Pirun sosiaalinen elämä

01.09.2006 10.35
Eilen olin hyvassa virtauksessa kandityoni kanssa. Ajatukseni liikkuivat terhakasti sellaisilla abstrakteilla tasoilla, jotka – paitsi etta tarjosivat haastavuudessaan suurta nautintoa itsessaan – tuottivat tuloksenaan mielestani onnistuneita konkretisointeja erilaisista paatelmista, jotka olivat jo hahmottomammassa muodossa paassani itaneet mutta jotka saivat nyt onnistuneen ja vakuuttavan muodon paperilla. Sitten puhelimeni keskeytti minut ja ilmoitti, etta pitaa lahtea paikallisiin baareihin tutustumaan. Harvemmin on tallainen mahdollisuus harmittanut niin paljon. Hyvaa virtausta ei millaan tehnyt mieli katkaista ja harkitsinkin etta ilmoittaisin, etta ehka tulen perassa taksilla parin tunnin paasta sinne minne he nyt ovatkaan paatyneet. Sitten pitkan tahtaimen jarkeni kuitenkin totesi, etta nain vaihtarielaman alkutaipaleella sosiaalisen verkoston luomisen ja vahvistamisen tarkeys on eras ensisijaisia prioriteetteja, joten taivuin mukaanlahtoon.

Kavimme ensin torilla paikallisia ruokapaloja maistelemassa (soin sushia ja paahdettua banaania) ja sitten suuntasimme viereisen Thammasat Universityn baarikadulle, jossa vieri vieressa on useampi pieni baari, jotka nain viikolla ovat taynna opiskelijoita, elamaa ja muutamat myos live-musiikkia (thaimaalaisia soittamassa lansimaalaistyylista rokkia). Siella sitten kahdeksan hengen ranskalaisvoittoinen joukkiomme biletti paikallisten opiskelijoiden seassa yhdeksasta yhden jalkeen, jolloin baari alkoi suljeskella itseaan. Nain ehdin nukkumaan kahdeksan tuntia ennen yhdentoista aikaan ollutta luentoa, jossa katsoimme dokumentin. Tosin 8.30 olisi alkanut eras luento, mutta paatin jattaa kurssin kokonaan omaan arvoonsa. Mitas tekevat virheita aikatauluttamisessa.

Muutenkin sosiaalinen integraatio on ollut varsin sutjakkaa. Tamankaan illan suunnitelmia ei ole tarvinnut paljoa luoda kun ensin girgiisialainen Alia, sitten kamppikseni Deepak ja asken marokkolainen Elisabeth kaikki ovat kutsuneet mukaan johonkin juhlintaan (joka toivon ja oletukseni mukaan kaikilla on sama). Paikallisiinkin tutustuminen on ollut helppoa, koska he ovat aktiivisesti ottaneet kontaktia kursseilla ja kaytavilla. Nytkin olin lounaalla kahden Gender & Development tyton kanssa, jotka olivat innokkaita kuulemaan kaikkea mahdollista Suomesta. Paikallisten kuuluisa ystavallisyys on ainakin koulumme ihmisten osalta tullut siis vahvasti konfirmoiduksi. Suomessa vaihtarin taytyy todennakoisemmin paljon aktiivisemmin tehda tyota paastakseen yhteyteen englanninkielista keskustelua karttavien suomalaisten kanssa. Taalla vaihtarille tarkea tervetullut olo tulee kylla helposti ja ihmisten kanssa on helppo paasta yhteyteen mika on hieno asia.

Mutta nyt alan tekemaan kandiani ja valtan kaikkea sosiaalista seuraavien neljan tunnin ajan. Piru perikoon sen thaimaalaisen tai vaihtarin, joka tulee minua jollain ystavallismielisella eleella lahestymaan.

