Mahdollisuuksien aikakautena vain nörtit selviävät

Elämme mahdollisuuksien vuosisataa. Koskaan aikaisemmin ei keskimääräisellä suomalaisella ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään yhtä monella eri tavalla. Paradoksaalisesti, tämä tarkoittaa sitä, että yhä isompi osa asioista, joita tavoittelemme ei koskaan toteudu. Miten sitten selviytyä mahdollisuuksien paineissa? Olemalla rehellisesti nörtti.

Mitä tarkoitan, kun väitän, että aiemmin ihmiset saavuttivat isomman osan tavoitteistaan? Kärjistäen, isoisäsi isällä oli kolme tavoitetta elämässään. Hän eli todennäköisesti maaseudulla. Mahdollisuudet olivat rajalliset ja unelmat olivat arkiset: vaimo, muutama terve lapsi ja kukoistava pelto, jota kutsua omaksi. Jos hyvin kävi, kaikki nämä unelmat toteutuivat. Jos huonosti kävi, niin ainakin yksi näistä toteutui. Muuten sinua ei olisi olemassa.

Sinulla on sata tavoitetta elämässäsi. TV, lehdet ja julkkiskulttuuri piirtävät erilaisia kiiltäviä unelmapolkuja eteesi. Koulutuksen ja matkustelun ansiosta olet tietoinen valtaisasta joukosta erilaisia elämäntapoja ja kulttuureita. Isoisäsi isä luki satunnaisesti Maaseudun Tulevaisuutta ja eksotiikka hänen elämässään edusti se kerta nuoruudessa, kun hän kävi Tampereella. Halusit tai et, sinulla on mielessäsi enemmän sellaisia elämänpolkuja, jotka kutkuttavat.

Monet unelmat ovat saavutettavissa, jos niihin vain panostaa riittävästi. Isot unelmat vaativat isoja panostuksia. Mutta sinulla on yhtä monta tuntia vuorokaudessa kuin isoisäsi isällä. Et voi olla sekä rokkitähti, menestyvä IT-yrittäjä, rantapummi Thaimaassa ja läsnäoleva perheenisä. Mikä tahansa yksi näistä unelmista on kovalla työllä mahdollinen, mutta kaikkia ei voi saavuttaa samaan aikaan. Tunnit eivät siihen riitä.

Elämä on valinta. Ja psykologi Barry Schwartz on osoittanut, että liian monta vaihtoehtoa ei tee ihmistä onnelliseksi, vaan enemmänkin ahdistuneeksi. Isoisäsi isä joutui perheenlisäyksen vuoksi hautaamaan vain yhden unelman: Hän ei koskaan lähtenyt merille niinkuin naapurikylän Matti. Itse joudut jossakin vaiheessa toteamaan, että sinusta ei tullutkaan jalkapalloammattilaista, lumilautailun maailmanmestaria, lääkäriä, sirkustaiteilijaa, kemistiä, mestarikokkia, graafista suunnittelijaa, rakkauden suurlähettilästä, pääministeriä, naparetkeilijää, vallankumouksellista, luomuviljelijää, pyöränkorjaajaa, kosmetologia, mäkihyppääjää, rekkakuskia, asfalttisoturia tai eräopasta. Sinusta tuli ehkäpä joitakin näistä, jos tarpeeksi asiaan panostit, mutta ei kaikkia kuitenkaan. Kun mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen on sata, joudut sanomaan ei ainakin seitsemällekymmenelle viidelle.

Miten sitten pärjätä näiden hengästyttävien mahdollisuuksien keskellä? Olemalla rehellisesti nörtti. Nörtillä tarkoitan ihmistä, joka muiden pilkasta välittämättä tekee sitä, mistä oikeasti tykkää. Pelaa live-roolipelejä, ohjelmoi tietokoneella, viljelee puutarhapalstaansa tai kirjoittaa filosofisia salapoliisitarinoita. Mitä tahansa hän tekee, hän tekee sen omasta innostuksestaan. Ei sen takia, että se on muotia. Skeittausnörtti on tässä määritelmässä kunnianimi henkilölle, joka on aidosti innostunut rullalautailusta itsestään, eikä vain tykkää siitä, että voi kulkea trendikkäästi tennareissa, lauta kainalossaan ja ottaa itsestään kuvia facebookiin.

