Category: Muut Maat

Kiina on iso

Heti Vietnamin ja Kiinan rajalla tehtiin selvaksi, kuka on paallismaa ja ikuinen valtakunta. Vietnamin puolen pieni rama virastokoppi kalpeni toisen puolen valtavaan moderniuttaan uhkuvaan kivilinnaan, kivipaasiin ja jylhiin portaisiin. Sisalla oli tehokasta ja siistia kuin lentokentalla, rajamuodollisuudet olivat yhta juhlaa verrattuna muihin rajanylityksiin matkalla.

Muutenkin Kiina naytti modernit kasvonsa meille. Tiet olivat suoria ja hyvakuntoisia, Nanningin kaupunki oli siisti ja pilvenpiirtajia sisaltava kuin parempikin Eurooppalainen suurkaupunki ja Guangzhou iso kuin Alastalon sali. Kuva Kiinasta Thaimaan, Laosin ja Vietnamin jalkeen oli hyvinorganisoidusta, jarjestelmallisesta, modernista, eteenpainpyrkivasta business-orientoituneesta maasta.

Tosin jotain sora-aania sekaan viela mahtuu. Kukaan ei puhu englantia, Nanningin kolmen miljoonan asukkaan kaupungissa ei ole yhtaan raha-automaattia, joka vastaanottaisi kansainvalisia kortteja, eika pankkia, joka vietnamin valuuttaa suostuisi vaihtamaan. Joku voisi tassa tilanteessa pitaa lipun ostamista eteenpain aikamoisena pulmana mutta luonnollisesti ystavallinen hiukan englantia puhuva asemavirkailija osti liput omasta taskustaan ja antoi puhelinnumeronsa, jotta voisimme maksaa takaisin (nyt han ei vastaa puhelimeen). Guangzhoussa palloilimme paivan etsien jotain tapaa saada tietoa kaupungista. Kukaan ei puhunut englantia, turistikartta oli Kiinankielinen eika kaupunkikuva nayttanyt missaan suunnassa enemman keskustalta kuin toisessa. Palloilimme summamutikassa paarautatieasemalta satunnaiseen suuntaan etsien jotain. Loysimme taman kahvilan ystavallisen tyton opastuksella (matkalla Sonja loysi kaksi paitaa).

Huomenna kotiin.

Hanoi Rokkaa

Ainakin 30 tunnin bussimatkan jalkeen. Yliahtaaseen bussiin myytiin lippuja parikymmenta enemman kuin istumapaikkoja oli, mika tarkoitti sita, etta osa jengista joutui istumaan kaytavalla matkan ajan. Koska liput eivat olleet paikkalippuja oli taistelu istumapaikoista raaka ja taukojen jalkeen nahtiin kovaa huutoa ja ainakin yksi itkeva australialaistytto, kun keskikaytavaan tyytymattomat matkustajat pyrkivat valtaamaan istumapaikkoja vakipakoin.

Muita bussimatkan highlighteja oli bakteeripitoisen pizzan oksentaminen pusikkoon ja bussissa oksentelun pidattaminen, neljan tunnin yollinen pysahtyminen jolloin lammityslaitteet kytkettiin pois paalta ja kylma vuoristoilma jaadytti viluun varautumattoman matkalaisen youniyritelmat, bussikuskin taydellinen valinpitamattomyys hanen tyontaessaan fyysisesti meita takaisin bussiin kun yritimme selittaa, etta ’toilet, diarrhea’ seka vietnamilaisten aggressiivinen jonotungettelu raja-asemalla. Ylipaansa se, etta 464 km matkaan kaytettiin 30 tuntia keskinopeuden ollessa nainollen huikeat 15 km/tunnissa piti huolta siita, etta bussimatka menee kirjoihin yhtena inhottavimmista koskaan.

Alkukuva Vietnamilaisista oli bussimatkan perusteella varsin negatiivinen ystavallisten Thai ja Laos – ihmisten jalkeen. Totaalinen valinpitamattomyys toisista ihmisista, oman edun agressiivinen vahtiminen ja likaisuus olivat keskeisimmat tunnuspiirteet tassa kansakunnassa, jonka tunnelmaa Lonely Planet romanttisesti kuvasi termeilla Wild West atmosphere ja joyfull lawlessness.

