Valtio on mafia ja sinä maksat suojelurahaa: Onko verotus varastamista?

Posted on October 25 2015 by frank

Entinen kansanedustaja Mikael Jungner sai aikaan myrskyn twitter-lasissa väittäessään, että ”Verokeskustelussa on hyvä muistaa että verotus on toiselta ottamista yksipuolisella päätöksellä. Verotus on pohjimmiltaan varastamista.” Näinhän se näyttäisi olevan: Minulla on omaisuutta ja sitten tulee iso paha valtio, joka ilmoittaa että tietty prosentti siitä kuuluu heille. Jos kieltäydyn, niin viime kädessä valtio turvautuu väkivaltaan ja poliisi vie minut raudoissa vankilaan. Tässä mielessä valtio ei eroa mafiasta: Se pakottaa minut maksamaan suojelurahaa. Jos en maksa, niin sillä on keinot ja aseet, joilla se pakottaa minut tottelemaan.

Mutta hetkinen. Onko asia todella näin yksinkertainen?

Jungnerin vertauksessa on yksi perustava virhe. Hän kuvittelee, että minun oikeuteni omaisuuteen olisi jokin itsestäänselvyys. Että olisi jotenkin taivaalta tipahtanut kiistämätön fakta, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaisuuteensa. Jungnerin mukaan omistusoikeus on ihmisoikeus ja jopa jonkinlainen ”luonnonoikeus”.

Jungner elää haavemaailmassa, jossa kuvitellaan, että ihmisoikeudet ovat läsnä maailman rakenteissa. Eivät ole. Maailma, jossa ei ole ihmisiä, on maailma jossa ei ole oikeuksia. Maailmassa toteutuvat vain ne oikeudet, joita ihmiset ovat päättäneet kunnioittaa. Siksi mikä tahansa oikeus muuttuu todelliseksi vasta sillä hetkellä, kun on joku taho, joka on valmis sitä puolustamaan ja näin tekemään siitä totta.

Ainoa ’luonnonoikeus’ on vahvimman oikeus. Jos sinulla on armeija ja minulla vain paljaat käteni, sinä voit pakottaa minut tekemään asioita, voit ottaa omaisuuteni ja viime kädessä vaikka tappaa minut. Vahvempi määrää ja heikompi voi vain kitistä ja alistua. Näin se valitettavasti on. Eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka soittaisi John Lennonin Imaginea. Historiassa vahvempi on aina alistanut heikompaa: aateliset maanviljelijöitä, tilanomistajat torppareita, venäläisvalloittajat suomalaisia.

Jos haluan että minulla ylipäänsä on jotakin oikeuksia, tarvitsen riittävän vahvan toimijan, joka vapaaehtoisesti ylläpitää näitä oikeuksia ja näin suojelee minua oikeuksien rikkojilta. Ja juuri tämän moderni demokraattinen valtio tekee. Oikeuslaitoksen, poliisilaitoksen, armeijan ja muiden instituutioiden avulla se pyrkii takaamaan, että minulla on tietyt ihmisoikeudet, että omaisuuttani ei varasteta ja että saan välttämättömät terveydenhuolto-, koulutus- ja muut palvelut. Siksi olen koko nykyisen elämäntapani velkaa valtiolle. Valtiottomaan arkeen voi tutustua Somalian ja Syyrian kaltaisissa kriisipesäkkeissä. Siellä voi kokeilla mitä valtioton vahvimman oikeuden mukainen eläminen vaatii.

Siksi on absurdia puhua veroista varkautena. Lähes jokaisen suomalaisen nykyinen omaisuus on yhteiskunnan mahdollistamaa: Yhteiskunta on antanut sen koulutuksen, jonka avulla ihmisestä on kasvanut se ihminen, joka hän on. Yhteiskunta on pankkilaitoksien, sopimusten noudattamisen ja muiden instituutioiden avulla tehnyt mahdolliseksi modernin liiketoiminnan. Yhteiskunta on poliisin ja armeijan avulla taannut, että ihminen ei joudu suojelemaan omaisuuttaan kierteleviä rosvolaumoja vastaan. Ilman yhteiskuntaa suomalaisilla olisi murto-osa nykyisestä omaisuudestaan ja mahdollisuuksistaan.

