Miten lottomiljoonilla saisi kestävää onnellisuutta?
Kalajoella eräs mies miettii tällä hetkellä mitä tekisi seitsemällä miljoonalla eurolla. Salaisiko hän voittonsa ja eläisi loppuelämänsä jatkuvasti peläten salaisuuden paljastumista ja miettien, miten rahaa voisi käyttää ilman, että ihmiset huomaavat? Vai tulisiko hän voittoineen julkisuuteen ja joutuisi kohtaamaan valtaisan naapurikateellisuuden ja loppuelämän jatkuvan rahanruinauksen? Molemmissa tapauksissa tuntuu, että lottovoitto tekee hänet enemmänkin ahdistuneeksi kuin onnelliseksi. Rahojen poislahjoittaminen tuntuisi vuorostaan nykyisessä arvomaailmassamme silkalta tyhmyydeltä.
Mitä jos miettisimme rahojen käyttöä siltä kannalta, mikä tekisi hänet kaikkein onnellisimmaksi? Onnellisuuden kannalta on tärkeätä ensinnäkin perusturvallisuus. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa koulutus, sairaanhoito ja perustoimeentulo pyritään yhteiskunnallisen turvaverkon kautta takaamaan kaikille, ei kovinkaan suurta rahamäärää perusturvallisuutta varten tarvita. Sanotaanko, että tätä varten miehen on hyvä maksaa asuntolainansa pois ja pistää muutama satatuhatta euroa sukanvarteen pahan päivän varalle. Tätä isompi summa ei kuitenkaan enää hänen onnellisuuttaan erityisesti lisää.
Toisaalta sitten kun muut asiat ovat kunnossa, voi itseään toteuttamalla lisätä onnellisuuttaan. Mies voi vihdoin toteuttaa matkustamiseen liittyvät unelmansa, ostaa kaikki tarvitsemansa harrastusvälineet, tehdä jotakin aivan älytöntä ja järjestää unohtumattomia juhlia ystävilleen. Jos oikein laveasti elää, tähän saa palamaan sellaiset puoli miljoonaa euroa loppuelämänsä aikana.
Mies voi siis loppuelämänsä aikana saada maksimissaan miljoonalla eurolla ostettua itselleen onnellisuutta siinä määrin kuin sitä rahalla kykenee ostamaan. Mitä hänen tulisi sitten lopuilla kuudella miljoonalla tehdä? Hänen henkilökohtaisen onnellisuutensa kannalta vastaus on selvä: antaa ne niille, jotka tarvitsevat rahaa häntä enemmän. Laaja tutkimuskirjallisuus nimittäin osoittaa, että ihmisen onnellisuuden kannalta sosiaalinen ulottuvuus on se kaikkein tärkein.
Kukaan naapuri ei ole hänelle enää kateellinen siinä vaiheessa kun hän säätiöittää kolme miljoonaa euroa ja ilmoittaa rahojen olevan kalajokelaisten apua tarvitsevien käytössä. Ei muuta kuin tutut ja tuntemattomat rahanruinaajat hakemusta kirjoittamaan, niin eiköhän säätiö tue eniten apua tarvitsevia runsaalla kädellä. Toiset kolme miljoonaa euroa hän voi sitten pistää esimerkiksi toiseen säätiöön, joka tukee hänelle mielekkäitä asioita:
syöpätutkimusta, kansanmusiikkia, kehitysmaan lapsia, juniori-pesäpalloa tai mitä tahansa, mikä hänelle itselleen on arvokasta.
Herätessään aamulla lottomiljonäärinä miehen ei tarvitse enää jatkuvasti miettiä miten salata voittonsa tai miten kestää naapureidensa kateutta ja rahanruinausta. Sen sijaan hän voi miettiä, että kyseisenäkin päivänä hän itse elää onnellista elämää ja hänen rahansa mahdollistavat paremman elämän myös suurelle joukolle kanssaihmisiä, jotka tämän vuoksi häntä arvostavat. Se jos mikä on kestävää onnellisuutta. Toivottavasti hänellä on
rohkeutta tehdä valintansa oman onnellisuutensa kannalta, ei vallitsevien itsekkyyttä korostavien talousnormien mukaisesti.
