Björniläisyys – Oman aikamme Taistolaisuus
Minusta on aina kiehtovaa, kun maailmaan syntyy uusi sana kuvaamaan ilmiötä, jonka kaikki tunnistavat, mutta jota aikaisemmin ei ole sanallisesti tavoitettu. Siksi Roope Mokan lanseeraama termi björniläisyys on kutkutellut mieltäni viime päivinä. Sillä viitataan poliittisiin libertaristeihin ja ääriliberalisteihin, joille markkinat on vastaus kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja valtion holhous vapaan ihmisen vihollinen numero yksi.
Taistolaisuus sai aikanaan nimensä vanhemman äärikommunisti Taisto Sinisalon mukaan. Ryhmänä taistolaiset olivat epämääräinen joukko erilaisia nuorempia ja vanhempia radikaaleja, joita yhdisti usko siihen, että nykyinen yhteiskuntajärjestys oli murrettava ja tilalle tarjottava jonkinlainen muunnelma sosialistisesta utopiasta. Itse he eivät itseään taistolaisiksi kutsuneet, vaan kokivat tämän nimityksen loukkaavaksi. Mutta riippumatta sisäisistä – osin jyrkistäkin – näkemyseroista heitä kaikkia yhdisti ehdottomuus. Ehdoton usko siihen, että tietyt dogmit ihmisluonnosta ja yhteiskunnasta kiistatta osoittavat, että nykyinen neuvostojärjestelmä tai tuleva sosialistinen vallankumous ratkaisee ihmiskunnan ongelmat.
Björniläisyys on saanut nimensä vanhemman provokaattorin, Björn Wahlroosin mukaan. Ryhmänä björniläiset on epämääräinen joukko erilaisia nuorempia ja vanhempia radikaaleja, joita yhdistää usko siihen, että nykyinen yhteiskuntajärjestys on murrettava ja tilalle tarjottava jonkinlainen muunnelma liberaalista utopiasta. Itse he eivät itseään björniläisiksi kutsu, vaan kokevat tämän nimityksen loukkaavaksi. Mutta riippumatta sisäisistä – osin jyrkistäkin – näkemyseroista heitä kaikkia yhdistää ehdottomuus. Ehdoton usko siihen, että tietyt dogmit ihmisluonnosta ja yhteiskunnasta kiistatta osoittavat, että markkinatalous ja kaiken sääntelyn purkaminen ratkaisee ihmiskunnan ongelmat.
Björniläisiä on monenlaisia. On niitä, jotka kykenevät pitämään luennon kauan sitten kuolleiden Itävaltalaisten talousajattelijoiden keskeisistä näkemyseroista. Ja sitten on Tuomas Enbusken kaltaisia muotiradikaaleja, joille tärkeintä ei ole rakentaa parempaa yhteiskuntaa, vaan heruttaa kauhistuneita ilmeitä konservatiiveista: ”Onpa se radikaali”, ”Miten joku voi ajatella noin?” Kuten Image-lehti oivaltavavasti kuvaa, hän on liberalismin popularisoija, ”yksilönvapauden Timo Soini.”
Lähtökohtana björniläisyydessä tuntuu olevan vapauden käsitteen väärinymmärtäminen. Heidän kapeassa vapauskäsityksessään vapaus tarkoittaa lähinnä sitä, että valtio ei puutu johonkin asiaan. Yksilö on vapaa, jos valtio ei estä häntä tekemästä jotakin. Kun valtion holhouksesta päästään eroon, on jokaisella mahdollisuus näyttää mihin hän on kykeneväinen. Silloin erottuvat jyvät akanista ja ahkerat yrittäjät saavat rehellisesti rikastua työnsä teolla. Verotuskaan ei varasta hänen kovan työtahtinsa hedelmiä.
Björniläisten maailmassa ihmiset jakautuisivat nykyistä jyrkemmin menestyjiin ja luusereihin. Jos et pärjää, se on oma vikasi eikä muilla ole velvollisuutta sinua auttaa: ”Ihmisellä on vapaus syödä itsensä läskiporsaaksi, mutta kenelläkään ei ole velvollisuus maksaa hänen hoitoansa, vaan se pitäisi maksaa itse.” toteaa sarjayrittäjä Taneli Tikka Image-lehdessä. Jos taas menestyt, se on oma ansiosi, eikä valtiolla ole oikeutta verotuksen kautta rahojasi varastaa. Tuloerot siis kasvaisivat varmasti, mutta se olisi ihan oikein, koska se vain kuvastaisi eri ihmisten lahjakkuus- ja ahkeruuseroja.
Se minkä björniläiset unohtavat, on että vapauttani rajoittaa moni muukin seikka valtion lisäksi. Jos katujengi pakottaa puukolla uhaten teini-ikäisen varastamaan kioskista tupakkaa, ei hän ole vapaa päättämään tekeekö hän niin vai ei. Jos perheen lapsella on leukemia, eivätkä rahat riitä hoitoon, eivät he ole vapaita päättämään saako lapsi hoitoa vai ei. Lapsi ei saa hoitoa, koska he eivät pysty sitä hänelle tarjoamaan. Jos synnyn köyhään perheeseen maassa, jossa korkeakoulutus on maksullinen, en ole vapaa menemään yliopistoon, koska joudun pienestä pitäen työskentelemään pitkiä päiviä vain pitääkseni nuoremmat sisarukseni hengissä.
On kovin yksisilmäistä tuijottaa vain valtioon, kun miettii vapautta. Taloustieteen Nobelin voittaneen Amartya Senin tapa kytkeä vapaus yksilön toimintamahdollisuuksiin on huomattavasti realistisempi. Eli yksilön vapaus on sitä, mitä kaikkea hänen on käytännössä mahdollista tehdä. Jos sairastun ja tarvitsen sytostaattihoitoa, ei vapauden kannalta ole isoa merkitystä maksanko siitä itse yksityisklinikalle vai elänkö valtiossa, joka maksaa sen puolestani. Vapaus on sitä, että pääsen hoitoon silloin kun sitä tarvitsen.
Yhteiskunnan tehtävä on taata kansalaistensa vapaus. Kun vapaus ymmärretään käytännön toimintamahdollisuuksina, voidaan hyvää yhteiskuntaa lähteä rakentamaan pragmaattisesti. Ideologisten silmälappujen sijasta voidaan miettiä, lisääkö tämä päätös keskimäärin ihmisten vapautta vai ei. Esimerkiksi toimivat poliisivoimat keskimäärin lisäävät ihmisten vapautta, koska poliisien mielivalta on huomattavasti vähäisempää kuin rikollisjengien mielivalta. Tällöin huomataan, että monessa tapauksessa tarvitsemme valtiota yksilöiden vapauden takaamiseksi. Ääriliberalistien ihannoima yövartijavaltio ei kykene takaamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa eikä yksilöiden vapautta. Hyvinvointivaltio onnistuu siinä paremmin, koska hyvinvointi lisää yksilöiden mahdollisuuksia toteuttaa itseään – eli heidän vapauttaan.
Frank Martela 
Hehe, syyllistyt nyt kyllä itse myös tuohon dogmaattiseen ajatteluun.
Suomessa suurin osa näistä ”liberaaleista” on sitä mieltä, että yksilön vapaus on koskematon tiettyyn rajaan saakka. Se raja menee siinä, että yksilö ei saa omalla toiminnallaan aiheuttaa muille haittaa. Tähän liittyy esimerkiksi väkivalta.