Yhteiskunnan ylläpitäminen vaatii resursseja ja verotus on aika universaalisti todettu mielekkääksi tavaksi kerätä näitä resursseja. On eri kysymys kuinka paljon kenenkin yhteiskunnan jäsenen tulisi maksaa siitä että saa nauttia yhteiskuntajärjestyksen tuomasta turvasta. Paras toistaiseksi keksitty tapa päättää verorasituksen suuruudesta lienee demokratia. Verojen nykyisestä suuruudesta saa olla eri mieltä. Niistä valittamalla pääsee osalliseksi siihen sananvapauden takaamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa verojen suuruudesta päätetään. Mutta ilman veroja ei olisi yhteiskuntaa. Ja ilman yhteiskuntaa ei sitä elämää, jota sinä olet saanut elää. Yhteiskunta ei takaa vain tiettyjä terveydenhuollon kaltaisia erillispalveluja, joista voisi maksaa käyttömaksuja. Se takaa yhteiskuntarauhan. Ja se on itsessään mittaamattoman arvokasta.

Siksi meillä on kaksi vaihtoehtoa:

Voimme haikeina soittaa John Lennonin Imaginea ja haaveilla maailmasta, jossa kaikki ovat ystäviä keskenään, valtiota ei tarvita ja ihmisoikeudet ylläpitävät itse itseään. Siinä maailmassa voimme sitten Jungnerin tavoin syyttää verotusta varkaudesta.

Vaihtoehtoisesti voimme myöntää tosiseikat: elämme maailmassa jossa vahvempi voittaa heikomman. Siksi parasta on, että väkivaltamonopoli on sellaisella instituutiolla, jonka valta perustuu demokratiaan. Se ei ole täydellinen järjestelmä, mutta paras toistaiseksi keksitty järjestelmä. Voimme kritisoida nykyjärjestelmää ja kehittää sitä eteenpäin. Mutta samalla olemme koko elämämme kyseiselle järjestelmälle velkaa. Ja sitä velkaa on ihan itsensäkin vuoksi järkevää maksaa vuosittain takaisin.

P.S. Sama asia Twitteriin tiivistettynä: “Ilman valtiota ei ole ihmisoikeuksia, ei omaisuudensuojaa. Verovaroin valtio tekee omistamisen mahdolliseksi. Eli ei varkaus.”

Edit:Tekstin pohjalta käytyjen keskusteluiden pohjalta kaksi lisäpointtia:
1. Kun lukee yhteiskunnan rakenteiden kehityksen historiaa käsitteleviä kirjoja kuten Christian Welzelin Freedom Rising tai Daron Acemoglu & James Robinsonin Why Nations Fail, – jälkimmäisestä olen kirjoittanut analyysin aiemmin – niin sitä häkeltyy siitä kuinka etuoikeutettuja me demokraattisten yhteiskuntien kansalaiset olemme. Maailmanhistoria on pitkälti alistamisen historiaa. Yksinvaltias, ruhtinas, aatelisto, tehtaanjohtaja, kolonialisti ja muut tahot ovat läpi historian aina alistaneet ja riistäneet kansaa. Historiallisesti katsoen ajatus kansalaisoikeuksista tai ihmisoikeuksista on nuori keksintö, joka on tullut todelliseksi laajassa mitassa vasta lähivuosisatoina. Mahdollisuus valittaa veroista julkisesti ilman pelkoa mielivaltaisesta rangaistuksesta on sekin suhteellisen harvinaista. Valtio on mafia, mutta historiallisesti katsoen se ei ole koskaan aiemmin tarjonnut läheskään näin paljoa vastinetta suojelurahoille: Sekä oikeuksia että resursseja.