Frank Martela 
Kirjoitus on julkaistu myös 30.9. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.
TykkääTykkää
Olin lentää pyrstölleni kun luin tämän kirjoituksen Hesarista.
Kuusi miljoonaa euroa siitä, että voi ajatella että naapurit ei ole kateellisia! Kuusi miljoonaa! Tulee kateudelle hintaa.
TykkääTykkää
Tuota noin, kyllähän nuo itsekkäät talousnormit mahdollistavat onnellisuuden paljon isommalle joukolle ihmisiä kuin säätiömuotoinen filantropia. Jos lottovoittaja sijoittaa esim. 5 miljoonaa osakemarkkinoille, hän käärii puolen miljoonan vuosittaiset osingot itselleen, ja se viisi miljoonaa on kiertokulussa varmistamassa markkinatalouden toimintaa, eli luomassa varallisuutta ja työpaikkoja kaikille muille. Sen lisäksi valtio kerää verotuloina tosta potista ja sen synnyttämistä voitoista ainakin miljoonan kaiken kiertokulun aikana. Se on markkinatalouden toimintalogiikka, ja mitään näitä juttuja (uutta tyhjästä syntynyttä varallisuutta, työpaikkoja, verotuloja) ei millään hyväntekeväisyyslahjoituksilla saada aikaan, ikinä.
TykkääTykkää
On aivan totta, että markkinatalouden toimintalogiikalla voidaan saada monia hienoja asioita aikaan, kuten ”uutta tyhjästä syntynyttä varallisuutta, työpaikkoja ja verotuloja”. Itse kuitenkin sijoittaisin rahat hyväntekeväisyyteen kolmesta syystä:
1) Sijoitetut rahat tuppaavat hyödyttämään eniten hyväosaisia. Markkinatalouden logiikka jakaa hyväänsä ihmisille karkeasti siinä suhteessa, kuinka paljon näillä jo on markkinatalouden tunnustamaa hyvää eli rahaa. Eniten markkinataloudesta hyötyvät siis ne, joilla jo menee materiaalisesti kaikkein parhaiten. Vähempiosaiset – pätkätyöläiset, työttömät, sairaat, kehitysmaissa asuvat – saavat tyytyä muruihin, joita hyvinvoinnin pöydältä heille tipahtelee.
2) Toiseksi, maailmassa on valtava määrä ongelmia, joita markkinatalouden logiikalla ei ratkaista. Esimerkiksi lääketehtaiden ei kannata panostaa malarian kaltaisiin pääasiassa kehitysmaiden ihmisiä tappaviin tauteihin, koska ’asiakaskunta’ ei ole tarpeeksi rikasta. Markkinatalous on sokea inhimilliselle kärsimykselle, sen logiikka on auttaa vain niitä, joista se hyötyy.
3) Lopuksi on vielä todettava, että markkinataloudessa liikkuu jo niin valtaisa määrä rahaa, että viisi miljoona on siinä vain pisara meressä. Tietyn hyväntekeväisyyskohteen kohdalla sama summa voi kuitenkin muuttaa konkreettisesti monen ihmisen elämän.
TykkääTykkää
Jos voittaisin seitsemän miljoonaa, pyrkisin itse todennäköisesti sijoittamaan ne yhteiskunnalliseen yritystoimintaan, jolla on mahdollisimman paljon kasvupotentiaalia. Tuolla summalla rahoittaisi esimerkiksi Kassi-palvelumme kehittämisen pitkäksi aikaa, minkä jälkeen palvelu olisi toivottavasti jo niin hyvä ja laajalle levinnyt, ettei se enää tarvitsisi ulkopuolista rahoitusta, vaan pystyisi kasvamaan omillaan. Sijoittamalla toimintaan, jossa olen itse mukana varmistaisin myös sen, että rahat todella käytetään mielestäni hyödyllisiin asioihin.