Toiseksi Henri Heikkinen jota siteeraat, on sanonut kannattavansa näistä ylistämästäsi ”hyvinvointivaltion” peruspilareista esim. terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa sekä koulutusta. Idea on tehdä järjestelmistä kannustavia, mutta niiden tulisi olla myös realistisia. Tällä hetkellä esimerkiksi koulutusjärjestelmämme kouluttaa hirveät määrät porukkaa suoraan kortistoon. Korkeakoulututkintoa vaativia töitä ei ole yhtä paljon kuin on opiskelijoita. Järjestelmä on siltä osin huomattavan tehoton, joka on sääli – yhteiskuntamme ei pyöri pyhällä hengellä tai tahdonvoimalla.
Toiseksi talousliberaalit puhuvat yritystoiminnan ja yrittäjyyden tukemisesta siksi, koska ilman niitä koko yhteiskuntaa ei ole. Ikävä kyllä kaikki eivät voi olla valtiolla töissä. En henkilökohtaisesti ymmärrä ”vasemmiston” ja koulunkäyntiin aina paskalla asenteella suhtautuneiden köyhien itkuvirttä siitä, että ilkeät ja mystiseltä kuulostavat rikkaat ihmiset tai suuret yritykset ryöstävät heitä. Ilman näitä yrityksiä, liiketoimintaa ja rahanvaihtoa tämä koko dominopeli ei toimisi.
Muuten ihan hyvä kirjoitus, mutta pointtisi meni ohitse… syyllistyit itse samaan dogmaattisuuteen.
TykkääTykkää
Moi.
Mielenkiintoinen teksti, mutta olet ehkä käsittänyt libertanismin hieman väärin.
Esim: ”Vapaus on sitä, että pääsen hoitoon silloin kun sitä tarvitsen”
Tuossa kyseessä on vapaus maksattaa saadun hoidon kustannus muilla: eli tällöin yksilö ottaa muilta pois vapauden nauttia itse saamansa hoidon viemistä resursseista. Se hoito kun ei ilmesty tyhjästä, ja sillä on hintansa (sen maksaa sitten kuka maksaa, mutta libertanismi on yksi niistä harvoista ajattelusuunnista, jotka pyrkivät sisäistämään kaikkien palveluiden ja hyödykkeiden todelliset kustannukset niiden hintaan).
Björn, ja esim muut sekopäiset republikaanikaverit jenkeistä sanovat olevansa libertanisteja, mutta todellisuudessa he eivät ole mitään sinne päinkään. Noh, ei ole eka kerta kun poliitikko tai raha-mies sanoo jotain mikä ei ihan pidä paikkaansa…? 🙂 He ottavat ajattelusta itselleen sopivimmat ja hyödyllisimmät kohdat ja hylkäävät muut, jolloin tuloksena on täysin tunnistamaton mutantti.Heille vapaus tarkoittaa nimenomaan heille vapautta tehdä mitä tykkäävät, vaikka oikeasti se tarkoittaa myös kaikille muille vapautta olla kärsimätä heidän toiminnan negatiivisita seurauksista ja kustannuksista. Noh, tämä kommenttipalsta on vähän lyhyt asian isompaan analyysiin, joten jätetään tyngäksi.
Björniläisyys on kyllä hyvin nykymeininkiä kuvaava termi! (Mutta ”alkuperäisen” libertanismin kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä)
ps. sain kommentoidessani jonkin database-errorin, en tiedä tuleeko nämä läpi vai ei…
TykkääTykkää
Lisäksi björniläisillä ja taistolaisilla/leninisteillä on sama kritiikin kohde ja tavoite, 70-luvun vasemmistokin arvosteli valtiota ja vaati sen ”kuolettamista”. Vallitsevaa talousjärjestelmää kutsuttiin ”valtiomonopolistiseksi”, joka oli tuhottava kommunismin tieltä. Valtio kuolettamisen tavoite oli poimittu Marxin ja Leninin kirjoituksista.
TykkääTykkää
Kiinnostava aihe. Senin omat tapausesimerkit siitä, miten vahva pitäytyminen omistusoikeudessa on de facto johtanut nälänhätiin, ovat itsessään voimakkaita argumentteja kaikkia omistusoikeuden absolutisoivia periaatteita vastaan. Mun nähdäkseni pohtimisen arvoinen on myös Wallgrenin (kvasi-Habermasilainen) lähestymistapa, jossa vapaus liitetään autonomisuuteen. Jos vapaus on ainakin osittain vapautta säätää lakeja itselleen, niin silloin demokraattinen toiminta ja päätöksenteko tulevat osaksi vapautta. Autonomian käsitteen avulla vapaus voidaan kaiken lisäksi kytkeä yksilön lisäksi myös yhteisöön (näiden intressienhän ei tarvitse olla ristiriidassa, kuten libertaristisissa näkemyksissä usein oletetaan). Tällöin valtion tai vaikkapa kunnanvaltuuston vallan vähentäminen johtaa osittain vapauden vähenemiseen, koska se vähentää autonomiaa: tästä hyvä konkreettinen esimerkki on Wallgrenin ehdotus katumainosten poistamisesta, ja siitä kaupunginvaltuustossa käyty keskustelu. Wallgren toteaa jossain vaiheessa keskustelua, että kyky päättää ympäröivästä kaupunkitilasta ja sen mainoksista edustaa suurempaa vapautta kuin ”mainosten kritiikitön hyväksyminen”. Tällä erottelulla pääsee myös käsiksi erääseen nykyajan voimakkaimpaa jännitteeseen, nimittäin demokraattisen vallan ja taloudellisen vallan jännitteeseen. Taloudellisen vallan lisääminen voi nimittäin helposti vähentää meidän autonomiaa, eli kykyä ”säätää itsellemme lakeja/sääntöjä”, ihan yksilötasollakin.
TykkääTykkää
Pete: En nähdäkseni tässä syyllistynyt dogmaattisuuteen. Liiallisen yleistyksen tekemiseen kenties syyllistyin, se lienee totta. Mutta se ei ole sama asia kuin dogmaattisuus. Mitä tähän yleistykseen tulee, niin totta kai liberaaleja on monenlaisia ja jotkut ovat dogmaattisempia kuin toiset. Vähemmän dogmaattisten kanssa käyn mielelläni keskustelua siitä, mihin kohtaan raja kannattaa vetää erilaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen suhteen.
En myöskään missään esitä, että olisin jotenkin yritystoimintaa tai yrittäjyyttä vastaan. Päinvastoin, yrittäjyyden merkitys korostuu entisestään parhaimmillaan käynnissä olevan rakennemuutoksen seurauksena. Eivätkä rikkaat ihmiset minusta ole mitenkään erityisen ilkeitä tai mystisiä. Tältä osin en oikein ymmärrä, miten kommenttisi liittyy kirjoitukseeni?
