Mainonta – koukuttaa mennen tullen

Sitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun joutuu vahvan moraalisen
tuohtumuksen, suorastaan raivon partaalle, kun kadulla kohtaa uutta
teknologiaa. Puhun tietenkin uudesta Digiscreenistä, joka julistaa

koukuttavansa mennen tullen

’ raitiovaunuissa ja metroissa. Näin on taas yksi julkinen tila pyhitetty mainonnan manipulatiiviselle kouralle.

Miksi näin tuohduin? Toki mainokset ovat jo pitkään saastuttaneet kaupungin kaikki julkiset tilat. Mutta tämä uusi liikkuvaan kuvaan perustuva mainonta on huomattavasti vakavampi ilmiö. Ihminen on biologinen olento, joka luontaisesti reagoi liikkuviin objekteihin. Halusimmepa tai emme, liikkuvat asiat näköpiirissämme vangitsevat huomiomme. Aiemmin mainonta kaduilla ja julkisissa liikennevälineissä on ollut passiivista, katso minua jos tahdot. Uusi mainonta on agressiivista, se pakottaa meidät tuijottamaan itseään. Ilmiö on verrattavissa siihen, että prostituoidut – joita tätä nykyä ei katukuvassa näy – alkaisivat esitellä myyntitavaraansa metroissa ja busseissa. Ei tee mieli katsoa, mutta vaikeata on olla asiaa huomioimattakaan.

Miksi sitten vihaan mainontaa niin paljon? Syitä on kolme: Ensinnäkin mainonnan funktio on luoda ihmiselle tarpeita eli tehdä ihmisistä tyytymättömämpiä nykyiseen elämäntilaansa. Se pyrkii siis – by definition – tekemään meistä onnettomampia. En ymmärrä miksi tällaista ihmisiä vahingoittavaa saastetta sallitaan ilman poliittista keskustelua sen tuhovoimasta. Toiseksi mainonta oikeasti vaikuttaa meihin. Sosiaalisena eläimenä toiset ihmiset – todelliset tai TV:stä tutut – vaikuttavat ihmiseen ja hänen maailmankuvaansa hyvin syvällä tavalla. Jos yksilö väittää, että mainonta ei häneen vaikuta, hän pettää itseään. Valtaosa mainonnasta ei edes pyri muuttamaan maailmankuvaamme järkemme kautta, koska se on epätehokasta ja sitä ihminen kykenee kontrolloimaan. Se vaikuttaa meihin tunteen ja intuition tasolla. Tätä vaikutusta emme kykene koskaan kokonaan eliminoimaan, koska se tapahtuu tietoisen mielemme ulottumattomissa. Tämän vuoksi suomalaiset TV-mainostajat ovat valmiita käyttämään
207 miljoonaa euroa vuodessa

ihmisten manipuloimiseen.

Suorastaan raivostuttava on kuitenkin se viesti, jonka liikkuvan mainonnan tuominen julkisiin välineisiin luo: Älä pysähdy ajattelemaan, älä kohtaa itseäsi ihmisenä. Passivoidu, turruta aivosi pehmeään sontaan. Kadota inhimillisyytesi, kykysi toimia itsenäisenä ihmisenä. Muutu enemmän impulsiiviseksi automaatiksi, jota mediaviestit ohjaavat. Johtava flow-tutkija Mihalyi Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan huomannut, että kaikkein passiivisimmassa ja turrutetussa tilassa ihmiset ovat nimenomaan televisiota katsoessaan.
Kaksi tuntia 53 minuuttia

passivointia vuorokaudessa ei näköjään pidetä ihmiselle riittävänä päiväannoksena. Halutaan pitää huolta, että kansalaiset eivät erehdy ajattelemaan edes työ- tai kauppamatkallaan. Kyky ajatella itsenäisesti erottaa meidät ympäristöönsä reaktiivisemmin liittyneistä eläimistä. Miksi hyväksymme sen, että ihmisyys meistä yritetään tietoisesti tuhota?