Pamukin Lumi

31.8.2006 09.52
Neljään asti yöllä jatkuneen sängyssä tapahtuneen aktiviteetin tuloksena sain loppuun Orhan Pamukin Lumi – romaanin. Täytyy sanoa, että hyvän romaanin löytäminen on aina uskomattoman lämmittävä ja inspiroiva tunne. Jouduin välillä oikein säästelemään kirjaa, jotta en kuluttaisi sitä loppuun saman tien. Hyvän kirjan tunnistaa myös siitä, että heti sen lopetettuasi sinulla on tunne, että haluaisit lukea sen uudestaan. Tämän kirjan ansioita olivat mm. päähenkilön persoonan samanaikainen sympaattisuus, urpous ja heikkous, loistava henkilöhahmokavalkadi, tekstin sisäiset viittaukset, kertojan mukaantulo tarinaan pala palalta ja siihen liittyvät ajalliset hyppäykset, muutamat loistavalla silmällä luodut suuret traagis-koomiset kohtaukset ja ylipäänsä juonen innovatiivisuus ja sopiva absurdisuus.

Ennen kaikkea kirjan käsitellessä islamistien ja sekularistien herkkää suhdetta Turkissa ja mm. naisten huntupakkoa onnistui se näin päivänpolttavaan aiheeseen tuomaan sellaista syvyyttä, jota suurelta kirjallisuudelta odottaakin. Tällaisissa tapauksissa kirjallisuudelle voitaisiin asettaa yksi velvollisuus: Päästää ihmiset irti musta-valkoisen maailmankuvan aihiosta näkemään todellisen elämän nyanssit ja vivahteet. Pamukin kirja tarjoaa äänen niin äärimuslimeille kuin separatisteillekin osoittaen, että molemmat ovat vain ihmisiä, kumpikaan ei ole läpeensä paha mutta että kumpikin tekee vakavia virheitä ja aiheuttaa paljon pahaa jäädessään kapean maailmankuvansa vangiksi. Kirja siis auttaa purkamaan yksipuoliset mielipiteet, opettaa sitä kautta ymmärtämään toista puolta. Tätä kautta se osallistuu suureen suvaitsevaisuuden missioon, jonka näkisin filosofian ja kirjallisuuden yhdeksi tärkeimmistä missioista, niin kauan kuin maailma on sellaisessa tilassa kuin se on.

Kavalasta naisesta

29.8.2006 08.06
Mainittakoon tässä kohdin, että matkalle lähtöä edelsi varsin dramaattiset ja kimurantit vaiheet elämän palavalla tasangolla, rakkauden niityillä. Paneutumatta osittain varsin julmiin yksityiskohtiin voisin lainata tähän kohtaan sopivasti löytämääni Yliopistolehden vanhaa artikkelia, joka on saatavilla myös online:

Dekadentti janoaa petomaista, kylmää ja julmaa naista: ”Tule syliini, julma tiikerikissa,/ sinä palvottu, kavala, tunteeton”, kutsuu Baudelaire. Onervan Mirdja, joka omaksuu kohtalokkaan naisen roolin, kuvittelee itsensä kaikkivaltiaaksi. ”Ja kasvakoot maasta alttarit ja nouskoot uhrisauhut minun takanani: te palvelette kohtaloanne, kun minua palvelette”, puhuttelee hän miehiä mielessään.
Kohtalokas nainen hahmottui miesmäiseksi, koska häneen liitetty aktiivisuus ja vahva tahto ajateltiin miehen ominaisuuksiksi. Vastaavasti julmaa kissanaista palvova dekadentti mies sai feminiinisen leiman. Molemmissa siis sekoittui se jyrkkä sukupuolijako, joka samaan aikaan sai kärjistyneimmät ilmaisunsa: molemmat olivat ”perversioita”.

Jotta asiasta kirjoittamisen melodramaattinen tyyli säilyisi kunnialla loppuun asti sanottakoon nykytilanteesta, että ”sydämeni on vapaa, mutta haavoittunut”.

