Tagged: menestys
Mikä motivoi Cheekiä – Menestys vai itsensä ilmaisu?
Kuka on Suomen materialistisin ihminen? Cheek tekee lyriikoissaan kovasti työtä päästäkseen kärkisijoille. Kun itse käyn festareilla, pystytän teltan ja korkkaan Alkon halvimman omppuviinin (6,85 €). Kun Cheek saapuu festareille “mä korkkaan Bollingerin” (54,90 €). Mies kehuskelee kuinka “kaataa vodka martinei, kaahaa Aston Martineil.” Ja totta tosiaan, juorulehdet kertovat, että artisti vaihtoi hiljattain Maseratinsa Bentleyhyn. Itse ajan lähinnä puolisoni Kialla. Naiset puolestaan tuntuvat Cheekin sanoituksissa olevan käyttöesineitä, joiden hoitelemista hän on ”pyrkinyt vähentää.” Eikä ihme, onhan hän “nähnyt enemmän pyllyä kuin taksin takaistuin.” Jo junnuna, kun Cheek oli Lahdessa kännää, “joka ilta riivas Octopussy, kaheksan ämmää.”
Ei epäilystäkään, että jos elämän tarkoituksena ovat nopeat autot, kevytkenkäiset naiset ja kalliit vaatteet, niin Cheek on Suomen artistimaailman kingi. Ja ollaan nyt ihan rehellisiä – kyllä meistä jokainen on ainakin vähän kateellinen Cheekille hänen menestyksestään.
Mutta kannattaako nopeita autoja ja helppoa rahaa tavoitella?
Jos kriteerinä on oma hyvinvointi, niin ei kannata. Näin sanovat amerikkalaisen unelman synkkää puolta tutkineet psykologit Richard Ryan ja Tim Kasser. Lukuisissa tutkimuksissa he ovat osoittaneet, että pahamaineinen trio – raha, maine ja ulkonäkö – ovat elämän päämäärinä haitallisia. Kun esimerkiksi collegen päättäviä yhdysvaltalaisnuorukaisia pyydettiin arvioimaan mitkä päämäärät heidän elämässään olivat tärkeitä, osa korosti enemmän rahan ja maineen kaltaisia ulkoisia päämääriä, osa hyvien ihmissuhteiden, henkilökohtaisen kasvun ja hyväntekemisen kaltaisia sisäisiä päämääriä. Vuoden päästä kävi ilmi, että ihmiset olivat keskimäärin saavuttaneet enemmän niitä päämääriä, joita he pitivät arvokkaina. Eli sitä saa mitä tilaa: Mainetta havittelevat löysivät mainetta, rahaa tavoitelleet tunsivat saaneensa enemmän rahaa kuin muut. Ja ihmissuhteisiin panostaneet tunsivat ihmissuhteidensa syventyneen.
Kannattaa siis varoa mitä toivoo, koska toive voi vaikka toteutua.
Mutta kaikki päämäärät eivät olleet samanarvoisia: Ne jotka olivat tavoitelleet sisäisiä päämääriä eli panostaneet ihmissuhteisiin, toisten auttamiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun, olivat tyytyväisempiä elämäänsä ja heidän itsetuntonsa oli vahvistunut, kun he olivat saavuttaneet päämääräänsä. He tunsivat myös enemmän myönteisiä tunteita ja vähemmän ahdistusta ja päänsäryn kaltaista fyysistä oireilua. Entäpä rahaan, maineeseen ja ulkonäköön keskittyneet? Kävi ilmi, että vaikka he olivat edistyneet näiden päämääriensä suhteen, heidän hyvinvointinsa ei ollut lisääntynyt tippaakaan. He olivat tasan yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin vuotta aiemmin, kun rahaa ja mainetta oli vähemmän. Mikä pahinta, joiltakin osin he voivat entistä huonommin: He olivat ahdistuneempia, tunsivat enemmän negatiivisia tunteita ja heillä oli enemmän fyysistä oireilua.
Johtopäätös: Kaikki tavoitteet eivät ole samanarvoisia: Sisäiset päämäärät vahvistavat hyvinvointiamme, ulkoiset päämäärät eivät.