Törkeintä asiassa on se, että aikamme arvoilmapiirissä tällaista toimintaa ei tarvitse edes näennäisesti perustella millään ihmiskunnan hyvään liittyvällä argumentilla. Sen sijaan
Digimedia

avoimesti ja röyhkeästi mainostaa olevansa ”uusi ennennäkemättömän koukuttava mainospaikka raitio- ja metrovaunuissa.” Kun koukuttavuus on hyve, jota voidaan käyttää peittelemättömänä myyntiargumenttina, ollaan jo vaarallisen lähellä
Fahrenheit 451 – maailmaa

. Vielä pelottavampaa on se passiivisuus, joka tällaista toimintaa ympäröi. Ei poliittista keskustelua aiheesta, ei asiaa vastustavaa kansalaisliikettä. Pelkään, että tämä uuden mainospaikan luominen on nähty pelkästään teknisenä toimenpiteenä, jota ei tarvitse edes alistaa demokraattisen päätöksenteon alaisuuteen. Olemme ikäänkuin hyväksyneet itsestäänselväksi osaksi ’edistystä’ mainonnan tunkeutumisen yhä useammalle elämänalueellemme.

Itsepuolustuksena addiktoivaa liikkuvaa kuvaa vastaan ostin juuri
vekottimen

, jolla voi edes pienessä määrin taistella tätä oleskelutilojen liike-saastuttamista vastaan. Se toivottavasti hillitsee raivoani sen verran, etten ala jollakin kättä pidemmällä hakkaamaan palasiksi näitä seiniemme saatanoita.

Yksi kommentti

  1. Sampsa

    Samaa mieltä. Suosittelen muuten aiheesta kertovaa Beigbederin 8,99 euroa kirjaa. Toimiiko tuo tvBgone? Se on roikkunut mun Amazon-listalla jo vaikka kuinka kauan mutta pelkään sen olevan yhtä toimiva ratkaisu kuin muutkin ”universaalit kaukosäätimet”

    Tykkää

  2. Susanna Kaukinen

    Aika jännä juttu muuten, kun nyt asiaa ajattelen. Olen puolitiedostamattani järjestänyt elämäni niin, että joudun varsin vähän mainosten kohteeksi.

    Joskus vuosia sitten ilmoitin itseni jollekin mainosten kieltolistalle. Minulla on melkein aina ollut postiluukussa: ”Ei mainoksia, kiitos”. Selaimissa on kaikki mahdolliset adblocker:it päällä. Käännän autossa heti kanavaa, jos radiosta tulee mainoksia, kaihdan julkisia. En käy keskustoissa kuin varsin harvoin, vain pakon edessä. Tänä vuonna olen kai kerran käynyt Punavuoressa pastalla, that’s it. En katso televisiota tavalla, joka altistaisi minut mainoksille. Sähköpostifiltterit pitää huolta, että emailina pysyy puhtaana ja vaihdan sitä säännöllisesti.

    Mielenkiintoista on herätä siihen, että tämä mainosten karttaminen tapahtuu minulle yhtä automaattisesti kuin käveleminen.

    Tykkää

  3. Juho

    Jos ihmiset ovat täysin tyytyväisiä nykyiseen elämäntilanteeseensa, edistystä ei tapahdu. Edistys taas on välttämätöntä, jos haluamme että maailmasta tulee parempi paikka. Liian tyytyväiset ihmiset eivät osallistu kehitysapukeräyksiin eivätkä ryhdy kierrättämään, joten heidän rauhaansa on syytä rikkoa esimerkiksi Greenpeacen ja Punaisen ristin mainonnalla. Toki mainoksilla myydään myös paljon ikäviä asioita, mutta mihin sitten voidaan vetää raja sen suhteen, mikä on hyödyllistä ja mikä ei.

    Minusta kieltäminen ei ole oikea tie. Nyky-yhteiskunnassa on välttämätöntä opettaa ihmiset mediakriittisiksi, ja se ei onnistu kieltolaeilla. Oikea tapa on kasvattaa ihmiset siihen, että maailmassa vallitsee sananvapaus, mutta kaikkea kuulemaansa ei pidä uskoa.

    Otin itse jokin aika sitten web-selaimestani mainokset piilottavan adblock-laajennuksen pois päältä. Tein tämän ennen kaikkea siksi, että mainosrahoitteisuus mahdollistaa sen, että voin käyttää ilmaiseksi minulle tärkeitä palveluita. Toinen syy on se, että haluan katsoa mainoksia – kunhan ne on tehty oikein. Minua kiinnostavat uudet tuotteet ja palvelut, jotka tekevät minun mielestäni maailmasta paremman paikan ja vastaavat tarpeisiini. Jos näen tällaisen mainoksen, klikkaan sitä. Aktiivisina kuluttajina meidän kannattaa pyrkiä vaikuttamaan siihen, millaista mainontaa haluamme nähdä, ei sulkemaan sitä kokonaan pois.

