Ihanaa.
ohjaan joogaa kansalaisopistossa. Otan meditoinnin keskittyneesti ohjelmaamme..
ihanaa syksyä
TykkääTykkää