Mutta mikä Cheekiä pohjimmiltaan motivoi? Mies on tällä hetkellä tienhaarassa. Stadion täyttyi kahdesti. Suomeksi räppäävä artisti on niin iso kuin Suomessa voi olla. Jos Cheek on asettanut itselleen menestykseen liittyviä päämääriä, ne kaikki on nyt saavutettu. Ainoa tie paisuttaa menestystä olisi vaihtaa kieli englanniksi ja muuttaa New Yorkiin haastamaan Jay-Z ja muut globaalit tähdet. Tämä on yksi tie, mutta se olisi kivinen eikä mitä todennäköisimmin johtaisi onneen – tuli menestystä tai ei. Jo nyt Jare Tiihonen valittelee kuinka julkkiksena oleminen rajoittaa hänen elämäänsä .
Toinen vaihtoehto on löytää elämälleen jokin muu sisältö kuin menestyksen kasvattaminen. Paisuva menestys on loputon ylämäki. Jokainen välivoitto on lopulta vain kukkula jolta näkee seuraavan maalin. Toisin sanottuna: Menestys on kuin huume, jota tarvitaan jatkuvasti isompi annos. Tämän Cheek onneksi tiedostaa itsekin: ”Kun ennen aurinkomatkoist sai kylmii väreitä nykyään harvat hotellit on kyllin päheitä.”
Mitä syvemmällä olet koukussa, sitä enemmän ahdistusta ja pyristelyä, sitä vähemmän seesteistä onnea. Addiktioita on monenlaisia. On subutexin käyttäjiä ja menestyskoukussa olevia, on peliriippuvaisia ja sijoitusnarkkareita, on alkoholisteja ja kroonisia naisten kaatajia. Kaikkia yhdistää se, että he eivät hallitse omaa elämäänsä. Himo vie eivätkä he onnistu irtautumaan sen kiihkolta edes halutessaan.
Älkää käsittäkö väärin, ei minulla mitään menestystä vastaan ole. Itsekin tähtään siihen, että jonain päivänä olen New York Times Bestselling Author. Kova tavoite, jota kohti olen tehnyt työtä jo pitkään. Mutta olennaista on se miten menestys saavutetaan.
Päämääränä menestys ei tee ketään onnelliseksi. Mutta sisäisesti motivoituneen tekemisen sivutuotteena menestys on kiva juttu. Jos olet siis löytänyt sen asian, joka täyttää sinut intohimolla, innostuksella ja rakkaudella, ja jonka eteen olet valmis uhraamaan kaiken aikasi, niin siitä vain hommiin. Do it! Aseta itsellesi korkeita tavoitteita ja haasta itsesi saavuttamaan ne. Mutta älä tee sitä menestyksen itsensä vuoksi vaan sen vuoksi että rakastat itse tekemistä.
Kun kuuntelen Jare Tiihosen haastatteluja, olen valmis uskomaan, että hän rakastaa sitä mitä tekee. Hänessä on sekä räppärin että bisnesmiehen vikaa. Hän nauttii siitä, että saa tehdä sanoituksia ja esiintyä yleisön edessä. Hän nauttii siitä, että saa rakentaa artistia ja brändiä nimeltä Cheek. Pintakiillon takana hän on mies joka tekee systemaattisesti työtä itse valitsemiensa päämäärien saavuttamisen eteen. Sanalla sanoen, hän on sisäisesti motivoitunut.
Uskon siis, että Jare Tiihonen on löytänyt oman kutsumuksensa. Vaikka pintatasolla hänen elämänsä ja oma tutkijaelämäni saattavat näyttää erilaisilta, minua ja Jare Tiihosta yhdistää se että me molemmat olemme löytäneet sen tekemisen muodon, josta me aidosti nautimme. Me molemmat saamme palkkamme siitä tekemisestä, jota tekisimme vaikka meille ei siitä palkkaa maksettaisi. Me molemmat siis toteutamme kutsumustamme työmme kautta, hän artistina, minä tutkijana. Vaikka tyylimme ja arvomaailmamme on osittain erilainen, sisäinen motivaatio yhdistää meitä. Uskon siis, että kaikesta pintakoreilusta huolimatta se mikä on olennaista Jare Tiihosessa on hänen kutsumuksensa eli palava halu tehdä musiikkia ja rakentaa ilmiötä nimeltä Cheek.
