Tagged: itseohjautuvuusteoria
Joulu vs. koronavirus – Miten viranomaisten tulisi viestiä joulua koskevista rajoituksista omaehtoista motivaatiota vahvistavalla tavalla?
Joululoman aikana moni haaveilee matkustamisesta ja sukulaisten tapaamisesta. Koronaviruksen leviämisen kannalta molemmat sisältävät selkeitä riskejä ja siksi nyt on erityisen tärkeä viestintähetki: Miten poliitikkojen ja viranomaisten tulisi viestiä joulun aikaa koskevista suosituksista ja rajoituksista siten, että kansalaiset aidosti haluaisivat niitä noudattaa?
Oikea viestintätyyli vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka hyvin ihmiset noudattavat suosituksia ja sääntöjä. Se kuinka hyvin viestintä onnistuu tukemaan ihmisten autonomiaa, kyvykkyyttä ja yhteisöllisyyttä, on iso merkitys siihen, motivoituvatko ihmiset vapaaehtoisesti muuttamaan käytöstään ja ylläpitämään uusia käytöstapoja.
Tukeaksemme viranomaisten kykyä viestiä omaehtoista motivaatiota tukevalla tavalla, kiteytimme kollegoideni Nelli Hankonen (Helsingin yliopisto), Richard Ryan (Australian Catholic University) ja Maarten Vansteenkiste (Universiteit Gent) kanssa kolmetoista itsemääräämisteoriaan (self-determination theory) perustuvaa viestintäperiaatetta, jotka voivat auttaa omaehtoisen motivaation tukemisessa kriisitilanteessa, kuten koronapandemiassa. Viestintäperiaatteet on hyväksytty julkaistaviksi arvostetussa European Review of Social Psychology -journaalissa.
Viestintäperiaatteet löytyvät alla olevasta taulukosta. Näin joulun alla päätin miettiä miten näitä viestintäperiaatteita voisi soveltaa joulun rajoituksia koskevaan viestintään:
Aloita osoittamalla huomioivasi ihmisten oman näkökulman, tunteet ja potentiaaliset konfliktit (Periaate 9): Kerro ymmärtäväsi kuinka tärkeätä lapsille on päästä näkemään isovanhempansa ja isovanhemmille lapsensa. Rakenna kokemusta jaetusta kohtalosta (Periaate 10) mainitsemalla esimerkki omasta elämästäsi ja miten rajoitukset omakohtaisesti kirpaisevat. Kerro tiedostavasi, että rajoitukset tulevat aiheuttamaan pettymyksiä ja monen joulu tulee menemään eri tavalla kuin olisi toivottu.
Mutta kerro sen jälkeen selkeä tilannekuva taudin leviämisestä eri puolilla Suomea. Kerro mikä on sairaaloiden kapasiteetti tällä hetkellä ja mitä asiantuntijoiden tekemien skenaarioiden mukaan tapahtuu, jos suomalaiset viettävät joulua ilman mitään rajoituksia (Periaate 11): Mitä se tarkoittaa taudin leviämisen, tehohoitoon joutuvien ja tammikuussa tarvittavien rajoitustoimenpiteiden osalta. Luo sen jälkeen selkeä tavoite joulun käyttäytymisen osalta (Periaate 6): Minkälaista vastuullista käytöstä ihmisiltä odotetaan ja mitä tällä käytöksellä voimme yhdessä saavuttaa? Anna siis selkeät perusteet sille mitä hyvää ohjeita noudattamalla saavutetaan ja mitä tragedioita vältetään (Periaate 1). Selitä, että kunkin meistä on mahdotonta tietää, onko itsellä koronatartunta ja voiko oireettomana sitä levittää yhteisen joulupöydän äärellä. Voit kertoa esimerkkinä belgialaisessa hoivakodissa vierailleesta joulupukista, joka maskistaan huolimatta tuli tartuttaneeksi oireettomana koronaa tilaisuuteen osallistuneille.
