Tagged: valtaeliitti
Venäjään voi vaikuttaa valtaeliitin kautta
[Julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 4.3.2014]
Kun Venäjä aloitti invaasionsa Krimillä, Ukrainan tilanteessa ei ollut enää kyse pelkästä ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamisesta sisäisesti epävakaassa maassa. Venäjän sotilastoimet Ukrainassa edustavat klassista suurvaltapolitiikkaa, jossa pyrkimyksenä on piirtää rajat uusiksi ja laajentaa omaa valtapiiriä. Samalla Venäjä seuraa tarkasti EU:n ja muun maailman reagointia ja suunnittelee niiden pohjalta seuraavat askeleensa.
Unelma Suur-Venäjästä elää ja voi hyvin Kremlissä. Siksi se, miten EU vastaa Venäjän provokaatioon, vaikuttaa suoraan siihen, kuinka todennäköistä tulevaisuudessa on Venäjän invaasio esimerkiksi Suomeen.
Rauhan untaan nukkuva Eurooppa tuntuu välillä kykenemättömältä ymmärtämään ja reagoimaan raakaan valtapolitiikkaan. Ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin paheksuvat twiitit tai suomalaisten puhe diplomaattisista ratkaisuista on mitätöntä kärpäsen surinaa: Venäjän johto kuuntelee vain voimaa.
Käytännössä Euroopalla on vain kaksi tapaa kääntää tyhjä paheksunta aktiiviseksi voimankäytöksi: sotilaallinen väliintulo tai mittavat taloudelliset sanktiot. Ensin mainittu ratkaisu ei ole toivottava eikä se nykymuotoiselta EU:lta edes onnistuisi. Mutta voisiko taloudellisilla sanktioilla vaikuttaa presidentti Vladimir Putinin sotilaalliseen liipaisinherkkyyteen?
Toimenpiteitä suunniteltaessa on hyvä tiedostaa, että Putin palvelee ensi sijassa Venäjän valtaeliitin etuja. Tällä valtaeliitillä on valtaisat omaisuudet, mutta he eivät luota Venäjän pankkijärjestelmään. Siksi suuri osa tästä omaisuudesta on eurooppalaisissa pankeissa ja kiinteistöissä samalla, kun oligarkkien perilliset opiskelevat Euroopan parhaissa yliopistoissa. Tämä antaa EU:lle ehkä sen vahvimman aseen Venäjää vastaan. Halutessaan EU voisi jäädyttää valtaeliitin tilit ja muun omistuksen Euroopassa sekä perua heidän viisuminsa. Tämä iskisi Putinia ja valtaeliittiä sinne, missä tuntuisi – se tuntuisi heidän omassa elämässään.
Neljä syytä miksi Perussuomalaisten vaalivoitto voi olla hieno asia
Perussuomalaiset ovat näiden vaalien ilmiö. 15 % kannatusnousun jälkeen siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tämän vuoksi on olennaista kysyä mistä ’persujen’ nousu kiilaksi kolmen valtapuolueen väliin kertoo. Nähdäkseni Soinin johdolla hankittu kannatus on lopulta oire kahdesta asiasta. Ensinnäkin kansan kahtiajaosta ja siitä että meillä on iso kansanosa, jonka valtaeliitti on tyystin unohtanut. Toiseksi siitä, että kansa on syystäkin turhautunut kolmen suuren puolueen harjoittamaan konsensuspolitiikkaan.
On muutama syy, miksi mielestäni oli loistavaa, että Perussuomalaiset onnistuivat murtamaan kolmen suuren puolueen hegemonian. Ensinnäkin kun maan tapana on ollut, että kolmesta suuresta puolueesta aina kaksi on hallituksessa, eivät ne voi liikaa taistella toisiaan vastaan – vastakkainasettelun aika on näiden puolueiden väliltä jo pitkään ollut ohi. Siksi on niin vahvasti tuntunut, että mikään ei muutu, hallitsi maata sitten sinipuna, punamulta tai porvarihallitus. Kaikki ovat tuntuneet vievän maata täysin samaan suuntaan.