TykkääTykkää
Rauli: Käsitykseni tosiaan perustuu aika paljon näihin mediassa esillä oleviin kavereihin ja heidän näkemyksiinsä. Voi hyvinkin olla, että heidän yksisilmäisten heittojensa takana on jokin älyllisesti kiinnostavampi poliittinen teoria. Sen analysointiin tämä kommenttipalsta tosiaan saattaa olla liian lyhyt. Siltikin olen sitä mieltä, että ihmiselämän tai yhteiskuntajärjestelmän redusointi jonkin yhden arvon alle johtaa aina huonoihin lopputuloksiin, oli tämä arvo mikä tahansa. Eli uskon hyvän yhteiskunnan vaativan sellaista mallia, jossa vapauden lisäksi esimerkiksi myötätunto ja välittäminen tunnustetaan perustaviksi arvoiksi, joiden varaan yhteiskuntajärjestelmä rakennetaan.
Mutta mielelläni luen asiasta lisää, jos sinulla on heittää linkki johonkin artikkeliin, jossa tuota alkuperäistä libertanismia esitellään tarkemmin.
TykkääTykkää
Joo, ajattelin kirjoittaa tuosta artikkelin omaan blogiini, koetan muistaa käydä linkittämässä sen kun saan sen valmiiksi ja ulos. Ei sillä että kovin syvällisesti asiaa kykenisin käsittelemään.
Englanniksi on Rothbardin kirjoittama For a New Liberty – A libertarian Manifesto jonka saa (myös äänikirjana) linkistä:
http://mises.org/rothbard/newlibertywhole.asp
Se on paikoin tosin vähän jyrkän oloista, ja maailma on muuttunut 70-luvun alusta (ja lopulta vain yhden ihmisen näkemys aiheeseen).
Toinen mielenkiintoinen kirja 1970-luvun alusta joka itselläni on juuri kesken on:
TANSTAAFL (There Ain’t No Such Thing As A Free Lunch) – A Libertarian Perspective on Environmental Policy
Joka on tähän mennessä antanut huomattavan erilaisen kuvan libertarismin ympäristönsuojelu-periaatteista, mitä näiltä republikaani-hulluilta saa…
TykkääTykkää
Jaakko: Samaa mieltä. Mun mielestäni mihin tahansa yhden periaatteen absolutisoivaan ideologiaan tulee aina suhtautua varauksella. Omistusoikeuksien pitäminen ainoana pyhänä arvona on yksi modernin yhteiskunnan sokeista pisteistä, joka johtaa helposti huonoihin tuloksiin.
Tuo esittämäsi Wallgrenin pointti tuo hyvin esiin sen, mitä tässä hain, kun koin liberalistisen vapauskäsityksen liian kapeaksi. Vapauteen kuuluu myös vapaus vaikuttaa niihin sääntöihin, joiden ehdoilla joutuu oman elämänsä peliä pelaamaan. Ja tässä mielessä yritykset voivat monessa kohtaa olla suurempi uhka yksilön vapaudelle kuin valtio. Ja mitä kapeampi demokraattisesti valittu valtio meillä on, sitä vähemmän yksilö voi edes teoriassa vaikuttaa näihin pelisääntöihin.
TykkääTykkää
”Jos sairastun ja tarvitsen sytostaattihoitoa, ei vapauden kannalta ole isoa merkitystä maksanko siitä itse yksityisklinikalle vai elänkö valtiossa, joka maksaa sen puolestani. Vapaus on sitä, että pääsen hoitoon silloin kun sitä tarvitsen.”
Vapauden kannalta on nimenomaan merkityksellistä se, että joudunko maksamaan kalliista hoidosta itse, koska se on epätasa-arvoisesti kiinni maksukyvystäni. Vaikka hoitoa olisikin maksusta tarjolla, ilman rahaa en sitä siis saisi, vaikka kuinka haluaisin.
Mielestäni vapaudesta puhuttaessa on kysymys aina vallasta ja siitä, miten sitä käytetään. Oma asemasi määrittää sen, kuinka paljon sinulla on päätösvaltaa elämässäsi. Tämä valta tai sen puute synnyttää sen vapauden määrän, jonka puitteissa voit valita parhaaksi katsomasi toimintavaihtoehdon. Usein kuitenkin unohdetaan, että valitsemalla jonkin vaihtoehdon sitoudut samalla vastaamaan myös valintojesi seurauksista. Yksittäisenä ihmisenä valtasi on usein hyvin rajallinen, joten sitä pyritään keskittämään. Yhteistoiminnalla tämä johtaa kansanvaltaan, vahvimman vallitessa harvainvaltaan. Tämän yksinkertaisen tosiasian äärellä keulakuvat hiipuvat tavallisiksi rivikansalaisiksi ja dogmit heidän mielipiteikseen. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että asioissa pitäisi edetä yhteistyötä tehden, kokonaisuus huomioiden, pitkällä tähtäyksellä suunnitellen, valtaa oikeudenmukaisesti käyttäen, menneestä oppien, ei kaikkea tuhoten, vaan hyvän säilyttäen ja huonosta eroon pyrkien. Ja toivon, ettei näitä perusasioita haudata propagandistisisen dogmi-inhon alle, Nimitettäköön tätä nyt sitten vaikka Peltoslaisuudeksi.
TykkääTykkää
Hyvää pohdintaa, minusta parempaa kuin Mokan kirjoitus, joka oli hieman sekava.
Taidat ymmärtää kuitenkin nyt yövartijavaltion väärin: ”Ääriliberalistien ihannoima yövartijavaltio ei kykene takaamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa eikä yksilöiden vapautta.” sekä ”Jos katujengi pakottaa puukolla uhaten teini-ikäisen varastamaan kioskista tupakkaa, ei hän ole vapaa päättämään tekeekö hän niin vai ei.”
Libertarismissahan juuri toisen koskemattomuutta pitää kunnioittaa ,eli katujengin uhkailu olisi laitonta. Jotkut äärilibertaarit kannattavat anarkismia, mutta ylivoimaisesti suurin osa libertaareista kannattaa yövartijavaltiota, joka koostuu oikeuslaitoksesta, poliisista sekä armeijasta. Eli näin jokaisen yksilölliset vapaudet taataan.
Kuten aiemmin on myös mainittu, negatiiviset ja positiiviset vapaudet ovat aina ristiriitaisia. Negatiivinen oikeun on oikeus omaisuuteen, eli sitä ei saada ottaa minulta pois ilman tahtoani. Positiivinen oikeus on oikeus ilmaiseen sairaanhoitoon. Tämä positiivinen oikeus vaatii tietysti rahojen keräämistä muilta, mikä rikkoo muiden negatiivisia oikeuksia.
Markkinataloudesta puhuttaessa törmää usein väittämään, että siinä omaisuus keskittyy harvoille. Tämä on harhakäsitys, josta Edistyspuolueen Jouni Flemming on kirjoittanut: http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92989-kapitalismi-ei-johda-varallisuuden-keskittymiseen
TykkääTykkää
Erimuotoisten libertaarien (kuten tekstissä käsiteltyjen ”björniläisten”) nostama tavoite yksilön taloudellisesta vapaudesta on ehdottomasti tavoiteltavan arvoinen. On kuitenkin tärkeää pyrkiä määrittelemään tarkemmin, mitä tällä taloudellisella vapaudella tarkoitetaan ja kenen taloudellisesta vapaudesta puhutaan?