Kiitä ihmisiä vastuullisesta käytöksestä keväällä ja syksyllä. Kerro kuinka sen ansiosta Suomessa tauti on pysynyt aisoissa oikeastaan koko muuta Eurooppaa paremmin (Periaate 7). Muistuta että olemme tehneet tämän yhdessä huomattavasti vähäisemmillä pakkotoimilla kuin moni muu maa. Tämä johtuu siitä, että hallinto on luottanut kansaan ja kansa viranomaisiin. Totea, että suomalaiset osoittivat kykynsä vastuullisuuteen keväällä, meillä on kyky ja halu hoitaa tämä asia kunnolla (Periaate 2). Me siis pystymme tähän, jos vain yhdessä haluamme sen tehdä.
Anna sitten selkeät ja informatiiviset ohjeet halutusta toiminnasta (Periaatteet 3 & 6): Mikä toiminta on ehdottomasti kiellettyä? Mitä käytöstä suositellaan vältettävän? Miten eri valintatilanteissa voi parhaiten toimia vastuullisesti? Tarjoa myös yhteisten pelisääntöjen puitteissa tilaa itsenäisille valinnoille: Jos on esimerkiksi todella halukas näkemään sukulaisia, pitäkää tahoillanne omaehtoiset 10 päivän karanteenit, jotta varmistatte ettei kukaan osapuoli tuo virusta vieraaksenne, harkitkaa maskin käyttöä sisätiloissa ja tuulettakaa usein (Periaate 5). Näitä suojatoimenpiteitä voi perustella viruksen leviämismekanismeista havainnollisesti kertomalla, jotta ihmiset ymmärtävät ehdotukset ja voivat ideoida tapoja toteuttaa suojatoimia fiksusti omassa tilanteessaan.
Tarjoa myös ratkaisuja ja ideoita ihmisten kohtaamiin esteisiin: Jos ei jouluna voi liikkua omalla autolla haluamaansa paikkaan, voisiko käyttää julkista liikennettä sellaiseen kellonaikaan jolloin siellä ei ole paljoa muita ihmisiä, tai kuvaile konkreettisia esimerkkejä, miten jouluillallisen voi järjestää Zoomin tai Skypen välityksellä (Periaate 8). Mieti myös mitkä väestöryhmät eivät välttämättä viestiäsi kuuntele tai siihen luota, ja tunnista joitakin heidän luottamiansa henkilöitä, joita siteeraamalla tai esiin nostamalla voit vahvistaa viestin uskottavuutta myös heidän suuntaansa (Periaate 12).
Muistuta ihmisiä siitä että näin toimimalla me kaikki autamme suojaamaan riskiryhmäläisiä (Periaate 13) ja mahdollistamme nopeamman paluun normaalielämään jahka rokotukset saadaan käynnistettyä. Jokainen meistä odottaa pääsyä takaisin normaaliin elämään ja juuri siksi on tärkeätä nyt vielä ponnistella, jotta nopeammin sinne pääsemme (Periaate 4). Päätä puheesi kertaamalla se minkälaista käytöstä itse kultakin nyt odotetaan (Periaate 6). Ja totea tämän käytöksen olevan paras joululahja minkä me voimme tänä jouluna toisillemme ja erityisesti riskiryhmäläisille antaa (Periaate 13).