Tämä kirjoitus on lyhennetty ote Valonöörit-kirjani ensimmäisestä luvusta. Lue <a href="sieltä lisää siitä mitä on menestys, mitä on sisäinen motivaatio ja miten elät hyvän elämän.
Ihminen ei ole oman onnensa seppä, vaan oman onnensa keskushyökkääjä
Joskus tiede murskaa vanhojen sananlaskujen totuuden: Jokainen on oman onnensa seppä. Sananlasku on tärkeä muistutus siitä, että menestyksemme elämässä on paljolti itsestämme ja omasta panoksestamme kiinni. Sanavalinta on kuitenkin huono ja osuvampaa olisi sanoa: ’Jokainen on oman menestyksensä seppä.’ Tässä muodossa voisin sananlaskun vielä hyväksyä. Mutta väitteenä onnellisuudesta se on harhaanjohtava ja haitallinen.
Onnellisuus on nimittäin eri asia kuin menestys. Ja tältä osin viimeaikainen onnellisuustutkimus kertoo selkeää kieltään: Onnellisuutta emme saavuta takomalla ulkoista maailmaa kuin rautaa. Niin kauan kuin etsimme onneamme jonkin suorituksen päässä häämöttävänä palkintona olemme kuin rottia, jotka juoksevat oravanpyörässä kohti edessä killuvaa juustopalaa: saalis on aina seuraavan ponnistuksen takana.
Jos todella haluamme tulla onnelliseksi on meidän tiedostettava kaksi asiaa: Ensinnäkin – kuten Siddhartha Gautaman tapaiset ajattelijat oivalsivat jo tuhansia vuosia sitten – ulkoisen maailman sijasta meidän tulee keskittyä sisäiseen maailmaamme: asenteisiimme, ajattelutapoihimme ja siihen miten suhtaudumme itseemme ja maailmaan. Tutkimukset osoittavat, että muovaamalla ulkoisen maailman sijasta tapaamme olla tässä maailmassa kykenemme kasvattamaan onnellisuuttamme pysyvästi. Tässä myönteisten ajattelutaitojen opettelun projektissa harjoittelu on keskeistä.
Toiseksi toisten ihmisten rooli onnellisuudessamme on usein ratkaiseva, vaikka yksilöä palvova länsimainen kulttuuri koettaakin tämän usein kieltää. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset, joiden elämäntavoitteet ovat vähemmän itsekeskeisiä ovat onnellisempia. Niinpä moni kyynärpäät pystyssä omiin tavoitteisiinsa rynnivä ihminen tekee itse asiassa hallaa omalle onnellisuudelleen heikentämällä ympäriltään sitä sosiaalista yhteisöllisyyttä, jossa onnellisuutemme todellisuudessa asustaa. Suuri humanisti Martti Lindvqist pukee tämän sanoiksi mainiolla tavalla: “Ihmisen julistautuminen oman onnensa ja pelastuksensa suvereeniksi tekijäksi sitoo hänet ikuiseen suorittamiseen vieden lopulta pohjattomaan yksinäisyyteen.”
Ehdotankin jalkapallon ystävänä, että sananlasku pitäisi muuttaa muotoon: ’Jokainen on oman onnensa keskushyökkääjä.’ Yksilö on siis edelleen keskeisimmässä roolissa, mutta onnistuakseen hänen tarvitsee ensinnäkin harjoittaa taitojaan ja toiseksi löytää ympärilleen sopiva ja häntä tukeva tiimi. Tässä muodossa sananlasku antaisi realistisemman kuvan siitä, mistä meidän kannattaa onneamme etsiä.
Ovatko kansakuntien menestys ja onnellisuus ristiriidassa?
Kahden eri kirjan lomittainen lukeminen avaa usein mahdollisuuden ajattelun synteeseihin, perspektiiveihin, jotka eivät löytyisi vain yhdestä kirjasta käsin.
Nyt kädessäni ovat kuluneet niin Jared Diamondin Pulitzer-palkittu ’Tykit, Taudit ja Teräs’ kuin Jean-Francois Revelin sekä hänen poikansa Matthieu Richardin valaiseva dialogi-teos ’Munkki ja Filosofi’.
Ymmärsin, että ei ole sattumaa, että kaikkein syvimmin buddhalaisuuteen suhtautuvat yhteiskunnat löytyvät Himalajan vuoristosta. Ja syy ei löydy valtavien vuorten luomasta hengellisestä ilmapiiristä.
