Eurooppalainen laulujuhla on jättänyt kaupungin mutta ei sydämiämme. Tulvahdus raikasta kansainvälisyyttä ja epäheteroseksualisuutta kävi Helsingissä. Laulukilpailuun liittyvä kansallinen trauma ei kuitenkaan laantunut viime vuoden voittoon, vaan kanavoitui vain uudella tavalla. Tarkastelen suomalaisuutta ja ruotsalaisuutta kahden vain näistä kielistä löytyvän sanan avulla.

Heti viime vuoden voitosta lähtien oli mielenkiintoista seurata suomalaista suhtautumista euroviisuisännyyteen. Kantavana kysymyksenä läpi viisuvalmistautumisen näytti olevan, kuka meidät tällä kertaa häpäisee? Ihmiset olivat huolissaan niin Hanna Pakarisen esiintymistaidosta, elopainosta, englanninkielentaidosta kuin esiintymiskappaleesta. Kansalaisaddressi sen puolesta, että Yleisradio ei aiheuttaisi kisajärjestelyissä farssia ja häpeää oli pystyssä kisavoittoa seuraavana päivänä. Koko kisa tuntui joissain piireissä näyttäytyvän yhtenä kansallisten häpäisymahdollisuuksien sikermänä. Toki monet sanoutuivat irti tästä häpeilykierteestä mutta isolla koneistolla Häpeävän Suomen Armeija kisaa mediassa seurasi. Nyt kun kisat ovat ohitse ja järjestelyjä on ulkomailla kehuttu kaikkien aikojen parhaaksi ja Hanna keräsi Länsi-Euroopan toiseksi suurimman pistepotin porautuvat samat häpeälegioonalaiset yksityiskohtiin kuten yksittäisiin välivideoihin voivotellen niiden aiheuttamaa kansallista häpeää.

On vaikeata kuvitella, että iloisen euroviisutunnelman prototyyppi Ruotsi olisi läpikäynyt viisuisännyyttään yhtä ahdistuneissa tunnelmissa. Kansallisia mielenlaatuja voidaan kartoittaa, vaikkapa vertaamalla sanoja, joille ei löydy vastinetta toisesta kielestä.



Mysa
on ruotsinkielinen sana, josta olen keskustellut useamman Ruotsissa asuneen henkilön kanssa (eli veljeni ja siskoni). Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että mitään onnistunutta käännöstä ei ole olemassa. Lähimmäksi osuisi ehkä sen kääntäminen
mukavoimiseksi.
Kyseessä on sellainen toiminta, jossa esimerkiksi kääriydytään vilttien väliin sohvalle kaakaokuppi kourassa olemaan mukavasti. Se on siis pehmeän mukavaa olemista kuvaava verbi.




Morkkis
on suomenkielinen sana, jolle ei tiettävästi löydy vastinetta mistään muusta kielestä. Se on muodostunut lyhenteeksi sanasta moraalinen krapula ja tarkoittaa sitä ahdistunutta ja katuvaa tunnetta, joka ihmiselle tulee rajuhkoa juomista seuraavana päivänä.

Nähdäkseni molempien sanojen yleisyys omassa kulttuuripiirissään kertoo jotain keskeistä näistä kansoista. Jotain olennaista ruotsalaisuudesta kiteytyy siihen, että he tarvitsevat erityisen sanan kuvaamaan tuota mysaamistaan. Samoin jotain olennaista suomalaisuudesta kiteytyy morkkis – sanan yleisyyteen suomalaisessa keskustelussa. Jos halutaan tehdä rohkeita johtopäätöksiä, voitaisiin sanoa kyseessä olevan jokin kansallisen olemisen prototyyppi. Nämä sanat siis kuvaisivat sellaisia perustavia olemisen tapoja, joihin kansalaiset elon poluillaan ajautuvat.