Onnellisuuden redusoiminen yhteen dimensioon länsimainen harha
Länsimaista maailmankuvaa leimaa halu redusoida maailma joihinkin perusvakioihin. Fysiikassa tavoitellaan yhtä Grand Theorya – ja saatetaan siinä onnistua, kuka tietää. Ihmiselämää tarkasteltaessa tällainen ajattelutapa on kuitenkin kestämätön, koska ihmiselämän kompleksisuus on sitä luokkaa, että sen palauttaminen yhteen dimensioon ei tee oikeutta todellisuudelle.
Mitä länsimaiset sitten ajattelevat onnellisuudesta? Yleinen käsitys on, että on vain yksi onnellisuus. Eli kun puhutaan onnellisuudesta, puhutaan yhdestä tietystä asiasta. Ja kaikki onnellisuuden muodot – nautinto, täyttymys, flow, rakkaus, tyytyväisyys lastensa kasvun seuraamiseen, ylpeys onnistumisesta, antamisen ilo ja niin edespäin – voidaan palauttaa tähän yhteen perusonnellisuuteen. Eli on olemassa yksiselitteinen vastaus siihen, kumpi kahdesta ihmiselämästä tai tilasta on onnellisempi.
Tieteessä tämä harha synnyttää sen uskomuksen, että on löydettävissä yksi ainoa mittari, jolla voidaan ihmisen onnellisuutta mitata. Sitten tätä mittaria käyttäen voidaan verrata eri ihmisten ja eri elämänvalintojen välistä onnellisuutta. Pienikin tieteellisiin onnellisuustutkimuksiin perehtyminen paljastaa, että käytössä olevia mittareita on valtava määrä erilaisia ja ne painottavat eri asioita riippuen tutkijoiden omasta onnellisuuskäsityksestä.
Miten asiat sitten oikeasti ovat: On olemassa erilaisia yhteismitattomia hyviä asioita, asioita, jotka tuntuvat eri tavalla hyviltä ja synnyttävät erilaista onnellisuutta ihmiselle. Ei ole mitään yhtä objektiivista onnellisuutta, vaan erilaisia yhteismitattomia onnellisuuden muotoja, joita ei voi edes teoriassa arvottaa keskenään. Yksilön on tehtävä subjektiivisia valintoja sen suhteen mitä näistä asioista haluaa elämässään edistää. Eli minun ja sinun on vain itse päätettävä, mitä onnellisuuden muotoja ja onnellisuutta tuottavia asioita elämässämme arvostamme.
Eli summa summarum: Eri onnellisuuden muodot eivät ole yhteismitallisia ja siten sellaisia, että niitä voisi keskenään vertailla. Kulttuurit ja yksilöt tekevät aina valinnan, kun päättävät arvostaa niistä jotakin enemmän kuin toisia. Mieti siis, mitä onnellisuuden muotoja omalla elämälläsi tavoittelet.
Frank Martela 
Oikein hyvä nosto. Toisaalta ”onni” on niin subjektiivinen asia, ettei edes filosofi tahi teologi voi puuttua sen määrittämiseen 🙂 Jos joku on onnellinen yhdestä ainoastakin syystä, niin milläpä teoreettisella työvälineellä tuon onnen kykenisimme riistämään …emme millään.
Toki jos puhutaan illusatorisesta ”onnen” etsinnästä, saattaa myös filosofialla olla tarjota joitakin osviittoja pitkälle ja eksyttävälle retkelle.
TykkääTykkää
Olen onnellisuustutkimuksesta kiinnostunut fyysikko ja sanonpa nyt tässä vaan, että kirjoittajalla ei näytä tämän blogikirjoituksen perusteella olevan mitään havaintoa fysiikan ja onnellisuuden tutkimuksesta. Suurin osa (99,9 % karkeasti arvioiden) fysiikan tutkimuksesta ei tähtää suureen yhtenäisteoriaan. Tutkimusaiheita on niin monta kuin on tutkijoitakin. Onnellisuustutkimuksessakin on monia tutkijoita, joilla ei ole mitään yksittäistä onnellisuusmittaria. Komplisesta onnellisuudesta ovat kirjoittaneet ja puhuneet viime aikoina mm. Barry Schwartz, Daniel Kahneman, ja Jonathan Haidt, joista Kahneman on Nobel-palkittu, mutta ei kuitenkaan onnellisuustutkimuksistaan.
Kirjoitus taitaa siis vain heijastella lähinnä kirjoittajan omia käsityksiä asioista? Lopussa kirjoittaja rohkeasti toteaa (omassa päässään tehdyn tutkimuksen perusteella?), miten asiat _oikeasti_ ovat. Ehkä kaikken vaikuttavin on kuitenkin otsikko, johon on saatu mahtumaan avainsanat ”redusointi”, ”dimensio” ja ”länsimainen”.