Asennetta kuvasi hyvin se, etta bussinvaihdon jalkeen menetettya paikkamme ja istuessamme erillamme Sonjan kanssa yritin mukavan oloiselle kaverille ehdottaa paikanvaihtoa kaytavan toiselle puolelle identtiselle paikalle. Kaveri syynasi paikkaani pitkaan ja kieltaytyi sitten hymyssa suin huomattuaan, etta hanen tuolinsa selkanojan sai noin kaksi astetta enemman taakse kuin omani. Eihan nyt omasta edustaan voi hiukkaakaan tinkia toisten vuoksi. Juuri asian itsestaanselvyys oli paljastavaa paikallisesta mentaliteetista, joka tassa tapauksessa ei esiintynyt yhta inhottavan agressiivisesti kuin esimerkiksi takanani istunut mies, joka jatkuvasti ja vihamielisesti yritti tyontaa penkkiani eteenpain seka silloin kuin olin tauolla, etta silloin kun olin paikalla itse istuen oma penkki loppuun asti taaksepain taivutettuna. Hanen vaimonsa taasen oikaisi jalkansa niskaani ja selkaani penkin paalta ja valista ilman anteeksipyyntoja.

Maan maineen ja tunnelmamme pelasti kuitenkin ystavallinen englantia puhuva tytto, joka Hanoihin saapuessamme hoisi ylivasyneille ruumiillemme halvalla taksin suoraan hotellilleen, jossa 6 dollarilla saimme mukavan huoneen keskustasta kylpyammeella, tv:lla ja jaakaapilla. Aamun valjettua tukevien younien jalkeen oli jalleen valmiimpi kohtaamaan maailman.

Laosissa Laosista

Laosin sanotaan olevan rauhallinen keidas Kaakkois-Aasian ihmisvilinan keskella. Lahinna tahan lienee syyna se, etta Thaimaan 60 miljoonan ja Vietnamin 80 miljoonan ihmisen valissa Laosin viisi ja puoli miljoonaa ihmista saavat nauttia samankokoisesta maantieteellisesta alueesta. Ihmisten asenne on myos raporttien mukaan hyvin stressinvastainen ja hiki hatussa tyoskentelevia katsotaan saalivasti ihmetellen. Miksi stressata, kun voi ottaa rennommin ja pitaa hauskempaa? Tyossa pitaa pystya hymyilemaan ja nauramaan jatkuvasti tuntuu olevan paikallinen ei-kovin-luterilainen tyomoraali.

Matkustellessa on kaynyt myos selvaksi, etta Kaakkois-Aasian etnografinen kartta on paljon monivivahteisempi kuin valtion rajat antavat ymmartaa. Laos nimen s-kirjain jo itsessaan on monikkoa signaloiva, jonka ranskalaiset siihen asettivat antaakseen nimen maalle, jossa suurin osa (hivenen yli puolet) vaestosta koostuu eri Lao-heimoista. Laosissa asuu kuitenkin vain vahemmisto Lao-heimojen jasenistosta koska Kaakkois-Thaimaasta naita loytyy reilusti yli kymmenen miljoonaa. Nelisenkymmenta prosenttia Laosin vaestosta on sitten valtava joukko eri vuoristoheimoja, jotka eivat tunnusta buddhismia, vaan seuraavat vanhoja heimouskontoja ja joiden elamaan eivat alankojen valtataistelut ja valtakunnat, ranskalaiset tai kommunismi ole jattaneet paljoakaan jalkia vuosisatojen aikana.

Eilen naimme kuitenkin yhden kylan johon turismi oli jattanyt jalkensa, kun vesiputousreissuun sisaltyi ”vierailu vuoristoheimon kylassa”. Kylaa oli vaikeata nahda rannekoruja ja seinavaatteita kaupustelevien pikkulasten ja vanhempien tulvalta. On vaikeata nahda miten kylan sisaiseen dynamiikkaan vaikuttaa se, etta viisivuotias pikkutytto tuo taloon rahaa onnistuneella varttitunnin rihkamakaupalla enemman kuin isa ja aiti koko paivan kovalla tyolla. Introduktio rahatalouteen tapahtuu tassa onnettomasti vesiputousreitin varrella sijaitsevassa kylassa hyvin kierolla tavalla.

Iloa kuitenkin on myos ilmassa. Ekoturismi on Laosissa kova sana ja valtion , kylanvanhimpien ja erilaisten vastuullisten lansimaalaisten tour-operatorien yhteistyossa luodaan erilaisia trekking-mahdollisuuksia, joissa pyritaan minimoimaan turismin haitat ja maksimoimaan kylalle koituva hyoty vastuullisella ja kestavalla tavalla. Tallaisen kehityksen vahvistuminen olkoon suotavaa.

