Yrittäjyyttä asenteella – Eli miten saamme yritykset tuottamaan entistä enemmän hyvää?

Yritystoiminnassa on Suomen toivo. Peruskalliomme alle tai päälle ei kätkeydy maailman havittelemia raaka-aineita. Perushyödykkeiden tuotannossa emme voi kilpailla niiden maiden kanssa, joiden keskimääräisellä kuukausipalkalla ei saisi yhtä ostoskärryä täyteen Alepassa. Ainoa tulevaisuuden vientivalttimme voi löytyä uusien oivallusten luomisesta ja kaupallistamisesta. Siitä, että olemme askeleen edellä tuotekehityksessä. Uskon, että tulevaisuudessa tässä yhtälössä yhä isompaa roolia esittävät start-up -yritykset.

Hatunnosto siis kaikille yrittäjille. Yritystoiminta luo työpaikkoja. Se luo tuonnin mahdollistavaa vientiä. Eikä pidä väheksyä sen vaikutuksia kansakunnan henkiseen ilmapiiriin: se luo tunnetta eteenpäinmenosta, pystyvyydestä, innostuksesta, uuden luomisesta. Uskon näiden henkisten seikkojen olevan lopulta vähintään yhtä merkittäviä kuin noiden materiaalisempienkin.

Yritykset tuottavat siis välineellisen hyödyn eli rahan lisäksi myös paljon aidosti hyviä asioita. Samalla kuitenkin ne aiheuttavat myös inhimillistä kärsimystä. Erityisesti monet liian isoiksi ja anonyymeiksi kasvaneet suuryritykset irtisanovat ihmisiä vaikka se ei olisi välttämätöntä, liikkuvat luonnon hyväksikäytössä harmaalla alueella ja vähät välittävät halpatuotantomaissa tapahtuvan alihankintansa eettisyydestä. Me tarvitsemme yrityksiä ja niiden tuottamaa hyvinvointia. Kysymys kuuluukin, miten saamme ne tuottamaan entistä enemmän hyvää ilman pahoja sivuvaikutuksia?

Kaksi keskeistä keinoa nousee esiin: Laki ja asenne. Keppi ja porkkana. Aloitetaan ensimmäisestä, vaikka toivoni lepää toisessa.

Klassinen vastaus yritysten ylilyönteihin on lainsäädäntö. Tupakkatuotteiden mainoskiellot, ympäristösäädökset, minimipalkat. Tämä on se perusta. Otetaanpa kuitenkin käsittelyyn viime aikoina paljon puhuttanut ongelma: mainosten ja mallimaailman epärealistiset kauneusihanteet ja se kaikki inhimillinen kärsimys, mitä se nuorten tyttöjen elämään syömishäiriöiden, hauraan itsetunnon ja masennuksen muodossa aiheuttaa. Inhottava juttu, mutta ei kai sille oikein mitään voi tehdä? Vapaassa maailmassa mallit saavat näyttää miltä haluavat.

Mutta kun asialle itse asiassa voi tehdä jotakin. Briteissä ja Ranskassa on käyty laajoja keskusteluja siitä, miten kuvankäsittelyn avulla epärealistisen hoikiksi ja hyvännäköisiksi maalatut mainoskuvat voitaisiin kieltää. Israel otti askeleen pidemmälle ja kielsi sellaisten muotikuvien käytön, joissa mallin painoindeksi on alle 18.5 tai joissa malli näyttää tällaiselta. Jos yritykset tuottavat pahoinvointia, on valtion tehtävä säätää lakeja, jotka kieltävät tämän. Vaikka lakeja voitaisiin kiertää, lähettävät ne selkeän viestin siitä, mikä on yhteiskunnassamme sallittua ja mikä ei.

Lakiteknisin keinoin voidaan siis puuttua inhimillistä haittaa aiheuttaviin tuotteisiin. Mutta usein yritysten tuottama pahonvointi liittyy työntekijöiden ja muiden sidosryhmien huonoon kohteluun. Tässäkin laki voi jossakin määrin auttaa, mutta useimmiten tärkeämpi tekijä on työnantajien asenne työntekijöitään kohtaan. Kyse on siitä, välittävätkö he työntekijöistään aidosti vai vain juhlapuheissa.

