Valonöörit-kirjassani ja tässä blogissa olen esittänyt, että onnellisuutta ei kannata tavoitella. Tässä vastineessa Touko Kuusi kertoo miten onnellisuutta kannattaa tavoitella:

Frank Martela tyrmää blogikirjoituksessaan ja kirjassaan Valonöörit ihmisten onnellisuuden tavoittelun. Onnellisuus on merkityksellisen elämän sivutuote, ei päämäärä. Martela mainitsee esimerkin Cynthiasta. Cynthia on onneton onnellisuuden tavoittelija. Hän teki tarkat kriteerit ja pyrki löytämään kaikista onnellisimman asuinpaikan maastaan. Nyt Cynthia elää unelmien kotipaikassaan. Mutta hän on tyytymätön, koska hän tietää, että paikka ei ole täydellinen. Vaikka Cynthia yritti valita kaikista sijainneista parhaan, edes hänen paras paikkansa ei täyttänyt hänen kaikkia kriteereitään, koska sieltä puuttuu meri ja iso lentokenttä.

Minulla on vastakkaisia kokemuksia onnellisuuden tavoittelusta. Oivalsin onnellisuuden tavoittelun tärkeyden lukioaikana. Kävin läpi eksistentialistista kriisiä kunnes lukiopojan neuroverkoissa välähti. Minulle onnellisuus ei ole Cynthian tapaan jotain ulkoista maksimoitavaa, vaan se tapahtuu pään sisällä. Joskus huomaan, että stressi tai laiskuus ajaa minut epätoivoon. Mutta onnellisuuden olemuksen muistaminen katkaisee epätoivoni kuin sormia napsauttamalla. Tajuan, että koska onnellisuus tapahtuu lopulta vain pään sisällä, niin stressi tai laiskuus ei ole syy tai oikeutus tuntea onnettomuutta tai negatiivisia tunteita. Varsinkin, kun tiedän, että selviän haasteistani paremmin, jos tunnen itseni onnelliseksi.

Äärimmäinen onnellisuushaasteeni oli armeija. En kuulunut siellä taitavimpiin ja vietin puolen vuoteni jälkipuoliskon tuvassa, jossa puolet kavereistani lähti sairastuvalle ennen metsäleiriä ja toinen puolisko valitti honkien alla jatkuvasti surullista kohtaloaan. Minä en kuitenkaan onnellisuusajatteluni takia hajonnut ja pystyin viettämään aikani pääsääntöisesti hyvillä fiiliksillä. Itseni tekeminen onnelliseksi metsässä räntäsateessa auton ajaessa ojaan oli ennemmin sitä kiinnostavampi haaste, mitä vaikeampaa se oli.

Näyttää siis siltä, että onnellisuuden tavoittelu voi tehdä sekä onnettomaksi, että onnelliseksi. Siksi vastaus ei ole sokea onnellisuuden tavoittelu, mutta ei myöskään Martelan kehotus lopettaa onnellisuuden tavoittelu kokonaan. Vastaus on synteesi. Onnellisuutta voi tavoitella, jos sitä tavoittelee kriittisesti.

Miksi onnellisuutta kannattaa tavoitella kriittisesti?

Martela esittää neljä tutkimuksiin perustuvaa naulaa onnellisuuden tavoittelun arkkuun. Nämä ovat 1. onnen etsintä väärästä paikasta, 2. se, että onnen tavoitteleminen voi tehdä onnettomaksi, 3. onnellisuuden tavoittelun itsekeskeisyys ja 4. onnellisuuden kulttuurin vahingollisuus niille, jotka eivät ole onnellisia. Nämä ovat tutkimustietoon perustuvia vakavia ongelmia. Mutta samoin ovat todellisia onnellisuuden hyödyt ihmisille (jotka Martela myös myöntää). Ja samoin ovat todellisia positiiviseen psykologiaan perustuvien harjoitteiden hyödyt ihmisen onnellisuuteen. Meta-analyyseissa on havaittu, että onnelliset ihmiset elävät keskimäärin pidempään, positiiviset tunteet edistävät luovuutta ja että positiivisen psykologiaan perustuvat harjoitteet edistävät terveiden ihmisten hyvinvointia ja auttavat masennukseen. Tällaiset meta-analyysit ovat tieteen järeimpiä keinoja selvittää jokin asia. Ne ovat paljon yksittäisiä tutkimuksia luotettavampia, koska niissä pyritään käymään läpi kaikki aihetta käsittelevät tutkimukset.

