Joulupukki toi Kjell Weston Finlandia-palkitun romaanin tanne
Thaimaaseen, johon tieto Finlandia-palkinnosta oli vasta juuri saapunut.
Kjell on ollut yksi suosikkikirjailijoistani siita lahtien, kun
lukioikaisena luin Leijat Helsingin ylla – kirjan viimeiset kaksisataa
sivua yhdelta istumalta maagisen vangittuna kertomukseen. Vielakin
pystyn palauttamaan mieleeni tilan ja tunnelman talta lukurupeamalta,
joka tapahtui kevatauringon paistaessa sisaan olohuoneemme ikkunasta.
Pari seuraavaa Kjellia ovat omassa kokemuksessani jaaneet hivenen taman
esikoisen varjoon, mutta tama romaani palautti jalleen uskoni Westohon
suurena suomenruotsalaisen sukupolven elaman kuvaajana.

Minulle romaanin prototyyppi on kohtuullisen realistinen kertomus
tietyssa aikakaudessa elavasta paahenkilosta tai paahenkiloista, joiden
psykologisen profiilin rakennus aloitetaan kertomalla heidan
isovanhemmistaan lyhyesti, siirtyen sitten pitkalliseen kuvaukseen
vanhemmista ja heidan elamankaarestaan ja persoonastaan. Vasta taman
jalkeen pureudutaan paahenkiloon, jonka elamassa ja valinnoissa nakyy
seka individuaaliset persoonalliset karaktaarit etta ajan ja ympariston
aiheuttamat vaikutteet. Paahenkiloa tulee seurata lapsuudesta pitkalle
aikuisuuteen asti. Maastereotyyppisesti voisi sanoa, etta niissa
ranskalainen kyky tunkeutua syvalle yksilon psyykkeeseen yhdistyy
amerikkalaiseen vahvaan kertomuksellisuuteen ja venalaiset mestarit ovat
taman lajityypin maestroja. Kjellin romaanit Langia lukuunottamatta
tayttavat antamani tunnusmerkit loistavasti ja siita johtunee lammin
suhteeni niihin.

Romaanin vahvoja puolia on mielestani se suorastaan Tolstoimainen nakyma
ihmisista aikansa ja paikkansa vankeina. Kjellin ihmiset ovat yksiloita
erilaisine luonteineen mutta romaani osoittaa loistokkaan selkeasti
kuinka heidan elamansa on vahvasti kiinnittynyt laajempaan sosiaaliseen
verkkoon, joka avaa vain rajallisen maaran vaihtoehtoja yksilolle ja
rankasti sanktioi valintoja. Jotkut yksilot ovat vahvempia ja toiset
heikompia luonteeltaan ja pystyvat eri maarissa toteuttamaan itseaan
mutta kaikki Luciesta lahtien ovat olennaisesti ja peruuttamattomasti
sosiaalisen verkostonsa sisalla ja paljolti sen maarittamia, myos
pyrkiessaan torjumaan sen. Taman hienovaraisen dynamiikan
yksilollisyyden ja ympariston valilla kuvaamisessa Kjell on mielestani
loistava. Han onnistuu pitamaan tarinan ja hahmonsa tiukasti kiinni
laajemmassa ajankulussa ja historiallisissa tapahtumissa. Samaan aikaan
kuvatessaan laajaa henkilogalleriaa ja seuratessaan paahenkiloita
lapsuudesta lahtien han paasee osoittamaan paitsi yksiloiden elamankaaren riippuvaisuuden
laajemmasta historiasta myoskin laheisemmasta sosiaalisesta ringista. Loppusivuilla pari paahenkiloa kayvat itse asiassa varsin eksplisiittista keskustelua tasta teemasta pohtiessaan sita mita heista on tullut ja onko elaman lapi kulkevan sosiaalisten roolien sarjan takana mitaan lopullista. Toisen mielesta ”det kostar fan sÅ mycket att bli den man är” ja toisen mielesta mitaan sellaista ei ole: ”Man är mest mänsklig när man gör sej till en kameleont”. Elama tekee kyyniseksi.

Jos haluaa hakea romaanista negatiivisia puolia, joka ei tavallisesti
ole kaltaiseni positiivarin parhaita puolia, niin ehkapa kirja sortuu
valilla jopa liikaa sellaiseen sisaiseen nostalgiaan, jossa hahmot
muistelevat kaiholla menneita vuosia, tapahtumia sata sivua sitten. Toiseksi Kjell nostaa paaosiin
aina sellaisia onnettomia tunareita, jotka tarkoittavat hyvaa mutta
heikkoluonteisuuttaan ajautuvat aiheuttamaan pahaa ymparistolleen ja
itselleen. Molemmat piirteet ovat vaarassa muuttu jonkinlaisiksi
Westo-maneerismeiksi.

Historiallisessa mielessa kirja oli minulle myos hyvin opettavainen.
Vaikkakin Suomen itsenaisyyden alkutaipaleen historia on paapiirteistaan
ollut tuttu paasi romaanin kautta sukeltamaan sen faktoihin paljon
syvemmalta tasolta ja ymmartamaan tilanteita ja niiden asettamia
realiteetteja paremmin jonkinlaisesta aikalaisperspektiivista.
Kansalaissota, yhteiskunnan kahtiajakautuminen, muilutukset ja
oikeistoterrorismi tulivat tutuiksi paljon syvemmalla tavalla kuin
aiemmin. Lisaksi inspiroiduin kirjan perusteella googlaamaan ja
wikipedittamaan aikaan liittyvia termeja ja ilmioita lapuan liikkeesta
veljessotiin ja AKS:saan ja Suomen historian tuntemukseni ennen toista
maailmansotaa on nyt huomattavan paljon vankempi.

Kaiken kaikkiaan varsin nautittava lukuromaani (sana joka kuulostaa jotenkin kirjakerholta). Eskapistisessa mielessakin toimiva kokemus siis.