David Lynch: INLAND EMPIRE
On aina kutkuttavaa katsoa elokuvaa, jonka aikana tasainen virta ihmisiä poistuu paikalta kesken kaiken. Näitä poistuneita ei voi moittia. Kolme tuntia pitkä filmi ei edes yritä teeskennellä, että siinä olisi taustalla jokin juoni, vaan sisältää enemmänkin katkelmia erilaisista tarinoista sekoitettuna erilaisiin surrealistisiin elementteihin. Se on ehkä Lynchin rehellisin elokuva tähän mennessä.
Elokuvan perusjuoni kertoo elokuvan kuvaamisesta mutta siihen alkaa sotkeutua selittämättömiä elementtejä heti alusta lähtien. Lopulta vain Laura Dernin roolihahmon esiintyminen säännöllisesti rytmittää eri otoksia. Lynch itsekin toteaa haastattelussa, ettei hänellä ollut käsikirjoitusta elokuvalle ja ettei hän etukäteen tiennyt mitä elokuvassa tapahtuu. ”I write the thing scene by scene and much of it is shot and I don
Frank Martela 
Hieno analyysi, Frank! Ei päässyt krapulalta sunnuntaina tsiigaamaan vaikka tarkoitus oli. Pitää ottaa Inland Empire tän viikon proggikseksi.
”Lopuksi todettakoon vielä vanha maalaustaiteen totuus. Ennen kuin voit piirtää kolme viivaa paperille ja julistaa sen mestariteokseksi on sinun hallittava traditionaalisempi maalaustaide perinpohjin.”
Entä jos paras taide onkin vain epäonnistunutta mimesistä? Yritetään kopioida jotain, mutta ei täysin onnistuta siinä ja se jokin omaleimainen tunkee väksisin läpi. Siihen sitten lauma nuoria homo sapiens -lajin yksilöitä ihastuu ja vihastuu. Klassikko syntyy.
TykkääTykkää
Arvostelustasi oli noin puolet täyttä asiaa ja toinen puoli täyttä sontaa.
PS. Harjoittele passiivin käyttöä.
TykkääTykkää
Kiitos oivaltavasta arvostelustasi JL. Ymmärrän nyt elokuvaa paremmin. Olen myös kaivanut esiin vanhoja äidinkielenkirjoja, jotta voisin iltapuhteina treenata passiivin käyttöä.
TykkääTykkää
mielenkiintoista tulkintaa, pitää lainata ja lukea setä Doston kellaritekstit 🙂
TykkääTykkää