Syntymapaivani olivat viime viikolla ja kaikille niille, jotka eivat paasseet paikalle kunniakseni jarjestetyille gaalaillallisille lupasin toimittaa pitamani puheen kirjallisessa muodossa. Tassapa se siis. Helpottaakseni luku-urakkaanne olen kaantanyt sen suomeksi.

Herra presidentti, arvon kunniavieraat, arvon lehdiston ja poliisin edustajat! Hyvat naiset ja herrat! Iloni on suuri kun olette nain suurella joukolla keraantyneet tanne Bangkokin Millenium Bowliin kunnioittaman elamani taipaleen ensimmaista virstanpylvasta: neljasosavuosisadan tayttymista tassa noyrassa ihmiselossa. Kiitoksia myos kaikille radion kautta osallistuville lahettamistanne onnittelusahkeista sun muista muistamisista.

Nuoruus on ihmiselon etsimisen aikaa. Tama patee niin unelmiin, harrastuksiin, paamaariin, arvoihin kuin sosiaalisiin viiteryhmiin. Suomen nykyinen taloudellinen hyvinvointi yhdessa arvoliberalismin kanssa on tehnyt sen, etta tama lapsuuden ja aikuisuuden valimaastoon sisaltyva aikakausi on venynyt yha pidemmaksi sukupolvi sukupolvelta. Tama aikakausi, jolloin saamme nauttia aikuisuuden tuomasta vapaudesta ilman mainittavaa vastuullisuutta on varsinaista elamisen ja kokemusten aikakautta. Elama on taytelaisen rikasta ja monipuolista, kun mahdollisuuksien tavaratalon kaikki ovet ovat viela auki ja energiaa shoppailuun riittaa.

Vapaus synnyttaa kuitenkin omat ongelmansa. Kun perhetausta tai yleinen arvoilmasto ei determinoi tulevaisuuttasi, joudut itse tekemaan suuret valintasi elamasi suunnasta. Tama johtaa nuoren helposti eksistentialiseen ahdistukseen, kun paatos elamasta pitaisi kyeta tekemaan puutteellisen tiedon vallitessa kaikista mahdollisista tulevaisuudenvisioista. ’Oman jutun’ loytamisesta tulee haudanvakava kysymys, kun pitaa pystya valitsemaan itselleen paras mahdollinen elama ilman, etta on riittavasti informaatiota vaihtoehdoista.

Varsin yleinen ratkaisu, johon itsekin olen huomannut ajautuneeni on eraanlainen tulvametodi. Kaikki-pitaa-kokea-nyt-heti asenteella elaman taideteos tayttyy nopeasti erilaisista raikeista kokemuksista ja jutuista. Kaikkea mahdollista pitaa kokeilla, kaikkeen pitaa lahtea mukaan. Bungeehyppy, rock-festari, Irak, liftaus, frisbeegolf, akateemisten vuosijuhlien jarjestaminen, Alpit, vaihto-opiskelu, porvarillinen tyoskentely, naiset. Kaikki pitaa kokea. Tama kokeilunhalu ulottuu ulkoisten tapahtumien lisaksi myos persoonallisuuteen. Erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa kokeillaan ottaa erilaisia rooleja, esiinnytaan ja toimitaan erilaisilla arvomaailmoilla ja toiminta- seka puhetavoilla varustettuna, eri asenteella.

Nyt kun olen saavuttanut kahdenkymmenen viiden ikavuoden merkkipaalun on pienen retrospektiivin aika. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, monessa on oltu mukana. Harvaa asiaa kadun, enemmankin kaduttavat ne jotkin asiat, joihin en jostain sosiaalisesta pelkotilasta onnistunut hyppaamaan mukaan. Onneksi niita on vahan. Erityisen rikastavaa on ollut se, etta sita on tutustunut kaikenmoisiin ihmisiin hyvin erilaisilta elamanaloilta ja saanut ymmarrysta varsin moninaisista tavoista nahda maailma.

Tama rikastava joka soppaan sekoittuminen on kuitenkin energiaavievaa ja jossain maarin hajoittavaa. Erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa sita on oppinut liikkumaan hiukan eri avaimin ja sita kautta minuuteen on kertynyt monia hankalasti keskenaan sovitettavia rooleja. Vaikka peruspersoonallisuus on varsin vakaalla pohjalla tuntuu se pukevan tilaisuudesta riippuen hyvin erilaiset vaatteet paalleen. Monet elavat nain lapi koko keski-ikansakin. Minulle se ei kuitenkaan riita.

Julistankin alkaneen 25-vuotiselamani ensimmaiset vuodet persoonallisuuden integraation vuosiksi. Tavoitteena on siis alkaa rakentaa yhta ainoaa persoonallisuutta kaikkien naiden roolien yhdistamiseksi yhdeksi konsistentiksi kokonaisuudeksi. Tiedan, etta projekti on hankala ja harva kykenee viemaan sita loppuun asti aikuisiallakaan, kun tavoitteita on viela niin paljon. Koen kuitenkin sen olevan juuri se mita kaltaiseni nuori mies tassa elamanvaiheessa tarvitsee. Kokeilujen aika on ohitse, on aika niittaa tulokset. Hyvasti sosiaalisiin systeemeihin sopeutuminen, tervetuloa itsenainen uusi mina!

P.S. Paikallisissa sanomalehdissa ilmestynyt tiivistelma on jossain maarin totuutta vaaristeleva ja lienee paasyyllinen juhlapuheestani revittyihin otsikoihin. Tassa puhe siis kokonaisuudessa yleison arvioitavaksi.