Ihan mitä tahansa kunhan olet _______. Eli onko onnellisuudesta tullut kahle?

”Ihan mitä tahansa, kunhan olet onnellinen.” Näinhän meillä nykyvanhemmilla on tapana sanoa lapsellemme, ”As long as you are happy!” Ja tämä on tietysti upea kehitysaskel verrattuna muutaman sukupolven takaiseen aikaan, jolloin vanhemmat kokivat oikeudekseen määrittää hyvinkin tarkasti, mihin jälkikasvun tuli elämässään pyrkiä: Välit vanhempiin katkesivat totaalisesti, jos esikoispoika ei jatkanutkaan sukutilaa tai lukenut itseään juristiksi niinkuin isänsäkin. Ja kun teini-ikäinen tulee kaapista ulos vanhemmilleen, ei hän voine toivoa paljoa parempaa reaktiota kuin ”kunhan olet onnellinen.”

Yksilöllisyyden kulttuuri on pitkälti syrjäyttänyt aiemman ahdasmielisen yhtenäiskulttuurin, jossa ihmiselle annettiin valmis lokero jossa elonsa suorittaa. Jos siitä valmiiden arvojen, pukeutumistyylin, uskonnon ja elämänpäämäärien lokerosta yritti irtautua, rankaisivat vanhemmat, naapurit tai kadunmiehet. 1980-luvun alussa Michael Monroe oli Helsingissä kävellessään päivittäin vaarassa tulla hakatuksi ja voi vain kuvitella miten tuollainen androgyyni duracell-pupu olisi otettu vastaan Andy McCoyn kotiseudulla Pelkosenniemellä. Nyky-Helsingissä voivat kaikenlaiset nuoret gooteista hipstereihin kävellä jo paljon vapaammin. Tämä kaikki on edistystä:

”Elämme maailmassa, jossa ihmisillä on oikeus valita itse elämäntapansa, jossa he voivat itse päättää mihin vakaumuksiin sitoutuvat ja jossa heillä on mahdollisuus muokata omaa elämänkulkuaan monin sellaisin tavoin, joista esi-isämme voivat vain haaveilla. Hyvin harva ihminen haluaisi perua tätä edistystä.” – Filosofi Charles Taylor

Mutta olemmeko sittenkin vain siirtyneet yhdestä kahleesta toisenlaiseen? Onko vaatimus lapsen onnellisuudesta uudenlainen ahdistusta synnyttävä pakko? Aina ei elämä kohtele hyvin, sattuma korjaa satoaan tai tulee tehtyä vääriä valintoja. Kun ihminen tällöin on onneton, muuttuu tämä tila kahta kauheammaksi: Vanhempani toivoivat minulta vain yhtä asiaa ja nyt olen mokannut sen. Filosofi Charles Taylorin mukaan onnellisuudesta on tullut länsimaissa velvollisuus. Meidän on pakko tulla onnellisiksi, koska nykykulttuuri edellyttää meiltä sitä. Onni on mukava asia, mutta kun siitä tehdään pakko, ovat kultaisen häkin kalterit valmiit.

Mikä sitten on sellainen vaihtoehto, johon vanhemmat mieluummin voisivat lastaan tukea? Miten täydentää lause: Ihan mitä tahansa, kunhan olet ______.

Tätä kysyin hiljattain muutamalta filosofi-kollegalta, koska itselläni ei ollut mielessä mitään hyvää vastausta. Nina Rosasilla oli vastaus valmiina saman tien: ”Ihan mitä muuta tahansa, kunhan olet läsnä.” Hänen mielestään elämään kuuluvat sekä myötä- että vastamäet, tärkeintä on että on läsnä omassa elämässään ja ottaa vastaan sekä hienot että huonot kokemukset. Vastaus on mielestäni hyvä, ja on vaikeampi nähdä kuinka siitä voisi tulla lasta negatiivisella tavalla velvoittava kahle. Moni juoksee elämänsä ohitse matkalla johonkin tuiki tärkeältä tuntuvaan tavoitteeseen ja vasta elämän maalissa tajuaa, että se matkanteko itsessään oli koko pointti. On siis arvokasta muistuttaa, että lopulta elämä tapahtuu tässä ja nyt, ja kaikki kokemuksemme ovat sen ainutkertaisia osia, joissa kannattaa olla läsnä.

Myöhemmin mietin myös sellaista vaihtoehtoja kuin ”ihan mitä tahansa, kunhan löydät oman paikkasi elämässä.” Tämä on kuitenkin ongelmallinen muotoilu, koska oman paikan löytäminen ei aina ole helppoa ja voi viedä aikaa vuodesta vuosikymmeniin. Parempi tapa sanoa sama asia olisi ”ihan mitä tahansa, kunhan se edustaa sinua itseäsi.” Eli mitä tahansa elämässäsi teetkin, tee se tietoisesti. Älä sorru laihoihin kompromisseihin, älä anna elämäsi ajautua tai valua eri suuntiin. Pidä huolta, että elämänvalintasi ovat omiasi, että ne kumpuavat siitä, mitä sinä itse haluat olla. Tässä toteutuu se länsimainen yksilöllinen elämänideaali ilman, että se on kahlittuna onnellisena olemiseen.

