Tagged: kirjat

Kesälomalukemistopino / Summer vacation reading pile:

Kesälomalla tulee luettua. Tällaista:

kirjat

Moore & Gibbons: Watchmen
Having never been an avid reader of superhero comics, I found Moore and his classics quite late. But this one was a very interesting blend of elements from the superhero genre mixed with more serious and psychological themes. In addition to having some intriguing characters, the book also raised some interesting philosophical questions. This was a comic one couldn’t put down as one wanted to know what’s going to happen to the (anti)heroes in the next moment.

David Foster Wallace: Kummatukkainen tyttö
Oli aika ottaa selvää Wallacesta ja Infinite Jestin sijasta valitsin pehmeämmän lähestymistavan: Suomennokseen on valittu novelleja Mooren kahdesta eri novellikokoelmasta vuosilta 1989 ja 2004. Ensivaikutelma oli myönteinen, nämähän ovat ihan helposti lähestyttäviä ja mukaansatempaavia tarinoita, joissa keskushahmot ovat psykologisesti aina jotenkin kummalliseksi nyrjähtäneitä ja siksi kiinnostavia. Suosikkitarinakseni nousi ’Vanha kunnon neon’, jossa haudantakainen ulkoisesti menestynyt päähenkilö kertoo kyvyttömyydestään elää autenttisesti ja miten tämän ongelman ratkaisemattomuus pakotti hänet lopulta lopulliseen ratkaisuun. Kaiken kaikkiaan Wallacen päähenkilöt ovat niin kiinnostavia, että heidän päänsisäisessä usein varsin assosiatiivisessa mutta silti juonellisesti etenevässä tajunnanvirrassaan viettää mielellään pidempiäkin aikoja.

Matti Kangaskoski: Pääkalloneuvottelut
Päähenkilön elämän toisteisuus virittää ajattelemaan elämän merkityksettömyyttä. Aurinko nousee, aurinko laskee. Ja aina samat aamutoimet, neuvottelut, parturissakäynnit, tärkeät tapaamiset. Maailmassa jossa on ikuinen torstai. ”Kauheasti töitä. Oi kauheaa. nyt ne voisivat jo loppua Muista: rättejä, shampoota ja harja.” Mutta synkkyyden sijasta tunnelma on kepeä, ilakoivakin – mitäpä muuta voisi olettaa päähenkilön ollessa pääkallo. Joka ”valotti etuuksiaan, astui kuin ylös, väläytti tappioitaan, liukui kuin alas, pureskeli tunnesidoksiaan ja suuntasi horisonttiin.”

Luc Ferry: What is good life?
In philosophy, one of the genres I am most inspired by are the books that trace the history of our worldview throughout centuries. Here, Luc Ferry offers an inquiry into how we define good life and meaningful life starting with our modern approach, but comparing it interestingly with both ancient Greeks, Nietzsche and other interesting perspectives. In all the historical periods he reviews, he tells us what were their theoretical ideas, how did their practice look like, and what were people striving for. All in all, this was a fascinating book that offered a deeper understanding of both our modern way of living and its historical alternatives.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
’Akvarelleja’ nimenä kuvaa sisältöä sekä hyvässä että pahassa. Ihan kiva ja kevyttunnelmainen kirja: kauniiksi maalattuja tuokiokuvia ja haikailevaa utuisuutta. Mutta ei kirja ehkä mitään kovin syvää muistijälkeä jättänyt.

Mikko Ketokivi: Tilastollinen päättely ja tieteellinen argumentointi
Sitä herää pohtimaan omaa mielenterveyttään, kun kesälomalla huvin ja urheilun vuoksi päätyy lukemaan kirjan tilastollisesta päättelystä. Mutta Ketokivi on onnistunut kirjoittamaan aiheesta juuri sellaisen kirjan, jonka halusin lukea. Perusteellisen ja kriittisen, mutta ei kaavoihin kangistuvan, vaan kaavojen takana oleviin ennakko-oletuksiin ja filosofisiin valintoihin pureutuvan. Syvensi ymmärrystäni sekä tieteellisestä argumentoinnista yleensä että yleisimpien tilastollisten menetelmien vahvuuksista, heikkouksista ja soveltuvuudesta eri tilanteisiin. Ja kerran jo kaivoin kirjan esiin, kun erästä artikkelia vertaisarvioidessani heräsi kysymys käytetyn menetelmän soveltuvuudesta tutkimuskysymykseen.