2. Mafiavertausta jatkaakseni: Yhteiskuntien oikeutta rajoittaa ihmisten elämää on läpi vuosisatojen perusteltu erilaisilla versioilla ‘yhteiskuntasopimuksesta’. Yksi standardivasta-argumentti on, että ‘en minä ole mitään sopimusta allekirjoittanut.’ Ja näinhän se on. Yhteiskunta teki sinulle tarjouksen, josta et voinut kieltäytyä. Sopimus astui voimaan heti syntymäsi jälkeen, kun sait kansalaisuutesi. Yhteiskunta tarjosi sinulle ilmaisen koulutuksen, ilmaisen terveydenhuollon, neuvolajärjestelmän, vanhemmillesi lapsilisää. Ja viime kädessä turvallisen kasvuympäristön, jossa et joutunut jatkuvasti pelkäämään joutuvasi väkivallan uhriksi (toki tästä on poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti väkivallan uhka on marginaalinen verrattuna historian tarjoamiin vaihtoehtoihin). Eli siinä vaiheessa, kun tulit täysi-ikäiseksi ja voisit allekirjoittaa sopimuksen, olit jo korviasi myöten veloissa ja jouduit kiittämään yhteiskuntaa lähes kaikesta, tilastollisesti katsoen monessa tapauksessa myös hengestäsi.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

11 responses to “Valtio on mafia ja sinä maksat suojelurahaa: Onko verotus varastamista?”

  1. asdfas says:

    Jos nyt ymmärsin oikein, mielestäsi varastamisesta ei ole mielekästi puhua valtion yhteydessä, koska vain valtion olemassaolon takia kenenkään on ylipäänsä mahdollista kerätä omaisuutta. Tämä näyttää sellaisenaan yleistyvän feodaaliseen yhteiskuntaan? Feodaaliyhteiskunnassa feodaaliherran toimeenpanema laki tekee mahdolliseksi kenenkään kerätä omaisuutta (ilman feodaaliherran ylläpitämää väkivallan monopoliahan olisimme luonnontilassa, ja lisäksi hän suojelee yhteiskuntaa esim. mongolilaumoja ja viikinkejä vastaan). Jos feodaaliherra nyt sitten takavarikoi jonkun talonpojan koko omaisuuden, onko siinä kyse varastamisesta?

    Yritän tässä sanoa, että argumentti mielestäni todistaa liian paljon, koska sen puitteissa yhteiskunta (ja mikään argumentissa itsessään ei rajaa “yhteiskuntaa” demokraattiseksi yhteiskunnaksi) voi oikeutetusti tehdä aivan mitä huvittaa, koska kaikki ovat muutenkin koko elämänsä velkaa yhteiskunnalle. Aristoteleellahan oli hieman samantapainen ajatus perhesuhteista: koska jokainen on kaiken velkaa vanhemmilleen, on vanhemmilla absoluuttinen valta lapsiinsa.

    Muuten huomautat, että historiassa venäläisvalloittajat ovat alistaneet suomalaisia. Miksi Suomen valtiolla (historiallisesti siis Ruotsin valtakunnalla ja ruotsalaisella aatelistolla) on oikeus pakottaa suomalaiset maksamaan itselleen veroja, kun taas jos Venäjän valtio (tai tässä yhteydessä varmaan Neuvostoliitto) yrittää pakottaa suomalaiset maksamaan itselleen veroja, se onkin alistamista?

    • frank says:

      asdfas: Tuo on hyvä oivallus tuo vertaus feodaaliherraan, joka takaa talonpojille rauhan, mutta voi riistää heiltä omaisuutta mielivaltaisesti. Vastaisin näin: Feodaaliherran viedessä talonpojalta tuhkatkin pesästä on tämä kuitenkin eri asia kuin tavallisen maantierosvon suorittama varastaminen. Feodaaliherran tapauksessa voisi paremminkin puhua jonkinlaisesta rakenteellisesta riistosta. Eli sekä verottaminen että feodaaliherran suorittama omaisuuden takavarikointi ovat yksi asia, maantierosvon suorittama varastaminen toinen asia. Eli siinä on yksi raja.