Nörtteys on ainoa pelastus valinta-avaruudessa. Koska ollaanpa rehellisiä: Et sinä oikeasti ole kiinnostunut läheskään kaikista niistä sadasta potentiaalisesta elämänpolusta. Isosta osasta olet innostunut vain, koska ne näyttävät johtavan toisten ihmisten hyväksyntään ja ihailuun. Ne näyttävät kyllä makeilta, mutta eivät lopulta ole oma juttusi. Jos pyrit olemaan edelläkävijänä jokaisen trendilajin Suomeen rantautumisessa, joudut ostamaan usean satasen maksavat harrastusvälineet joka kuukausi. Tarvitset aika nopeasti valtaisan komeron, jotta ne kaikki mahtuvat pölyttymään kotiisi. Ja jokainen noista pölyttyneistä unelmista kaihertaa hivenen muiden hyväksyntään kytkettyä itsetuntoasi.

Nörtteys on kykyä sanoa ei unelmahötölle. Moni ei tähän pysty. Heidän elämänsä on pintamaailman oikkujen mukana pyörivää tuuliviiriä. Nörtteys on uskallusta keskittyä niihin unelmiin, jotka ovat sinun omiasi. Jotka kumpuavat jostakin syvältä itsestäsi, eivätkä liity sellaisen pinnan rakentamiseen, jota muut ihailevat. Aito nörtteys vaatii itsetuntemusta, se vaatii piittaamattomuutta toisten mielipiteistä. Se vaatii omien kiinnekohtien löytämistä ja niihin juurtumista. Se vaatii, että kuuntelet sydämesi ääntä kaiken elämyskohinan alla.

Ole siis nörtti. Näin elät omaa unelmaasi – et jonkun toisen!

Edit: Käsittelin samaa sisäisen motivaation löytämisen teemaa myös edellisessä kirjoituksessani Mikä sinua liikuttaa? Neljä perustavaa tapaa motivoitua, jotka määrittävät elämäsi suunnan sekä englanninkielisessä kirjoituksessani Are you living for yourself or just for the image of yourself?

10 comments

  1. Pekka

    Aika mielenkiintoisen määritelmän olet keksinyt sanalla nörtti. En tiedä onko sana nörtti määritelty uudelleen vain otsikon takia, koska samalla olisit voinut käyttää vain sanaa peruna nörtin tilalla.

    ”Perunalla tarkoitan ihmistä, joka muiden pilkasta välittämättä tekee sitä, mistä oikeasti tykkää.”

    Eivät kaikki perunat halua perunoita, osa ihmisistä on vain perunoita. Ei perunaksi muututa.

    – Mahdollisuuksien aikakautena vain Perunat selviävät

    Tykkää

  2. frank

    Pekka, tuo omaehtoinen toiminta on toki vain yksi puoli nörttiyttä, mutta minusta se kunniakkain. Siksi kirjoitin siitä.

    Laajemmin nörtteyden olemuksesta kiinnostunut voi lukea vaikkapa Ylioppilaslehden mainion kirjoituksen ’Nörtit valloittivat maailman.’

    Itselleni yhtenä inspiraation lähteenä tälle kirjoitukselle toimi viime viikonlopun Koulu-festarit. Siellä kaksisataa omasta harrastuksestaan nörttimäisen innostunutta ihmistä opetti toinen toisiaan. Oli mahdollisuus oppia niin pallogrillausta, hyppynaruhyppelyä, piirtämistä kuin konsultointiakin. Tapahtuma huipentui yhteislauluun ja yhteistanssiin koulun pihalla. Nörttiä? Kyllä. Mutta sitäkin innostavampaa!