Usein kuulee toistettavan, että yrityksen ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Ei ole. Yksittäisen yrityksen tarkoitus on tasan se, minkä ihmiset päättävät sen tarkoituksen olevan. Jotkut päättävät perustaa yrityksen tehdäkseen intohimoisesta harrastuksestaan työn. Jotkut kouluttaakseen maailman lapsia. Jotkut puhtaasta rahanhimosta. Kaikki he tekevät valinnan. On yrityksen johdon vastuulla päättää, mikä yrityksen tarkoitus on. He myös kantavat vastuun siitä, mitä hyviä tai huonoja asioita tavoitteen seuraamisesta seuraa.

Väite siitä, että yrityksen tarkoitus on voiton tuottaminen on siis lopulta vain yritys väistää se vastuu, joka yrityksen johdolla yrityksen päätöksistä on. Potkittuaan parisataa ihmistä pois saa varmaan yöllä paremmin unta, kun toistaa kuin itämaista mantraa: ”Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa.” Päätös saattoi olla vaikea, mutta vastuu pitää kantaa. Olisikin jo aika heittää voiton maksimoinnin ideologia samaan romukoppaan olkatoppausten, neonvärien ja muiden kahdeksankymmentäluvun ylilyöntien kanssa.

Onneksi nuori start-up -sukupolvi eroaa tässäkin yksisilmäisemmistä edeltäjistään. Nuoriso vaatii työltään yhä enemmän muitakin arvoja kuin pelkkää toimeentuloa. Halutaan tehdä työtä, jolla on jotakin positiivista merkitystä. Tämä näkyy suoraan monien tuoreiden yritystulokkaiden kulttuurissa. Jotkut rakentavat koko yrityksensä vastaamaan johonkin sosiaaliseen tarpeeseen: Yhteiskunnallinen yrittäjyys, jossa muut kuin rahan ansaitseminen on nostettu eksplisiittisesti päämääräksi, on nousussa. Toiset rakentavat yrityskulttuurinsa niin, että työntekijä on kuningas ja ympärillä olevilla ihmisillä on väliä. He haluavat pitää huolen, että yritys tuottaa voiton lisäksi myös hyvinvointia.

Ei siis ole mitään pahaa siinä, että yritys tuottaa voittoa, kasvaa ja työllistää ihmisiä. Kaikki nämä ovat hyvinvointimme kannalta hyviä, suorastaan välttämättömiä asioita. Jos joku haluaa maksaa intohimosi hedelmästä miljardin, niin kyllä sille saa vähän nauraakin! Tappiollinen yritys kuolee pois, joten vähintään nollatulokseen on pitkällä tähtäimellä päästävä.

Hengissäpysymisen ja voittojen maksimoimisen väliin jää kuitenkin usein iso alue operoida enemmän tai vähemmän vastuullisesti. Olennaista on, mitä valintoja yritysjohto tällä alueella tekee. Palveleeko heidän jokapäiväinen yli kahdeksantuntinen uhrinsa vain liikevoiton epäjumalia. Vai onko heidän työllään sen lisäksi myös jotakin aidosti positiivista sisältöä?

Yrittäjyys on vapautta tehdä asiat omalla tavallaan. Se on haaste, johon soisin monien tarttuvan – sekä sen sisäisten hyötyjen että kansantaloudellisten hyötyjen vuoksi. Mutta se on myös vastuuta omista päätöksistään. Sekä taloudellista että moraalista vastuuta. Hyvinvointimme rakentuu niiden yritysten varaan, jotka pystyvät molemmissa tuottamaan hyvän tuloksen!

Yksi kommentti

  1. frank

    Facebookissa kommentoitiin, että ajatukseni yrityksen tarkoituksesta ei ole kestävä. Johtamisguru Peter Druckerin mukaan yrityksen pääasiallinen tarkoitus on luoda ja pitää asiakas. Jos yritys ei tätä tee, se lakkaa olemasta. Sitten kun se on hoidettu, on yrittäjällä toki oikeus päättää, käyttääkö hän asiakkaalta tulleet rahat osingonjakoon, korkeampiin palkkoihin vai vaikkapa ostaakseen kukkasia, joilla koristella toimisto.