Onnellisuuden sokean ylistämisen kritisointi voi olla hyvä asia positiivisen psykologian tieteellisyyden kannalta. Mutta onnellisuuden suoran tavoittelun kieltäminen poissulkee valtavan määrän kehittyvää tutkimustietoa ja keinoja, joilla ihmiset voisivat olla hyvinvoivempia elämässään ja selvitä paremmin masennuksesta ja negatiivisista sattumuksista. Parempi ratkaisu on muuttaa käsityksiä onnellisuudesta ja positiivisista tunteista niin, että onnellisuuden tavoittelemisen hyödyt säilyvät, mutta haitat katoavat. Seuraavaksi esitän 4 kriittisen onnellisuuden työkalua, joilla Martelan mainitsemat onnellisuuden tavoittelemisen ongelmat voidaan välttää. Viittaan Martelan esittämiin ongelmiin lyhyesti termein (1), (2), (3), (4). Onnellisuus on monitulkintainen termi ja siksi sitä on vaikea tutkia. Tekstissäni puhun onnellisuudesta positiivisen psykologian tutkimassa muodossa, eli tyypillisesti itse ilmoitettuna onnellisuutena, positiivisina tunteina, tai elämäntyytyväisyytenä.

Kriittisen onnellisuuden tavoittelun työkalut

1. Onneen tyytyminen onnellisuuden maksimoinnin sijasta

Voisi kuvitella että onnellisimpia olisivat ihmiset jotka eniten miettivät sitä, miten voisivat tulla kaikessa tekemisessään onnelliseksi. Martelan esittämä tutkimustieto osoittaa päinvastaista (1, 2). Tutkimuksissa ihmiset, joita pyydetään maksimoimaan tai seuraamaan onnellisuuttaan tietyn toiminnan aikana, esimerkiksi kuunnellessa miellyttävää musiikkia, tuntevat itsensä keskimäärin onnettomammiksi, kuin verrokkiryhmän jäsenet. Samasta syystä Cynthia epäonnistuu etsiessään parasta sijaintia kotipaikalleen.

Jos haluaa elää onnellisesti, ei kannata yrittää puristaa onnellisiin elämänhetkiin enempää onnellisuutta. Juhliessa ystävien kanssa tai katsoessa lempiohjelmaa ei kannata miettiä miten voisi olla tällä hetkellä vieläkin onnellisempi, vaan tyytyä riittävän hyvään hetkelliseen onneen.

Vaikka onnellisuuden tunteen maksimointi miellyttävissä tilanteissa ei kannata, kumpi on parempi yleisenä elämänasenteena: maksimointi vai tyytyminen riittävään? Pitäisikö pyrkiä aina valitsemaan paras vaihtoehto niin karkkihyllystä kuin deittipalstoilta vai tyytyä riittävän hyviin vaihtoehtoihin. Tässä tieteellinen evidenssi on vähän ristiriitaista (ks. lähteet ja selitys lopusta). Tutkimustieto vihjaa, että maksimoijat tekevät tyytyjiä keskiarvoisesti vähän parempia valintoja. Toisaalta maksimoijat tuntuisivat olevan keskimäärin epätyytyväisempiä valintoihinsa, koska jatkuva valintojen tekeminen ja parhaan vaihtoehdon etsiminen on raskasta. Valinnoissa, joissa tiedetään, että maksimoinnista saatava hyöty on pieni verrattuna tyytymiseen, kannattaa siis ehkä tyytyä, eli valita se riittävän hyvä vaihtoehto. Vaatteiden valinnassa ja työpowerpointin ulkoasussa ei parasta vaihtoehtoa kannata stressata, vaan tyytyä riittävän hyvään vaihtoehtoon.