Ensinmainitussa kirjassa hahmotellaan perimmäisiä maantieteellisiä syitä kansakuntien ’menestykseen’ tarkoittaen tässä lähinnä taloudellista ja sotilaallista ylivaltaa suhteessa muihin kansakuntiin. Historia koostuu sekä satunnaistekijöistä, että vääjäämättömistä mekanismeista. Esimerkiksi maatalouden leviäminen kaikille soveltuville alueille Euraasiassa ei ole sattuman kauppaa. Kun innovaatio oli keksitty Hedelmällisen Puolikuun laaksossa, alkoi se leviämisensä. Jotkut kansat olivat alttiimpia omaksumaan tämän innovaation kuin toiset, johtuen kulttuurisista ja satunnaisista tekijöistä. Pitkällä tähtäimellä kuitenkin maanviljelijäkansat syrjäyttivät metsästäjä-keräilijät kaikilla soveltuvilla alueilla, koska ne pystyivät ylläpitämään paljon suurempaa väkimäärää ja erillistä sotilasluokkaa. Historian kylmä mekanismi on sokea: Kansat yksinkertaisesti joko omaksuivat maanviljelyksen tai tuhoutuivat.
Buddhalaisuuden ydin on mielenrauhan saavuttaminen ja tällä matkalla haluista luopuminen on keskeistä. Sisäinen rauha kulkee sisäisen muutoksen ja epäitsekkyyden tietä. Ulkoisen todellisuuden aiheuttamaan tyytymättömyyteen on kaksi perusratkaisua: muuttaa ulkomaailmaa tai muuttua sisäisesti. Tällä jatkumolla buddhalaisuus (hengellisissä muodoissaan) edustaa sisäisen muutoksen ääripäätä, kun oma länsimainen kulttuurimme taas edustaa toista ääripäätä, jossa kaikki ongelmat pyritään ratkaisemaan materiaalisesti.
Tällöin on selvää, että pitkällä tähtäimellä materiaalisempi kulttuuri tuottaa enemmän materiaalisia innovaatioita. Se on myös todennäköisemmin valloitushaluinen kuin sisäiseen harmoniaan tähtäävä kulttuuri. Henkisissä arvoissa vahvoilla oleva kansakunta jää siis pitkällä tähtäimellä mitä todennäköisimmin materiaalisessa kehityksessä ja taistelukyvyssä jälkeen kansakunnasta, jonka yhteisössä materiaaliset tavoitteet ovat ensisijaisempia ja kilpailu kovempaa.
Tästä seuraa, että syvän buddhalaiset yhteiskunnat jäävät valloittajan jalkoihin paljon useammin kuin toimivat itse valloittajina. Viimeksi tämä traaginen luonnonvakio koettiin 1940-luvulla, kun materiaalisesti orientoitunut Kiina valloitti hengellisemmän Tiibetin. Yhteisöjen hengellisyyden eroa kuvaa ehkä parhaiten se, että Tiibetissä tuolloin noin 20% väestöstä eli munkki-elämää luostareissa, mikä lienee korkeampi luku kuin missään Himalajan seudun ulkopuolella.
Rajallisten resurssien maailmassa kansakunnat taistelevat samoista maa-alueista ja muista resursseista. Kulttuurien pitää sopeutua tähän taisteluun tai ne pitkällä tähtäimellä tuhotaan tai valloitetaan. Tämä menestyksen pakko suosii materiaalisia kulttuureita. Vahvan henkisesti orientoituneet kulttuurit voivat muotoutua ja selvitä vain olosuhteissa, joissa rauha on taattu pitkäksi aikaa. Tämä on avain sen ymmärtämiseksi, miksi buddhalaisuuden hengellisimmät muodot ovat kehittyneet Himalajan vuoristojen varjossa. Vuoret tarjoavat luonnollisen suojan hengellisemmän kulttuurin kehittymiselle ehkäistessään valloittajien hyökkäysmahdollisuuksia.
Tästä päästään hahmottamaan pelottavaa luonnonlakia: kansakunta, joka kehittyy liian onnelliseksi nykyolosuhteissaan, ei kehity materiaalisesti tarpeeksi, jonka seurauksena materiaalisesti kehittyneempi kulttuuri ennemmin tai myöhemmin valloittaa sen. Onko niin, että kansakuntien menestyksen hinta on liiallisen hengellisyyden ja tyytyväisyyden tukahduttaminen?