    Olen tästä eri mieltä Peter Druckerin kanssa. Yritystoiminnan välttämätön ehto on toki asiakkaan löytäminen. Samoin kuin ihmiselämän välttämätön ehto on syöminen. Mutta olisi hassua sanoa, että ihmiselämän tarkoitus olisi syöminen ja samoin on hassua sanoa, että yritystoiminnan ainoa tarkoitus olisi asiakkaan hankkiminen.
    Esimerkiksi intohimoisen eräoppaan perustaman yrityksen tarkoitus saattaa olla mahdollistaa hänen metsissä samoilemisensa. Asiakas sitten on vain keino rahoittaa tämä vaeltelu. Syöminen ja asiakkaalta saatavat rahat voivat siis olla välttämättömiä keinoja, joiden avulla yksilö ja yritys pääsevät toteuttamaan todellista tarkoitustaan.

    Tykkää

    Vastaus
  2. Jukka

    Näinhän asia on kuten kuvaat. Tosin väittämäsi ovat minusta aika yhteneviä Druckerin kanssa. Hänen mukaansa ”Profit for a company is like oxygen for a person. If you don’t have enough of it, you’re out of the game. But if you think your life is about breathing, you’re really missing something”. Edelleen ”The Essential Drucker” -kirjassa hän toteaa, että ”Business enterprises … do not exist for their own sake, but to fulfill a specific social purpose and to satisfy a specific need of a society, a community, or individuals.”

    Se, että voiton tavoittelu ei ole yrityksen ainoa päämäärä ei ole ainostaan poliittinen lausuma vaan empiirinen fakta. Esimerkiksi Herbert Simonin mukaan monimutkaisessa maailmassa, jossa ihmiset ovat rajoitetun rationaalisia, ”voiton maksimointi” ei ole mahdollista. On vain enemmän tai vähemmän tyydyttäviä tuloksia ja kokoelma muita päämääriä, jotka kilpailevat johdon ja muiden henkilöiden huomiosta.

    Tykkää

    Vastaus
  3. Karla Nieminen

    Lainsäädännöissä minua on mietityttänyt se, että jos jokin kielletään, niin samalla myös sallitaan jotakin. Esimerkiksi jos kielletään alle 18.5 painoindeksin mallit, niin samalla sallitaan 18.5 painoindeksin mallien käyttö. Samalla tavalla ympäristösäädöksissä sallitaan tietty määrä saastuttamista, vaikka jokin yritys voisi suhteellisen helposti olla vielä vähäjätteisempi. Usein tämä on toki parempi vaihtoehto kuin säädösten tekemättä jättäminen, jos esim. suurin osa nykymalleista on painoindeksissä 16.

    Toivottavasti yhteiskunnallinen yrittäjyys huomioidaan tulevaisuudessa paremmin esim. koulutuksessa. Nyt on helppo opettaa opiskelijoille, että yrityksen ainut tarkoitus on tuottaa voittoa omistajille, kun niin lukee osakeyhtiölaissa. Vaikka oikeasti kyllä siellä on mahdollisuus vaihtoehdolle: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.” Olisi hauska tietää, kuinka moni yritys on säätänyt toisen tarkoituksen virallisesti ja millaisia ne ovat.

    Tykkää

    Vastaus
  5. frank

    Karla: Onneksi monissa maissa tuohon lainkohtaan on alettu kiinnittää huomiota ja luoda erilaisia vaihtoehtoisia yritysmalleja. Klassinen esimerkki näistä on tietysti osuuskunnat, jotka taloudellisen menestyksensä puolesta ovat Suomessa olleet varsin toimivia kokonaisuuksia.

    Henri: En ihan hahmota järjenjuoksuasi? Puhumme yksityisyrittäjyydestä, joka on aika pitkälti Neuvostoliiton suunnitelmatalouden vastakohta. Luitko edes koko kirjoitusta vai onko tapanasi kommentoida lonkalta?

    Tykkää

    Vastaus
  6. frank

    Tässä vielä Forbesin tuore artikkeli, jossa otetaan kantaa juuri tähän aiheeseen: http://www.forbes.com/sites/stevedenning/2013/06/26/the-origin-of-the-worlds-dumbest-idea-milton-friedman/

    Jukan mainitsema Druckerkin kommentoi artikkelissa, mutta tykkään myös Kenneth Masonin kiteytyksestä: ”Making a profit is no more the purpose of a corporation than getting enough to eat is the purpose of life. Getting enough to eat is a requirement of life; life’s purpose, one would hope, is somewhat broader and more challenging. Likewise with business and profit.”

