Tagged: apulanta
Teiniangsti-fiilistelyä Thaimaassa
Varsin voimakas tunnevirtaus kulki tänään lävitseni kuunnellessani Apulannan Plastik-albumia. Apulannan musiikki edustaa pohjimmiltaan varsin vahvasti suomalaista mielenmaisemaa melankolisuus-dramaattisuudessaan. Olo oli vahvan paikasta irronnut kun iPodin välityksellä tätä musiikkia kuuntelin Thaimaalaisessa maisemassa aasialaisten ihmisten ympäröimästä. Tästä suomalaisuuden aspektista olen varsin irroitettu täällä Thaimaan hymyilevässä todellisuudessa.
Kaiken kaikkiaan olen havainnut itselläni jonkinlaisen myöhäis-puberteettisen kiinnostuksen Apulannan ja Tehosekoittimen kaltaisiin teiniangsti-bandeihin. Kumpaakaan en suuremmalti kuunnellut teinivuosieni saatossa. Vasta siinä iässä kun monet teinifanit poistivat bandi-julisterepertuaariaan seiniltään aloin minä kokea voimakkaampaa vetoavuutta näissä bändeissä. Nykyään monet bandien biiseista osuvat varsin hyvin emotionaaliseen hermostooni aiheuttaen erilaisia ’viboja’.
Onko tästä vedettävä se johtopäätös, että onnistuin kulkemaan varhaisnuoruuteni vailla mitään angstia tai vihaa, tukahdutettuja tunteita. Siksikö näiden bändien sanoma ja emotionaalinen värimaailma ei minuun vedonnut? Ja olenko nyt sitten kypsemmällä iällä löytänyt itsestäni piilevän angsteilijan, joka kolkoista luolistaan kokee yhteenkuuluvuutta tähän musikaaliseen synkkäilyyn, pää-sekaisin eskapismiin ja vallitsevaan normikielteisyyteen.
Ehkäpä näin. Matka Tapiolasta Kallioon on huomattavan paljon pidempi kuin maantiede antaisi olettaa. Tapiolalaiset Apis-fanit vain vaikuttivat nuorena niin falskeilta näennäiskapinassaan, että heidän idoleihinsa oli vaikeata samaistua. Establishment tarjosi kaiken haluamasi ja itsetarkoituksellinen ja pohjimmiltaan teennäisen konservatiivinen kapina-apinointi ei houkutellut. Vuosien myötä maailmankatsomus on laajentunut kattamaan isomman geometrisen alueen, noin kuvainnollisesti. Niinpä minuuteen mahtuu myös yhä enemmän keskenään ristiriitaisia osa-alueita. Lievä angstisuus lienee persoonallisuutta rikastava ominaisuus, osa aikuisuuteen kasvua. Tämä viimeinen lause avaa myös viittauksen edelliseen kirjoitukseeni.
Lisäksi tänään koin kampus-eksotiikkaa kun pelästytin noin kaksimetrisen leguaanin viereisestä pusikosta pakomatkalle ohikulkiessani. Sen sävähdyttävä koko aiheutti itsessänikin refleksimäisen valpastumisen.