    Tykkää

  3. eero

    Musta samaan asiaan liittyvä haaste menee näin:
    1) Haluisin et olisin tosi hyvä jossain asiassa
    2) Hurjasti kiinnostavii asioita on satoja
    3) Onnistun kuitenkin karsimaan niistä kymmenisen kiinnostavinta
    4) Ilman innostusta ei pääse huipulle, joten hurahdan pariin niistä niin kovasti että ei oo väliä kuinka paljon aikaa niihin käytän (= jätän käyttämättä aikaa muille aktiviteeteille ja 436:lle kaverille) ku ne on kivoja
    5) Lopulta oon huippuhyvä ja suosittu noissa parissa asiassa ja unohdan muut asiat

    Kohtaa 4 ei vaan tapahdu vaikka tunnistankin itseäni aidosti kiinnostavat mahdollisuudet. Tästä johtuen tiiän aika paljon ja oon hyvä monessa jutussa, mut en huippuhyvä missään.

    Dear Frank, pitäisikö minun korjata huippuhyvyys-tavoitetta vai syödä jotain lääkkeitä, jotta kohta 4 toteutuisi? Ku en oo luontasesti nörtti.

    Tykkää

  4. Samuel

    Pekan argumenteista huolimatta minusta ”nörtti” on juuri oikea sanavalinta tähän tekstiin. Voi tosin olla, että Pekan käsitys ko. sanasta eroaa minun vastaavasta…

    On todellakin ikävää, miten ihmiset vierastavat niin runsaasti valtavirrasta poikkeavia yksilöitä, kiinnostuksen kohteita ja ajatuksia. Em. näkyy mm. dictionary.com -sivuston määritelmistä sanalle ”nerd.”
    Jos määritelmän ”an intelligent but single-minded person obsessed with a nonsocial hobby or pursuit” mukainen henkilö aikaansaa rinnakkaismääritelmän: ”a stupid, irritating, ineffectual, or unattractive person,” on valtavirran kova tarve mustamaalata niitä, jotka ajattelevat eri tavoin minusta melko selvä.
    Koska sana ”single-minded” on myöskin sanana ikävästi värittynyt (ainakin omassa sanastossani), haluan liittää tähän myös samaisen sivuston antamat synonyymit ko. sanalle: ”determined, persevering, inflexible, firm.”

    Frank. Minusta tekstisi on äärimmäisen hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa. Ihmisten tulee olla äärimmäisen kriittisiä sen suhteen, missä määrin heidän tekemisensä, pyrkimyksensä, tavoitteensa & unelmansa ovat todellisuudessa ympäristön sanelemia ja missä määrin heidän oman itsensä syvimmistä kolkista kumpuavia. Toisaalta, ihminen on kuitenkin oliona hyvin sosiaalinen ja ajatuksissaan riippuvainen muista, joten harva pystyy edes tunnistamaan, mikä on todella miltei täysin muista ihmisistä riippumatonta ja mikä ei. Monet pystyvät tn. elämään koko elämänsä ”muiden unelmia tavoitellessa” ja silti kuolla onnellisena. Siksi nörttimäisen itseensä ja omiin arvoihinsa täydellinen keskittyminen ei liene kaikille tarpeellista saatika kannattavaa.

    Tykkää

  5. Johan

    Frank, et millään tavoin vastannut Pekan pointtiin. Katso vaikkapa alla olevaa diagrammia niin löydät nörtille vaihtoehtoisempia sanoja (määritelmiä), jotka myös kuvaavat mainitsemaasi innostuneisuutta keskittyä omintakeiseen harrastukseen. En ole enkä kutsu itseäni nörtiksi vaikka usein hevoslaput silmäkulmissani uppoudunkin johonkin kiehtovaan ajanviettoon muiden mielipiteistä välittämättä. Nörtti -sana kun viittaa myös sosiaaliseen rajoittuneeseen/kiusallisuuteen eikä siis päde meihin kaikkiin.

    Tykkää

  6. frank

    eero:
    Kysymys on siitä, miksi ylipäänsä haluisit olla huippuhyvä jossakin yhdessä asiassa. Mitä tavoitetta se huippuhyvyys palvelee? Kuten toteat, huippuhyvyys yhdessä asiassa vaatii uhrauksia muissa asioissa. Eikä sellaisia uhrauksia kantsi tehdä, jos ei todellakin ole niin palava halu tehdä sitä yhtä asiaa, että kaikki muu unohtuu. Onnelliseen elämään riittää ihan hyvin, että on useampi asia joista on varsin innoissaan, ilman että yksi niistä vie kaiken ajan.