2. Hyvien hetkien priorisointi

Valonööri Barbara Fredrickson on esittänyt, että onnettomuuteen johtavan onnellisuuden tavoittelun ongelma (1, 2) ratkeaa siirtymällä hetkellisen maksimoinnin sijasta positiivisuuden priorisointiin. Positiivisuuden priorisoinnissa ihminen jaksottaa päiviinsä toimintaa, joka luonnostaan nostattaa positiivisia tunteita. Sen sijaan että stressaisi joka hetki onnellisuudesta ja sen maksimoinnista, kannattaa varata aikaa esimerkiksi elokuvissa käynnille ja sosiaalisille suhteille tai muille asioille, jotka luovat kuin itsestään positiivisia tunteita. Fredrickson esittää alustavaa tutkimusnäyttöä väitteensä tueksi.

Onnellisten hetkien priorisointi on yhteensopivaa tutkimuksen kanssa, joka alustavasti osoittaa, että kokemusten ostaminen tuo enemmän onnellisuutta kuin tavaroiden ostaminen. Hyvien hetkien priorisointi ja onnellisuuteen tyytyminen voisivat myös vähentää ei-onnellisten ihmisten syyllisyyttä siitä, että eivät ole onnellisia (4). Kokonaisvaltainen onnellisuuden tavoittelu epäonnistuu helposti ja siitä muodostuu helposti taakka. Mutta ajan varaaminen pienille onnellistaville asioille ei samalla tavalla ahdista.

3. Itsekkäästä omasta onnesta yhteiseen onnellisuuden tavoitteluun

Kerroin tekstini alussa, kuinka oma onnellisuuteni syntyy pääni sisällä jotenkin riippumatta ympäristöstä ja toisista ihmisistä. Tutkimustiedon perusteella tällainen ajattelu voi johtaa onnettomuuteen, enkä siihen siksi kannusta. (3, 4). Tämä johtuu ajattelutavan yksilökeskeisyydestä.

Yksilökeskeisyys on länsimaisessa onnellisuus ajattelussa normi. Onnellisuuden tavoittelu on ensisijassa oman tien ja oman onnen löytämistä. Yksilökeskeinen onnellisuuden tavoittelu johtaa helposti onnettomuuteen. Tutkimuksissa onnellisuuden tavoittelusta muistuttaminen sai koehenkilöt toimimaan keskimäärin itsekkäämmin. Onnellisuuden tavoittelu voi myös johtaa yksinäisyyteen.

Voimakkaimmin yksilökeskeisyyden trendi tuntuu näkyvän Yhdysvalloissa. Amerikkalaisilla on nykyisin keskimäärin vain kaksi läheistä ystävää, kun vielä pari vuosikymmentä sitten niitä oli kolme. Tämä on erityisen huono juttu, koska tutkimusten mukaan hyvät sosiaaliset suhteet ovat vahvasti yhteydessä onnellisuuteemme.

Kriittinen onnellisuuden tavoittelu on yhteisen onnen tavoittelua ja kulttuurimme muuttamista tähän suuntaan. Kuten Martela tutkimuksiin nojaten kirjassaan esittää, emme ole yksin oman onnemme seppiä, vaan ennemmin suhdeloita, oman onnemme keskushyökkääjiä. Tutkimustieto vihjaa, että yhteistä onnea parantavat ratkaisevasti jokapäiväiset jaetut positiiviset tunteet, hymyt ja lohdutukset läheisten ja tuntemattomien kanssa. On viitteitä siitä, että parhaat tavat saavuttaa omaa onnellisuutta ovat itse asiassa tyypillisesti epäitsekkäitä. Tutkimuksessa lahjan hankkiminen toiselle ihmiselle toi enemmän onnellisuutta hankkijalle kuin saman rahan tuhlaaminen itseen.