Kolmanneksi mietin sellaista vaihtoehtoa kuin ”ihan mitä tahansa kunhan opit hyväksymään itsesi ja elämäsi sellaisena kuin se on.” Iso osa ongelmistamme syntyy, kun kiellämme jonkun piirteen itsessämme tai emme suostu hyväksymään omaa elämäntilannettamme. Pakenemme valheeseen, jota pyrimme väkisin ylläpitämään, mutta aina kun se rakoilee, syntyy ahdistusta ja suuttumusta. Kun oppii hyväksymään itsensä ja elämänsä, pystyy katsomaan sitä realistisesti silmiin ja kasvamaan eteenpäin omat tämänhetkiset puutteet tunnustaen. Hyväksyntä on sekä tämänhetkisen onnen että tulevan kasvun kannalta olennainen tekijä. Siksi sekin tuntuisi ominaisuudelta, johon vanhempi voi varsin varauksetta lastaan kannustaa.

Lopulta minusta tuntuu, että se paras mahdollinen vastaus puuttuu vieläkin. Ja tässä sinä, arvon lukija, voit auttaa: Onko sinulla mielessä jokin parempi tapa täyttää lause: ”Ihan mitä tahansa, kunhan ______.

Yksi kommentti

  1. Ina

    Hyviä näkökohtia. Samoilla linjoilla jatkaisin ja muotoilisin vastaukseni näin: ”Ihan mitä tahansa, kunhan elät omaa elämääsi. Älä tavoittele muiden ihmisten unelmia.”

    Tykkää

  2. frank

    Tässä muutama mainio vastaus kirjoituksen kysymykseen, joita olen kirjoituksen myötä eri tahoilta saanut:
    * Anything as long as you keep on discovering what being alive is.
    * Ihan mitä tahansa, kunhan olet rehellinen itsellesi
    * Ihan mitä tahansa, kunhan tunnet että elät.
    * Ihan mitä tahansa, kunhan koet sen kiinnostavaksi, tai se tuntuu oikealta.
    * Ihan mitä tahansa, kunhan se sinusta tuntuu tavoittelemisen arvoiselta.
    * Ihan mitä vain, jotta voisit pitää elämälläsi haluamasi suunnan.
    * Ihan mitä tahansa, kunhan se elämä, jota elät, tuntuu omalta.
    * Ihan mitä tahansa, kunhan arvostat itseäsi, muita, sitä mitä teet ja sit mitä olet kokenut.

    Moni korosti sitä, että tärkeämpää kuin painottaa tietynlaista olemista tai identiteettiä olisi painottaa tekemistä ja liikettä. Eli että ei jää jumiin siihen, mitä on nyt, vaan keskittyy siihen, minne on menossa.

    Tykkää

  3. Henri Weijo

    Todella monet uskonnot ihan kristinuskosta lähtien painottaa introspektion merkitystä onnellisuudelle ja hyvällä elämälle. Eli ”Ole ihan mitä tahansa, kunhan muistat kuunnella itseäsi”?

    Tykkää

  4. Antti

    Tuo ”kunhan olet onnellinen” tulee tietysti myös siitä, ettei välttämättä ole näkemystä siitä, mistä tässä elämässä on kyse.

    Aika moni on tajunnut, ettei omaisuuden kerääminen sinänsä riitä elämän tarkoitukseksi, olla töissä, että voi mennä lomalle. Aika paljon uskotaan nyt kokemuksiin, elämyksiin – juokse pidemmälle kuin koskaan, matkusta ympäri maailman ja syö kärpäsentoukkia. Sen tilapäisempää on vaikea keksiä. Mitä sitten, kun toukat on syöty ja tatuointeja ei enää viitsi suurentaa?

    Omastakin mielestäni elämän tarkoitus ON olemassa, se on universaali ja liittyy ”itsetutkiskeluun” ja onnellisuuteen eli se löytyy oikeasti ihmisen sisältä – mutta ei mitätöi ”ulkoista elämää”. Edelleenkin hakkaamme puita ja kannamme vettä, mutta ehkä ei pelkästään omaan, tyhjään nollaenergiataloon, vaan yhteiseen vajaan ja säilöön.

    Elämän tarkoituksesta kannattaa keskustella.

    Kovin helposti silloin tietysti lipsutaan uskontojen alueelle, jotka perinteisesti ovat omineet elämän tarkoitusta, arvotusta ja moraalia, mutta tässä vaiheessa on selvää sekin, ettei tarkoitus, ratkaisu tai onnellisuus voi olla riippuvainen Lähi-idän tapahtumista pari tuhatta vuotta sitten.

    Tykkää

Jätä kommentti