    Miten muuten kuulit tuosta hämmentävästä TV-B-Gone -härvelistä, et suinkaan mainoksesta? 🙂

    Tykkää

  4. Susanna Kaukinen

    Kaupungit olisivat paljon kauniimpia ilman mainoksia. Mistäköhän saisi IRL AdBlockerin, jolla voisin saada kaikki todellisen elämän mainokset pois näkökentästäni?

    Selaimen mainokset usein häiritsevät varsin paljon, koska ne on tehty tahallaan huomion itseensävetäviksi vaikkapa liikkeellä. Lisäksi ne hidastavat sivujen latautumista. En koe minkäänlaista velvollisuutta kärsiä mainoksista, koska minunlaistani käyttäjää kohden on 99 muuta, jotka ne mainokset kuitenkin katsoo.

    Olen aivan erikseen blockannut iltapäivälehdet niin täysin kuin mahdollista, koska en halua nähdä niiden otsikoita, joista tulee paha mieli, tyyliin: ”Äiti peruutti 3-vuotiaansa päälle”.

    Naamakirja on yksi harvoista paikoista, jossa tiedän mainoksia vielä näkeväni. Sen harvan kerran kun sinne menen yleensä suljen sivulehden lähes välittömästi juuri niiden mainosten takia.

    Katson oikeudekseni rajoittaa sitä syötettä, jolle aivoni altistan. Haluan meemireplikaattoriini korkealaatuista syötettä markkinointikoneiston tuputtaman jonninjoutavan anti-informatiivisen manipuloivan mielen saastan sijaan.

    Ohjelmointipuolella tunnetaan slogani, ”garbage in, garbage out”. Tämä aivan yhtälailla pitää paikkansa sen datan suhteen, jota me vastaanotamme. Toivoisin olevani hyödyllisesti kontribuoiva yksilö, eikä se varmasti onnistu sallimalla mielen työskentelevän jätteenlajittelussa.

    Pidän mainosten läpitunkeman todellisuuden varsin dystooppisena.

    Tykkää

  5. Arttu

    Samaa mieltä mainonnasta. Mutta TV-sitaattisi pisti silmään:

    ”Johtava flow-tutkija Mihalyi Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan huomannut, että kaikkein passiivisimmassa ja turrutetussa tilassa ihmiset ovat nimenomaan televisiota katsoessaan.”

    Eikö anti-TV-elitismi ole jo menneiden vuosien juttu? Ihmiset tarvitsevat aikaa myös rentoutumiseen, ja tietotyön maailmassa tarvitaan nimenomaan henkistä rentoutumista. Jotkut lukevat kirjaa, jotkut käyvät leffassa, jotkut katsovat televisiota, jotkut surffaavat netistä. Juuri TV:n arvottaminen tyhmistyttäväksi ja passivoivaksi mediaksi kertoo mielestäni enemmän sen perinteisestä asemmasta ”alemman luokan” viihteenä kuin sen todellisista vaikutuksista. Televisiostakin tulee ohjelmia laidasta laitaan, ja niistä moni haastaa katsojansa keskustelemaan. Ja toisaalta puoliaivottomalle viihteelle on tilauksensa, mediasta riippumatta.

    Tykkää

  6. Frank

    Juho:
    En ole mitenkään kategorisesti mainontaa vastaan, kyllä silläkin on paikkansa yhteiskunnassamme. On ihan hyvä, että meillä on sekä ’hyvää’ tarkoittavia mainoksia – kuten erilaisten kansalaisjärjestöjen mainokset -, että myöskin turhia tarpeita meille pakkosyöttäviä tuotemainoksia. Itsekin olen monta mainoksissa näkemääni tuotetta elämäni aikana ostanut, toiset niistä tarpeellisempia kuin toiset.

    Lähinnä olen huolestunut mainonnan määrästä ja sen tunkeutumisesta yhä useammille elämänalueille. Sopiva määrä mainontaa ei ole pahasta, mutta sopivuuden raja on minun mielestäni jo kauan sitten ylitetty.

    Lisäksi mainonta on epädemokraattista. Organisaatiolla, jolla on eniten rahaa, on vapaus ilmaista itseään. Vähävaraisilta puuttuu tältä osin ’sananvapaus’ kokonaan. Suomessa ei liene kuin kourallinen ei-kaupallisia tahoja, joilla on taloudellisia resursseja ulkomainoskampanjaan. Tämän vuoksi 90% mainonnasta julistaa kuluttamisen olevan tie onneen.