Toiseksi Neukku-aikojen muistona on totuttu siihen, että politiikan suuret linjat vedetään isojen poikien kesken saunan lauteilla kansalta piilossa, jolloin julkisuudessa näkyvä politiikka on paljolti kulissia. Vaalirahoitusskandaali toi onneksi osaltaan tähän liittyviä ’maan tapoja’ esille ja ehkä auttaa politiikkaa muuttumaan modernimpaan ja avoimempaan suuntaan.
Kolmanneksi 90-luvun laman myötä virkamiehet nousivat Suomen politiikan todellisiksi johtajiksi. Erityisesti valtionvarainministeriö ja sen luomat budjettiraamit ovat ehkä politiikkamme keskeisin vaikuttaja. Pääministeri vaihtuu, mutta virkamiehet eivät – ja heillä on ollut aivan liikaa valtaa määrittää ne ’realiteetit’ joiden sisällä politiikot toimivat.
Tämän jämähtäneen tilanteen Perussuomalaiset nyt vaalivoitollaan rikkovat. Parhaimmillaan Perussuomalaisten voitto johtaa siihen, että politiikka palaa takaisin politiikkaan. Siihen, että puolueet joutuvat jälleen tunnustamaan väriään avoimesti, ja että hallituksen vaihtuminen näkyy myös harjoitetussa politiikassa.
Siltikin harmittaa paljon, että juuri perussuomalaiset rikkoivat kolmipäisen kotkan vallan. Persujen nuiva maahanmuuttolinja on surullinen tosiasia ja kansallinen häpeä. Juuri siksi harmittaa, että maahanmuuttajaehdokkaat jäivät niukasti ulos eduskunnasta. Kuitenkin on ymmärrettävä, että Suomessa maahanmuutto on marginaalinen ilmiö verrattuna melkeinpä mihin tahansa muuhun Euroopan maahan, esimerkiksi Ruotsista löytyy kuntia, jotka ottavat vuosittain enemmän maahanmuuttajia kuin koko Suomi yhteensä. Onkin ymmärrettävä, että persujen maahanmuuttovastaisuudessa ei ole kyse itse maahanmuuttajista, vaan siitä että ihmisillä on paha olo, ja he purkavat sen sopivaan itseään heikompaan syntipukkiin.
Valtapuolueet ovat pitkälti kadottaneet yhteytensä siihen ’tavalliseen kansaan’, joka ei ole päässyt osalliseksi viimeisen parinkymmenen vuoden talouskasvusta. Heihin, jotka eivät ole saaneet yliopistokoulutusta ja eivät tee mediaseksikästä työtä. Kansanedustajien elinpiirissä heitä ei näy ja siksi on niin helppo ajatella että meillä kaikilla menee hyvin – kun kerran kaikilla minun ympärilläni menee hyvin. Niinpä politiikka puhuttelee vain meitä koulutettuja ihmisiä.
Sille unohdetulle kansanryhmälle, joka on eksyksissä nyky-yhteiskunnassa jossa julkihomot vetävät sisustusohjelmia, Perussuomalaiset tarjoavat kanavan. Näille turhautuneille hahmoille Timo Soini on onnistunut taistelemaan jälleen olemassaolon oikeutuksen. Hänen kauttaan hekin uskovat parempaan huomiseen. Ja hänen myötään toivottavasti myös muut puolueet joutuvat muistamaan tämän kansanryhmän olemassaolon. Tämä on neljäs syy, miksi Perussuomalaisten kannatusnousu saattaa johtaa hyviinkin asioihin.
Olen paatumaton optimisti. Siksi näen Perussuomalaistenkin vaalivoitossa paljon hyvää. Murtaessaan valtapuolueiden hegemonian se voi järkyttää niitä rakenteita, jotka pitkään ovat todellisen politiikanteon Suomessa tukahduttaneet. Ja puhutellessaan unohdettua kansanryhmää se voi pakottaa poliitikot ottamaan heidätkin huomioon päätöksissään.
Lopuksi kuitenkin korostettava vielä, että en ole todellakaan mitenkään iloinen persujen vaalivoitosta, koska en voi hyväksyä heidän maahanmuuttovihamielisyyttään. Isojen miesten pitäisi pystyä kantamaan omat ongelmansa itse eikä purkaa niitä heikommassa asemassa oleviin.