Viestintäperiaatteet perustuvat artikkeliin:
Martela, F., Hankonen, N., Ryan, R. M., & Vansteenkiste, M. (2020). Motivating Voluntary Compliance to Behavioural Restrictions: Self-Determination Theory–Based Checklist of Principles for COVID-19 and Other Emergency Communications. European Review of Social Psychology, Accepted for publication. https://doi.org/10.1080/10463283.2020.1857082
Viestintäperiaate | Miten viestiä periaatteen mukaisesti? | Viesti näin – käytännön esimerkkejä |
Autonomian kokemusta tukevat viestintäperiaatteet | ||
1. Perustele ohjeet selkeästi | Kerro aina sääntöjen ja ohjeiden taustalla olevat syyt ja perusteet, jotka oikeuttavat ne. | Kun ohjeistat ihmisiä esimerkiksi välttämään fyysistä kanssakäymistä, kerro tutkittuun tietoon perustuvat syyt säännölle: Mitä vältetään ja mitä saavutetaan, jos sääntöä noudatetaan? Selitä aina mekanismit, miksi sääntö toimii. |
2. Kohtele ihmisiä vastuullisina toimijoina | Osoita luottavasi ihmisiin vastuullisina toimijoina, jotka kykenevät järkeviin päätöksiin ja joiden valinnoilla on vaikutusta. | Kerro, että viruksen leviäminen riippuu niistä valinnoista, joita jokainen meistä päivittäin tekee. Vetoa ihmisten vastuuntuntoon ja osoita halua luottaa heihin. Näin vahvistat heidän haluaan käyttäytyä vastuullisesti. |
3. Käytä informoivaa kieltä, joka ei määräile | Vältä tuomitsevia, komentelevia ja painostavia ilmaisuja. Käytä neutraaleja, informatiivisia, ihmisten omaehtoisuutta ja yhteistyötä painottavia ilmaisuja. | Vältä komentelevia ja syyllistäviä ilmaisuja, kuten ”on pakko” ja ”sinun täytyy”. Korvaa ne autonomiaa tukevilla sanavalinnoilla, kuten ”meillä on mahdollisuus” tai ”nyt me voimme”. Osoita kunnioitusta vetoamalla ihmisten arvoihin ja vastuullisuuteen. |
4. Vetoa ihmisten arvoihin, toiveisiin ja päämääriin | Vahvista motivaatiota haluttuun käytökseen kytkemällä se asioihin, joita ihmiset arvostavat. | Muistuta, miksi on arvokasta suojella toinen toisiamme – erityisesti riskiryhmäläisiä. Jokainen tuntee ja välittää jostakusta riskiryhmäläisestä. |
5. Tarjoa yhteisten pelisääntöjen puitteissa tilaa itsenäisille valinnoille | Rajoituksista huolimatta tarjoa valinnan mahdollisuuksia sen suhteen, miten ihmiset sääntöjä noudattavat. | Kerro esimerkiksi, mitkä ulkoilma-aktiviteetit ovat sallittuja ja korosta ihmisten mahdollisuutta vapaasti valita näistä mieleiset. Kannusta verkon yli tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja esittele erilaisia vaihtoehtoja, joilla ihmiset samoja rajoituksia noudattavat. |
Kyvykkyyden kokemusta tukevat viestintäperiaatteet | ||
6. Tarjoa konkreettiset ohjeet, luo selkeät odotukset ja jaetut päämäärät | Kerro selkeästi, minkälaista käytöstä tarvitaan pandemian torjumiseksi, tarjoa konkreettiset ohjeet, miten tämä toteutetaan ja selkeät päämäärät, joita yhdessä tavoitella | Tarjoa selkeät ohjeet esimerkiksi siitä, missä tilanteissa ja miten tehtävä käsienpesu torjuu tartuntoja. Luo yhteiset päämäärät, joilla on selkeät, yhdessä seurattavat mittarit, kuten tartuntamäärä. |
7. Tarjoa rakentavaa ja selkeää palautetta siitä, kuinka hyvin ihmiset ovat onnistuneet noudattamaan ohjeistuksia | Tarjoa selkeää ja ajankohtaista palautetta siitä, miten hyvin ihmiset ovat onnistuneet ja miten tilanne kehittyy. | Tarjoa jatkuvasti päivittyvää tietoa esimerkiksi siitä, miten ihmiset ovat onnistuneet välttämään fyysisiä kontakteja ja miten se on vaikuttanut tartuntamäärien ja sairaalassa olevien potilaiden määrään. |
