Odotin tilaamaani vehnäolutta baaritiskillä Ann Arborin yliopistokaupungissa Michiganissa, kun tapahtui jotakin mitä Suomessa harvoin kokee: Vieressä istuva nuori mies avasi keskustelun: ”New in town?” Kun sitten kävi ilmi että olen Suomesta, hänen silmänsä kirkastuivat. Innosta puhkuen hän kertoi jo pitkään haaveilleensa mahdollisuudesta työskennellä Helsingissä ja kyseli kaikkea mahdollista kaupungista ja erityisesti sen peliteollisuudesta, jota hän peligraafikkona kovasti ihaili.

Tässä satunnaisessa kohtaamisessa kiteytyy syy sille, miksi Supercellin hiljattain tekemä 1,1 miljardin euron kauppa voi olla ratkaisevan hyödyllinen Suomen talouden tulevaisuudelle. Kauppa itsessään oli tietysti kansainvälisestikin ainutlaatuinen menestystarina ja Supercellin voitoistaan suoraan maksamat 260 miljoonan euron verot sekä omistajille kertyvät rahat kerrannaisvaikutuksineen ovat jo itsessään mukava piristysruiske Suomen taloudelle. Mutta nämä suorat vaikutukset ovat vain jäävuoren huippu sille, mitä tämä voi tarkoittaa tulevaisuudellemme.

Muiden länsimaiden tapaan Suomi on siirtynyt jälkiteolliseen aikakauteen. Ruostuvasta raskaasta teollisuudesta ei ole enää talouden ja viennin veturiksi, tulevaisuuden Suomi voi menestyä ainoastaan luovan tietotyön ansiosta. Ja innovaatioiden ja tietotyön tärkein raaka-aine ovat ihmiset, erityisesti yhteiskuntatieteilijä Richard Floridan nimeämä ’Luova luokka’. Hänen mukaansa ratkaiseva kilpailu tulevaisuudessa käydään kaupunkien välillä: voittajia ovat ne kaupunkialueet, jotka onnistuvat houkuttelemaan paikalle uuden luomisesta innostununutta, koulutettua ja verkostoitunutta väestöä. Tärkein houkutustekijä ovat toiset luovat ihmiset ja siksi valtaosa maailman innovaatioista ja talouskasvusta tulee tulevaisuudessa keskittymään rajalliseen määrään innovaatiokeskittymiä.

Jos Suomi haluaa pärjätä tässä kansainvälisessä kilpailussa, on Helsingin siis kilpailtava parhaista osaajista Piilaakson, Lontoon ja Shanghain kanssa. Vastavalmistuneiden insinöörien Intiassa tai Argentiinassa tulee nähdä Helsinki innostavana vaihtoehtona, johon lähteä rakentamaan omaa menestystarinaansa.

Nyt ei ole vanhasuomalaisen alemmuuskompleksin aika: Meillä on kaikki edellytykset menestyä tässä kansainvälisessä kilpailussa. Monocle valitsi Helsingin maailman asuinkelpoisimmaksi kaupungiksi, työntekijämme ovat World Economic Forumin mukaan maailman toiseksi parhaita, koulutusjärjestelmämme herättää jatkuvaa ihailua ja Helsinki koetaan kansainvälisissä piireissä kiinnostavaksi ja eläväksi kulttuurikaupungiksi, pohjolan pikku-Berliiniksi! Lisäksi erityisesti peliteollisuutemme on saavuttanut kovan kansainvälisen maineen. Kuten kohtaamiseni baaritiskillä osoitti, monille pelintekijöille on lottovoitto päästä työskentelemään Suomeen. Koulutettu työvoima, laadukkaat yliopistot ja tutkimuslaitokset, rikas kulttuurielämä ja toimivat yksityiset ja julkiset palvelut tekevät Suomesta houkuttelevan paikan perustaa yritys.