Moderneissa talousjärjestelmissä ja nykyisin melko täydellä maapallolla on pitkälti itsestään selvää, että ihmisten taloudellinen toiminta kytkeytyy entistä enemmän toisiinsa. Näin myös ihmisten taloudelliset vapaudet kietoutuvat toisiinsa, ja käsitys universaalista ”taloudellisen vapauden” lisäämisestä on naiivi – vaikkakin kieltämättä taitavaa retoriikkaa. Esimerkiksi minun vapauteni ostaa ja käyttää urheiluautoa vaikuttaa moniin muihin ihmisiin lähellä ja kaukaa, suoraan ja välillisesti. Toisen oikeus periä valtavia perintöjä on puolestaan pois toisten oikeudesta tasavertaisempiin taloudellisiin lähtökohtiin. On vaikea keksiä merkittäviä taloudellisia vapauksia, jotka eivät jollain tavalla olisi ristiriidassa muiden vapauksien kanssa. Sen sijaan, että puhutaan taloudellisen vapauden lisäämisestä, tulisi pohtia tarkemmin kenen taloudellista vapautta lisätään ja kenen vapauksia rajoitetaan.
Taloudellinen vapaus tulisi myös nähdä tyypillistä laajemmassa kontekstissa. Ihmisillä tulisi olla ”yrittämisen vapauden” lisäksi oikeus mm. tehdä mielekästä, valtauttavaa ja monipuolista työtä, jolla on myös mahdollisuus elättää itsensä ja perheensä. Ihmisillä tulisi olla myös vapaus vaikuttaa oman taloudellisen toimintansa suuntaan. Nykyisellään merkittävä osa työvoimasta paahtaa päivästä toiseen melko yksitotisissa työtehtävissä, kun taas osalla on mahdollisuus toteuttaa omia luovia kykyjään ja kehittää osaamistaan monipuolisissa ja valtauttavissa työtehtävissä. Myös työnjaon kysymykset tulisi ottaa osaksi taloudellisen vapauden keskustelua.
Esimerkiksi Adam Smith aikoinaan Kansojen varallisuus -teoksessaan päätyi teoksensa viimeisessä luvussa siihen johtopäätökseen, että kapitalistinen työnjako, jossa osa ihmisistä viettää päivänsä turruttavissa rutiinitehtävissä, tuhoaa ihmissielun.
Elias nosti kommentissaan esiin markkinatalouden, joka on tärkeä osa-alue myöskin tässä keskustelussa. Taloudellisen vapauden määrittelyn kannalta on tärkeää myöskin ottaa huomioon nykyisen vallitsevan talousjärjestelmän rakenteet. Suosittelen kuitenkin tuon Eliaksen linkittämän Flemmingin tekstin ohella lukemaan pätevää talousaiheista kirjallisuutta, sillä jo lyhyellä lähdekirjallisuuden tarkastelulla selviää, että kyseessä on voimakkaan ideologinen teksti.
Suomalaisen kirjoittamassa tekstissä kummallisinta on, ettei siinä tarkastella lainkaan erimuotoisia kapitalismeja keskenään, esim. pohjoismaista hyvinvointivaltiokapitalismia toisen maailmansodan jälkeisillä vuosikymmenillä muihin kapitalistisiin järjestelmiin.
Lyhyesti loppuun todettakoon, että jo hyvin yksinkertaiset taloustieteelliset mallit osoittavat, että esim. työmarkkinat ja luottomarkkinat johtavat taloudellisen eriarvoisuuden kasvuun, vaikka käytettäisiin sitä utopistista oletusta, että kaikki lähtevät markkinoilla samasta varallisuusasemasta ym. Tarkemmin näistä malleista voi lukea esimerkiksi yhdysvaltalaisen taloustieteilijän Robin Hahnelin teoksesta Poliittisen taloustieteen aakkoset.
http://parecon.fi/kirjat
TykkääTykkää
Topias! Sairaan hyvää retoriikkaa! Ai, että mä nautin! Kiitos!
Kolonialismin köydyttämät siirtomaat versus niiden kustannuksella rikastuneet länsimaat tilastoasetelma vaikuttikin tarkoitushakuiselta. Säännelty Pohjoismainen demokratia ynnättynä julkisilla maksuttomilla palveluilla näkyy kiistatta selkeästi pienempinä tuloeroina ja laaja-alaisempana hyvinvointina. Ja pääomien keskittyminenkin on paradoksaalisesti sidoksissa kapitalismin synnyttämiin kartelleihin, jotka itsessään tukahduttavat sen paljon perään kuulutetun vapaan kilpailun. Vapauden kaunis käsite on siis harhaanjohtava, jollei katso sitä kokonaisuuden osana.
TykkääTykkää
Kiitos, Paula!
Esitit oleellisen pointin kapitalismin omistusten keskittymisestä. On paljon näyttöä siitä, että keskeisimmät teollisuudenalat ovat siirtyneet yhä harvempien omistajien käsiin, mikä luonnollisesti johtaa heikompaan kilpailuun. Esim. lukuisat ruokakaupan keskenään ”kilpailevat” tuotemerkit kuuluvat samoille konserneille. Kun sääntely on vähentynyt, omistusten keskittyminen on luonnollisesti kiihtynyt.
http://pareconfinland.blogspot.fi/2012/05/nailla-10-yhtiolla-on-hallussaan.html
Mitä suuremmiksi ja harvalukuisemmiksi markkinatoimijat käyvät, sitä hankalampi on uusien toimijoiden aloittaa kilpailevaa toimintaa samoilla markkinoilla ja tehokkuus ylipäätään heikkenee. Tästä ollaan taloustieteissä yksimielisiä, koulukunnasta riippumatta. Tällä hetkellä kuitenkin esim. kilpailuviranomaisten ja muiden markkinoiden tehokkuutta lisäävien sääntelyiden toimintamahdollisuuksia heikennetään, koska uskotaan ”vapaiden markkinoiden” kaikkivoipaisuuteen. Historiallisesti katsottuna nämä sääntelyiden purkamisten aikakaudet, erityisesti rahoitusmarkkinoiden ”vapauttamisen” ajanjaksot, ovat olleet erityisen herkkiä markkinakuplille ja niistä seuraaville kriiseille.
Hyvinvointirakenteilla ja valtion vahvalla teollisuuspoliittisella suunnittelulla on vauraissa maissa pitkät perinteet, ja esim. Yhdysvallat, Japani, Britannia, Pohjoismaat ja Saksa ovat kaikki teollistuneet ja kehittyneet täysin päinvastaisin opein, kun mitä nykyinen vapaamarkkinaintoilun oppi antaa ymmärtää. Tästä on runsaasti taloushistoriallista tutkimusta, esim. Breisach on tehnyt vakuuttavaa analyysia Yhdysvaltojen talouden kehityksestä ja voimakkaasta protektionismista.
TykkääTykkää
Topias: Vapaus ostaa ja käyttää urheiluautoa vaikuttaa toki muiden ihmisten vapauksiin, erityisesti päästöjen takia. Siksi polttoaineita verotetaan rankasti ja näillä tuloilla voidaan edistää ympäristön tilaa muilla tavoin, kuten tukemalla tuulivoimaa. Tällainen toiminta on vielä jotenkin perusteltavissa libertarismin pohjalta.
Sen sijaan oikeus periä on toisin sanoen oikeus päättää omaisuudestaan. Vanhalla ihmisellä pitäisi olla täysi oikeus päättää, mitä omaisuudellaan tekee, esimerkiksi antaa se lapselleen. Jos laissa ei olisi määritelty perimisjärjestystä, tämä hoidettaisiin aina testamentilla (tai omaisuuden antamisella kenelle tahansa omaisuudenhaltija haluaa ennen kuolemaansa). Oikeus tasavertaisiin taloudellisiin lähtökohtiin siinä mielessä kuin sinä sen tarkoitat merkitsisi, että ihmisen päätäntävaltaa omasta omaisuudestaan rajoitettaisiin valtavasti, paljon enemmän kuin nykyisin – sitä ei saisi antaa pois.