8. Tarjoa keinoja ylittää keskeiset esteet | Tunnista keskeiset haasteet, jotka estävät ihmisiä noudattamasta suosituksia ja tarjoa konkreettisia keinoja niiden ylittämiseksi. | Esimerkiksi kasvomaskien osalta pidä huolta, että ne ovat saatavilla kaikille, myös vähävaraisille. Käsihygienian osalta oikein sijoitetut muistutukset auttavat ihmisiä muistamaan pestä kädet oikealla hetkellä. |
Yhteisöllisyyden kokemusta tukevat viestintäperiaatteet | ||
9. Osoita huomioivasi ihmisten oman näkökulman, tunteet ja potentiaaliset konfliktit | Näytä, että tiedostat ne ongelmat ja haasteet, joita ihmisille aiheutuu ohjeiden noudattamisesta. Näin osoitat heille myötätuntoa, mikä voi vähentää torjuvaa vastareaktiota. | Nosta esiin ja osoita tiedostavasi ne hankalat tunteet, taloudelliset haitat, yksinäisyyden ja uhraukset, joita monet ihmiset kohtaavat ohjeita noudattaessaan. |
10. Rakenna yhteistä identiteettiä ja tunnetta jaetusta kohtalosta | Korosta sitä, kuinka jaamme kaikki saman kriisin. Vahvista yhteistä identiteettiä. | Muistuta, että kohtaamme kriisin yhdessä. Muistuta, että se osuu meistä jokaiseen eri tavoin. Jaa innostavia tarinoita siitä, miten ihmiset ovat toisiaan auttaneet. |
11. Rakenna luottamusta avoimen ja läpinäkyvän viestinnän kautta | Kerro, mitä tiedetään – ja myös mitä ei vielä tiedetä – läpinäkyvästi ja oikea-aikaisesti. | Kerro käytettävissä olevaan tietoon liittyvistä epävarmuuksista ja riskeistä läpinäkyvästi. Julkista strategisten valintojen takana olevat oletukset, mallit ja arviot. |
12. Tunnista luotettuja henkilöitä eri ryhmien sisältä ja käytä heitä viestin viejinä | Käytä viestinviejinä ihmisiä, jotka voivat uskottavasti viedä halutun viestin eri ryhmiin ja yhteisöihin. | Anna terveyden ammattilaisten viestiä terveysohjeita. Tunnista eri ryhmien sisältä, keihin he luottavat ja anna heidän viedä viesti näihin ryhmiin. |
13. Vetoa ihmisten luontaiseen haluun auttaa toinen toisiaan | Halu auttaa ja olla hyödyksi toisille on vahva motivaatio. Vetoa siihen. | Muistuta, miten voimme auttaa toisiamme, erityisesti riskiryhmäläisiä, helposti, esimerkiksi vain pysymällä kotonamme. |
Tässä vielä viestintäperiaatteet kuvana:

Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää
Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mitkä asiat elämässä ovat itseisarvoisesti tavoittelemisen arvoisia, mitkä vain välineitä? Mistä syntyy sisäinen motivaatio ja aito innostus tekemiseen?
Psykologinen tutkimus on vuosikymmenten mittaan pyrkinyt antamaan monenlaisia vastauksia näihin peruskysymyksiin. Professori Carol Ryff näkee psykologisen hyvinvoinnin koostuvan kuudesta dimensiosta: autonomiasta, ympäristön hallinnasta, henkilökohtaisesta kasvusta, hyvistä ihmissuhteista, selkeästä tarkoituksesta ja itsensä hyväksymisestä. Professori Martin Seligman on vuorostaan esittänyt, että kukoistava elämä koostuu viidestä itseisarvoisesta elementistä: positiivisista tunteista, tekemiseen uppoutumisesta, aikaansaamisesta, merkityksellisyydestä ja hyvistä ihmissuhteista. Myös muita vastaavia malleja on vuosien varrella esitetty.
Perehdyttyäni aiheeseen olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kaikkein perustelluin ja empiirisesti tutkituin näkemys onnellisuuden peruselementeistä löytyy professoreiden Edward Deci & Richard Ryan kehittämästä itseohjautuvuusteoriasta, joka esittää ihmisellä olevan kolme psykologista perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Heidän mukaansa nämä perustarpeet ovat ihmisen hyvinvoinnin perusta, ilman niiden läsnäoloa elämässä ihminen ei voi hyvin. Tammenterho tarvitsee multaa, auringonvaloa ja vettä kasvaakseen tammeksi, samaten ihminen tarvitsee kokemusta omaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteisöllisyydestä kasvaakseen täyteen ihmisyyteensä.