Johannes Häyhä: Perhe ja kylä
1890-luvulla kirjoitettu kirja tarjoaa mainioita kuvaelmia vanhoista itäsuomalaisista juhlatavoista häistä hautajaisiin. Lupsakoissa tarinoissa joku kylänmies uhoaa, toinen juopuu liikaa, kolmas haastaa riitaa. Ja samalla saa kurkistuksen siitä minkälaista puheenparsi, elämäntapa ja perinteet ovat tuona aikana olleet. Häissä kiinnitti huomiota erilaiset leikit, joiden yhteisenä tekijänä tuntui olevan tavoite kerätä morsiusparille rahaa juhlavierailta.

Adele Faber & Elaine Mazlish: How to talk so kids will listen and listen so kids will talk
This book was recommended to me by a couple of researchers in a conference, who said that it is one of the best books if one as a parent wants to put self-determination theory into practice. The book is easy to read and offers concrete and illustrated examples of how to interact with children in different situations. The emphasis is on supporting the autonomy of the child and helping the child to find the right ways of behaving instead of forcing one’s will. I agree with the approach in theory, but there are situations when I find it hard to put the principles into practice. In any case, a recommended reading for any parent!

Edward O. Wilson: The meaning of human existence
Despite the name, the book offers very little as regards the meaning of human existence. Instead, biologist Wilson tells interesting stories about ants and other social insects as well as the evolutionary forces shaping both social insects and humans into such social and other-oriented creatures. Interesting read despite the misleading title.

John Dewey: Experience & Nature (The later works, vol. 1)
Interestingly, this was the first work by Dewey with which I found myself disagreeing quite much. Previously, reading Dewey has been a journey of self-discovery in the sense that in Dewey’s opinions I have found what I think about a certain matter, although he have formulated the thoughts much better. Accordingly, Dewey has been the philosopher who has most contributed to me finding my own way of thinking about ontological, anthropological, epistemological, aesthetic and ethical questions. However, here I found it hard to follow his metaphysical ideas and his denial of dualism and promotion of continuity wasn’t as convincing as I would have wanted it to be. For me, Dewey’s Logic – The Theory of Inquiry remains the most important work on how to think about ontology, metaphysics and epistemology.

Kirjameemi

Eräs söötti mutta harmiton osa blogi-kulttuuria, jonka osana minäkin nykyään olen, ovat meemit, eräänlaiset kiertokyselyt, joihin ihmiset blogeissaan vastaavat. Sain sellaisen Markukselta. Vaikka kirjameemi kuulostaa vähän halinalle-höpöilyltä niin vastasin kuitenkin. Näin vakavasti olen päättänyt olla osa uusien mediamuotojen yhteiskunnallista läpilyöntiä.


1. Kirja, joka muutti elämäni

Henkilökohtaisesta narratiivistani on vaikeata löytää mitään dramaattisia suunnamuutoksia. Enemmänkin erilaiset kehityskulut ovat olleet läsnä pitkällisiä aikoja ja hiljalleen aktualisoituneet. Muutoksien redusoiminen yksittäiseen kirjaan sortuu siis suorastaan Hollywood-tyyliseen elämäkerralliseen yksinkertaistukseen. Tällaisena alun ilonpilaaja-kommenttina.

Svante Nordinin Filosofian historia on sinänsä vahva kandidaatti, siinä mielessä, että ollessaan ensimmäinen laajempi filosofian historia, jonka luin, se juursi mieleeni melko hyvän yleiskuvan varsin monista ajattelijoista ja ajatussuunnista. Luettuani sen perusteellisesti ja ajatuksen kanssa, olin montaa filosofista oivallusta rikkaampi ja lisäksi tiesin keistä filosofeista haluaisin ehdottomasti tietää lisää.
Konkreettisemmin vielä, pääsykoekirjana pääsin sen lukemalla sisään filosofian laitokselle ja sieltä viime vuosina saamani vaikutteet ovat kyllä muuttaneet elämääni ja elämänkatsomustani vahvasti.

Runollisena vastauksena tähän loppuun vielä laitettakoon, että Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu oli yläasteikäiselle vaikuttava elämys, inspiraation lähde ja ajatuksien sytyke.


2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran

Varmaankin melko tyypillinen vastaus, mutta Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, Silmarillion ja Hobitti on kaikki tullut luettua useampaan otteeseen nuorena pojanviikarina. Sormuskirjan lienen lukenut viisi kertaa ala/yläasteella.

Lähitulevaisuuden projekteihin kuuluisi Jungin arkkityyppeihin ja muihin relevantteihin mytologia-teorioihin tutustuminen ja Tolkienin valtavan kiehtovuuden analysoiminen sitä kautta.


3. Kirja mukaan autiolle saarelle

Sinänsä mieluummin kirjoitusvälineet.