”Oikeus mielekkääseen työhön” kuulostaa kivalta, muttei kestä tarkempaa tarkastelua. Markkinataloudessa työ syntyy aina kysynnästä, eli työlle jokin tarve. Siivoojille on kysyntää, koska arvostamme siisteyttä ja olemme valmiita maksamaan siitä tietyn summan. Jos usein epämiellyttäviksi koettuja töitä ei tehtäisi, ensinnäkin ihmisten elintaso ja onnellisuus laskisi ja toisekseen näiden työpaikkojen tekijät tekisivät yhteiskunnan tuin (mikä sekin alentaisi ihmisten elintasoa) töitä, joille ei ole luontaista kysyntää, eli joista ei ole hyötyä ihmisille.
”Oikeus tasavertaisiin taloudellisiin lähtökohtiin” ja ”oikeus mielekkääseen työhön” toteutuvat sosialismissa (kaikilla yhtä huonot lähtökohdat ja yhtä epämiellyttävät työt). Kannattaisitko sosialismiin siirtymistä? Kysyn vilpittömästi, koska tätä johtopäätöstä ei vain voi olla tekemättä.
Puhdasta kapitalismia, eli markkinataloutta, eli libertarismia, on vain yhdenlaista. Siinä valtio turvaa ainoastaan ihmisten negatiiviset oikeudet, eli etteivät muut ihmiset rajoita toistensa vapauksia (”luonnolliset oikeudet” = oikeus omaisuuteen, omaan ruumiiseensa jne., jotka eivät riko muiden ko. oikeuksia). Suomalainen ”hyvinvointikapitalismi” on kapitalismin ja sosialismin sekoitus, eli puhuessaan pelkästä kapitalismista Flemming viittaa edellä mainitun määritelmän kapitalismiin.
Flemmingin kirjoitus on tosiaan ideologinen (mikä ei tietenkään lähtökohtaisesti ole huono asia), ja siksi toin esille myös hänen puoluetaustansa.
”Parecon” on itselleni täysin uusi aate, joka vaikuttaa tutustumisen arvoiselta – know your enemies, kuten sanotaan. 😉
TykkääTykkää
Elias:
Perimisoikeudesta
Pyrin kommentillani tuomaan perimisesimerkillä esille ”taloudellisen vapauden” käsitteen naiiviuden ja yksipuolisuuden. Oikeus periä on siis ristiriidassa toisen perustavanlaatuisen oikeuden, tasavertaisten lähtökohtien, kanssa.
Tässä vaiheessa on myös tärkeä muistaa, että todelliseen markkinakilpailun utopiaan kuuluu ajatus voimasuhteiltaan täysin tasapainoisista osallistujista, jolloin kilpailu on mahdollisimman intensiivistä. Mitä enemmän näitä voimaepätasapainoja esiintyy, sitä heikompaa on myöskin kilpailu. Perimisoikeus hankaloittaa tätä tavoitetta, ja siitä syystä esim. juhlittu kapitalismin teoreetikko Milton Friedman on myöntänyt, että perimisoikeudesta tulisi luopua. Pointti on siis vapauksien ristiriidassa ja siinä, miten näitä ristiriitoja ratkotaan. Kuka päättää? Kenen vapauksia lisätään ja kenen ei?
Kyse on loppuen lopuksi arvopainotuksista, joista pitäisi käydä yksityiskohtaisempaa keskustelua epämääräisten ”haluan lisää taloudellista vapautta” -heittojen sijaan. Omistusoikeuttakin on monenmuotoista, ja siitä puhuminen yhtenä isona ”vapautena” on sekin vähintäänkin harhaanjohtavaa. Kulutustavaroiden, asuntojen omistamisen, pienyritysten omistamisen, mediakonsernien omistamisen ja monikansallisten energiayhtiöiden omistamisen välillä on valtavia eroja kaikissa suhteissa ja jo nykyisellään eri maissa on valtavasti erilaisia käytäntöjä eri tasojen omistamisen säätelyyn ym.
Oikeudesta mielekkäseen työhön
Kyseessä oli esimerkki yhdenlaisesta, hyvin keskeisestä ja tärkeästä, taloudellisesta vapaudesta, jota tutkitusti ihmiset kaipaavat ja tavoittelevat oman elämänsä aikana. Perinteinen kapitalistinen työnjako on yksi mahdollinen malli, mutta malleja on lukuisia. Nykyisessäkin talousjärjestelmässä on monenlaisia kokeiluja käynnissä, esimerkiksi vähemmän hierarkisia päätöksentekomalleja ja työntekijäomisteisia yrityksiä. Ne tosin uivat nykyinstituutioiden keskellä vastavirtaan, vaikkakin osa näistä yrityksistä menestyy siitä huolimatta.
Nostamasi esimerkki siivoojista on erinomainen, ja sitä tulisikin tarkastella lähemmin. Miksi työmarkkinoilla ihmiset ylipäätään sijoittuvat siivoajiksi? Työmarkkinoiden asettama palkkio työstä (lukuisten neuvoteltujen sopimusten ja säädösten sallimissa rajoissa) on suhteellisen alhainen, eikä työtä koeta usein kovin mielekkääksi. Tätä ei pidä sekoittaa siihen, etteikö työ olisi yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää, mitä se ehdottomasti on. Työ ei kuitenkaan tarjoa työn tekijälle samanlaisia virikkeitä ja monipuolisuutta, mitä moni käsitteellinen työ esimerkiksi tarjoaa.
Lyhyesti muotoiltuna: ihmiset päätyvät tekemään vähemmän mielekkäitä töitä, koska heillä ei ole mahdollisuuksia sillä hetkellä päästä työmarkkinahierarkiassa parempiin töihin. Syitä tähän voi olla lukuisia.
Miten näiden ihmisten taloudellista omaehtoisuutta ja vapautta hakeutua mielekkäisiin töihin voitaisiin paremmin tukea? Kysyntää ja tarvetta siivoustyölle luonnollisesti on. Yksi mahdollisuus on työtehtävien kierrättäminen, eli ei sälyttää kaikkea rutiinityötä jatkuvasti samoille työntekijöille. Työtehtävien monipuolistaminen tutkitusti lisää työtyytyväisyyttä sekä tuottavuutta, joten siinä voisi olla yksi ratkaisu.
Työmarkkinat valitettavasti jakavat työntekijät hierarkisesti eri tasoille, eikä miellyttävän työn takaaminen kaikille ihmisille vaikuta mahdolliselta. Eikö näin vauraassa maassa kuitenkin tulisi pyrkiä etsimään ratkaisuja tällaisten taloudellisten vapauksien toteuttamiseksi, jos ihmiset sitä haluavat? Tämä on vain yksi karkea esimerkki siitä, minkälaista pohdintaa ja keskustelua ”taloudellisen vapauden” -käsitteen ympärillä tulisi käydä.
