Kirjameemi
Eräs söötti mutta harmiton osa blogi-kulttuuria, jonka osana minäkin nykyään olen, ovat meemit, eräänlaiset kiertokyselyt, joihin ihmiset blogeissaan vastaavat. Sain sellaisen Markukselta. Vaikka kirjameemi kuulostaa vähän halinalle-höpöilyltä niin vastasin kuitenkin. Näin vakavasti olen päättänyt olla osa uusien mediamuotojen yhteiskunnallista läpilyöntiä.
1. Kirja, joka muutti elämäni
Henkilökohtaisesta narratiivistani on vaikeata löytää mitään dramaattisia suunnamuutoksia. Enemmänkin erilaiset kehityskulut ovat olleet läsnä pitkällisiä aikoja ja hiljalleen aktualisoituneet. Muutoksien redusoiminen yksittäiseen kirjaan sortuu siis suorastaan Hollywood-tyyliseen elämäkerralliseen yksinkertaistukseen. Tällaisena alun ilonpilaaja-kommenttina.
Svante Nordinin Filosofian historia on sinänsä vahva kandidaatti, siinä mielessä, että ollessaan ensimmäinen laajempi filosofian historia, jonka luin, se juursi mieleeni melko hyvän yleiskuvan varsin monista ajattelijoista ja ajatussuunnista. Luettuani sen perusteellisesti ja ajatuksen kanssa, olin montaa filosofista oivallusta rikkaampi ja lisäksi tiesin keistä filosofeista haluaisin ehdottomasti tietää lisää.
Konkreettisemmin vielä, pääsykoekirjana pääsin sen lukemalla sisään filosofian laitokselle ja sieltä viime vuosina saamani vaikutteet ovat kyllä muuttaneet elämääni ja elämänkatsomustani vahvasti.
Runollisena vastauksena tähän loppuun vielä laitettakoon, että Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu oli yläasteikäiselle vaikuttava elämys, inspiraation lähde ja ajatuksien sytyke.
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Varmaankin melko tyypillinen vastaus, mutta Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, Silmarillion ja Hobitti on kaikki tullut luettua useampaan otteeseen nuorena pojanviikarina. Sormuskirjan lienen lukenut viisi kertaa ala/yläasteella.
Lähitulevaisuuden projekteihin kuuluisi Jungin arkkityyppeihin ja muihin relevantteihin mytologia-teorioihin tutustuminen ja Tolkienin valtavan kiehtovuuden analysoiminen sitä kautta.
3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Sinänsä mieluummin kirjoitusvälineet.
Autiosaarella kirjan pitäisi olla sellainen, jota ei kykenisi ammentamaan tyhjäksi, vaan josta riittäisi mahdollisimman pitkäksi aikaa. Siksi jokin mahdollisimman haastava mutta älysisällöltään tyrehtymätön filosofinen klassikko olisi primäärivalinta.
Jokerihahmoa eli filosofia joka vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta jota en tunne riittävästi tietääkseni hänen ajatustensa syvyyttä en uskaltaisi valita. Tällöin Heideggerin Oleminen ja Aika tai Wittgensteinin Filosofisia Tutkimuksia olisivat tuollaisia turvallisen tylsiä perusvalintoja.
Romaanipuolelta Proustin Kadonnutta Aikaa Etsimässä on ilmeinen vastaus sekä sen sisällöllisen syvyyden, rientävän viihdyttävyyden että sivumäärän runsauden vuoksi.
4. Kirja joka teki minut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaksi
Tästä en tiedä mutta Jack Kerouackin ’On the Road’ – kirja synnytti hitonmoisen ’pakko päästä tienpäälle, heti’ – kuumeen. Onneksi oli kesä ja liftasinkin viikoksi Jyväskylään.
Toinen kirja, joka aiheutti saman suunnattoman poltteen sisällä oli Ernesto Guevaran Moottoripyöräpäiväkirja. Hyvästi pikkumainen espoolaiselämä. Hyvästi arki ja ennaltasovitut kuviot. Nuori sydän vaatii seikkailuja. Harkitsin varsin vakavasti kaikkien velvollisuuksien hylkäämistä, salaperäistä häipymistä kenellekkään mitään sanomatta ja ehkä vuoden pituista seikkailumatkaa. Rinkka oli silloinkin pakko pakata.
Vuoden seikkailumatka taisi sillä kertaa typistyä pidennettyyn viikonloppuun.
5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Lapsi-ikäisenä muistan itkeneeni melko vuolaasti itsenikin yllättäen lukiessani Robin Hood – kirjan viimeistä lukua, missä sympaattinen sankarihahmo viimein siirtyy autuaammille metsästysmaille.
Aikuisemmalla iällä muistan useamman elokuvakyynelehtimisen sekä sanomalehtien suurten (Jugoslavian vapautuminen yhdessä yössä Milosevicin komennosta) tai pienten (eläkeläismiesten perustama isoisä-palvelu lapsille joilta tällainen hahmo puuttuu) uutisten aiheuttamat liikutuksen kyyneleet. Tuoreista romaanikyyneleistä en muistoa itselleni tähän hätään saa.