Teorian taustalla on perustava näkemys ihmisestä aktiivisena organismina. Ihminen ei ole passiivinen ympäristöönsä reagoiva olio, vaan itseohjautuva ja itseään toteuttava inhimillinen olento. Tämä aktiivinen näkemys oli aikanaan radikaali poikkeama psykologiaa hallinneesta behavioristisesta perusnäkemyksestä, jossa ihminen haluttiin nähdä ulkoisen ehdollistumisen ja ympäristötekijöiden välisessä ristipaineessa rimpuilevana sätkynukkena. Nykyään on jo laajemmin hyväksytty, että ihminen ei ole pelkkä nautintokone tai nälän ja janon kaltaisia uhkia välttelevä olento. Sen sijaan me haemme itsellemme itseohjautuvasti haasteita ja päämääriä, joiden kautta elämämme on rikkaampaa, merkityksellisempää ja kukoistavampaa.
Tällä polulla kohti rikkaampaa elämää omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys – tuttavallisemmin vapaus, virtaus ja vastuu – ovat keskeiset kukoistusta synnyttävät elementit.
Äläkä usko vain minua, sadat tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä kolme tekijää selittävät leijonanosan sekä päivittäin kokemastamme että pitkäaikaisesta hyvinvoinnistamme, niin länsimaissa kuin muissakin kulttuureissa. Psykologiset perustarpeet ovat olennaisia myös yksilön kasvussa ja kehityksessä: Näitä kolmea tekijää tukevat kasvuolosuhteet tuottavat hyvinvoivia ja tasapainoisia aikuisia ja koulut, jotka tukevat näitä kolmea tarvetta saavat parempia oppimistuloksia. Näiden yleisten tulosten lisäksi näiden kolmen psykologisen tarpeen on osoitettu olevan merkittäviä tekijöitä niinkin erilaisilla elämänalueilla kuin työelämässä, urheilijoiden motivaatiossa, tietokonepelien menestyksekkäässä pelaamisessa, päihderiippuvuuksien hoidossa ja terveyden edistämisessä. Omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys ennustavat jopa sitä, kuinka laadukkaaksi yksilöt kokevat seksin.
Mistä näissä kolmessa perustarpeessa on siis kyse?
Omaehtoisuus (autonomy)
Autonomia eli omaehtoisuus tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että hän on vapaa päättämään itse tekemisistään. Autonomian edellytyksenä onkin valinnan- ja toiminnanvapaus, pakotettu ja tiukasti kontrolloitu tekeminen on sen vastakohta. Omaehtoisessa toiminnassa tekeminen ei tunnu ulkoa ohjatulta, sen sijaan motivaatio lähtee yksilön sisältä: hän kokee asian omakseen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että yksilö nauttii tekemisestä itsestään tai että yksilö kokee arvostavansa niitä päämääriä, joita tekeminen edistää. Autonominen toiminta on siis ennen kaikkea omaehtoista, yksilö kokee motivaation olevan lähtöisin hänestä itsestään eikä ympäristön tarjoamista kepeistä ja porkkanoista. ”Vapaus tai kuolema” – näin tärkeäksi moni yksilö on historian varrella kokenut tarpeensa elää omaehtoisesti.
Kyvykkyys (competence)
Kyvykkyys tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että hän osaa hommansa ja saa asioita aikaan. Kyse on siis työntekijän osaamisesta ja aikaansaavuudesta: kyvykkääksi itsensä kokeva työntekijä uskoo pystyvänsä suorittamaan annetun tehtävän menestyksekkäästi. On helppo nähdä, että ihmiset nauttivat enemmän sellaisesta tekemisestä jossa pärjäävät, kuin sellaisesta, jossa suoritus jatkuvasti tökkii. Parhaimmillaan, kun haastetaso on tarpeeksi kova mutta koemme silti pärjäävämme, ihminen voi päästä flow-tilaan, jossa hän on täysin uppoutunut tekemiseensä. Ajantaju katoaa, kaikki tehtävään liittymätön hälvenee mielestä ja ihminen kohdistaa koko tarmonsa käsillä olevaan haasteeseen. Oleminen virtaa. Tätä kokemusta monet pitävät yhtenä ihmiselämän suurimmista nautinnoista, flow-teorian kehittäjä Mihaly Csikszentmihalyi pitää sitä jopa optimaalisena olemisen tilana.
