Espoon kaupunki: Älä kilpailuta jos et osaa

Vaikka kansainvälisesti olenkin varsin ylpeä Koto-Suomemme yhteiskunnasta, on suomalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä monia isompia ja pienempiä epäkohtia. Pitäisi välttää liiallista napinaa niistä, mutta tänään veri kuohahti Hesaria lukiessani. Osoittaa suorastaan mielipuolista virkamiestyhmyyttä, että Espoo arpoo vanhusten palvelukodin palveluiden uuden järjestäjän. Yksi sitaatti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: ”Olisin mieluusti suonut, että nykyinen palveluntuottaja olisi jatkanut. Olemme olleet heidän palveluihinsa tyytyväisiä, ja tietenkin se olisi ollut asukkaiden kannalta parempi, mutta kilpailutuksen pelisäännöt eivät mahdollista tätä.” (vanhusten palvelujen johtaja Jaakko Valvanne, HS 2.9.) Espoon tai muiden kaupunkien ei pitäisi ulkoistaa mitään palvelujaan, ennen kuin oppisivat kilpailuttamaan edes siedettävän järkevästi ja inhimillisesti.

Kuntien palveluiden kilpailuttamisen tarkoituksena on parantaa kunnan tarjoamia palveluita. Ajatuksena on, että kun yksityiset tahot kilpailevat samoista urakoista, on niillä suurempi paine kehittää palveluitaan ja tehostaa kustannuksiaan kuin jos jokin kunnallinen virasto hoitaisi palvelut. Tämä logiikka varmaankin toimii joissakin tapauksissa ja aidosti johtaa kuntalaisten palvelunkäyttäjien hyvinvoinnin lisääntymiseen. Joissakin tapauksissa – kuten katsastusalalla – markkinamekanismi taasen johtaa siihen, että kaikki palvelun asiakkaat selvästi kärsivät muutoksesta.

En kuitenkaan nyt ota kantaa siihen, pitäisikö hoivapalveluja ylipäänsä kilpailuttaa. Kysymys on siitä, että jos kilpailutetaan, on se tehtävä edes jollakin tavalla järkevästi. Yksi kilpailijoista on hoivakodin palveluja tällä hetkellä hoitava taho, jonka toimiin Espoon kaupunki on ollut täysin tyytyväinen, kuten Valvannen lausunnosta kävi ilmi. Ensinnäkin voidaan siis kysyä miksi ihmeessä asia kilpailutetaan uudelleen, kun edellisestä kilpailutuksesta on vasta muutama vuosi. Hyvien käytäntöjen muodostuminen alalla kuin alalla vie usein viidestä seitsemään vuoteen, joten näin tiheä palveluntarjoajan vaihto ei palvele kenenkään etuja, kaikkein vähiten hoivakodissa olevien vanhusten. Mutta ”perusperiaate on se, että hyviä kokemuksia vanhasta tuottajasta ei saa laittaa tarjouskilpailun ratkaisijaksi”, toteaa Espoon strateginen hankintatoiminnan johtaja Timo Martelius (HS 2.9). Tämä siis tilanteessa, jossa Espoon kaupunki myöntää, että ”tietysti se olisi ollut asukkaiden kannalta parempi.”

Toiseksi koko kilpailutuslaki on ensinnäkin täysin järjetön ja toiseksi täysin epäinhimillinen. Lain mukaan hankintayksikkö voi ”kokonaistaloudellista edullisuutta” arvioidessaan ottaa huomioon myös ”asianomaisen yleisön tarpeisiin liittyviä taloudellisia ja laadullisia perusteita sekä ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyviä perusteita, jos tällaiset perusteet ovat mitattavissa ja liittyvät hankinnan kohteeseen” (Laki julkisista hankinnoista 62

3 comments

  1. Frank

    Paikallaan on ehkä myös laittaa muutama linkki toisiin asiaa käsitteleviin kirjoituksiin:

    Tässä negatiivinen näkemys yksityistämisen toimivuudesta palveluntuotannossa. Jos faktat pitävät paikkansa, on Suomi melko tyhmällä tiellä:

    Tässä vuorostaan Kuusikodin kilpailuttamista koskeva virallinen asiakirja. Positiivista on, että nyt kilpailutetaan ns. ranskalaisella mallilla, jossa kustannustaso ilmoitetaan tarjouspyynnössä ja palveluntarjoajat kilpailevat palvelun laadulla. Tarkemmin en tiedä siitä kuinka hyvin malli toteutuu, mutta tämä kehityksen suunta on sinänsä positiivinen:

    Tässä vielä MOT tv-ohjelman dialogi vuodelta 2006, jossa käsitellään Kuusikodin palveluiden kilpailuttamista.

    Jos löytyy Kuusikodin palveluiden kilpailuttamista puolustavia kirjoituksia, kuulen mielelläni sellaisistakin. Toistaiseksi en sellaisia löytänyt.

    Eli varsin kirjavaa linkkisatoa näin loppuillan kunniaksi!

    Tykkää

  2. Antti

    Hyvä kirjoitus jälleen! Kilpailuttamislaissa on tosiaan menty hyvästä ajatuksesta hiukka liian pitkälle metsän puolelle. TKK:lta kuulemani käänteinen esimerkki oli, että hallinnollisia ohjelmistoja valittaessa päätökseen ei saa vaikuttaa edellisestä ohjelmistoversiosta saadut huonot kokemukset. Eli samalla tavoin kuin hyvän tarjoajan sopimusta ei saa jatkaa hyvien kokemusten perusteella, ei myöskään huonosta pääse eroon vaikka se olisi käytössä huonoksi havaittu. :/

    Tykkää

  3. Krista

    Suurin ongelma palvelujen kilpailutuksessa on juuri se, että homma hoidetaan siten, että näytöt eivät ”saa” vaikuttaa valintaan mitenkään, vaan kilpailutus tehdään suunnitelmien perusteella. Eli röyhkeimmin valehteleva voittaa.

    Jos tutkimusrahaa jaettaisiin näin, se jaettaisiin pelkästään tutkimussuunnitelmien pohjalta. Kuitenkin tutkimusrahassa näytöillä on keskeinen sija: pitää olla hyviä artikkeleita, jotta voi saada uutta rahoitusta.

    Jos kilpailutus palveluissa pidetään välttämättömänä säilyttää, niin tässä pari ehdotusta: Palveluiden toteutunut laatu saadaan selville kysymällä asiakkailta. Standardoimalla kyselyt saadaan mittalukuja jotka kuvaavat tyyvyväisyyttä eri puolilla maata. Uuden tulijan laatumitat voitaisiin datan puutteessa ”estimoida” koko maan keskitasoksi. Sekin jo auttaisi säilyttämään hyvän palveluntuottajan tilanteessa jossa asiakkaat ovat tähän poikkeuksellisen tyytyväisiä.

    Itse asiassa, ei pitäisi olla mitään syytä edes kilpailuttaa palvelua, jollei asiakastyytyväisyys laske selvästi alle maan keskiarvon. Näin vasta säästettäisiinkin resursseja.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s