      Miten feodaaliherra ja demokraattinen valtio sitten eroavat toisistaan? Tässä kohtaa voidaan alkaa keskustella vallan oikeutuksesta. Feodaaliherran vallan oikeutus on aika pitkälti siinä, että hänellä on paikallinen väkivaltamonopoli ja siten hän vahvemman oikeudella alistaa muita. Tätä sitten voidaan kaunistella jollakin ajatuksella jumalallisesta järjestyksestä tai vastaavasta. Ja valtaosan historiaa tällainen malli on ollut aika itsestäänselvä, ei valtaa ole välttämättä tarvinnut hirveästi perustella, sen oleminen tietyissä käsissä on ollut keskustelun lähtökohta. Kysymys siitä mikä valta on oikeutettua on monimutkainen, mutta tiivistettynä sanoisin että henkilökohtaisesti en ole valmis puolustamaan feodaaliherran valtaa. Mutta olen valmis puolustamaan demokraattista valtaa, koska – kuten todettua – se on paras toistaiseksi keksitty vallanjakojärjestelmä. Demokratialla tarkoitan tässä systeemiä, jossa vapaiden vaalien lisäksi on esimerkiksi sananvapaus, riittävän vähän korruptiota ja toimiva, riittävän riippumaton oikeuslaitos.

  2. Mikko says:

    Tämäkin asia on suhteellinen. Suuri osa suomalaisista maksaa veroja mielellään; he kokevat, että verovarat käytetään mielekkäisiin asioihin tarpeeksi tehokkaasti ja että veroaste on hyväksyttävällä tasolla. Eli kyse ei ole “varastamisesta”.

    Viime vaalitulos kuitenkin viestitti, että olemme lähellä jotain maagista rajaa veroasteen osalta. Kansa viestitti, että veroja ei ainakaan voi nostaa merkittävästi enää, koska maahan äänestettiin selkeä porvarihallitus, joka tunnetusti ajaa alempia veroja. Tai ainakin pitäisi ajaa.

    Verotus siis voi myös olla varastamista. Ero on siinä, onko verojen maksu vapaaehtoista ja yleisesti hyväksyttyä. Toki veroista kuuluu aina mukista, mutta uskon että suurin osa suomalaisista maksaa veronsa vapaaehtoisesti.

    Mutta raja vapaaehtoisuuteen on lähellä. Vaalitulos puhuu omaa kieltään. Verosuunnittelu ja rikkaiden maastamuutto on kiihtymään päin.

  3. Samuli Pahalahti says:

    Demokratian kannatus on enemmänkin uskontoa kuin minkään rationaalisen pohdinnan tulos. Jos alat ihan oikeasti kaivamaan, niin demokratian käytölle valtion hallinnassa ei löydy oikein mitään päteviä perusteluita.

    “Demokratia on paras järjestelmä minkä tiedämme” osoittaa lähinnä vain mielikuvituksen puutetta ja kieltäytymistä tutkia avoimella mielellä kaikkia erilaisia hallintojärjestelmiä.

    • frank says:

      Samuli: Mielelläni tutkin avoimella mielellä muitakin hallintojärjestelmiä. Mikä järjestelmä olisi sinusta tutkimisen arvoinen eli olisi jossakin mielessä demokratiaa parempi?

  4. Pena says:

    Pena ja Erkki on lähdössä kaupunkiin. Bussilippu maksaa 5e. Penalla on 10e ja Erkillä 0e, Erkki pyytää Penalta 5e rahaa jotta molemmat pääsevät kaupunkiin. Pena ei halua antaa mutta Erkki ottaa väkisin => Molemmat pääsevät kaupunkiin. Onko tämä oikein? Entä jos Penalla onkin 1000e, onko tämä sitten oikein? Entä jos Penalla on tarve lääkäriin hakemaan elintärkeää lääkettä, saako Pena silloin ottaa väkisin Erkin rahat? Aivan samoin toimii Suomen valtio ja verottaja.

    • frank says:

      Pena: Wikipediassa, Taxation as theft-sivulla on muotoiltu tuo ajatus ehkä vielä selkeämmin:
      “Is it theft if one man steals a car?” “What if a gang of five men steal the car?” “What if a gang of ten men take a vote (allowing the victim to vote as well) on whether to steal the car before stealing it?” “What if one hundred men take the car and give the victim back a bicycle?” or “What if two hundred men not only give the victim back a bicycle but buy a poor person a bicycle, as well?”

      Vastaus on, että nuo kaksisataa ihmistä, jotka varastavat henkilön auton – tai Pena joka haluaa lääkettä – ovat varkaita, jotka vahvemman oikeudella ottavat jotakin mikä ei heille kuulu. Mutta yhteiskunta on se joka mahdollistaa sen, että ylipäänsä on busseja, joilla mennä sinne kaupunkiin, johon Pena haluaa.