4. Onnen tavoittelu sisäisen motivaation etsimisenä

Martelan keskeinen viesti on, että merkityksellisten ja sisäisesti motivoivien asioiden tavoittelu tekee meidät onnelliseksi ikään kuin sivutuotteena. Tämän voi kääntää myös toisinpäin. Jos tavoittelee onnellisuutta elämässään, sisäinen motivaatio on tärkeä, ellei välttämätön välituote tällä matkalla. Kun edelliset mainitsemani kriittisen onnellisuuden työkalut ovat rajoittuneempia tiettyihin tilanteisiin, sisäisen motivaation kehittäminen voi olla läsnä laajalti elämässä.

Sisäisesti motivoitunut ihminen haluaa tehdä tekemistä sen takia että kyseinen tekeminen tuntuu innostavalta, ei palkkion tai rangaistuksen takia. Sisäisesti motivoituneeseen elämään antaa ehkä parhaat avaimet Martelan korostama itseohjautuvuusteoria. Sen mukaan sisäinen motivaatiomme on vahvimmillaan, kun koemme ihmissuhteemme läheisiksi ja teemme vapaaehtoisesti asioita, joissa tunnemme itsemme osaaviksi. Sisäisen motivaation vahvistaminen tapahtuu näitä kolmea tekijää vahvistamalla (näistä lisää esimerkiksi Martelan kirjassa tai hänen vanhemmassa blogipostauksessaan).

Kannattaako onnellisuutta tavoitella ensisijaisena päämääränä?

Edellä esittämäni tutkimusnäyttö osoittaa mielestäni sen, että kriittinen onnellisuuden tavoittelu onnistuu isolla todennäköisyydellä ja tuottaa iloa ympärilleen. Vaikka onnellisuutta jumaloivassa kulttuurissamme on ongelmansa, ei onnellisuuden tavoittelua ole pakko kokonaan lopettaa. On kuitenkin epäselvää, mikä on hyvistä vaihtoehdoista paras: Martelan merkityksellisyyden etsintä vai kriittinen onnellisuuden tavoittelu. Tähän voisi ehkä soveltaa esitettyä onneen tyytymisen työkalua. Jos jompikumpi näistä kahdesta toimii itsellä ja tekee onnelliseksi, kannattaa tavoitella sitä ensisijaisesti. Tai sitten vain tavoittelee molempia samaan aikaan.

Touko Kuusi on filosofian ja tekniikan ylioppilas. Häntä kiinnostaa ihmisten hyvinvointi ja se, miten siihen liittyvä ymmärrys ja tutkimustieto voi konkreettisesti parantaa maailmaa. Toukoa vetää puoleensa laaja-alainen pyrkimys kehittyä ihmisenä. Hän mittaa elämäänsä teknisin apuvälinein ja pyrkii kehittymään niin Helsingin lenkkipoluilla kuin rohkeudessa jutella tuntemattomille ihmisille. Lisää hänen juttujaan voi lukea blogista Myötätuulen tekijä

Lähteet ja huomiot:

Frank Martela, (2015), Valonöörit – Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.

Meta-analyysi eliniän odote ja onnellisuus:
Chida, Y., & Steptoe, A. (2008). Positive psychological well-being and mortality: a quantitative review of prospective observational studies. Psychosomatic medicine, 70(7), 741-756,

Meta-analyysi positiiviset tunteet ja luovuus
Davis, Mark A. ”Understanding the relationship between mood and creativity: A meta-analysis.” Organizational behavior and human decision processes 108.1 (2009): 25-38.