Uusia Tuulahduksia

28.8.2006 – 13.55
Ensimmainen viikonloppu on local soil takanapain ja elama taalla kaynnistelee itseaan selkeammin. Perjantain bileissa paasi nakemaan valtajoukon vaihtareita ja muita koulun remuajia. Tanskalais-kaksikko onnistui varsin hyvin yllapitamaan skandinaavien juoma-mainetta itse tyytyessani lahinna kolaan kuumuudesta johtuen. Oli niin paahtava lampo biletilassa, etta jokainen tanssilattialle uskaltautunut oli kohta hien peittamana. Itse intouduin luonnollisesti esittelemaan tanssitaitojani seka yksin etta parin kanssa silla seurauksella, etta paitani oli varsin lapimarka. Kaunista.

Tanaan hommasin uuden kampan yhden ranskalaisen ja yhden intialaisen jannun kanssa. Kaikilla tuntui olevan yhteinen visio siita, etta vaihto-opiskelu-aikana sosiaaliset kontaktit ovat essentiaalinen osa hakusessa olevista asioista ja niinpa meilla nyt on kamppa, jossa kaikilla omat huoneet, jonka lisaksi yhteinen olohuone, jaakaappi (olennaista -> kylmaa olutta), WC ja suihkut. Nyt pitaa vain investoida stereoihin, jotta saadaan kunnon bileet pystyyn.

Lauantaina paasin messiin toisen suomalaisen vaihtarin siivella, kun yks pari thaikkua halus esitella meille vahan paikkoja. Kaytiin maatila-nayttelyssa (iso lehmafarmi, joka tuottaa maitoa, pihvilihaa etc ja joka on tehnyt toiminnastaan nayttelyn cowboy-esityksineen) ja Ayathayassa, Thaimaan Turussa. Se on siis vanha paakaupunki, josta loytyy muinaisia temppeleita. Ratsastettiin myos elefantilla, joka oli paikallisten mielesta ehdoton elamys Thaimaan-kavijalle. Ihan letkeastihan silla ratsastikin. Mielta lammitti se, etta elefanttimestassa elaintensuojelu oli kohtuullisen nakyva teema. Tiedostavat turistit, jotka ovat naista asioista osanneet kysya ovat siis aikaansaaneet hyvaa ja maailma on jalleen vahan eettisesti tiedostavampi paikka. Elakoon ekoturismi!*

Illalla oltiin Bangkokin yossa, josta palasimme taksilla 50km (~5euroa) kampukselle. Ei toistaiseksi osattu loytaa olennaisia yokerhoja, mutta nyt sain yhelta girgiisialaiselta tytolta mailia, jossa se osas suositella hyvia mestoja. Se on ilmeisesti aika sisalla paikallisessa trance-skenessa. Hyva niin. Nyt lahden muuttamaan kamojani uuteen kamppaan.

  • Lentomatkojen saastevaikutukset ja kulttuurivaihdosta seuraava paikalliskulttuurien koyhtyminen ovat tietysti esimerkkeja avoimista kysymyksista turismin eettisyydessa. En siis mitenkaan kannata turismia maailmanparannuskeinona mutta on hauska nahda silla olevan myos paikallisia positiivisia vaikutuksia sen tuoman taloudellisen hyodyn lisaksi.

Lähdön analyysiä: syväreflektio VS pintabileet

24.8.2006 19.19
”Ihminen ei siirry paikasta toiseen pelkästään halusta paeta oman kotinsa julmuuksia vaan myös koska hän haluaa yltää sielunsa syvyyksiin.” Näin islamistiterroristi toteaa päähenkilölle Pamukin kirjassa Lumi.

On vaikeata nähdä mitkä olisivat ne julmuudet, joiden pakeneminen oli motiivina vaihto-opiskeluun hakemiseen tänne Bangkokin liepeille. Pikkuporvarillisessa Espoossa seinien sisäpuolella on välillä juuri niin mukavaa kuin hartaudella hoidettujen rivitalojen puutarhaistutukset haluavat antaa ymmärtääkkin. Erityisesti akateemisella Tapiolan alueella, jossa eivät edes uusrikkaiden vimmaiset sisäiset ristiriidat ja pätemisen tarpeet pääse sotkemaan kolmannen polven porvareiden leikkejä, on elo kuin pumpulissa tanssimista mahdollisuuksien tarjottimen notkuessa ylitsevuotavasti pään yläpuolella.