      Eli tuota vertausta jatkaakseni: Jos yhteiskunta on 1) antanut Penalle aiemmin elintärkeää lääkettä, kun hän sitä tarvitsi, 2) luonut puitteet sille yritystoiminnalle, josta saamillaan rahoilla hän osti auton 3) antanut hänelle sen koulutuksen, jonka avulla hän pärjää työssään ja 4) pitänyt rikollisuuden niin alhaisena, että Pena voi parkkeerata autonsa kadulle ilman että se heti varastetaan, niin onko yhteiskunnalla oikeutta tästä korvauksena ottaa häneltä demokraattisesti päätetty korvaus?

  5. niin says:

    toisaalta ilman valtion verotuksia ei junkkerilla olisi mahdollisesti mahdollista olla siinä tilanteessa missä hän nyt twiittaamassa.

  6. Samuli Pahalahti says:

    Demokratian ongelma kumpuaa siitä, että äänestäjillä ei ole “skin in the game”. Jos äänestäjä äänestää tosi tyhmästi, hän ei saa siitä minkäänlaista rangaistusta. Samoin, jos hän käyttää satoja tunteja parhaimman ehdokkaan löytämiseksi, hän ei saa siitä mitään palkintoa. Toisin sanoen, äänestäjien kannustimet eivät ole kunnossa.

    Tästä seuraa se, että äänestäjät tuppaavat tekemään äänestyspäätöksensä enemmänkin irrationaalisten tunteiden kuin rationaalisen pohdiskelun perusteella. Mikä puolestaan aiheuttaa sen, että vaalien tulos ja sitä kautta seuraava politiikka ja sen politiikan aikaansaamat lait ovat yleensä kaukana siitä, mitä äänestäjät olisivat oikeasti halunneet.

    Demokratiassa on kuitenkin joitain kannustimia. Erilaisten omaa etuaan ajavien ryhmien olemassaolo lienee kaikille selvää? Ne syntyvät tietty siitä, kun demokratian kautta annetaan kannustin napata yhteisestä kakusta omaan taskuun pieni osa. Eturyhmän on kannattavaa järjestäytyä ja käyttää resurssejaan lobbaamiseen, koska siitä saatava hyöty on usein suurempi kuin siihen käytetyt resurssit. Tästä aiheutunut haitta koko yhteiskunnalle on kuitenkin niin pieni, ettei yksittäisellä ihmisellä ole mitään kannustinta lähteä estämään sitä, jolloin eturyhmälobbaaminen yleensä säilyy kannattavana.

    Ajan kuluessa nämä eturyhmät onnistuvat kahmimaan itselleen etuoikeuksia enemmän ja enemmän, mikä saa aikaan kansantalouden heikentymisen. Tämä on demokratiaan sisäänrakennettu voima, jota vastaan kukaan ei ole vielä onnistunut taistelemaan onnistuneesti. Joskus huomataan, että joku laki on huono, mutta yleensä sitä ei onnistuta kumoamaan, vaan siihen lätkitään muutama pykälä lisää. Tästä seuraa se, että lainsäädäntö lisääntyy ja monimutkaistuu jatkuvasti.

    Hyvä alustus aiheeseen:
    http://www.amazon.com/The-Myth-Rational-Voter-Democracies/dp/0691138737

    Mikä sitten olisi parempi vaihtoehto demokratialle? Vaikea sanoa, kun ei ole kokeiltu. Miksi ei ole kokeiltu? Koska nykymaailmassa on hankala tehdä mitään hallintomallikokeiluja. Uusia valtioita on lähes mahdoton perustaa.

    Hallintoteollisuudesta puuttuu kokonaan startup-sektori.

    Jotta uusia kokeiluja voitaisiin tehdä, pitäisi alkaa hyväksymään kaikenlainen vallan hajauttaminen paikallistasolle, sekessionismi, osavaltioituminen, autonomian lisääminen, jne.

    Koska vaaleissa äänestäminen ei tuota parempia lakeja, täytyy ihmisten antaa äänestää jaloillaan, eli siirtyä sinne, missä on heidän mielestään paremmat lait.