Uskon siis, että oma yritykseni pystyisi tekemään maailman kannalta hyödyllisiä asioita tuolla rahasummalla, joten sijoittaisin siihen. Olisiko ratkaisu oikea onnellisuuteni kannalta? Varmasti on olemassa muita yrityksiä, jotka voisivat kenties samalla rahasummalla edistää yhteistä hyvää vielä meitä enemmän. Toisaalta itse ideoimani hankkeen mahdollinen menestys varmasti tekisi minut vielä onnellisemmaksi kuin jonkin muun hankkeen menestys, sen verran itsekkäitä otuksia ihmiset ovat. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Silloin säätiön perustaminen toki tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, jos tällaista sijoituskohdetta ei ole mielessä omasta takaa, eikä halua itse ryhtyä esimerkiksi yhteiskunnalliseksi yrittäjäksi tai muunlaiseen aktiiviseen yhteiskunnalliseen toimintaan, joka vaatii merkittävää rahoitusta. Rahat voisi tällöin jakaa niille tahoille, joiden hankkeet tuntuisivat pitkällä tähtäimellä hyödyllisimmiltä.
TykkääTykkää
”Eniten markkinataloudesta hyötyvät siis ne, joilla jo menee materiaalisesti kaikkein parhaiten.”
Tässä pitäisi varmaan määritellä mitä tarkoittaa ”eniten hyötyy” ja ”vähemmän hyötyy”, mutta kyllähän markkinataloudesta hyötyy ”paljon” ainakin vähäosaiset. Esimerkiksi miljoonalla eurolla voi ostaa talon jonka rakentaminen työllistää useita reiskoja moneksi kuukaudeksi. Hyötyykö Reiska ja hänen perheensä 3000 euron kuukausipalkasta vähemmän kuin miljonääri joka saa Reiskalta työpanoksen? Tuosta miljoonasta eurosta maksetaan pääomaveroa ainakin 200 000 ja tuloveroja useita tuhansia, joilla sitten voidaan rahoittaa hyvinvointipalveluja. Hyötyykö sairaseläkkeellä oleva Tiina, joka saa 400 euroa kuukaudessa perusturvaa valtiolta, vähemmän saamistaan etuuksista kuin miljonääri joka saa vastineeksi vakaan yhteiskunnan johon talonsa rakentaa?
Näiden ”hyötysuhteiden” punninnan yksi ikävä tulos voi olla se että päätetään että Reiskan palkkaa ja Tiinan etuuksia pitää nostaa, jolloin kohta miljonääri on enää tuhatnääri eikä pysty rakentamaan sellaista taloa joka hyödyttää Reiskaa ja Tiinaa enää yhtä paljon kuin lähtötilanteessa. Vain siksi että onnellisuustutkijoiden mielestä miljonääri on jo tarpeeksi onnellinen?
Hyväntekeväisyys ja nonprofittien tukeminen on tietenkin kannatettavaa, mutta lähtökohtaisesti yhteiskunnat pysyvät pystyssä ja kehittyvät köyhistä rikkaiksi vain ja ainoastaan markkinoiden näkymättömän käden voimin, siten että ihmiset vaihtavat keskenään tuottamiansa hyödykkeitä, palveluita ja palveluksia ja panevat kertyneen lisäarvon takaisin kiertoon.
TykkääTykkää
Kannattaa perehtyä siihen, miten useat, ehkä useimmat säätiöt toimivat. Ne sijoittavat yleensä pottinsa pääomaan (sen lisäksi että mm. hakevat avustuksia ja ottavat vastaan lahjoituksia), ja jakavat pääoman tuotot tarkoituksensa mukaisiin kohteisiin.
Jos säätiöllä on osakkeissa kiinni vaikkapa se kuusi miltsiä, ja ne on sijoitettu maltillisesti, mutta vakaasti tuottavaan (sanotaan nyt vaikka 5% vuodessa), tästä voi laskea, paljon sitä massia liikkuu: n. 300 kiloa vuodessa, miinus verot ja hallinnointi- yms. kulut.
Järkevä säätiö korvamerkitsee tästä summasta osan kasvattaakseen omaisuuttaan, jotta ensi vuonna olisi vieläkin enemmän jaossa, mutta joka tapauksessa puolet tosta summasta riittäisi työllistämään esim. vuodeksi kymmenkunta apurahatutkijaa. Ja tietty transaktioista menee veroja ja kymmenyksiä valtion kassaan. Ei säätiöt rahan päällä istu, ne pitää sitä kierrossa ja ohjaa sen liikkeitä.