    Ratkaisuna ulkomainontaa pitäisi ensinnäkin vähentää selkeästi. Lisäksi kaiken ulkomainonnan pitäisi olla valtion hallinnoimaa ja valtion tulisi tarjota tietty prosenttimäärä mainostilasta kaupallisin perustein ja jakaa loput muilla perustein. Näin saisimme mainonnan julistamaan yhä useammin ostamisen evankeliumin rinnalla myös muita – potentiaalisesti mielenkiintoisempia tai elämälle hyödyllisempiä – sanomia.

    Kaiken kaikkiaan tämä avautumiseni koskee pääosin ulkomainontaa. Olen huolissani myös siitä, että Internetissä mainospohjaisuus on yksi harvoista ansaintalogiikoista, mutta en ole vielä muodostanut lopullista kantaani Internet-mainonnasta. Itse tosin pidän mainos-suodattimia päällä.

    Tykkää

  7. Frank

    Arttu:
    Voi tosiaan olla, että syyllistyin jonkinlaiseen TV-elitismiin. On kuitenkin todettava, että Csikszentmihalyin havainto siitä, että ihmiset ovat keskimäärin passiivisimmillaan TV:tä katsoessaan, ei ollut mitään eliitin ennakkoluuloja, vaan tieteellinen tutkimustulos.

    Tästä huolimatta rentoutumista kannatan ja jokainen valitkoon oman tapansa rentoutua! Meidänkin kotona moni ilta päättyy yhden (tai muutaman) Simpsons-jakson katsomiseen (netistä). Ei TV:tä tosiaankaan pidä demonisoida, kaikki mediat voivat olla hyödyllisiä tai haitallisia, riippuen mitä sisältöjä niistä hakee. Pohjimmiltaan kyse on kai siitä, käyttääkö ihminen mediaa vai käyttääkö media ihmistä.

    TV:n ottaminen ulkomainonnan rinnalla toiseksi syntipukiksi muiden medioiden kustannuksella johtui lähinnä kolmesta syystä. Ensinnäkin minua pelottaa tuo ihmisten suuri keskimääräinen päiväannos (tosin luku vuodelta 2003, nykyään muut mediat lienevät vallanneet osan tuosta ajasta), sen yksisuuntaisuus ja lisäksi tv-mainonta.

    Mutta summa summarum, jokainen käyttäkööt valitsemiaan medioita, kunhan tiedostavat miten niitä käyttävät ja mitä vaikutuksia niillä itselleen on.

    Tykkää

  8. Frank

    Ja Sampsa: Beigbederin luin aikanaan, hauska ajankuvaus, joka lystikkäällä tavalla vie överiksi nykymeiningin. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotakin rakentavaa vaihtoehtoa, mutta mistäpä nykytilamme kritiikistä ei tämä rakentava puoli puuttuisi. Elämme vaihtoehdottomuuden aikaa, jossa kriitikot toteavat, että nykytila on kuvottava. Sitten he nostavat kädet pystyyn ja kyynistyvät. Tvbgonen vuorostaan tilasin ulkomailta ja odottelen vielä tilauksen saapumista.

    Tykkää

  9. Antti

    Hyvä kirjoitus taas! Mulla on jotenkin aiemminkin ollut hiukan nihkeä fiilis ajatuksesta rahoitta internet-palveluja mainoksilla (siis nimenomaan palvelun tekijän näkökulmasta.)

    Erityisesti kohta: ”Ensinnäkin mainonnan funktio on luoda ihmiselle tarpeita eli tehdä ihmisistä tyytymättömämpiä nykyiseen elämäntilaansa. Se pyrkii siis – by definition – tekemään meistä onnettomampia”, ehkä kiteytti hyvin mikä mainonnassa tuntuu ikävältä.

    En siis vastusta mainontaa sen erityisemmin, mutta jos itse tekisin web-palvelun niin parempi mieli tulisi, jos sen voisi rahoittaa muulla kuin mainonnalla.

    Tykkää

  10. mainosmies

    Hieno kirjoitus!