Yhteisöllisyys (relatedness)
Kolmas sisäisen motivaation lähde kumpuaa ihmisen perustavasta tarpeesta olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Olemme luonnoltamme laumaeläimiä ja haluamme tulla kohdatuksi aidolla ja syvällisellä tavalla (Baumeister & Leary, 1995). Siksi hyvinvointimme on vahvasti kytköksissä ympärillämme oleviin ihmisiin: kun koemme, että meistä välitetään ja voimme olla syvällisessä yhteydessä läheisimpiimme, voimme hyvin. Ja kun koemme olevamme osa kannustavaa, turvallista ja lämminhenkistä yhteisöä, olemme parhaimmillamme myös esimerkiksi työntekijöinä. Ihminen ei lopulta ole yksilö, vaan suhdelo – olemme kytköksissä toinen toisiimme olemuksemme juuria myöten.
Siinäpä siis hyvinvoinnin kolme keskeistä psykologista ulottuvuutta. Niiden avulla voi katsoa paitsi omaa elämää, myös esimerkiksi yhteiskunnallista kehitystä. Voidaan esimerkiksi nähdä kuinka viimeisen sadan vuoden kehitys länsimaissa on valtavasti lisännyt ihmisten mahdollisuutta toteuttaa itseään ja saada asioita aikaan. Mitä tulee omaehtoisuuteen ja kyvykkyyteen elämme siis ihmiskunnan historian parasta aikaa. Mutta samalla perinteisten yhteisöiden murentuminen on johtanut siihen, että olemme luultavasti myös keskimäärin kaikkien aikojen juurettomimpia ihmisiä, ja yhteisöllisyyden puute on johtanut monenlaiseen oireiluun. Samat kolme psykologista perustarvetta ovat keskeisiä myös motivaatiolle ja siksi työntekijöiden innostaminen parhaaseen suoritukseen edellyttää sellaisen työympäristön tarjoamista, jossa he saavat toimia omaehtoisesti, pääsevät toteuttamaan kykyjään ja ovat osa toimivaa työyhteisöä. Ja tämä koskee myös opetusta, jossa näiden tarpeiden tukeminen vahvistaa oppimotivaatiota ja sitä kautta oppimistuloksia.
Olitpa siis poliitikko, yritysjohtaja, opettaja tai ihminen, näiden kolmen perustarpeen tiedostaminen voi tuntuvasti auttaa kykyäsi parantaa työtulostasi ja elämääsi ylipäänsä. Olkoon omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys kanssasi!
P.S. Oma tämänhetkinen tutkimukseni pyrkii osoittamaan, että olisi aika lisätä teoriaan vielä neljäs perustarve, jonka olen nimennyt hyväntahtoisuudeksi (benevolence). Se tarkoittaa inhimillistä halua tehdä hyvää eikä pahaa toisille ihmisille. Me välitämme toisista ihmisistä ja kärsimme nähdessämme toisten kärsivän. Mutta me myös saamme nautintoa, kun pystymme auttamaan toista ihmistä. Yhdessä professori Ryanin kanssa tekemieni alustavien tutkimusten tulokset ovat erittäin lupaavia, mutta vielä on liian aikaista vetää johtopäätöksiä. Mutta on siis mahdollista, että näiden kolmen laajasti tutkitun perustarpeen rinnalla on vielä neljäs kandidaatti inhimilliseksi perustarpeeksi. Sen mukaan voimme hyvin, kun koemme pystyvämme tekemään hyviä asioita toisille ihmisille.