    Kirjoituksen johtopäätös on selvä, Friedmanilaisen sokean voitontavoittelun aika on ohitse ja johtavat kansainväliset yritykset ovat alkaneet nähdä päämääränsä laajemmin: ”In effect, shareholder value is obsolete. What we are seeing is a paradigm shift in management, in the strict sense laid down by Thomas Kuhn: a different mental model of how the world works.”

    Tykkää

    Vastaus
  7. Henri Erti

    Frank:

    Uskon, että sinä lukeneena ihmisenä osaat tarkastella Neuvostoliiton ja kommunismin kehitystä pidemmällä ajalla. Eihän Venäjä tietenkään siirtynyt kommunismiin yhdessä yössä, vaan se oli päinvastoin pitkä prosessi, jossa ihmisten vapautta otettiin pienissä määrissä pidemmän ajan. Samankaltainen ajatusmalli, josta tämä artikkeli puhuu, oli yksi suurimmista tekijöistä joka johti täydelliseen kaaokseen.

    Voitontavoittelu on yrittämisen ainoa ja oikea motiivi. Kukaan ei uhraa omaa energiaa ja hyvinvointia toisen ihmisen puolesta, joka ei ole riskeeranut tai uhrannut omaa aikaansa oman yrityksen kehitykseen. Se on kovin helppoa luoda ajatusmalleja yrittämiseen, jos ei itse ole kokenut kuinka haastavaa yrittäminen Suomessa on. Luo itse vuosien työllä yritys ja älä tavoittele voittoa niin sitten nähdään kuinka paljon ”yhteisöllisyys” merkitsee kun vatsa on tyhjä ja laskut pitää maksaa. Uskolliset ihmiset tuppaavat unohtamaan toisten uhraukset kun ruoka loppuu.

    Olen syntynyt Neuvostoliitossa, asunut Virossa sekä Suomessa ja opiskellut neljä vuotta taloutta Yhdysvalloissa. Uskon, että minulla on kokemusta ja tieto näistä asioista enemmän kuin ”lonkalta heitto” kommenttisi olettaa. Sosialismin kannattajat osaavat olettaa muista kovin paljon, mutta omia olettamuksia ei käsitellä kriittisesti.

    Heitän sinulle kuuman perunan. Sinun ideaali yhteiskunta asuu saarella A, jossa kilpailu ja voitontavoittelu ei ole sivilisaatiolle tärkeä. Yhteisösi tekee yhteistyötä toisten eteen ja työstä saatu palkka perustuu tarpeisiin eikä kykyihin. Minun ideaali yhteiskunta asuu saarella B, jossa ihmiset tavoittelevat voittoa kehittämällä parempia tuotteita/palveluit kysynnän mukaan. Yrittäjät tuottavat laadukkaita tuotteita, koska huonosta tuotteesta kuluttajat eivät maksa. Kilpailemme keskenämme asiakkaista käyttäen hyväksi omia tietoja/taitoja. Palkkamme perustuu taitoihin, ei tarpeisiin. Kumpi yhteiskunta kehittyy nopeammin?Kummassa yhteiskunnassa vapaamatkustajat käyttävät hyväksi osaavampia? Ja ennenkaikkea, kumpi yhteiskunta romahtaa omaan saamattomuuteensa?

    Yhteiskuntamalli, josta puhut on riippuvainen yrittäjistä ja heidän työstään. Malli mistä minä puhun ei ole riippuvainen sinun mallista. Voittoatavoittelevat yrittäjät ovat itsenäisiä ja vahvoja kun taas ihmiset, jotka tosissaan väittävät, että voitontavoittelu ei ole tärkeätä ovat toisista riippuvaisia ihmisiä, jotka selviävät vain toisten avulla. Teoriaasi on koitettu historiamme aikana hyvin monesti ja tulokset puhuvat puolestaan. On kiehtovaa nähdä kuinka moiset ideat nousevat pintaan aika-ajoin kuin rikkaruohot konsanaan. Te voitte vapaasti perustaa oman yhteiskunnan ja luoda teidän suosimmat lait. Mutta tehkää se omilla rahoilla ja työllä.