6. Kirja, jonka toivon tulevan kirjoitetuksi
Jeesuksen rehellinen omaelämäkerta – ’the man behind the myth’ – olisi aika rautaista luettavaa.
Epikuroksen laajan tuotannon katoaminen (vai järjestelmällinen tuhoaminen) meiltä jälkipolvilta on harmittanut suuresti.
7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Raamatussa ja Koraanissa on molemmissa kohtia, jotka toivoisin, että ne olisi jätetty kirjoittamatta niiden aiheuttamien kärsimyksien ja suvaitsemattomuuden vuoksi. Vastapainoksi sanottakoon, että molemmissa kirjoissa on myös lukuisia oivallisia osioita ja kirjoja ei voi syyttää tiettyinä historiallisina ajanjaksoina tapahtuneista tiettyjen osioiden kirjaimellisista ja jäykistä tulkinnoista, jotka ovat palvelleet tiettyjä vallassa olleita ryhmittymiä.
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Kaunokirjallisuutta on harvemmin yli kahta samanaikaisesti kesken. Nyt Joel Lehtosen Putkinotko on romaanini tällä hetkellä. Koraani on myös kesken.
Filosofian ja ihmistieteiden puolelta kesken ovat myös Baumeisterin Meanings of Life, Klemken Meaning of Life, Ricardin Onnellisuus, Hadotin What is Ancient Philosophy ja Beauvoirin Philosophical Writings. Näitä tulee luettua ehkä enemmän sykäyksittäin.
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Houellebecq:in Mahdollisen Saaren suomennoksen ilmestymistä olen odottanut kärsivällisesti mutta hartaasti läpi syksyn.
Kaukana kotoa myös Linnan Täällä Pohjantähden Alla lukemisen välttämättömyys osana suomalaista identiteettiä on käynyt yhä kalvavammaksi.
10. Haasta 5 bloggaajaa.
Kaikki tuntemani bloggaajat (3) ovat jo ilmeisesti haastettuja. Ystävät ja tuttavat, jotka tätä lukevat siis kommentoikoot omat vastauksensa.
Jos olet uskonnollisista myyteistä kiinnostunut niin kannattaa lukea Mircea Eliaden ”Ikuisen paluun myytti”. Itse luin sen joskus inttiaikoina, joten kirja ei ole enää tuoreessa muistissa, mutta muistaakseni Eliade esitteli lähes kaikkien uskontojen takana olevia myyttejä todella mielenkiintoisesti. Koska uskontotiede tieteenä ei ole ihan ominta alaani, niin en osaa sanoa kuinka tieteellisesti validi Eliade on, mutta kiinnostava kirja kuitenkin. Multa pitäisi tuo löytyä kirjahyllystä, joten voin lainata sen joskus.
En jaksa koko listaa näin tehokaan työpäivän 😉 lomassa miettiä, mutta oma vastaukseni kohtaan 1. olisi varmasti Olavi Paavolaisen ”Lähtö ja loitsu”, joka on kyllä aivan huikea teos. Kirja tuli luettua joskus 16-vuotiaana ja sytytti halun matkustaa ja tarkkailla maailmaa. Pitäisi varmaan lukea uudestaan joskus…
Vaikken itse fyysisten kyynelkanavien aukenimesta olekaan täysin varman, niin 5. kohtaan olisi vääryys vastata mitään muuta kuin Salman Rushdien Keskiyön lapset. Kirja on yksinkertaisesti niin kaunis, että ainakin — Sarasvuon sanoin — pieni vavistus kulki kehoni läpi.
TykkääTykkää
”Näin vakavasti olen päättänyt olla osa uusien mediamuotojen yhteiskunnallista läpilyöntiä.”
Jaa, no emmä tota kyllä ajatellut. Mä lähinnä ajattelin auttaa sua sun tavoitteessa antaa nuoruudelle lisäaikaa taannuttamalla sut tällaiseen puberteettisen infantiiliin käyttäytymiseen.
Sanon käyttäytymiseen, sillä ”meemeihin” (kuka hitto keksi lanseerata pseudotieteellisen termin tän ilmiön nimeksi?) mukaan meneminen on käyttäytymistä parhaimmillaan, erotettuna toiminnasta.
Mielenkiintoinen juttu, miten tämä puberteettinen itsekiinnostus herää täällä netissä meissä vanhemmankin (joo, varsinaisia käpysäkkejä ollaan) polven tallaajissa.
TykkääTykkää
No hei Mörks, toi vanhojen ihmisten puberteettinen itsekiinnostus herää muuallakin kuin netissä. Oletko sä huomannut aikuisten ystäväkirjoja? Kirjoitin sellaiseen tossa viime kesänä ja 26-vuotiaana olin koko kirjan nuorin vastaaja.
TykkääTykkää
Emmoo huomannu. Sairasta.
Mut hei netissäkin on näitä aikusten ihmisten ystäväkirjoja, esim. se ihmeen linkkitsydeemi, jossa me kaikki – sinä, minä ja Frank – ollaan. Mitä eroo sillä on em. ystäväkirjaan (vai tarkoititsä just sitä tsydeemiä)?
TykkääTykkää