Ihmisenä olemisen kaventuminen
Outi Nyytäjä hyökkää uudessa kirjassaan ’Menestys & Moraali’ nykyaikaan pesiytynyttä menestysvalmennus-ilmiötä vastaan. Työntekijän odotetaan nykyään uppoavan yhä vahvemmin tiettyyn liiketoimintaympäristön kannalta optimaaliseen luonteenpiirteiden muottiin. Uusi ihminen on sosiaalisempi, dynaamisempi, tulosorientoituneempi ja tehokkaampi. Matkalle itsensä tietoiseksi muuttamiseksi tuloskoneeksi ihminen tarvitsee valmentajia, noita profeettoja omana aikanaan.
Mitä on tapahtumassa? Niitä tapoja millä ihmiset ovat, niitä erilaisia olemisen tapoja, joihin ihmiset rönsyilevissä elämissään ovat päätyneet, pyritään tietoisesti kaventamaan. Menestys on uusi uskonto, joka ei enää määritä vain työssäoloaikaa, vaan myös ihmisen yksityisen piirin. Menestyjä ei vain tee työtä oikein, hän myös syö oikein, harrastaa liikuntaa oikein, pukeutuu oikein ja on kiinnostunut oikeista kulttuurimuodoista. Luokkayhteiskunta perinteisessä mielessä on murtunut mutta menestyslahkolaisuus valtaa valkokauluskansan johtajasta työharjoittelijaan.
1900-luvun piti olla ihmisen vapautumisen vuosisata. Ihminen piti vapauttaa uskonnon ja luokkayhteiskunnan kahleista, noista kuristavista normeista, jotka olivat määränneet miten ihminen sai omaa ihmisyyttään toteuttaa. Mutta kuten eksistentialistit jo viisikymmentä vuotta sitten havaitsivat, ihminen ei pelkää mitään niin paljon kuin omaa vapauttaan. Perinteisen uskonnon menettäessään otettaan ihmisismassasta ryntäsi lauma ahdistuneen vimmaisesti seuraavan profeetan pauloihin. Markkinatalous metafyysisine näkymättömine käsineen on vahvimmin tarjonnut tälle massalle uudet profeetat ja uuden uskonnon, jonka kuninkaallisia kumartaa. Uususkonnot, itämaiset hippeilyt sun muut ovat löytäneet marginaalinsa mutta uusi valtionuskonto on menestys.
Aina ei työ ole ollut se ihmisenä olemisen ydin, johon nähden muu elämä saa merkityksensä. 1800-luvun keskivaiheilla teollistuvassa Englannissa koettiin eriskummallinen (mutta lyhytikäinen) vaihe. Työvoimapulan iskiessä teollisuusyrittäjät nostivat palkkoja. Tämän seurauksena työvoimapula paheni, koska työntekijät alkoivat tehdä lyhyempää päivää, kun jo se riitti heidän elintasonsa ylläpitämiseen. Heidän elämässään oli jotain muuta arvokkaampaa. Nykyinen toimihenkilöluokka tekee jatkuvasti enemmän ylitöitä, vaikka kaikilla materiaalisilla standardeilla heillä on jo liikaa rahaa valmiiksikin. Onneksi markkinointi luo jatkuvasti uusia tarpeita, jotta he pystyvät kokemaan rahantekonsa edes illusorisen mielekkääksi. Yhä useampi epäonnistuu standardeihin muokkaantumisessa ja poistuu työelämästä häviäjänä vatsahaavan tai keskivaikean depression kautta.
Massojen vapauttaminen niistä kahleista, joihin he itsensä syöksevät vaikuttaa olevan loputon urakka. Ihmisyyden pelastajien urakka muistuttaa vahvasti Lemmings- tietokonepeliä, jossa sopulilauma on valmis syöksymään jokaiseen kuiluun ja liekkiin ja vaatii loputonta näppäryyttä, oivallustaitoa ja luovuutta pelastaa se loputtomilta vaaroilta. Ihmiskunta tarvitsee filosofeja ja aikalaisdiagnooseja vielä pitkään.