    Ai niin, demokratian iso ongelma on myös se, että se pakottaa samat lait kaikille. Se on tietenkin tyhmää, koska erilaiset ihmiset tykkäävät elää erilaisten lakien alaisuudessa. On ihan älytöntä yrittää pakottaa erilaiset ihmiset elämään keskenään kompromississa, josta kukaan ei tykkää. He voisivat aivan hyvin elää rinnakkain omissa ryhmissään. Näin ei tarvitsisi olla jatkuvasti tappelemassa keskenään siitä, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Jokainen ryhmä voisi keskittyä tekemään omaa juttuaan omassa porukassa.

    Esimerkiksi Suomi voisi vähentää valtion valtaa kaikesta ja lisätä kunnille oikeaa päätöksentekomahdollisuutta. Nythän kunnat lähinnä vain toteuttavat kaikkea sitä, mitä valtio käskee, eikä niille jää sen jälkeen varaa enää tehdä mitään muuta. Ei ole mikään ihmekään, että kuntataloudet ovat ihan kuralla eikä kuntapolitiikka kiinnosta asukkaita.

    Vähitellen tiettyihin kuntiin alkaisi kasaantumaan tietynlaisia ihmisiä, jotka sitten muokkaisivat hallintomallia ja politiikkaa mieleisekseen. Aika iso osa varmaan säilyttäisi hyvinvointivaltiomallin, mutta jotkut menisivät vielä sosialistisemmiksi, kun taas toiset enemmän markkinaliberaaleimmiksi. Jossain olisi kieltolaki, muualla taas kaikki huumeet laillistettaisiin. Uskontojen edustajat alkaisivat kerääntymään omiin kuntiinsa. Hipit löytäisivät itselleen oman kunnan. Jotkut keräisivät ison osan maahanmuuttajista, toisista taas aiemmin tulleet lähtisivät pois. Jossain kokeiltaisiin teokratiaa, toisessa taas monarkiaa. Jossain yksityistettäisiin kaikki. Ja varmasti monessa kunnassa kokeiltaisiin demokratian eri muotoja.

    Kun nämä kaikki kokeilut olisivat rinnakkain, voisimme nähdä, mikä toimii oikeasti ja mikä ei. Hyvät käytännöt kopioitaisiin nopeasti kaikkialle, koska asukkaat uhkaisivat muuttaa pois jos niitä ei otettaisi käyttöön.

    Yleensä “oikeus demokraattiseen vaikuttamiseen” nähdään perustavanlaatuisena ihmisoikeutena. Itse en kuitenkaan ole kovin innostunut siitä, koska se tuottaa käytännössä aina niin huonon lopputuloksen. Parempi olisi puhua “oikeudesta hyvään hallintoon”. Sellainen ei valitettavasti toteutu kovinkaan monessa paikassa koko maapallolla. Ja se johtuu ihan puhtaasti kilpailun puutteesta. Ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita hyvää hallintoa.

    Kun hallinto on hyvää, siitä maksetaan oikein mieluusti eikä verotusta koeta varkautena.

  7. Petri Savolainen says:

    Frank, kiitos hyvästä kirjoituksesta.

  8. Guy Fawkes says:

    Olisin erittäin tyytyväinen, jos joku tieteellisesti valveutunut konklaavi kehittelisi oikeasti Aristoteleen Politeia-ajatusta nykypäivään sopivaksi. Tarkoitan hallintojärjestelmän kiertokulkua rakenteellisen tai sisäisen korruption mittariston täyttyessä “uuden paradigman” tilaan. Demokratia voi olla ideologisesti paras mahdollinen tunnettu malli, mutta käytännön tasolla voisi kiertokulku olla “yhteisten asioiden hoitamisen” kannalta erittäin antoisaa.

    Malli tarvitsisi tietenkin toisesta yhteiskunnasta tulevan valvontamekanismin mittaristoa seuraamaan ja tarvittaessa kiertokulun toimeenpanemiseen.

    Valta ei ole mikään itseisarvo, vaikka sitä vallanhaluiset niin kovasti markkinoivatkin sellaisena. Moraalisesti toimiva hallinto sitä vastoin sellainen on nykypäivänä tuntemamme yhteiskunnan jatkumon kannalta (pitkässä juoksussa).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *