On aina kutkuttavaa katsoa elokuvaa, jonka aikana tasainen virta ihmisiä poistuu paikalta kesken kaiken. Näitä poistuneita ei voi moittia. Kolme tuntia pitkä filmi ei edes yritä teeskennellä, että siinä olisi taustalla jokin juoni, vaan sisältää enemmänkin katkelmia erilaisista tarinoista sekoitettuna erilaisiin surrealistisiin elementteihin. Se on ehkä Lynchin rehellisin elokuva tähän mennessä.

Elokuvan perusjuoni kertoo elokuvan kuvaamisesta mutta siihen alkaa sotkeutua selittämättömiä elementtejä heti alusta lähtien. Lopulta vain Laura Dernin roolihahmon esiintyminen säännöllisesti rytmittää eri otoksia. Lynch itsekin toteaa haastattelussa, ettei hänellä ollut käsikirjoitusta elokuvalle ja ettei hän etukäteen tiennyt mitä elokuvassa tapahtuu. ”I write the thing scene by scene and much of it is shot and I don