Rantaelämää
Herasimme rannalta iltapaiva-auringon ollessa matkalla alaspain. Jotkut tyypit alkoi pelaamaan beachfutista hiekassa, joten liityimme joukkoon. Suihkun jalkeen soimme tanskalaisravintolassa kunnon skandinaavista ruokaa perunamuuseineen. Vatsa taynna paatimme ottaa tunnin kookosoljyhieronnan ennen kuin suuntasimme rannalle taydenkuunjuhlien tanssivaan ihmismassaan sulautuaksemme. Seitsemalta aamulla mennessamme nukkumaan tiesimme, etta seuraava paiva tulee olemaan varsin samanlainen. Ajatus tuntui hyvalta.
Viikonlopuksi suuntasimme Magnuksen kanssa Koh Phanangille kuuluisiin taydenkuunbileisiin tutustuaksemme. Bileet itsessaan eivat olleet niin teknohenkiset kuin mielikuvani, enemmankin rantabaarien letka soittamassa mainstream-musiikkia rannalla tanssivalle ja juovalle yleisolle. Mutta 8000 ihmista ei voi olla vaarassa, joten varsin iloiset ovat iltamme taalla olleet. Viikonloppumme itse asiassa venyy varsin pitkaksi silla missasimme tanaan veneen mantereelle ja olemme kampuksella nailla nakymin vasta torstaiaamuna. Kumpikaan ei vaikuttanut kovin pettyneelta tiedostaessamme, etta joudumme viela yhden paivan taalla viettamaan koulussaolon sijasta. Tallaiseen huolettomaan rantaelamaan on mahdollista tottua. Paivat valuvat verkkaisen leppoisasti ja iltaelama jatkuu auringonnousuun asti.
Kuriositeettina mainittakoon, etta aiemmin naissa humalassaolon, meren rannalla olon ja joidenkin kohdalla huumeita yhdistelevissa bileissa ei ollut mitaan hengenpelastajia tai vastaavia ja kuolemantapauksiakin mahtui sen historiaan. Tyypillisesti sitten tanskalaisravintolan ymparille keskittynyt skandinaavikommuuni paatti etta asialle on tehtava jotain ja perusti vapaaehtoisryhman hengenpelastajia.
Elakoon skandinaavinen yhteisvastuu ja kaikista huolehtimisen kulttuuri! Sosiaalidemokraattinen ideologiamme on kylla selkea ylpeydenaihe taalla Aasiassa asti.
TykkääTykkää