Sosialismista
Sosialismi sana on erikoinen, tunnepitoinen ja usein tarkoitushakuinen sana. Yhdysvalloissa gallupeissa Hesarin mukaan yli puolet nuorista kannatti vajaa vuosi sitten sosialismia, koska siellä sana mielletään mm. eurooppalaisiin hyvinvointivaltioihin. Suomessa sanalla viitataan usein Neuvostoliiton kaltaiseen keskusjohtoiseen kommunistiseen suunnitelmatalouteen. Pikainen visiitti Wikipediaan antaa kymmeniä eri aatevirtauksia ja suuntia, joista en nyt lähde ottamaan tarkemmin selvää. En missään nimessä kuitenkaan kannata Neuvostoliiton kaltaista keskusjohtoista järjestelmää, koska se oli mm. taloudellisen vapauden ja ympäristön kannalta katastrofaalinen.
Kannatan talouden kehittämistä sellaiseen suuntaan, jossa ympäristön kantokyky otettaisiin nykyistä paremmin huomioon ja jossa tavallisilla ihmisillä olisi parempi mahdollisuus vaikuttaa oman taloudellisen toimintansa suuntaan. Kapitalismille (sen eri variaatioille) ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle on lukuisia käytännön ja teorian vaihtoehtoja: paikallistalouksia, demokraattisen suunnittelun malleja ja erilaisia demokraattisempia markkinamalleja. En lähde tässä tarkemmin paneutumaan niihin, mutta heittosi ”sosialismista” oli melko tyypillistä ”kommarikortin” väläyttelyä, joka on aina heikko veto asiapitoiseen talouskeskusteluun.
TykkääTykkää
Elias!
Kaikilla asioilla on kruuna- ja klaavapuolensa, niinpä negatiivinen vapaus omistusoikeuskin on alkulähtökohtaisesti ristiriidassa jokamiehen oikeuksiin nähden (maa, vesi, ilma, luonnonvarat). Jäljelle jää työn tuottama lisäarvo ja kysymys sen jakamisesta. Kulujen ja investointien jälkeen voitto voidaan jakaa joko oikeudenmukaisesti panoksen suhteen (olkoon se sitten raha tai työ) tai vähemmän oikeudenmukaisesti vain sijoitetulle pääomalle.
Perimäoikeuskin on kaksipiippuinen juttu, Sen hyväksyessämme, joudumme hyväksymään myös ajatuksen, että joillakin ihmisillä on ilman omia ansioita oikeus parempiin lähtökohtiin. Ja ymmärtääkseni tämä on pahassa ristiriidassa perusoikeus tasa-arvon kanssa.
Vanha tosiasia on myös se, että ”oma suu on lähempänä kuin kontin suu”. Jos jokainen toimisi vapaasti omaa etua tavoitellen, lopulta seurauksena olisi jatkuva sota toinen toista vastaan. Keskiverto Ihminen on rauhaa rakastava olento, joka haluaa välttää jatkuvaa taistelua. Saavuttaakseen toimintarauhan hän on valmis tarvittaessa tinkimään omista eduistaan ja neuvottelee asioista kanssaihmistensä kanssa yhteisönä ja sopii ne pelisäännöt, joiden mukaan yhdessä toimitaan. Pelisäännöt eivät pidä sisällään vain oikeuksia, vaan vastavuoroisesti myös velvollisuuksia. Jos homma rulettaa, yhteisö ja sen jäsenet voivat hyvin. Jos se kusee nilkoille, muutosvoimat jyllää.
Ja jos paljon puhutun (omistamisen)vapauden suojaksi tarvitaan vain yövartijoita, voidaan kysyä ketä vastaan ja kuka lopulta asukaan kaltereiden sisäpuolella? Huomionarvoista on myös se, että joskus ei perinnöt tai edes oma erinomaisuus riitä, kun olosuhteet lyövät maton alta. Sivistynyt yhteiskunta huolehtii omistaan, eikä jätä heitä ”luusereina” ajelehtimaan tai pahimmillaan kuolemaan. Tässä on kysymys myös empatiasta ja solidaarisuudesta. Kuka täydellä järjellä varustettu ihminen voi olla todella onnellinen, jos toinen kärsii vieressä?
Eniten olen huolissani tästä ihmisen itsetuhoisesta rahan perässä juoksemisesta. Elinympäristömme ei kestä tätä jatkuvan kasvun (lue kulutuksen) ideologiaa. Pitäisi tehdä kestävää, eikä vuodessa kahdessa käsiinhajoavaa muovikrääsää (kalliilla ja usein tarpeettomilla pakko-ostatetuilla lisähienouksilla varustettuna). Ja loppujen lopuksi, mitä helvetin järkeä on kullata vessahanansa, jos toinen seisoo leipäjonossa? Tämä on suomeksi sanottuna niukkojen voimavarojen haaskausta!
TykkääTykkää
”“Parecon” on itselleni täysin uusi aate, joka vaikuttaa tutustumisen arvoiselta – know your enemies, kuten sanotaan.”
Taloudellisesta vapaudesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua tuohon ideaan, vaikkei yksityiskohdista olisikaan samaa mieltä. Tuon tyyppistä järjestelmätason uudistuskeskustelua ja innovointia juuri kaivataan – ilman tunkkaista ja vanhentunutta kapitalismi/sosialismi -vääntöä.
TykkääTykkää
Paula:
Olet oikeassa siinä, että vapaus kytkeytyy välttämättä valtaan. Lähes aina kun puhumme vapaudesta, puhumme nimenomaan siitä miten me toistemme vapautta rajoitamme – emmekä esimerkiksi painovoiman asettamista rajoituksista ihmisen toiminnalle. Tämä kytkeytyy Jaakon aiempaan kommenttiin siitä, että vapaudessa on aika paljon myös kyse siitä, että saa olla mukana määrittämässä niitä sääntöjä joiden mukaan pelataan. Ja tämän vuoksi demokratia on paras huonoista vaihtoehdoista, kun pyritään takaamaan kansalaisten vapaus.
Elias:
Tiedän kyllä, että yövartijavaltioon nimenomaisesti kuuluu se yövartija eli poliisi. Mutta ymmärtääkseni tuloerojen epätasaisuus on yksi keskeinen rikollisuutta selittävä tekijä. Poliisin ja armeijan valta ei ulotu kaikkialle (käy vaikkapa Rion slummeissa kävelyllä) ja siksi riisutussa yövartijavaltiossa on isompi riski joutua ryöstetyksi kuin maassa, jossa tuloerot ovat suhteellisen pieniä.
Negatiiviset ja positiiviset vapaudet tosiaan helposti voivat johtaa ristiriitaan kuvaamasi kaltaisissa ja muissa tilanteissa. Eikä ole mitään itsestäänselvää tapaa määrittää kumpi silloin on tärkeämpi. Niiden keskinäinen painoarvo on arvokysymys, jossa eri ihmisillä voi olla perusteltuja erilaisia mielipiteitä. Demokraattinen järjestelmä pyrkii tällöin varmistamaan, että niiden painotus vastaa kansan keskimääräisiä mielipiteitä asiasta.
Topias:
Kiitoksia ’taloudellisen vapauden’ kentän laajentamisesta. Juuri tuo hyvin kapea ajatus ’vapaudesta’ jonkinlaisena ’näpit irti mun rahoista’ -argumenttina häiritsee björniläisessä retoriikassa. Hyvää yhteiskuntaa rakennettaessa on otettava huomioon niin paljon muitakin asioita.