Siinä sitä näkyvää kättä ihan kyllikseen. Talous ei pyöri yksin pidäkkeettömän itsekkyyden varassa.
TykkääTykkää
Entäpä jos ihmiset rahanjaon jälkeen ajattelisivat: ”Mitä tuokin yrittää olla olevinaan??” ja ”Jäihän sille vielä miljoona, ahne!”. Niin suunnitelma menisi pieleen.
TykkääTykkää
Tietysti sillai, että ostaa vaimon Filippiineiltä.
TykkääTykkää
Lottovoiton onnellistavaan vaikutukseen liittyen on pakko linkata tämä uutinen Britanniasta tänne:
Lottovoittaja joi itsensä hengistä
Muutama sitaatti artikkelista:
”- Ilman arjen rutiineja aloin vain kuluttaa, kuluttaa ja kuluttaa. Lopulta olin vain todella tylsistynyt, mies avautui haastattelussa vuosi sitten.”
”Lottovoittohumun alussa mies menetti rahojaan myös huijareille, mikä teki hänestä epäluuloisen. – Olin ennen suosittu ihmisten keskuudessa mutta nyt olen ajanut kaikki ystäväni pois luotani. En luota enää kehenkään, mies vaikersi Telegraph-lehden mukaan.”
”Tyhjien päivien puristuksessa viinilasillinen aterian yhteydessä ei enää riittänyt. Juopottelemaan ryhtynyt Gough sai lopulta heittää hyvästit Louise-vaimolleen, jonka kanssa hän oli pitänyt yhtä 27 vuoden ajan.”
”Gough koki lottovoiton todella pilanneen elämänsä. Hän ei halunnut muiden tekevän samaa virhettä.”
Kiitoksia Markukselle artikkelin vinkkaamisesta!
TykkääTykkää
On tutkittu, että lottovoitto vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen kolme kuukautta ja sitten onnellisuus palaa sille tasolle millä se oli ennen voittoa.
Onnellisuus on kiinni ihmisen mielestä ja raha ei muuta mieltä.
Rahalla ei ole merkitystä onnellisuuteen sitten kun on päästy sen rajan yli että perustarpeet täyttyvät. Tämäkin on tutkittua tietoa.
TykkääTykkää
On mainittava, että Jari Sarasvuokin on havainnut, että miljonääriys tuo usein enemmän onnettomuutta kuin onnellisuutta ihmisen elämään: ”Sitten kun siitä tuli julkista ja näitä kymmeniä miljoonia leviteltiin tuolla, se johti lopulta siihen , että aloin kokea oman oloni kovin ahtaaksi. Raha hiipi kaikissa mahdollisissa tilanteissa minun ja sen toisen ihmisen väliin.”
Hän myös kokee saaneensa enemmän armollisuutta nyt, kun hänen omaisuutensa on huomattavasti kutistunut: ”Ilmiselvästi se, että on epäonnistunut, on nostanut ihmisarvoa. Se on täysin kiistatonta. Nyt kun on menettänyt paljon, tilalle on saanut ihmisiltä vähän sellaista armollisuutta. Tämä varmaan osaltaan selittää, miksi niin monella ihmisellä, jolla on rahaa, on itsetuhoista käyttäytymistä rahan suhteen. Rahasta tulee taakka ja sitten siitä pyritään eroon.”
Sarasvuon näkemys rahasta on jokseenkin synkkä.
Talouselämän haastattelu, josta nämä lainaukset ovat, päättyy Sarasvuon synkkiin sanoihin: ”Sen haluan sanoa, että raha on karsinogeeninen. Se synnyttää syöpää ihmisten omaan ajatteluun, ihmissuhteisiin ja tekemisiin.”
Eli vaikka talous-rationaalisesti ajateltuna miljoonien lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen ei ole järkevää, on se sitä hyvinvointi-rationaalisesti ajateltuna.
TykkääTykkää
Tässä vuorostaan pariskunta, joka lahjoittelee kokonaisia mijoonia ystävilleen heidän järkyttävän suuresta voittopotistaan. He valitsivat julkisen tien ja puhuvat haastattelussa jatkuvasti siitä, kenelle kaikille lahjoittavat rahojaan:
EuroMillions couple give friends £1m each
TykkääTykkää