Ainakin 30 tunnin bussimatkan jalkeen. Yliahtaaseen bussiin myytiin lippuja parikymmenta enemman kuin istumapaikkoja oli, mika tarkoitti sita, etta osa jengista joutui istumaan kaytavalla matkan ajan. Koska liput eivat olleet paikkalippuja oli taistelu istumapaikoista raaka ja taukojen jalkeen nahtiin kovaa huutoa ja ainakin yksi itkeva australialaistytto, kun keskikaytavaan tyytymattomat matkustajat pyrkivat valtaamaan istumapaikkoja vakipakoin.

Muita bussimatkan highlighteja oli bakteeripitoisen pizzan oksentaminen pusikkoon ja bussissa oksentelun pidattaminen, neljan tunnin yollinen pysahtyminen jolloin lammityslaitteet kytkettiin pois paalta ja kylma vuoristoilma jaadytti viluun varautumattoman matkalaisen youniyritelmat, bussikuskin taydellinen valinpitamattomyys hanen tyontaessaan fyysisesti meita takaisin bussiin kun yritimme selittaa, etta ’toilet, diarrhea’ seka vietnamilaisten aggressiivinen jonotungettelu raja-asemalla. Ylipaansa se, etta 464 km matkaan kaytettiin 30 tuntia keskinopeuden ollessa nainollen huikeat 15 km/tunnissa piti huolta siita, etta bussimatka menee kirjoihin yhtena inhottavimmista koskaan.

Alkukuva Vietnamilaisista oli bussimatkan perusteella varsin negatiivinen ystavallisten Thai ja Laos – ihmisten jalkeen. Totaalinen valinpitamattomyys toisista ihmisista, oman edun agressiivinen vahtiminen ja likaisuus olivat keskeisimmat tunnuspiirteet tassa kansakunnassa, jonka tunnelmaa Lonely Planet romanttisesti kuvasi termeilla Wild West atmosphere ja joyfull lawlessness.

Asennetta kuvasi hyvin se, etta bussinvaihdon jalkeen menetettya paikkamme ja istuessamme erillamme Sonjan kanssa yritin mukavan oloiselle kaverille ehdottaa paikanvaihtoa kaytavan toiselle puolelle identtiselle paikalle. Kaveri syynasi paikkaani pitkaan ja kieltaytyi sitten hymyssa suin huomattuaan, etta hanen tuolinsa selkanojan sai noin kaksi astetta enemman taakse kuin omani. Eihan nyt omasta edustaan voi hiukkaakaan tinkia toisten vuoksi. Juuri asian itsestaanselvyys oli paljastavaa paikallisesta mentaliteetista, joka tassa tapauksessa ei esiintynyt yhta inhottavan agressiivisesti kuin esimerkiksi takanani istunut mies, joka jatkuvasti ja vihamielisesti yritti tyontaa penkkiani eteenpain seka silloin kuin olin tauolla, etta silloin kun olin paikalla itse istuen oma penkki loppuun asti taaksepain taivutettuna. Hanen vaimonsa taasen oikaisi jalkansa niskaani ja selkaani penkin paalta ja valista ilman anteeksipyyntoja.

Maan maineen ja tunnelmamme pelasti kuitenkin ystavallinen englantia puhuva tytto, joka Hanoihin saapuessamme hoisi ylivasyneille ruumiillemme halvalla taksin suoraan hotellilleen, jossa 6 dollarilla saimme mukavan huoneen keskustasta kylpyammeella, tv:lla ja jaakaapilla. Aamun valjettua tukevien younien jalkeen oli jalleen valmiimpi kohtaamaan maailman.