Älä puhu yksilöstä, puhu suhdelosta!

Posted on March 25 2011 by frank

Yksilö – mikä hirveä sana. Miten yhteen sanaan saadaankiin kiteytettyä kokonainen macho-individualismin paradigma. Eli näkemys, jossa yksilö on itsenäinen, itseohjautuva, itseriittoinen kokonaisuus, itsessään täydellinen atomi, joka seilaa maailmassa toteuttamassa omia sisältään kumpuavia projektejaan. Yksilölle muut ihmiset ovat vain välineitä omien, itse valittujen ja itsekkäiden päämäärien saavuttamisessa. Yksilö on vastuussa vain itselleen, hän on kiinnostunut vain omasta hyödystään.

Parasta olisi tuhota koko sana kollektiivisesta muististamme ja alkaa puhua suhdelosta. Suhdelo syntyy maailmaan ihmissuhteiden keskelle. Hän kasvaa maailmaan sisään sosiaalisten suhteidensa kautta. Lopulta hänen ainutlaatuinen minuutensa ja ymmärryksensä itsestäänkin syntyy vain sitä kautta, että hän peilautuu itselleen toisten ihmisten kautta.  Suhdelon olemisen tapa on yhteisöllinen, hän suuntautuu luonnostaan siihen yhteisöön, jonka osana hän on. Hänen sisältään kumpuaa luontevasti empaattinen suhtautuminen lähimmäisiin sekä pyyteetön halu olla myönteisenä voimana heidän elämässään. Jos markkinoilla oleva omaa taloudellista etuaan maksimoiva subjekti on yksilön vertauskuva, ovat perheenjäsenenä oleminen ja perhesuhteet tapa hahmottaa suhdelon elämäntapaa.

Puhumalla yksilöstä latistamme näkemystämme ihmisenä olemisesta. Sen kautta ihmisyys näyttäytyy kapeampana, kylmempänä, laskelmoivampana ja itsekkäämpänä kuin mitä se oikeasti on. Termin kautta kadotamme paljon elämän lämmöstä, siitä mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Sanalla sanoen, kadottamme elämän inhimillisyyden. Suhdelo tuo paremmin esiin sen, että ihmisenä oleminen on pohjimmiltaan ihmissuhteissa olemista. Läheisistä huolehtiminen on lopulta inhimillisen olemassaolon yksi peruspiirteistä. Se on itse asiassa tehokkain tie hyvään elämään ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin. Itsenäisyyttä ja riippumattomuutta korostavassa kulttuurissa hoiva, huolenpito ja lähtökohtainen riippuvaisuutemme muista usein torjutaan, kielletään tai kätketään laitoksiin. On muistettava, että ihmisenä oleminen on toisista huolta pitämistä ja sitä, että sinusta pidetään huolta.

Similar Posts:

Be Sociable, Share!

3 Responses to “Älä puhu yksilöstä, puhu suhdelosta!”

  1. Janne Luotola says:

    Kauniin käsitteen olet keksinyt, Frank, ja siinä on ilman muuta ajatusta takana. Fanitan ‘suhdeloa’ hienona sananakin, muut filosofit kun käyttäisivät siitä ehkä kömpelömpiä ilmaisuja, kuten olemista toisille tai kanssaolemista.

    En unohtaisi kuitenkaan ‘yksilöä’. Se, mitä sosiaalisen elämän välttämättömyydenkin tunnustava ei voi ylittää, on ihmisen tietoisuus. Tietoisuus ei muutu yhteiseksi, vaikka solmisi kaikkiin ihmissuhteita ja jakaisi kaikki omat asiansa muiden kanssa. Kaikki tietoisuudet kuitenkin kokevat omat kokemuksensa ja muodostavat omat suhteensa.

    Eikö siis pitäisi tunnustaa, että suhdelo on tietoisuutena pohjimmiltaan eksistentiaalisesti yksin, yksilö, kaikista ihmissuhteistaan huolimatta?

  2. matti says:

    Olisko suhdelo vähän niinku Mitsein?

  3. frank says:

    Hyvä pointti matti. Heideggerin kanssaolemista on ennenkin ehdotettu kytkettäväksi näihin ihmiselämän perustavaa yhteyttä korostaviin keloihini. Katso esimerkiksi tämän postauksen viimeinen kommentti.

    Uskoakseni mitsein ja suhdelo ovat aika lähellä toisiaan, mutta en uskalla mitään tämän tarkempaa niiden suhteesta sanoa kaivamatta Olemista ja Aikaa kirjahyllystä.

Leave a Reply