Eli asetelma ei ole se, että toisella puolella ovat ’vapauden’ kannattajat ja toisella ’vapautta rajoittavat’. Vaan enemmänkin yhdellä puolella pyritään nostamaan tietynlainen ajatus taloudellisesta vapaudesta kaiken muun yläpuolelle. Ja toisella puolella olevat pyrkivät muistuttamaan myös muunlaisten taloudellisten vapauksien, muiden vapauksien ja muiden arvojen olemassaolosta.
Perimisoikeus ja omaisuuden keskittyminen harvoille suuryrityksille ovat kysymyksiä, jotka vaatisivat pidempää tarkastelua. Lyhyesti ottaen uskon kuitenkin, että, jos tavoitteena todella on mahdollisimman vapaa kilpailu, niin tämän ideologian puitteissa ne nimenomaan pitäisi estää, jotta kilpailu tosiaan pysyisi vapaana.
TykkääTykkää
Yleisesti voisi todeta, että jo tässä vaiheessa lienee paikallaan tehdä erottelu björniläisyyden ja aidon libertarismin välillä. Aidoksi libertarismiksi laskisin sellaisen talousajattelun, jossa pyritään rakentamaan pitkälle mietittyä vaihtoehtoa nykyiselle talousjärjestelmälle ja jossa myös esimerkiksi liika omaisuuden keskittyminen voidaan nähdä vapauden vihollisena. Tällaista ajattelua edustavien kanssa on mieltä avartavaa keskustella, vaikka omat näkemykset eroaisivatkin heistä suurestikin.
Björniläisyys on vuorostaan sellaista pintapuolista ajattelua, jossa lainataan aidosta libertarismista joitakin elementtejä, mutta todellisena motiivina paistaa taustalla jonkinlainen oman viiteryhmän etujen ajaminen tai jääräpäinen ihmiskäsityksen ja vapausajattelun kapeus. Usein tähän ajattelutapaan kuuluu se, että kaikki eri mieltä olevat leimataan kommunismin kannattajiksi.
Tällaista björniläisyyttä vaivaa jonkinlainen valmiin yhteiskunnan harha. Eli että ei katsota yhtään sitä, mitkä ovat ne rakenteet jotka ylipäänsä ovat mahdollistaneet kenenkään taloudellisesti menestyneen ihmisen sankaritarinan. Vaan pidetään häntä jonkinlaisena ’yksinäisenä sutena’, joka ei ole menestyksestään velkaa kenellekään. Vaikka esimerkiksi ilman yhteiskunnan tarjoamaa koulutusta hänen menestysyrityksellään ei olisi koulutettuja työntekijöitä ja ilman yhteiskunnan tarjoamaa infrastruktuuria hänen pääkonttorissaan olisi puucee pihalla.
Vähän sama kuin katsoisi formuloita ja olisi sitä mieltä, että Kimi Räikkösen voitto on täysin hänen itsensä ansiota eikä yhtään hänen tallinsa. Että kyllä Kimi on niin kova jätkä, että olisi tarvittaessa itsekin voinut isänsä autotallissa rakentaa yhtä hyvän auton. Koska kuskista autourheilu on kiinni, ei lainkaan autosta.
TykkääTykkää
Michael muuten omassa blogissaan valaisi erinomaisesti tätä tekemääni erottelua björniläisten ja aitojen libertaristien välillä. Hän tunnustautuu libertaariksi, mutta näkee sen enemmänkin kokonaisvaltaisena vaihtoehtoisen yhteiskuntamallin visiointina. Jota pyritään rakentamaan historiasta ja ihmisten erilaisista arvoista tietoisena, ja ihmiskunnan paras mielessä. Taustalla on vahva kaikkien ihmisten ihmisarvon kunnioittaminen.
Tällaisten ihmisten kanssa keskustelen mielelläni lisää libertarismista. Ja voin heti kättelyssä myöntää, että en tunne alan teorioita niin hyvin, että minulla olisi lopullista mielipidettä niistä. Vaikka veikkaan, että en päätyisi heidän kanssaan samanlaiseen lopputulemaan, voi keskustelusta vähintäänkin oppia paljon ja avartaa omaa yhteiskunnallista näkemystään.
Björniläisyys on vuorostaan Michaelinkin kritisoimaa ”joustamatonta libertaarista dogmatismia” joka pulauttelee automaatin lailla lausuntoja kaikkien sosiaalitukien ja verotuksien poistamisesta. Michael näkee siinä myös jopa sosiaalidarwinistisia piirteitä. Tällaisissa tapauksissa tuntuu, että koko teoriarakenne on vain huono tekosyy sille, että ei voisi vähempää kiinnostaa toisten ihmisten kärsimys. Kuvaan kuuluu myös kapea vapauskäsitys ja uskomus siitä, että oma näkemys on ainoa loogisesti konsistentti yhteiskuntakäsitys. Muut eivät siis edusta erilaisia näkökulmia tai kannata erilaisia arvoja. He ovat yksinkertaisesti väärässä.
Tällaisten hahmojen kanssa toimivaa keskustelua on vaikea rakentaa, koska heidän tuntuu olevan vaikeata vastata esitettyyn kritiikkiin kiihkottomasti ja vastapuolta pilkkaamatta.
Aidoille libertaristeille mikään ei tietenkään ole huonompi asia kuin björniläisten meuhkaaminen, koska se leimaa helposti koko heidän edustamansa aatteen pelkäksi lukiolaispoikien yli-ihmisfantasioiksi.
TykkääTykkää
Frank Martela ja Roope Mokka taistolaisten tapaan uskovat sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion olevan absoluuttinen totuus ja siksi he voivat naureskella tieteellisen sosialismin hylkääville vapaan markkinatalouden kannattajille. Brasilia on hylännyt vapaan markkinatalouden ja luonut Frank Martelan ihannoiman sekatalouden, joka on johtanut väkivaltaan ja eriarvoisuuteeen.
TykkääTykkää
Frank Martela kirjoituksessaan viittaa Roope Mokan lanseeraamaan termiin björniläisyys, joka tarkoittaa dogmaattista libertarismia. Dogmaattisella libertarismilla Frank Martela tarkoittaa libertarismia, joka hylkää sosiaalidemokraattisten poliitikkojen totaalisen vallan ja sen sijaan kannattaa spontaania järjestystä. Frank Martela ja Roope Mokka taistolaisten tapaan uskovat sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion olevan absoluttinen totuus ja siksi he voivat naureskella tieteellisen sosialismin hylkääville vapaan markkinatalouden kannattajille. Uskonkiihkossaan Frank Martela pitää itseään avarakatseisena ja toisinajattelijoita dogmaattisina, koska hän katsoo omaavansa absoluuttisen ja tieteellisen totuuden.
Martela kirjoittaa: ”Lähtökohtana björniläisyydessä tuntuu olevan vapauden käsitteen väärinymmärtäminen.” Martela katsoo siis omaavansa absoluuttisen totuuden vapaudesta ja siksi voivansa syyttää toisinajattelijoita väärinymmärtämisestä. Hämmästyttävää on se, että Martela on ammattifilosofi, jonka tulisi olla tietoinen vapauden käsitteen moninaisuudesta. Sosialistit yleensäkin syyttävät liberaaleja dogmaattisiksi ja ainoa keino välttyä tuolta leimalta on omaksua sosialismin dogmit kuten vapauden ”oikea” määritelmä.
