Vaikka kansainvälisesti olenkin varsin ylpeä Koto-Suomemme yhteiskunnasta, on suomalaisessa yhteiskuntajärjestelmässä monia isompia ja pienempiä epäkohtia. Pitäisi välttää liiallista napinaa niistä, mutta tänään veri kuohahti Hesaria lukiessani. Osoittaa suorastaan mielipuolista virkamiestyhmyyttä, että Espoo arpoo vanhusten palvelukodin palveluiden uuden järjestäjän. Yksi sitaatti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: ”Olisin mieluusti suonut, että nykyinen palveluntuottaja olisi jatkanut. Olemme olleet heidän palveluihinsa tyytyväisiä, ja tietenkin se olisi ollut asukkaiden kannalta parempi, mutta kilpailutuksen pelisäännöt eivät mahdollista tätä.” (vanhusten palvelujen johtaja Jaakko Valvanne, HS 2.9.) Espoon tai muiden kaupunkien ei pitäisi ulkoistaa mitään palvelujaan, ennen kuin oppisivat kilpailuttamaan edes siedettävän järkevästi ja inhimillisesti.

Kuntien palveluiden kilpailuttamisen tarkoituksena on parantaa kunnan tarjoamia palveluita. Ajatuksena on, että kun yksityiset tahot kilpailevat samoista urakoista, on niillä suurempi paine kehittää palveluitaan ja tehostaa kustannuksiaan kuin jos jokin kunnallinen virasto hoitaisi palvelut. Tämä logiikka varmaankin toimii joissakin tapauksissa ja aidosti johtaa kuntalaisten palvelunkäyttäjien hyvinvoinnin lisääntymiseen. Joissakin tapauksissa – kuten katsastusalalla – markkinamekanismi taasen johtaa siihen, että kaikki palvelun asiakkaat selvästi kärsivät muutoksesta.

En kuitenkaan nyt ota kantaa siihen, pitäisikö hoivapalveluja ylipäänsä kilpailuttaa. Kysymys on siitä, että jos kilpailutetaan, on se tehtävä edes jollakin tavalla järkevästi. Yksi kilpailijoista on hoivakodin palveluja tällä hetkellä hoitava taho, jonka toimiin Espoon kaupunki on ollut täysin tyytyväinen, kuten Valvannen lausunnosta kävi ilmi. Ensinnäkin voidaan siis kysyä miksi ihmeessä asia kilpailutetaan uudelleen, kun edellisestä kilpailutuksesta on vasta muutama vuosi. Hyvien käytäntöjen muodostuminen alalla kuin alalla vie usein viidestä seitsemään vuoteen, joten näin tiheä palveluntarjoajan vaihto ei palvele kenenkään etuja, kaikkein vähiten hoivakodissa olevien vanhusten. Mutta ”perusperiaate on se, että hyviä kokemuksia vanhasta tuottajasta ei saa laittaa tarjouskilpailun ratkaisijaksi”, toteaa Espoon strateginen hankintatoiminnan johtaja Timo Martelius (HS 2.9). Tämä siis tilanteessa, jossa Espoon kaupunki myöntää, että ”tietysti se olisi ollut asukkaiden kannalta parempi.”

Toiseksi koko kilpailutuslaki on ensinnäkin täysin järjetön ja toiseksi täysin epäinhimillinen. Lain mukaan hankintayksikkö voi ”kokonaistaloudellista edullisuutta” arvioidessaan ottaa huomioon myös ”asianomaisen yleisön tarpeisiin liittyviä taloudellisia ja laadullisia perusteita sekä ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyviä perusteita, jos tällaiset perusteet ovat mitattavissa ja liittyvät hankinnan kohteeseen” (Laki julkisista hankinnoista 62