Isoin heikkous Suomen kohdalla on ollut riittämätön riskirahan määrä. Meiltä on puuttunut riittävä määrä sijoittajia, jotka voisivat antaa sen siemenrahoituksen, jonka avulla visiosta kuoriutuu myytävä tuote. Ja tässä Supercell-kauppa voi toimia tärkeänä virstanpylväänä kolmesta syystä:

1) Suomessa on yhtäkkiä puoli miljardia euroa enemmän potentiaalista riskirahaa. Antamissaan haastatteluissa Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja korostavat että he haluavat käyttää kaupassa saamansa 165 miljoonaa euroa (per henki) suomalaisten kasvuyritysten rahoittamiseen. Myös firman muilla työntekijöillä on yhtäkkiä yhteensä parisataa miljoonaa euroa, joita investoida kiinnostavien yritysideoiden toteuttamiseen. Näillä rahoilla voi pistää käyntiin jo aikamoisen määrän uusia yrityksiä, joista jotkut kaatuvat kahdessa vuodessa, mutta jostakin saattaa tulla se ”seuraava Supercell”.

2) Supercell todisti että Helsingistä käsin voi tehdä ison exitin. Start-up -piireissä exit eli firman myyminen isolla rahalla eteenpäin on tärkeä tekijä, erityisesti riskirahoittajille. Moni isosta exitistä kiinnostunut yrittäjä on karsastanut Suomea, koska isot rahat tehdään Silicon Valleyssa. Helsinki saattaa olla kiva paikka ja siellä voi tehdä makeita juttuja, mutta jos on kova kunnianhimo niin sitten on mentävä paikkaan, jossa isot kalat kutevat. Mutta ei enää. Forbesissa pohditaan, onko Supercell kaikkien aikojen nopeiten kasvanut pelifirma ja Supercellin myynnin arvioidaan olevan kaikkien aikojen toiseksi suurin peliyhtiöiden kauppa. On siis todistettu että yritys voi elää ja hengittää Helsingissä, tehdä innostavaa työtä – ja lopulta tehdä enemmän rahaa kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Ympäri maailman moni Supercellin menestystarinasta energisoitunut potentiaalinen yrittäjä miettii tällä hetkellä tosissaan, pitäisikö sittenkin perustaa uusi yritykseni Helsinkiin.

3) Supercellin tarina ja myyntihinta ei jää myöskään huomaamatta kansainvälisiltä sijoittajilta. Kun Jari Litmanen johti Ajaxin menestykseen, moni isojen jalkapallo-seurojen kykyjenetsijä tajusi vasta silloin, että Suomi ylipäänsä on olemassa. Samaten nyt moni sijoitusyhtiö pohtii, pitäisikö heidän lisätä presenssiään Suomessa. Suomi asettuu vahvemmin kansainvälisten sijoittajien maailmankartalle. Tämä tarkoittaa että suomalaisten yritysten tarvitsee yhä harvemmin mennä hattu kourassa Silicon Valleyhyn rahaa hakemaan. Yhä useammin raha löytyy Suomesta – joko suomalaisilta sijoittajilta tai kansainvälisten sijoittajien suomalaisilta edustajilta.

Perinteinen teollisuus oli maantieteellisesti kiinni raaka-aineissaan ja logistisesti merkittävissä vesiväylissä. Luova talous ja sen raaka-aineena toimiva luova yksilö eivät ole samalla tavalla fyysisesti sidottuja mihinkään yhteen paikkaan. Nämä ihmiset etsiytyvät niihin paikkoihin, joissa heidän ympärillään on luovaa taloutta tukeva toimiva ekosysteemi: rikas kulttuurielämä, koulutettua työvoimaa, korkeatasoisia yliopistoja, riittävästi riskirahaa ja ennen kaikkea toisia luovaa työtä tekeviä ihmisiä. Supercell-kaupan ansiosta Suomi otti ison harppauksen lähemmäksi tämän kilpailun kärkisijoja!