Lisaksi vesiputous itse uimamahdollisuuksineen oli upea kokemus. Sanoinkuvaamaton.

Kävelyä Myanmarissa

Ratsastettuamme useita tuntia poninkokoisilla hevosilla läpi kauniin Myanmarilaisen kukkulamaiseman saavuimme kylään. Kylässsä ei ollut sähköjä eikä puhelinta, sinne ei johtanut mitään polkua kummempaa tietä ja talojen materiaalivalinnoissa ja sisustuksessa näki, että kylä oli melko pitkällisesti omavarainen. Ihmiset edustivat eri kansaa kuin valtaapitävät burmalaiset ja puhuivat eri kieltä kuin järven rannalla turistikylässä toimivat Myanmarilaiset. Maasto oli kukkulaista ja viljelmien välissä oli metsää. Talojen seinät ja lattiat olivat sellaisia, ettei tehnyt liikaa mieli hyppiä niitä vasten, varsinkin kun paikalliseen tyyliin talo rakennetaan paalujen varaan korkealle siten, että asunnon alle jää tila säilyttää tavaroita sun muuta. Ilmeisesti varokeino petoja ja ötököitä vastaan ja jokivarsilla tulvia. Miehillä tuntui kaikilla olevan machete-tyylinen veitsi mukanaan, kuulemma metsässä on sen verran paljon puumia, että aseistautumisella on selkeä eloonjäämisfunktio.

Kävellessäni kylän lävitse pohdiskelin kansallisvaltio

Myanmar

Taalla sotilasdiktatuurissa oleilu on varsin leppoisaa. Tanaan koimme suomalaista kesamokkitunnelmaa pyoraillessamme kylanraittia mummo-pyorilla leudon lampimassa saassa poltetun koivun tuoksun tunkeutuessa sieraimiimme. Vesipuhvelin selassa kouluun matkaavat pikkupojat seka veden paalle paaluille rakennettu kyla oikealla puolellamme vahan rikkoivat tata suomalaista idyllia.

Maa on tietysti varmaankin koyhin missa olen kaynyt. Tama nakyy mm. sahkonjakelun jatkuvissa katkoksissa, matkapuhelinverkon olemattomuudessa, internetin toimimattomuudessa suurimpana osana paivana (lisaksi hallituksen rankka sensuuripolitiikka tarkoittaa etta hotmailin kaltaiset yleisimmat sahkopostipalvelut ovat ’access denied’. Melko hatara yritys kumota vapaan sanan leviaminen. Puhelinverkon surkea laatu toimii onneksi tehokkaampana sananvapauden rajoittajana). Myoskin autokannan kunto kertoo ekonomisesta tilanteesta jotain. Bussimatkalla bussista tipahti puolen metrin kokoinen metalliosa (renkaanvakauttaja tms. En ole tekniikan miehia). Se korvattiin kahdella koydella. Sen sijaan sotilasdiktatuuri on pintapuolisesti ainakin nakynyt vahemman kuin luulin. Ei mitaan rynnakkokivaarikavereita kadunkulmissa tai mitaan muuta coolia. Tosin muutaman valituksen olemme kuulleet kaiken turismiin liittyvan liiketoiminnan ylikorkeasta verotuksesta.

Aluksi matkasin ranskalaisten koulukavereiden kanssa mutta jattaydyin pois heidan ’kaikki merkittavimmat turistikohteet pitaa nahda vaikka se tarkoittaakin minuuttiaikataulua’ – stressaamisesta. Tama asenne ilmeni parhaimillaan, kun saavuimme tanne Inle Lake:lle yobussilla aamukuudelta. Tykitimme viiden tunnin veneajelun lapi tarkeimpien turistikohteiden. Sitten he ryntasivat lentokentalle paastakseen Baganiin, jonka vanhat temppelit ovat se Myanmarin ykkosturistikohde kraasaa kaupustelevine pikkulapsineen. Tuollaisella tahdilla nakee kaikki turistikohteet mutta ei mitaan itse maasta ja sen ihmisista. Itse hengaan kohta kolmatta paivaa taalla Inle laken luona, tanaan tosiaan leppoisa pyoraretki lahikylaan oli paaohjelma, soimme natiivien vieraina jotain outoja kananmunajuttuja, huomenna lahdemme kokopaivaiselle hevosratsastusretkelle. Oppaamme on varsin cool jaba, smuglasi itsensa mm. rajan yli Thaimaaseen ilman passia paastakseen beacheille bilettamaan.

Lisaa vaikutteita palatessani, yhteys kuulemma katkeaa kohta.