Sen sijaan sitaatin esittämä toinen motiivi tuntuu enemmän tutulta mutta ei siltikään primääriltä (paitsi mahdollisesti jollain herkän tiedostamattoman tasolla). Tämänkaltaiset pidemmät matkat ovat aina kiehtoneet taiteilijasieluja ja kaltaisiani taitelijansielusta haaveksivia mutta siihen sisältyviä tuskia pelkääviä mieliä. Niiden merkityksellisyys ilmenee kahdessa eri sfäärissä:

Ensinnäkin ulkomaailman tarjotessa uusia virikkeitä on ihmisellä mahdollisuus oppia kaikenlaista uutta elämästä ja kokea sellaisia elämyksiä, joista ei kotopuolessa tiennyt. Näin matkat rikastuttavat elämää ja kokemusmaailmaa ja samalla laajentavat käsitysavaruutta, kun erilaiset omat pinttyneet ajatustottumukset huuhtoutuvat vaihtelevien vaikutteiden myrskyssä.

Toinen keskeinen syy matkusteluun ainakin kaltaiselleni runosielulle on matkojen tarjoama ainutlaatuinen mahdollisuus sukeltaa itseensä. Ollessasi koko ajan samassa paikassa samojen ihmisten, rutiinien ja konventioiden ympärillä muodostavat nämä systeemin, johon tavallaan uppoat. Sosiaalisen maailman odottaessa sinulta tietynlaista käytöstä, uppoudut sosiaalisia vivahteita vahvasti vaistoavana yksilönä, toteuttamaan sitä minä-kuvaa, jonka olet itsestäsi aikaisemmin luonut. Uusi maisema, uudet ihmiset ympärilläsi, väkisin muuttuvat tavat pakottavat sinut luomaan itsesi uudestaan. Saat mahdollisuuden katsoa arvojasi ja toimintatapojasi tuoreesta näkökulmasta ja rakentaa ne lähemmäksi sitä mihin autenttisesti uskot. Ei siten, että kokisin itseni mitenkään erityisen vieraantuneelta omasta tämänhetkisestä minäkuvastani, pikemminkin tästä autenttisuuden ihanteestani johtuen haluan tarjota itselleni tällaisia mahdollisuuksia uudelleensyntyä vain havaitakseni kuinka konsistentti arvomaailmani pitkällä tähtäimellä jo on.

No niin, edellä näkyvä analysointi jo paljastaa, että olen vahvasti kadottamassa sen, mikä on oikeasti vaihto-opiskelun ydin. Uudet ihmiset, jatkuvat juhlat ja uudet ihmissuhteet! Niitähän jokainen mieleltään terve nuori lähtee vaihdosta hakemaan. Ehkä tulin vaihtoon liian myöhään, vielä pari vuotta sitten tyhjäpäinen biletys olisi otaksumani mukaan onnistunut varsin kauniisti. Kai tämä on viimeinen hetki kokea vielä olevansa nuori. Ehkäpä valehtelen ikäni vaihto-oppilastovereilleni ja juon jatkuvasti olutta unohtaakseni syvälliset ajatukseni. Kaiken kaikkiaan näiden kahden tämän viestin otsikossakin näkyvän aspektin yhdistäminen on ennakkoarveluideni mukaan oleva vaihto-oppilasvuoteni keskeinen jännite.

Tänään siis luin 180 sivua romaania ja perustin blogin. Vakavia oireita liiasta syvämietteisyydestä ja kykenemättömyydestä elää enää hetkessä. Liiallista kypsymistä. Huomenna on bileet.