    Mieleeni tuli kaksi näkökohtaa:

    Epäilen indoktrinaatioargumenttia, jonka mukaan mainostaja aivopesee kuluttujan miten tahtoo. Kun mainontaa kritisoidaan niin taustalla on usein yksilön vapautta ja toimijuutta korostava ideologia. Minusta ei ole mitenkään selvää, että vaikuttamispyrkimysten (esim. mainonnan) minimointi maksoimoisi ihmisen kykyä valita ja ohjailla omaa elämäänsä. Argumenttia voidaan liudentaa esittämällä että jonkin verran mainontaa on hyvä, mutta liikaa mainontaa on paha. Joka tapauksessa sopiva mainonnan määrä tuntuu olevan aika mielivaltainen konstruktio.

    Ja sitten vielä toinen asia, joka menee jo vähän ehkä ohi aiheen: Minusta tuntuu, että Suomessa on sellainen kyseenalaistamaton käsitys että mainonta ja myynnin edistäminen ovat pahasta, koska ne haiskahtavat manipulaatiolta, mutta tutkimus- ja tuotekehitys on hyviä juttuja, koska tuotekehityksellä saadaan uusia vempaimia. Mutta mitä enemmän vanhoja paskoja tavaroita myydään antiikkina, mitä enemmän myydään ylihinnoiteltuja palveluja niin sitä vähemmän tarvitses tuotekehittää ja tuottaa lisää turhaa tavaraa tähän maailmaan.

    Tykkää

  11. Frank

    mainosmies:
    Minustakaan ei ole ”mitenkään selvää, että vaikuttamispyrkimysten (esim. mainonnan) minimointi maksoimoisi ihmisen kykyä valita ja ohjailla omaa elämäänsä.”

    Ympäröivät ihmiset ja kulttuuri vaikuttavat ihmiseen väkisinkin. Enemmänkin kyse on siitä, mihin suuntaan vaikutteet häntä vievät. Sopivassa määrin mainonta ei kai olisi niin vaarallista, mutta liiallisen mainonnan vaikutus on ihmisen hyvinvointia vähentävää. Tuntuu, että nykyään mainonnalla on liikaa valtaa suhteessa sellaisiin vaikuttamisen muotoihin, jotka lisäävät yksilöiden ja yhteisön hyvinvointia.

    Eli ongelman ydin ei ole mainonnan manipulatiivinen vaikutus, vaan se suunta mihin mainonta ihmisien ajatusmaailmaa pyrkii manipuloimaan.

    Tykkää

  12. Susanna Kaukinen

    Palveluiden käyttö toki on suotavaa. Huomaattehan kuitenkin senkin, ettei kaiken tuotekehityksen tarvitse olla kovinkaan materiaalista. Uusi ohjelmisto voi tehdä jonkin työn paljon helpommaksi ilman ensimmäistäkään uutta varsinaista tavaraa. Optimitilanteessa aiemmin tarvitut välineet voidaan vielä kierrättää.

    Tykkää

  13. Anna

    Hyvä kirjoitus! Itseäni ei suuresti Digiscreen ärsytä, sillä se ei varsinaisesti mitenkään ylivoimaisesti täytä näkökenttää. Toivottavasti screenit myös pysyvät vähälukuisina ja suhteellisen pieninä.

    Sen sijaan muistan silloin, kun julkisten pysäkeille alkoi ilmestyä jättimainosjulisteita, että pyrin tietoisesti olemaan kiinnittämättä huomiotani niihin. Pian huomasin, että se että pyrkii siirtämään huomion pois värikkäistä (ja mahdollisesti liikkuvista) asioista, aiheuttaa myös esim. liikenteen huomioinnin heikkenemistä. Nyt olen ehkä vähitellen jollain tapaa soveltunut tuohon ympäristöön, mutta huolestuttaisi, jos niin ei olisikaan käynyt.

    Tykkää

  14. yason

    No itselläni kesti pitkään, ennen kuin tajusin, miksi ratikoissa alkaa aina ärsyttämään. Ne ruuduthan ne.

    Ei voi uppoutua katselemaan ihmisiä ja ohimeneviä asioita, kun se kirottu ruutu välkkyy jossain näkökentässä. Se heijastuu jopa ikkunasta, kun koittaa katsoa ulos.

    Siispä istun nykyisin vain selkä menosuuntaan päin ratikoissa ja ajan _paljon_ enemmän omalla autolla kuin ennen, ellei ole ihan pakko kulkea julkisilla. Go green!

    Ja minä sentään kovasti pidin metro- ja ratikkamatkustamisesta vuosia, siihen kyllästymättä…

    Tykkää

Jätä kommentti