    “They are free to believe what they please. But, for once, they will have to believe it and to exist— without our help”

    John Galt

    Tykkää

    Vastaus
  8. frank

    Henri, kiitos tästä tarkennuksesta. Yhden lauseen kommunismi-vihjaukseen on vaikeata vastata mitään, se kun voi tarkoittaa hyvin montaa eri asiaa. Tämä pidempi kommenttisi mahdollistaa keskustelun.

    Esityksessäsi on kuitenkin kaksi kohtaa, joiden osalta olen eri mieltä. Ensinnäkin väität että ”kukaan ei uhraa omaa energiaa ja hyvinvointia toisen ihmisen puolesta”. Tämä ei pidä paikkansa. On monia ihmisiä, jotka tekevät suuriakin uhrauksia toisten ihmisten hyvinvoinnin puolesta. Ajatus ihmisestä puhtaan itsekkäänä olentona saattoi olla vallalla psykologiassa vielä 70-luvulla, mutta nykytutkimuksen valossa se on auttamatta vanhentunut ja yksinkertaistava. Empiirinen tutkimus on moneen kertaan osoittanut, että ihmiset eroavat muista eläinlajeista poikkeuksellisen vahvan auttamishalunsa osalta. Ja tämä koskee myös yrittäjiä. On toki monia yrittäjiä, joiden pääasiallinen motivaatio on voitontavoittelu. Mutta on olemassa myös monia yrittäjiä, jotka eivät vain pyri maksimoimaan voittoaan, vaan haluavat tuottaa lisäarvoa esimerkiksi asiakkailleen. Heille tärkeintä ei siis ole pelkkä oma rahallinen hyöty, vaan he kokevat arvokkaana sen, että he tekevät maailman paremmaksi paikaksi ihmisille, jotka ostavat heidän tuotteitaan ja palveluitaan. Tuossa yllämainitussa Forbesin artikkelissa puhutaan juuri siitä, että tämänkaltainen ajattelutapa on yleistymään päin myös Yhdysvalloissa.

    Toiseksi näet maailman erittäin mustavalkoisena. Ikäänkuin vaihtoehdot olisivat vain pidäkkeetön kapitalismi ja puhdas kommunismi. Oikeasti valtaosa maailman valtioista sijoittuu johonkin näiden kahden ääripään välille. Ja hyvä niin, koska molemmat ääripäät ovat tuhoisia yhteiskuntamalleja.

    Tulkitset minua täysin väärin, kun esität että minun ihanneyhteiskunnassa palkat eivät perustuisi lainkaan kykyihin. En ole tällaista väittänyt enkä väitäkään. En myöskään ole missään väittänyt olevani sosialismin kannattaja. Yritystoiminta on erittäin tärkeää ja toimivassa yhteiskunnassa siitä tulee palkita sopivasti. Kuten olen yrittänyt esittää, markkinatalous ja mahdollisuus rikastua omalla työllään ovat mielestäni tärkeitä toimivan yhteiskunnan elementtejä.

    Pointtini on se, että markkinatalous ja kilpailu ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Ihmisten kunnianhimo ja voitontavoittelu ovat voimakkaita motivaattoreita ja siksi kovasta työstä ja onnistumisista on syytä palkita ihmiset. Kyse on vain siitä miten tämä kunnianhimo kanavoitaisiin niin, että se tuottaisi hyvinvointia mahdollisimman laajasti. Ja tässä sekä valtiollisella lainsäädännällä että yleisellä asenneilmastolla on roolinsa.

    P.S. Edes Ayn Randin maailmassa kaikki yrittäjät eivät ole menestyjiä. Hänen näkemyksensä on armoton: Joillakin on riittävästi kykyjä siihen, toisilla ei. Ja todelliset menestyjät – ja heitäkin Suomesta löytyy runsaasti – eivät tuhlaa aikaansa turhaan ruikuttamiseen. Kun siis valitat että yrittäminen on haastavaa Suomessa, niin ehkä se tarkoittaa vain sitä että sinusta ei ole siihen. Eli ennen kuin lähdet randilaiseen uhoamiseen, niin kannattaisi varmistaa ettet ole yksi niistä, jotka John Galt jättäisi oman onnensa nojaan…

    Tykkää

    Vastaus

Jätä kommentti