Martela väittää björniläisyyden vapauskäsityksen olevan seuraava: ”Yksilö on vapaa, jos valtio ei estä häntä tekemästä jotakin.” Hän ei ymmärrä, että libertarismissa kannatetaan yleisesti negatiivista vapauskäsitystä, jonka mukaan yksilön vapaus on vapautta kaikenlaisesta estämisestä eikä vain valtion.
Martela kirjoittaa tyypillisen sosialistisen myytin mukaisesti: ”Jos synnyn köyhään perheeseen maassa, jossa korkeakoulutus on maksullinen, en ole vapaa menemään yliopistoon, koska joudun pienestä pitäen työskentelemään pitkiä päiviä vain pitääkseni nuoremmat sisarukseni hengissä.” Ensinnäkin köyhyys on vähäistä vapaimmissa markkinatalouksissa verrattuina Martelan kannattamaan sosialismiin. Toiseksi Martela ei ota huomioon sitä, että köyhäkin voi saada rahoituksen maksulliseen koulutukseen. Suomessakin korkeakoulutus on itse asiassa maksullinen ylioppilaskuntamaksun muodossa. Lapsityö on vapaimmista markkinatalouksista lähes hävinnyt, koska vanhemmat ja tarvittaessa muutkin auttajat ovat nykyisin niin rikkaita, että he voivat elättää lapsia. Jos Martelan kuvaama tilanne kuitenkin olisi totta, yksilöllä olisi silti luonnollisesti vapaus mennä korkeakouluun nuorempien sisarusten elättämisen sijasta.
Olen samaa mieltä Martelan kanssa siitä, että ”Amartya Senin tapa kytkeä vapaus yksilön toimintamahdollisuuksiin” on hyvä. Silti on outoa väittää sen olevan ”huomattavasti realistisempi”. Vapaus on käsite, joka ei ole reaalimaailman olio. Negatiivisen vapauden kannattaja voi puhua toimintamahdollisuuksista eikä tarkoita niillä samaa kuin vapaudella. Frank Martela ja muut sosialistit näyttävät haluavan poistaa kielestä kokonaan negatiivisen vapauden käsitteen. Jos luodaan uuskieli, jossa ei ole käsitettä vapaudelle valtiosta, voi syntyä orwellilainen totalitaarinen valtio, jossa kapina valtiota vastaan yritetään estää tuollaisella uuskielellä. Sosialismi onnistuikin muuttamaan vapauden käsitettä useimpien ihmisten mielissä ja synnyttämään tuollaisia orwellilaisia totalitaarisia valtioita.
Martela kirjoittaa: ”Jos sairastun ja tarvitsen sytostaattihoitoa, ei vapauden kannalta ole isoa merkitystä maksanko siitä itse yksityisklinikalle vai elänkö valtiossa, joka maksaa sen puolestani. Vapaus on sitä, että pääsen hoitoon silloin kun sitä tarvitsen.” Sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa on pitkät hoitojonot, joten ihmiset eivät pääse hoitoon aina silloin, kun sitä tarvitsevat. Sosialismin lupaus on tarpeiden tyydyttäminen mutta käytännössä tuo lupaus ei toteudu. Esimerkiksi Kanadassa yksityiset klinikat kiellettiin ja ihmisillä ei ollut Kanadassa vapautta mennä valtion hoitojonojen ohi yksityiseen hoitoon, millä oli suuri käytännön merkitys. Vapauden kannalta maksajalla on suuri merkitys, koska maksaja päättää tilatun palvelun sisällöstä. Esimerkiksi pakkohoito on hyvinvointivaltioissa yleistä ja poliitikkojen tilaama ja pakottama palvelu ei välttämättä palvele hoidettavan tarpeita. Poliitikoilla on taipumus säästää palveluissa niin, että hoitojonot ovat pitkiä. Sosialismin vaatima ilmainen tai subventoitu palvelu houkuttelee niin paljon käyttäjiä, että poliitikot säännöstelevät käyttöä jonojen avulla. Sosialistit jopa mainostavat sosialistisen terveydenhoidon säästöjä syynä siirtyä terveyssosialismiin mutta eivät säästöjen nurjia puolia.
Martela kirjoittaa: ”Esimerkiksi toimivat poliisivoimat keskimäärin lisäävät ihmisten vapautta, koska poliisien mielivalta on huomattavasti vähäisempää kuin rikollisjengien mielivalta.” Hän ei ota huomioon, että poliisi ei ole ainoa mahdollisuus estää rikollisjengien mielivaltaa, koska on olemassa myös yksityishenkilöiden itsepuolustusta, vartiointiliikkeitä, yksityisetsiviä ja yksityisarmeijoita. Monet libertaaritkin kyllä tekevät saman virheen kannattaessaan yövartijavaltiota.
Martela kirjoittaa kommentissaan: ”Mutta ymmärtääkseni tuloerojen epätasaisuus on yksi keskeinen rikollisuutta selittävä tekijä. Poliisin ja armeijan valta ei ulotu kaikkialle (käy vaikkapa Rion slummeissa kävelyllä) ja siksi riisutussa yövartijavaltiossa on isompi riski joutua ryöstetyksi kuin maassa, jossa tuloerot ovat suhteellisen pieniä.” Brasilia on hylännyt vapaan markkinatalouden ja luonut Frank Martelan ihannoiman sekatalouden, joka on johtanut väkivaltaan ja eriarvoisuuteen. On sosialismille oireellista, että hän ei pysty esittämään esimerkkiä todellisesta yövartijavaltiosta tai mistään sitä lähellä olevasta vaan hyvin interventionistisesta valtiosta Brasiliasta, jossa taloudellinen vapaus on huomattavasti vähäisempää kuin Suomessa. http://www.freetheworld.com/countrydata.php?country=C18 Brasiliassa ja muissa hyvin interventionistisissa valtioissa tuloerot ovat suuria ja rikollisuus yleistä. Siitä sosialistit kuten Frank Martela päättelevät, että yövartijavaltiossa tai libertarismissa tuloerot olisivat suuria ja rikollisuus yleistä. Heidän päättelynsä on kuitenkin ristiriidassa empirian kanssa, joka osoittaa interventionismin suurentavan tuloeroja ja aiheuttavan rikollisuutta.
http://mattil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/147346-tieteellinen-sosialismi-ei-ole-kuollut
TykkääTykkää
Kiitos kommentista, Matti. En tiedä olenko lopulta avarakatseinen, mutta ainakin pyrin siihen mahdollisuuksien mukaan. En siis pidä sosiaalidemokratiaa absoluuttisena totuutena, vaan kuuntelen mielelläni myös libertaristien argumentteja. Jotta pystyisin paremmin ymmärtämään teesejäsi, niin yksi kysymys: mitä maita tarkoitat, kun puhut ’vapaimmista markkinatalouksista’, joissa köyhyys on vähäistä? Eli mitkä ovat mielestäsi myönteisiä esimerkkejä siitä politiikasta jota kannatat?
TykkääTykkää
Eri maiden taloudellista vapautta on tutkittu eri tutkimuksissa ja vertailtu ja tällä hetkellä Hongkong on saatu vapaimmaksi mmarkkinatalousmaaksi. Paras tutkimus mielestäni löytyy osoitteesta http://www.freetheworld.com/
TykkääTykkää