En kehoita kirjoittajaa heittämään niin sanotusti kirvestä kaivoon tämän kirjoituksen perusteella, mutta suosittelen lämpimästi sellaista vähän tieteellisempää otetta siihen kirjoittamiseen. Ettei kärjistettäisi ihan niin paljon. Hyvä intellektuellinen blogikirjoitus pohjaa meriittinsä huolelliseen taustatyöhön, jotka tässä tapauksessa olivat jääneet tekemättä tai unohtuneet mielen kuohuessa niin.
TykkääTykkää
@Ulla. Hieno huomio.
Tosin blogin kirjoittaja lienee kuitenkin siinä asiassa oikeassa, että vaikka onnellisuuden tutkimus onkin monitahoista, niin ns. puhutun kielen käsitteenä onnellisuus mielletään usein juuri noin, kuten kirjoittaja blogissaan toteaakin. Joko on onnellinen tai sitten ei. Puhutun kielen vaikutusta ajatteluun ja siten myös yksilön itsemäärittelyyn lienee vaikeata kiistääkään?
Tällaisten eri puhuttujen kielten subjektien sisältämien arvo-odotusten ja asiamääritysten eroavaisuuksiinhan todennäköisesti myös onnellisuuden tutkimus juuri ottaakin kantaa, kun se yrittää selvittää erilaisten toisistaan poikkeavien onnellisuuden käsitteiden olemuksia, ainakin, mikäli puhumme onnellisuudesta empiirisenä kokemuksena.
TykkääTykkää
@Ulla. Modernin fysiikan tieteellisen nykykeskustelun seuraaminen ei tosiaan ole vahvimpia puoliani. Sen voin kyllä myöntää. En toki kuvittele valtaosan fysiikan tutkijoista pyrkivän tätä teoriaa luomaan, mutta jonkinlaisena haaveena sellaisen kehittäminen kulttuurissamme elää. Oli niin tai näin, fysiikka ei ole kirjoitukseni pointti.
Sen sijaan modernia onnellisuustutkimusta olen lukenut paljonkin. En oikein ymmärrä miksi kritisoit minua kertomalla, että ”onnellisuustutkimuksessakin on monia tutkijoita, joilla ei ole mitään yksittäistä onnellisuusmittaria”, kun nimenomaan totean, että ’Pienikin tieteellisiin onnellisuustutkimuksiin perehtyminen paljastaa, että käytössä olevia mittareita on valtava määrä erilaisia ja ne painottavat eri asioita riippuen tutkijoiden omasta onnellisuuskäsityksestä.’ Emmekö ole siis havainneet nimenomaan saman asian onnellisuustutkimuksista?
Kuten Christerkin toteaa, kritiikkini kärki on suunnattu enemmän yleiseen keskusteluun, jossa onnellisuus redusoidaan helposti yhteen dimensioon ja josta esimerkkinä vaikkapa viimeaikainen keskustelu lasten hankkimisen onnellisuutta vähentävästä vaikutuksesta:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti+Lapsettomat+ovat+tutkitusti+onnellisempia+ihmisi%C3%A4/1135262284489
Tieteelliselle kirjoittamiselle on omat fooruminsa ja olen onnellisuuden olemuksesta sellaistakin kirjoitusta työstänyt. Täällä blogissa pyrin kuitenkin kirjoittamaan vähän rennommin ja tietoisesti kärjekkäämmin. Mutta taustatyöt tehden.
TykkääTykkää
Höpsis! Aiankin oma onnellisuuteni on tällä hetkellä 1611!
Ei vaan. Dimensioita voi konretisoida ainoalla mieleen painautuneella opilla, jonka sain yläasteen kuvistunnilla. Opettaja puhui aamunavauksessa onnellisuudesta:
”On olemassa useita erilaista elämän osa-aluetta: tytöt/pojat, koulu, harrastukset, kaverit, perhe. Jos jollain osa-alueella menee huonosti, kannattaa olla onnellinen menestyksestä muilla osa-alueilla.”
TykkääTykkää
Mites muuten toiseen suuntaan? Useinhan myös, kun puhutaan onnellisuudesta ja mikä johtaa onnellisuuteen puhutaan mitä asioita pitää olla ja/tai saada. esim. niinkin banaali resurssi kuin vaikka raha.
Vaikka on totta, että rahan onnellisuuden merkitys kaikille vaihtelee, niin jos asiaa tarkastelee käänteisenä voi ajatella, että vaikka raha ei välttämättä lisää onnellisuutta, niin sen poissaolo vähentää sitä tai nostaa riskiä onnellisuuden vähentymiseen hyvin pitkälle yksilöstä riippumatta.
Näin tarkasteltuna, voidaan puhua epäonnellisuudesta, joka on käänteisesti verrannollinen onnellisuuteen. Onnellisuuden lähteet vaihtelevat hyvin paljon yksilön mukaan, mutta olisivatko epäonnellisuus-tekijät homogeenisempiä ja helpompia havaita?
TykkääTykkää