Autiosaarella kirjan pitäisi olla sellainen, jota ei kykenisi ammentamaan tyhjäksi, vaan josta riittäisi mahdollisimman pitkäksi aikaa. Siksi jokin mahdollisimman haastava mutta älysisällöltään tyrehtymätön filosofinen klassikko olisi primäärivalinta.

Jokerihahmoa eli filosofia joka vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta jota en tunne riittävästi tietääkseni hänen ajatustensa syvyyttä en uskaltaisi valita. Tällöin Heideggerin Oleminen ja Aika tai Wittgensteinin Filosofisia Tutkimuksia olisivat tuollaisia turvallisen tylsiä perusvalintoja.

Romaanipuolelta Proustin Kadonnutta Aikaa Etsimässä on ilmeinen vastaus sekä sen sisällöllisen syvyyden, rientävän viihdyttävyyden että sivumäärän runsauden vuoksi.


4. Kirja joka teki minut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaksi

Tästä en tiedä mutta Jack Kerouackin ’On the Road’ – kirja synnytti hitonmoisen ’pakko päästä tienpäälle, heti’ – kuumeen. Onneksi oli kesä ja liftasinkin viikoksi Jyväskylään.

Toinen kirja, joka aiheutti saman suunnattoman poltteen sisällä oli Ernesto Guevaran Moottoripyöräpäiväkirja. Hyvästi pikkumainen espoolaiselämä. Hyvästi arki ja ennaltasovitut kuviot. Nuori sydän vaatii seikkailuja. Harkitsin varsin vakavasti kaikkien velvollisuuksien hylkäämistä, salaperäistä häipymistä kenellekkään mitään sanomatta ja ehkä vuoden pituista seikkailumatkaa. Rinkka oli silloinkin pakko pakata.

Vuoden seikkailumatka taisi sillä kertaa typistyä pidennettyyn viikonloppuun.


5. Kirja, joka sai minut kyyneliin

Lapsi-ikäisenä muistan itkeneeni melko vuolaasti itsenikin yllättäen lukiessani Robin Hood – kirjan viimeistä lukua, missä sympaattinen sankarihahmo viimein siirtyy autuaammille metsästysmaille.

Aikuisemmalla iällä muistan useamman elokuvakyynelehtimisen sekä sanomalehtien suurten (Jugoslavian vapautuminen yhdessä yössä Milosevicin komennosta) tai pienten (eläkeläismiesten perustama isoisä-palvelu lapsille joilta tällainen hahmo puuttuu) uutisten aiheuttamat liikutuksen kyyneleet. Tuoreista romaanikyyneleistä en muistoa itselleni tähän hätään saa.


6. Kirja, jonka toivon tulevan kirjoitetuksi

Jeesuksen rehellinen omaelämäkerta – ’the man behind the myth’ – olisi aika rautaista luettavaa.

Epikuroksen laajan tuotannon katoaminen (vai järjestelmällinen tuhoaminen) meiltä jälkipolvilta on harmittanut suuresti.


7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta

Raamatussa ja Koraanissa on molemmissa kohtia, jotka toivoisin, että ne olisi jätetty kirjoittamatta niiden aiheuttamien kärsimyksien ja suvaitsemattomuuden vuoksi. Vastapainoksi sanottakoon, että molemmissa kirjoissa on myös lukuisia oivallisia osioita ja kirjoja ei voi syyttää tiettyinä historiallisina ajanjaksoina tapahtuneista tiettyjen osioiden kirjaimellisista ja jäykistä tulkinnoista, jotka ovat palvelleet tiettyjä vallassa olleita ryhmittymiä.


8. Kirja, jota luen parhaillaan

Kaunokirjallisuutta on harvemmin yli kahta samanaikaisesti kesken. Nyt Joel Lehtosen Putkinotko on romaanini tällä hetkellä. Koraani on myös kesken.

Filosofian ja ihmistieteiden puolelta kesken ovat myös Baumeisterin Meanings of Life, Klemken Meaning of Life, Ricardin Onnellisuus, Hadotin What is Ancient Philosophy ja Beauvoirin Philosophical Writings. Näitä tulee luettua ehkä enemmän sykäyksittäin.


9. Kirja, jonka olen aikonut lukea

Houellebecq:in Mahdollisen Saaren suomennoksen ilmestymistä olen odottanut kärsivällisesti mutta hartaasti läpi syksyn.

Kaukana kotoa myös Linnan Täällä Pohjantähden Alla lukemisen välttämättömyys osana suomalaista identiteettiä on käynyt yhä kalvavammaksi.


10. Haasta 5 bloggaajaa.

Kaikki tuntemani bloggaajat (3) ovat jo ilmeisesti haastettuja. Ystävät ja tuttavat, jotka tätä lukevat siis kommentoikoot omat vastauksensa.