Meta-analyysit positiivisen psykologian interventioista:
Sin, N. L., & Lyubomirsky, S. (2009). Enhancing well‐being and alleviating depressive symptoms with positive psychology interventions: A practice‐friendly meta‐analysis. Journal of clinical psychology, 65(5), 467-487.,

Bolier, L., Haverman, M., Westerhof, G. J., Riper, H., Smit, F., & Bohlmeijer, E. (2013). Positive psychology interventions: a meta-analysis of randomized controlled studies. BMC public health, 13(1), 119.

Onnellisuuteen tyytyminen:

Maksimoinnin hyödyllisyyteen tai haitallisuuteen ei näytä löytyvän suoraa meta-analyysia tai systemaattista kirjallisuuskatsausta, josta saisi luotettavan hahmotuskuvan kokonaisuudesta. Wikipedian maximation (psychology) artikkelista saa vähän kokonaiskuvaa aiheeseen. Keskustelu maksimoinnin ympärillä on epäselvää, koska käytössä on erilaisia kyselymittareita, jotka mittaavat vähän eri asioita. Lisäksi sillä, millaisessa tilanteessa maksimointi tapahtuu tuntuu olevan merkittävä vaikutus. Esimerkiksi maksimointiin olennaisesti liittyvää valintatulvaa (choice overflow) läpikäyvässä meta-analyysissa ei havaittu keskimääräisesti valintaähkyn vaikuttavan sen koommin positiiviseen kuin negatiiviseenkaan suuntaan juuri todennäköisesti tästä syystä.

 Gruber, J., Mauss, I. B., & Tamir, M. (2011). A dark side of happiness? How, when, and why happiness is not always good. Perspectives on Psychological Science, 6(3), 222-233. 

Schwartz, Barry, et al. ”Maximizing versus satisficing: happiness is a matter of choice.” Journal of personality and social psychology 83.5 (2002): 1178.

http://www.psych-it.com.au/Psychlopedia/article.asp?id=184

http://en.wikipedia.org/wiki/Maximization_%28psychology%29#cite_note-weinhardt2012-14

Scheibehenne, Benjamin, Rainer Greifeneder, and Peter M. Todd. ”Can there ever be too many options? A meta‐analytic review of choice overload.” Journal of Consumer Research 37.3 (2010): 409-425.

Hyvien hetkien priorisointi:

Catalino, L. I., Algoe, S. B., & Fredrickson, B. L. (2014). Prioritizing positivity: An effective approach to pursuing happiness?. Emotion, 14(6), 1155.,

Dunn, E. W., Gilbert, D. T., & Wilson, T. D. (2011). If money doesn’t make you happy, then you probably aren’t spending it right. Journal of Consumer Psychology, 21(2), 115-125.

Yhteisen onnellisuuden tavoittelu:

Tan, H. B., & Forgas, J. P. (2010). When happiness makes us selfish, but sadness makes us fair: Affective influences on interpersonal strategies in the dictator game. Journal of Experimental Social Psychology, 46(3), 571–576.

Mauss, I. B., Savino, N. S., Anderson, C. L., Weisbuch, M., Tamir, M., & Laudenslager, M. L. (2012). The pursuit of happiness can be lonely. Emotion, 12(5), 908.

Brashears, Matthew E. ”Small networks and high isolation? A reexamination of American discussion networks.” Social Networks 33.4 (2011): 331-341.

Argyle, Michael. ”18 Causes and Correlates of Happiness.” Well-being: The foundations of hedonic psychology 353 (2003).

Kok, Bethany E., et al. ”How positive emotions build physical health perceived positive social connections account for the upward spiral between positive emotions and vagal tone.” Psychological Science 24.7 (2013): 1123-1132.

Aknin, L. B., Dunn, E. W., & Norton, M. I. (2012). Happiness runs in a circular motion: Evidence for a positive feedback loop between prosocial spending and happiness. Journal of Happiness Studies, 13, 347-355.

Buchanan, K. E., & Bardi, A. (2010). Acts of kindness and acts of novelty affect life satisfaction. The Journal of social psychology, 150(3), 235-237.