    Samuel:
    Olet oikeassa, että täydellinen itseensä kääriytyminen ei palvele ihmisen kaltaisen sosiaalisen eläimen hyvinvointia pitkässä juoksussa. Emmekä käytännössä koskaan onnistu täysin irtautumaan meitä ympäröivän sosiaalisen kudoksen vaikutteesta. Pointtina on se, että moni olisi onnellisempi, jos osaisi olla vähän enemmän itsenäisempi elämänideaaliensa suhteen kuin mitä nyt on. Liika itsenäisyys on liikaa, mutta useimpien ongelma on päinvastainen. Siksi tästä asiasta kirjoitin.

    Johan:
    Kiitos hauskasta diagrammista. Voi tosiaan olla, että geek olisi kokonaisvaltaisesti osuvampi sana kuvaamaan esittämääni ilmiötä kuin nerd, mutta mikä olisi sen suomenkielinen vastine?

    Valitusta sanasta riippumatta pääpointtina kirjoituksessa on kuitenkin se, että suosion saavuttaminen siten, että elää muiden asettamien standardien mukaisesti, ei ole mikään tie onneen. Hivenen epämediaseksikkäämpi harrastus voi olla sisäisesti paljon palkitsevampi!

    Tykkää

  7. Samuel

    Minusta tämä geek ei olisi parempi sanavalinta, vaikka tarkka suomenkielinen vastine sanalle löydettäisiinkin. Tässähän puhuttiin ihmisistä, jotka ovat siinä määrin epäsosiaalisia (eli em. diagrammissa vähintään jonkin verran oikeaan yläkulmaan sijoittuvia), etteivät he anna paljoakaan painoa ja vaikutusvaltaa sosiaalisen ympäristönsä normistoon.

    Henkilökohtaisesti päätöshistoriani on ollut jatkuvaa kompromissia oman (lapselliseksi nimittämäni) itseni ja ympäristöni arvojen välisten ristiriitojen seurauksena. Ja tosi on, ettei varmaan kukaan pysty koskaan mitätöimään täysin sitä sosiaalista kudosta, joka meitä pitää otteessaan.

    ”Pointtina on se, että moni olisi onnellisempi, jos osaisi olla vähän enemmän itsenäisempi elämänideaaliensa suhteen kuin mitä nyt on. … Siksi tästä asiasta kirjoitin.”
    Minusta tekstisi vaikutus ei ole vain se, että se kehottaa ihmisiä tarkastelemaan oman toimintansa ja ajattelunsa taustoja kriittisesti vaan myös se, että tälläiset kirjoitukset kasvattavat suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta niitä kohtaan, jotka todella hylkäävät sosiaalisen ympäristönsä ihanteet ja suuntaavat intohimoisesti omille (mahdollisesti valtavirran tuomitsemille, karsastamille, epäseksikkäille ja/tai epäsosiaalisille) teilleen.

    Siksi minä olen kiitollinen, että kirjoitit aiheesta.

    Tykkää

  8. Tuomas Toivonen

    Oikein mainio kirjoitus.

    Keskustelimme porukalla eilen juuri samaisesta aiheesta ja yritimme löytää sanalle geek suomenkielistä vastinetta. Paras vastine tuntui olevan perisuomalainen ”hullu”. Esimerkiksi vaikkapa ”urheiluhullu”. Sana kuvaa hyvin harrastukselle omistautumista, joka harrastuksen ulkopuolelta näyttää vähintään hienoisesti kreisiltä, mutta samalla herättää kunnioitusta tai eräänlaista aitoa hämmästystä: ”kylläpä tuo tietää kaiken Siperian paimenkoirien kasvattamisesta!”

    Tykkää

  9. Anssi

    Hyvä kirjoitus, kuten kaikki Frankin jutut. Huomautan vain, että kyllä se sosiaalinen paine painaa. Kaikille nörttiyden vapauttava tavoite ei ole helppo. Laumaeläin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s